- tiedoksi sinulle, joka olet tottunut käymään

tällä sivulla ja muilla ylläpitämilläni sivuilla.

Uuden tiedotusjärjestelmämme mukaan

nämä vanhat sivut suljetaan kesään mennessä.

Joten olemme alkaneet siirtää vanhaa materiaalia SLEY:n uusille kotisivuille.

Löydät sieltä tuottamaani materiaalia osoitteella blogit ja sitten nimelläni.

Siellä myös palautteen ja kommenttien jättäminen on tehty helpommaksi.

Kiitos mielenkiinnosta ja Vapahtajan siunausta elämääsi,

TA

15.4.10
Olin aikoinaan Helsingissä ammattikoulutuksessa ja asuin tilapäisasunnoissa milloin missäkin. Rahaa oli hintsusti, mutta kavereita piisasi, niin selvittiin. Eräässä vaiheessa olin taas asuntoa vailla ja silloin eräs opiskelutoveri neuvoi Kalliossa paikan, jonka nimenä oli ”uskovien asunnonvälitys”. Estelin ensin sanomalla, etten ollut mikään uskovainen, mutta myöhemmin lähdin aristellen tutustumaan toimistoon. Siitä ei kuitenkaan ollut apua ja sain toista kautta asunnon. Myöhemmin ajattelin omaa toimintaani ja tunsin olleeni falski. Ilman uskoakin minulla oli jonkinlainen moraali, tosin se venyi kuin henkseli tarpeen mukaan.
Moni ottaisi uskovaisuudesta sen hyödyn, muttei suostuisi sen vaivaan. Ei haluttaisi ristiä, mutta taivaspaikka kyllä kelpaisi. Nykypäivän uskonnollisuuteen kuuluu ajallinen hyöty, kirkon kaikenlainen lypsäminen ja hyväksikäyttö. Mitään ei olla valmiita maksamaan, ei mistään luopumaan, eikä mitään uhraamaan Herralle. Kuitenkin edellytetään, että Jumala siunaa, varjelee, palkitsee ja parantaa jatkuvasti. Kun pyhä katoaa, on kaikki vain vallitsevaa pahaa.

”Poikani, jos antaudut palvelemaan Herraa Jumalaa, niin valmista sielusi koettelemuksiin. Pidä sydämesi vilpittömänä, ole kestäväinen, äläkä ole hätäinen kovan onnen päivänä. Riipu kiinni hänessä äläkä hänestä luovu, että viimein tulisit suureksi. Ota vastaan kaikki, mikä sinulle sallitaan, ja ole pitkämielinen nöyryyttävissä vaiheissa. Sillä kulta koetellaan tulessa ja otolliset ihmiset nöyryytyksen pätsissä. Usko häneen, niin hän ottaa sinut vastaan, pidä tiesi suorina ja pane toivosi häneen.” Siir.2:1-5

Jumalan tie on elävä ja voimallinen auttamaan jokaista kulkijaansa eteenpäin suureen päämäärään. Se ei kuitenkaan tuo uskovalle itsestään selvää vaivatonta elämää ja vaellusta. On kuljettava varovasti ja Herran ääntä seuraten. On oltava jalat tiukasti maassa ja samalla sydän taivaassa. Jumalan jakamia asioita on otettava kiitollisuudella vastaan ajatellen, että ne ovat tarkoitetut uskon kasvuksi ja Jeesuksen tuntemisen syventymiseksi. Ihmisen luontainen kierous on kotoisin syvyydestä ja sitä esiintyy kaikissa sukukunnissa ja kielissä. Siksi onkin keskityttävä selvään suuntaan ja sen valintaan, eikä pidä kuunnella kaikkia houkuttelevia ääniä, jotka makeina tarjoavat ties mitä roskaa. On opittava riippumaan kiinni Jumalassa.

