|
Tämän kirjan päähakemisto | Raamattuluentojen hakemisto | SLEY:n Kotisivuille | Raamattukurssin kotisivut | Tulostettava versio HilmaEngström - kuukauden evankelinen vaikuttaja Annika Kuusisto Tällä kerralla esiteltävä merkittävä evankelinen vaikuttaja on Hilma Engström, joka teki elämäntyönsä evankelisen ylioppilaskodin pitkäaikaisena johtajattarena. Hilma-täti toimi pidettynä “äitinä“ aina kodin perustamisesta vuodesta 1904 vuoteen 1940 saakka. Äidillinen hoivaaja Hilma Engström oli saanut ruotsinkielisen kasvatuksen, mutta hän puhui sujuvasti suomea. Evankelinen liike tuli Hilma Engströmille läheiseksi jo senkin takia, että hän oli Evankeliumiyhdistyksen toiminnanjohtajana vaikuttaneen Julius Engströmin sisar. Hilma-täti oli hurskas ja täsmällinen nainen. Hän oli naimaton, mutta toimi äidillisellä huolehtivaisuudella ja uhrautuvaisuudella sekä yhdistyksen että ylioppilaskodin poikien parhaaksi. Hän iloitsi “poikiensa“ iloja ja suri heidän surujaan, muttei kuitenkaan puuttunut liikaa heidän asioihinsa. Tarkkanäköisesti hän seurasi myös nuorten ylioppilaiden hengellistä kehitystä. Sairauden yllättäessä pojat saivat osakseen erityisen hyvää huolenpitoa. Eräskin ylioppilaskodin asukki kirjoitti Domuksen nimikirjaan: “Kodin herttaiselle johtajattarelle, neiti Hilma Engströmille olen erityisessä kiitollisuuden velassa. Kiitos, Täti! Vaalithan kuin äiti lastaan sattuneiden sairauksien aikana.“ Hilma-tädillä oli monenlaisia konsteja parantaa ja piristää sairastuneita nuorukaisia. Kerrankin hän lähetti lähellä asuneen pikkutytön laulamaan sairaan oven taakse laulun, joka kertoi linnuista ja ruusuista. Se alkoi sanoin: “ Sover du än lilla godvän, sover i boet som fågelen...“ Herkkuja ja hengen ravintoa Hilma-tädillä oli apunaan Sohvi Maunu ja tätä nuorempi Maija, sillä asukasmäärä kohosi välillä yli viidentoistakin. Kodissa vallitsi loistava järjestys. Aamiainen oli pöydässä aina ennen kello kahdeksaa, jotta pojat ehtivät ajoissa luennoille. Lounas tarjoiltiin yhdentoista jälkeen, päiväkahvi kello 13, päivällinen kello 17 ja iltateetä nautittiin kello kaksikymmentäyksi. Ruoka-ajat olivat iskostuneet syvälle poikien mieliin, sillä kukapa olisi halunnut jättää Hilma-tädin ihania herkkuja väliin. Voi vain kuvitella, millaiset määrät ruokaa piti valmistaa, kun lauma sudennälkäisiä nuorukaisia kävi pöydän antimien kimppuun... Kyllä poikien kelpasi asustella ylioppilaskodin hyvässä suojassa, sillä Hilma-täti apulaisineen hoiti muonituspuolen lisäksi vuoteiden sijaamisen ja huoneiden siivouksen. Myös hengen ravintoa oli päivittäin tarjolla. Aterioimisen yhteydessä luettiin säännöllisesti hartauskirjaa ja iltahartauksissa laulettiin Siionin kannelta. Ylioppilaskodin säntillisestä elämäntavasta huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - pojat kokivat ilmapiirin kotoisaksi ja iloiseksi. Kujeita ja pelisääntöjä Arvata saattaa, että pojankoltiaiset myös koettelivat kodin emännän kärsivällisyyttä. Pojat saivat kuitenkin huomata, ettei Hilma-tädin tasapainoista olemusta ollut helppo hetkauttaa. Kerrankin pari boxitoverusta oli poissa asunnolta tavallista myöhempään. Toiset kodin asukkaat kantoivat heidän sänkynsä eteiseen ulko-oven suuhun. Tultuaan kotiin pojat totesivat tapahtuneen ja ratkaisivat ongelman yksinkertaisesti: he menivät nukkumaan sänkyynsä. Hilma-täti oli aamulla vain hieman kohottanut kulmiaan ja ihmetellyt, kun hän näki kahden pojan juovan leppoisasti kahvia ja lukevan sanomalehteä ulko-oven edessä! Kodissa noudatettiin selkeitä pelisääntöjä, vaikka Hilma-tädillä riittikin huumorintajua pienten kujeilujen suhteen. Huomattava osa pojista oli naimisissa, muutamat kihloissa ja osa “vapaalla jalalla“. Rouvat ja morsmaikut eivät kuitenkaan saaneet rampata ylioppilaskodissa miten sattuu. Vappu oli aivan erityisen suuri juhla, sillä tuolloin pojat saivat tuoda naisseuralaisensa päivälliselle Hilma-tädin herkkujen ääreen. Hilma-tädin perintö Ylioppilaskoti ja sen johtajatar tuli hyvin läheiseksi ja rakkaaksi myös Evankeliumiyhdistyksen pitkäaikaiselle toiminnanjohtajalle K.V. Tammiselle, joka vietti opiskeluaikansa ylioppilaskodissa. Tamminen piti Hilma-tätiä “aitona kulttuuripersoonallisuutena“. Kun täti vuonna 1918 täytti 50 vuotta, Tamminen kirjoitti hänelle lämpöisen onnittelurunon: Tänään monen pappilasta muisto palaa Helsinkiin, Malminkatu kahteentoista täti Hilma Engströmiin. --- Muistuu kuinka nälkäisinä käytiin kiinni ruokihin, mutta vatsan vaivat väistyi Hilma-tädin herkkuihin. Ja jos joku sairahana tuskissansa vaikeroi, Hilma-täti riemumielin ensi avun aina soi. Paljon, paljon saimme sulta rakkauden vaalintaa. Myöskin koetit Herran tulta sieluissamme kohentaa. --- Siksi siunausta sulle, viisikymmenvuotias, Herraltansa pyytää moni vanha kodin asukas. Muistamme Hilma-tädin työtä ja esimerkkiä suurella kiitollisuudella. Hänen tavoin myös monet muut naiset ovat tehneet merkittävää työtä uusien sukupolvien kristillisessä kasvattamisessa ja äidillisessä hoivaamisessa. Muistamme kiitollisuudella ja lämmöllä heitä kaikkia. Myös tänä päivänä tarvitsemme kipeästi tälläisiä “hilmoja“. Ja mistä tällaisia naisia edelleen löytyy, se on suurta Jumalan lahjaa! |
