Tämän kirjan päähakemisto | Raamattuluentojen hakemisto | SLEY:n Kotisivuille | Raamattukurssin kotisivut | Tulostettava versio

Jumalan kosketus 3/4

Erkki Koskenniemi
(2004)



Armahtajan kosketus

Näiden päivien aikana olemme koettaneet katsoa Jumalan todellisuutta toistaiseksi kahdesta näkökulmasta: Jumala on salattu ja Jumala on suuri ja pyhä. Kun nyt on vuorossa seuraava aihe, Armahtajan kosketus, saamme yllättävän paljon tutkia juuri samoja kohtia kuin edellisessä luennossa.



"Minä olen sinun isäsi Jumala" 2. Moos. 3

Kun Mooses kohtasi Jumalan palavassa pensaassa, hän riisui kengät jalastaan ja pelkäsi katsoa Jumalaa. Miten koville hän ikinä tässä kohtauksessa joutuikaan, hän kuuli Jumalan puhuvan: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Jumala lähestyi ihmisiä tullakseen auttamaan omiaan, ottamaan pois faraon heidän niskastaan, johtamaan vapauteen orjuudesta, tullakseen antamaan oman maan.

Meillä on perinne erottaa toisistaan jyrkästi maallinen ja hengellinen. Suomalaiset kristityt eivät ole perinteisesti kovin innokkaista ottamaan poliittista kantaa, ja tämä piirre on korostunut: Me tahdomme puhua siitä, miten ihminen pääsee taivaaseen ja karttaa helvetin. Tämä on monessa määrin hyvä ja oikea näkökulma. Silti tämä ja monet psalmin kohdat merkitsevät meille tarpeellista korjausliikettä: Kun Jumala tuli armahtamaan Israelia, hän ei tyytynyt julistamaan syntejä anteeksi kansalleen. Hänen armahduksensa tuli tällä kertaa myös näkyviin siinä, että hän otti pois ruoskijat ja murhaajat kansansa kimpusta. Kun hän julisti olevansa Mooseksen isien Jumala, hän auttoi koko ihmisen elämää.

Tässä kohdin meidän on varmasti opeteltava ajattelemaan uskonelämäämme eri tavoin kuin tähän asti. Me olemme tottuneet rajamaan Jumalan osuudeksi omassa elämässämme hyvin pienen alueen, niin sanotusti uskonnollisen alueen. Maallisia asioita emme osaa hänen yhteyteensä liittää. Siksi opiskelupaikka, avioliiton huolet tai yksinäisyys, talovelat ja sukulaisen ryyppykierre – niistäkö meidän pitäisi siis selvitä yksinämme? Psalminlaulajat opettavat toisenlaista uskoa: siinä Armahtajan eteen virtaa koko ihmisen elämä, yhtä hyvin syntikurjuus kuin se, että sairaus mädättää ihmisen lihan hänen yltään. Molemmilla alueilla Jumala ilmoittautuu meidän isiemme Jumalaksi, armahtajaksemme.



2. "Saastaiset huulet "– ja mitä sitten?

Palaamme Jesajan kutsumusnäkyyn. Profeetta sai nähdä Jumalan pyhyyden hänen temppelissään, koko sen suuren jumalanpalveluksen, joka on jatkuvasti käynnissä Jumalan edessä. Sillä hetkellä hän putosi polvilleen ja valitti omaa syntisyyttään. Mutta kertomus jatkuu:

"Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:

- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu" (Jes. 6:6-7)

Näin yhdessä hetkessä kaikki muuttuu. Ihminen huutaa syntisyyttään Pyhän edessä. Jumala itse armahtaa hänet ja puhdistaa kaikesta synnistä. Vain yksi Armahtajan kosketus ja kaikki on toisin.

Jesajan näky jatkuu vielä ja juuri tämä jatko tekee siitä aidon kutsumusnäyn. Nyt esillä olevia jakeita on syystä muisteltu silloin, kun Jumalan kansa polvistuu ehtoollispöytään. Mitä tapahtui kerran Jesajalle, tapahtuu myös minulle: Minä tulen syntisensä enkä ansaitse muuta kuin että minut ajetaan pois Jumalan luota. Vain yksi kosketus ja saan kalleinta ja arvokkainta mitä tässä maailmassa on, Kristuksen ruumiin ja veren. "Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu" – siinä on totisesti Armahtajan kosketus eikä mikään ole sen jälkeen niin kuin ennen.



3. "Tulesta temmattu kekäle" Sak 3

Harvoista laajahkoista Jumalan ilmestymisistä jätimme eilen lukematta yhden, hyvin koskettavan jakson Sakarjan kirjasta:

"Sitten Herra antoi minun nähdä ylipappi Joosuan, joka seisoi Herran enkelin edessä. Saatana seisoi Joosuan oikealla puolella ja syytti häntä. Mutta Herran enkeli sanoi Saatanalle: "Herra nuhtelee sinua, Saatana! Herra, joka on valinnut Jerusalemin, käskee sinun vaieta! Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?" Joosua seisoi enkelin edessä, likaiset vaatteet päällään. Enkeli sanoi palvelijoilleen: "Ottakaa likaiset vaatteet pois hänen päältään." Sitten enkeli sanoi Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin."