Nöyryytyksen päivät ovat jokaisen uskonelämän korkeakoulua, joissa ei suuresti hurrata. Nykykristillisyys ei tiedä mitään näistä päivistä, se on yhtä leipäpappeutta ja kuolleen uskon kannattajia, joiden sanastoon ei kuulu risti. Se on varsinainen hopealusikkakerho, joka kavahtaa Getsemanen taisteluja. Se luulee omistavansa Kristuksen, mutta kulkee valheen tietä maailman ja synnin ehdoilla. Se ei ole koskaan tullut katumuksen suolaisten kyynelten kanssa Vapahtajan ristin juureen.

Vaikeissa ratkaisuissa on odotettava Herraa ja hänen armoansa. Rauhallisuus olisi eduksi monessa tilanteessa, sillä turha hössöttäminen sotkee monen uskovan vaellusta. Liian iso paine vie suohon ja luopumukseen. Kaikki eivät kestä koetuksia ja kiusauksia, sillä aurinkopäivinä he ylistävät Jumalaa, mutta myrskyn saapuessa he kiukuttelevat ja marisevat.

Jeesus, sinä kuljit täällä kodittomana ilman vakinaista asuntoa. Sinä et omistanut mitään, sinä kuolit rikollisen kuoleman. Sinun omasikin jättivät sinut yksin hädän hetkellä. Sinä koit, mitä on olla Isän hylkäämä. Sinä tiedät ihmisen tien, auta siis meitä, seuraajiasi, että uskomme säilyy.
 

7.4.10
Kangasalla, Huutijärvellä, asui aikoinaan eräs kiistelty kirkonmies, professori Antti J Pietilä. Hän soitti 9. 8. 1922 aamu kuudelta tuomiorovasti Seppälälle Tampereelle: - Tule tänne niin pian kuin suinkin kerkiät. Järjestä kaikki tehtäväsi niin, että pääset tulemaan. Minulla on kerrottavana jotakin ainoalaatuisen tärkeää Pietilä kohtasi hänet iloisen, valoisan ja korkean mielialan vallassa. Hän kertoi: - Minulle on viime yönä tapahtunut jotakin aivan ihmeellistä. En tiedä, oliko huoneeni kirkkaampi kuin tavallisesti, mutta Jumalan kirkkaus ympäröi minut klo 4 aikaan aivan kokonaan. Kaikki oli ihmeellisen selvää. Ajatukseni olivat selvät ja monet kysymykset selvisivät minulle aivan uudella tavalla ja ihmeellinen valo, rauha ja ilo täytti koko olemukseni. Jumala oli sanomattoman lähellä minua ja suuri rauha ympäröi minut. Seppälä kertoi heidän puhuneen useita tunteja tästä ihmeellisestä valon hetkestä. Hän ei sallinut sinä päivänä muusta puhuttavankaan. Kun päivällistä syötäessä puhe meni herkulliseen ruokaan, keskeytti professori keskustelun ja sanoi: - Keskustelu ei ole riittävän korkeatasoista tällaisena päivänä. Illalla he tekivät retken kauniille Vehoniemen harjulle. Siellä Pietilä tarttui Seppälää takin ylimmästä napista ja lausui hurmioituneena: - Kyllä tämä on kaunista. Mutta kauneinta ja suurinta on se, että ihminen saa syntinsä anteeksi ja saa kohdalleen Jumalan rakkauden. Myöhemmin Pietilä kirjoitti muistikirjaansa: Klo 4 yöllä ihmeellinen sielunrauha, synnit anteeksi.

Kun ihminen kohtaa elävän Jumalan tapahtuu Pääsiäisen ihme hänen elämässään, kuolema väistyy ja elämä alkaa virrata hänen olemukseensa. Kuollut Jeesus alkaa puhua. Ristin takaa alkaa paistaa aurinko. Mullan alle kätketty siemen alkaa itää, nouse uusi elämänverso. Kaikki hänen puolestaan luetut esirukoukset alkavat näkyä käytännössä. Ihminen vaikenee ja Jumala puhuu. Jeesuksen Veri pesee synnin pois. Omatunto rauhoittuu.

