Toista Pietarin kirjettä pidetään yleisesti UT:n nuorimpana kirjana ja se on kirjoitettu vasta Pietarin marttyyrikuoleman jälkeen. Siinä esiintyvät erityisesti kaksi nytkin hyvin ajankohtaista aihetta.

Heti ensimmäisestä luvusta lähtien kirjoittaja korostaa Jumalan sanan merkitystä. Jumalan sana on meille ihmisille ikään kuin pimeässä paikassa loistava lamppu. Kukaan ihminen ei voi ilman Pyhän Hengen apua ymmärtää Raamattua. Vain Hengen avulla voimme löytää tiemme sanan valossa (2Piet 1:19-21). Me nykyajan ihmiset olemme mielestämme fiksuja ja älykkäitä. Raamattua emme silti pysty yksin ymmärtämään. Siksi oikea mieli Raamatun äärellä on nöyrä tunnustus, että Jumalan sana on enemmän kuin me ymmärrämme.

Toinen asia, joka oli ajankohtainen silloin ja on ajankohtainen nyt, on Kristuksen tulon viipyminen. Jeesuksen ylösnousemuksesta oli kulunut jo aikaa. Hän ei ollut kuitenkaan tullut takaisin, vaikka monet sitä hartaasti odottivat. Monet olivat kuolleet kesken odotuksensa ja maailma sen kun seisoi yhtä lujasti kuin luomistyön jälkeen. Moni piti hauskaa kristittyjen ongelman kustannuksella. Kirjeensä kolmannessa luvussa kirjoittaja käy vastahyökkäykseen. Yksi päivä on Herran edessä kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Jumala on hyvyydessään antanut armonaikaa katumattomille. Vieläkin kaikilla jumalattomilla on mahdollisuus tehdä parannus ja tulla Kristuksen ristin luo. Lopulta Herran päivä tulee kuitenkin niin kuin varas yöllä. Silloin katumus on myöhäistä.

2. Piet selityksen löydät täältä: http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/2Piet/