Hän sanoi palvelijoille: "Pankaa puhdas päähine hänen päähänsä." Palvelijat panivat puhtaan päähineen Joosuan päähän ja pukivat hänet juhlavaatteisiin enkelin seisoessa heidän luonaan." (Sak. 3:1-5)

Muutama asia on hyvä tietää taustalle. Kun Sakarja näki näkynsä, Israel oli juuri palannut pakkosiirtolaisuudesta. Jerusalem oli surkeassa kunnossa: sen temppeli oli raunioina, sen muurit sortuneet ja Daavidin kaupunki oli säälittävä varjo vanhoista ajoista. Yhtenä yönä Sakarja näkee näyn toisensa perään ja tämä on niistä yksi. Ylimmäinen pappi Joosua seisoo Jumalan edessä ja Saatana syyttää häntä. Joosua on saastaisissa vaatteissa ja hän on vaiti eikä voi puolustautua. Sillä hetkellä Jumalan enkeli käskee Saatanan sulkea suunsa. Niin kuin takasta otetaan nopeasti pois se, mitä ei ollut tarkoitus polttaa, niin Jumalan kansa oli otettu pois tulesta. Sen oli tehnyt Jumala eikä hän ollut tehnyt sitä turhaan. Hän oli tarttunut tilanteeseen, koska hän armahti. Siksi saatana saa sulkea suunsa ja mennä matkoihinsa.

Juuri tässä on tämän jakson sanoma meille. Me tunnistamme tutut elementit: Suuren ja pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen. Nyt näemme myös, miten Jumala julistaa armahduksen. Joosualta riisutaan pois saastaiset vaatteet ja hänet puetaan juhlavaatteisiin. Jumalan uuden liiton kansa muistaa Galatalaiskirjeen sanaa: " Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne" (Gal. 3:27). Näin suuri ja pyhä Jumala armahti sinutkin. Näin sinutkin puettiin Kristukseen ja hänen pyhyyteensä. Armahtajan kosketus on meidän toivomme.



4. "Älä pelkää" – Ilm 1

Saamme palata myös aiemmin luettuun Ilmestyskirjan kohtaan, jossa Johannes näki ylösnousseen Kristuksen:

"Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.

Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:
"Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

Jumalan ilmestymistä käsittelevissä kohdissa esiintyy usein armahdus, ja tässä hyvin kauniisti: Ylösnoussut Herra laskee käteensä maahan kaatuneen ja kuolleeksi käyneen päälle ja herättää hänet henkiin. Suuren ja pelottavan kosketus on myös Armahtajan kosketus. Vainoajat, viholliset ja keisarit menettävät nyt valtansa. Läsnä on Jumala, joka antaa anteeksi, nostaa jalkeille ja avaa uuden todellisuuden.



"Synnit pyyhitty pois" – Ps. 32

Seuraavaksi tarkasteltava teksti ei kerro siitä, miten ihminen sai nähdä Jumalan, mutta kylläkin siitä, miten Jumala tulee lähelle ihmistä. Kyseessä on yksi kuuluisista katumuspsalmeista, mutta kuten Luther sanoo, tämä psalmi on ennemminkin opetuspsalmi, joka opettaa mitä synti on ja miten siitä pääsee irti.

"Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.

Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.

Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani.

Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. (sela)

Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. (sela)

Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.

Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta. Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat. (sela) (Ps. 32:1-7).

Huomaamme psalmissa nimenomaan kaksi elementtiä. Se kertoo ihmisestä, jonka päällä Jumalan käsi on levännyt raskaana ja ahdistavana – juuri niin kuin edellisessä luennossa käsitellyissä kohdissa huomasimme. Toiseksi ja ennen kaikkea se puhuu siitä, miten Jumala antaa synnit anteeksi. Juuri näissä kahdessa elementissä on kiteytettynä koko kristillisen uskon kaikkein tärkein asia: Olen syntinen, mutta minut on armahdettu.



Aramahdetun lepo – Ps. 131

Eräs kaikkein kauneimmista psalmeista on pieni helmi, psalmi 131.

"Matkalaulu. Daavidin psalmi.

Herra, sydämeni ei ole korskea eivätkä silmäni ylpeät. Minä en ole tavoitellut suuria, en pyrkinyt liian korkealle.

Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen.

Israel, pane toivosi Herraan nyt ja aina! "

Edellinen käännös (1993) puhui vieroitetusta lapsesta, nykyinen (1992) aivan oikein kylläisestä lapsesta. Lapsi, joka on lämmintä maitoa pullollaan ja lepää onnellisena äitinsä sylissä, on malli ihmisestä, joka on löytänyt Armahtajan. Aivan samoin ihminen, joka on löytänyt Kristuksessa levon ja rauhan, on onnellinen ja lepää Jumalan armossa.

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?