Monelle uskovaisuus on vain kaukainen haave tai se vihonviimeinen kauhun paikka. Moni laskee uskoontulon olevan kuoleman veroinen asia, jossa menetetään kaikki. Korkeastikoulutettu ihminen huomaa olevansa aivan tyhmä suhteessa Jumalan viisauteen. Dogmatiikan professorin arvonimeä kantanut Pietilä oli aikansa suurmies, pelätty ja kunnioitettu. Mutta kun hän kohtasi Vapahtajan, hän oli kuin sulaa voita. Kaikki siihen asti saavutettu tieto oli vain äärten häämötystä itse olemuksesta. Kaikki teologia, kaikki kokemus, kaikki tieto oli silloin kuin tyhjää ilmaa Vapahtajan tuntemisen rinnalla. ”Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen. Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?”  Job 26:13-14. Jumalan kuiskaus on väkevä vaikutuksessaan ja saa enemmän aikaan kuin miljoona ihmistä turhilla touhuillaan. Hän tappoi käärmeen, murskasi perkeleen vallan ja aseman. Vihollinen yritti lävistää Herran, mutta joutui itse tuomituksi. Entäpä sitten, kun Herra puhuu väkevästi ja kovaan ääneen? Kuka kestää hänen edessään? Entäpä sitten, kun ääret alkavat vyöryä kohti?

Pietilän reaktio on kuin suoraan herätyskristillisyyden käsikirjasta, Raamatusta. Elävä Jeesus puhuu hänelle kesäyön hiljaisena hetkenä. Vapahtaja tyynnyttää syyllisyyden painaman mielen ja ympäröi palvelijansa taivaallisella valolla ja yliluonnollisella rauhalla. Herran kohtaaminen vie miehen niin mukanaan, ettei hän haluaisi kuulla mistään muusta kuin Jeesuksesta. Mikään maallinen kauneus ei vedä vertaa sille, että ihminen saa viestin ikuisuudesta. Itsekin muistan uskoon tuloni alkuajat, jolloin olin niin irrotettu tästä maailmasta, etten halunnut kuunnella edes radiouutisia, en lukea maallisia lehtiä, en tietää mitään tästä ajasta. Elin suuria tunteita uuden ystäväni, Kristuksen, seurassa, öin ja päivin. Enkä välittänyt vähääkään siitä, mitä mieltä muut olivat minun tilanteestani.

Olet ihana, Jeesus, kaikilla teilläsi ja kuinka suuren ilon sinä tuotatkaan tullessasi syntisen ihmisen kotiin ja sydämeen. Olet niin ainutlaatuinen, ettei sinun rinnallesi voi asettaa ketään toista. Sinä pysäytät maailmankaikkeuden, että yksi kurja saattaisi vakuuttua sinun halustasi pelastaa hänet taivaan kansalaiseksi ja Jumalan lapseksi. Kiitos ja ylistys, kunnia ja valta olkoon sinulle nyt ja aina.

27.3.10
Istuin lentokoneessa, luin erästä kirjaa ja olin ajatuksissani. Edessäni sijaitsevassa penkkirivissä oli hilpeä meininki, siellä nautittiin alkoholia ja mesottiin. Kaksi keski-ikäistä pariskuntaa oli matkalla lomalle. Jossain vaiheessa matkan loppupuolella huomasin, että naiset alkoivat laulaa erästä virttä ”Mä silmät luon ylös taivaaseen”. Säkeistön verran hoilotettuaan he rupesivat nauramaan. Jonkin ajan kuluttua toinen miehistä puhui laestadiolaisista ja sanoi, ettei hän pidä näiden opetuksia arvossa. Myöhemmin hän puhui alasnousemuksesta, johon hän pyrkisi mieluummin kuin ylösnousemukseen. Rukoilin hiljaa mielessäni tämän porukan puolesta, että Herra pelastaisi heidät. Pian kone laskeutui, emmekä nähneet enää toisiamme.
Mielenkiintoista, miten maailmanihmisten puheissa putkahtelee esiin Jumala, elämä, kuolema, Raamattu, virret ja uskomukset. Varsinkin nousuhumalassa suomalainen on altis puhumaan suurista asioista. Tosin ryhmässä pitää yleensä osoittaa, ettei ole kirkon eikä Jumalan tarpeessa, uskovaiset eivät kiinnosta, ei olla köyhiä eikä kipeitä – toistaiseksi.

Tulomatkalla Jumala johti niin, että istuin taas kyseisten parien lähellä, itse asiassa juuri mainitun miehen vieressä. Olin taas vaipunut lukuihini kunnes mies kysyi, mihin menen lentokentältä? Kerroin meneväni Kangasalle, kotiin. Hän alkoi kertoa itsestään ja sairauksistaan. Hän raotti vähän elämäänsä ja arvomaailmaansa. Kerrottuaan asuinpaikkansa, kysyin aivan kuin muistamattomana, että eikö siinä heidän lähellään ollut seurakuntatalo? Mies vastasi asuvansa hyvin lähellä sitä paikkaa. Kerroin, että eräs ystäväni pitää siellä säännöllisesti raamattupiiriä. Mutta mies ei tarttunut tähän täkyyn mitenkään. Sitten jatkoimme juttelua puhuen niitä näitä.

Uskovien on elettävä maailman keskellä ja kuunneltava monenlaista turhaa puhetta ja jumalanpilkkaakin. Joudumme miettimään ja rukoilemaan, miten kohtaisimme ihmiset, kalliisti lunastetut ihmiset, jotka kulkevat vielä synnin teillä. ”Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.” Snl.15:12. Uskova tahtoisi antaa evankeliumin lähimmäiselleen, koska se on tämän ainoa mahdollisuus pelastumiseen. Uskovien läsnäolo vain tuo usein kuoleman hajun lähipiiriin ja siksi maailmanihmiset vierastavat uskovia. Emme tule kuuluisiksi tuomitsemisesta tai erikoisista nuhdesaarnoista, riittää kun olemme läsnä ja elämme Jeesuksessa. Herran Henki vaikuttaa ympäristössään tuntuvasti, herättävästi ja kutsuvasti. Alkoholin vaikutus on tunnettua, se kirvoittaa kielet, herkistää, kiihottaa, antaa rohkeutta, saa tekemään kaduttavia asioita, synnyttää pilkkaa Jumalaa kohtaan. ”Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.” Snl.20:1.

Uskovina emme voita ketään moralisoimalla tai asettamalla tavoiteltavia normeja ihmisille ja itsellemme. Tarvitsemme Jeesusta, Herran Henkeä, elävää Jumalan sanaa, uskoa ja rakkautta. Näillä aseilla voimme selvitä maailman keskellä, ajatellen, että jokainen ihminen on mahdollinen pelastumaan, jokaista Jeesus rakastaa. Tarvitsemme Häntä, joka voi ja osaa tehdä palvelijoistaan, seuraajistaan, uskovistaan, ihmisten kalastajia. Tarvitsemme näkyä siitä, että Jeesus elää.

Suuri Vapahtajani, joka elät aina ja ikuisesti, joka hallitset ja ohjaat maailmankaikkeuden asioita ikuisesti, kuule rukoukseni seurakuntasi puolesta, kääntymättömien puolesta, evankelioimisen puolesta, lähetystyön puolesta. Pyydän, että aikamme pilkkaajat voisivat kohdata sinut kuin muinoin helluntaina. Anna tänäänkin pistot sydämiin ja elävä herätys, joka ajaa ihmiset etsimään pelastusta sinun täydellisen uhrisi kautta. Aamen.
 

14.3.10
Monet tapaukset ovat ravistelleet kirkkoa näinä päivinä. Olemme joutuneet ottamaan kantaa homokeskusteluun, sukupuolenvaihdoksiin, naispappeuteen, maahanmuuttajiin, Euroopan rahaunioniin, jne. Välillä näyttää siltä, että kaikki on myynnissä, jopa Herrakin? Mitä on pidetty itsestään selvänä, perinteisenä, oikeutettuna ja pysyvänä, onkin tänään yleisesti muuttunut, kyseenalaistettu ja halveksittu. Tämä on aiheuttanut kirkosta eroamista enemmän kuin vapaa-ajattelijoiden kampanjat ja propakanda. Imatran seurakunnastakin on eronnut 600 ihmistä. Varmasti nämä piispanvaalit lisäävät eroilmoituksia?

Eräs ystäväni tekee tutkimustyötään yliopistossa ja hän halusi sen johdosta haastatella minua. Usean tunnin työrupeaman aikana kävimme läpi kaiken ajattelustani, uskostani ja Raamatustani. Olenkohan koskaan ennen ollut näin sisältörikkaassa tentissä. Toivottavasti ystäväni saa hyväksytyn merkinnän tutkimustyöstään? Myöhemmin ajattelin, että samainen haastattelu olisi vienyt minut monessa maailman kolkassa vankilaan. Uskonvastaisuus on monessa valtiossa ominaispiirre. Neuvostoliitossa olisin joutunut Siperiaan inkeriläisten tavoin.

Kristittyinä joudumme valitsemaan, elämän ratkaisut ja puheemme tuovat meille suosiota tai halveksuntaa. Moni aikalaisistamme lähtee tästä syystä pois kirkosta ja etsiytyy johonkin pieneen lahkoon tai Luther-säätiöön. Monet eivät kuulu mihinkään seurakuntaan, osa kristityistä kokoontuu vain kotonaan, osa viettää pienellä joukolla ehtoollista. En ole kuitenkaan kuullut, että yksityisiä kasteita olisi suoritettu kuin ani harvoin. Eräs ystävämme, joka kuului em. ryhmään, kuoli. Eräs entinen poliisi tuli ja siunasi hänen ruumiinsa hautausmaalla. Olimme mukana hautajaisissa.

On merkille pantavaa, että Raamattu ei puolla seurakunnista toiseen loikkimista. Se ei myöskään pyri edistämään herätysliikkeitten vaihtamista. Emme löydä sieltä ollenkaan sellaista ajatusta, mikä on nykyään vallalla, että pitäisi aina hakea antoisin, mukavin, viihdyttävin ja minun mieleiseni kristillinen joukko ja sitten liittyä siihen. Päinvastoin, sana opettaa pysymään kaiken uhallakin siinä, mihin Jumala on meidät asettanut, missä hän on meidät kutsunut, millaiseen tehtävään hän on meidät varustanut. ”Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.” Ilm.3:4. Nuo muutamat Sardeen uskovat, joista Herra antaa positiivisen todistuksen, pysyivät uskollisesti paikallaan ja ennen kaikkea uskollisena Jumalalle. On siis mahdollista seisoa uskossa Jumalan asettamalla paikalla, vaikka ympäristö mätäneekin uhkaavasti. On syytä olla Titanicissa, vaikka tietääkin sen kohta uppoavan. Sillä ihmiset tarvitsevat Kristusta ja jokaisen tulee kuulla evankeliumi, että voisivat pelastua. Suurin ongelmamme kuitenkin ja aina on synti, oma ja toisten.

Joskus ei auta mikään, virta vie roskat mukanaan. Muutamat eivät halua seurata Jeesusta, synti, maailma ja perkele menestyvät. ”Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa.” 1.Tim.5:15. Kääntyminen on aina valinta, usein siihen kysytään pikkuhiljaa. Vähitellen ihminen kylmenee Jumalan äänelle ja alkaa ottaa etäisyyttä Kristukseen. Häntä voi vielä hieman lämmittää jonkin aikaa kevyet kristilliset ohjelmat, mutta Raamatun sanaa hän halveksii. Mutta voi tietysti kääntyä uudelleen takaisin Herran puoleen. Usein hätä, sairaus tai pelko herättävät ihmisen. Muutamat vedetään kuin kekäleet tulesta, jotkut pedon hampaista.

Edessä häämöttää levon aika Kristuksen luona. Kuitenkin vain muutamat harvat pääsevät siihen ja suuri enemmistö kulkee onnensa ohi kadottaen ikuisen elämän lupauksen. Hyvästä sanomasta, Julistetusta evankeliumista huolimatta monet hukkuvat. Heidän omat valintansa ovat kuin selän kääntö Jumalalle. Edessämme on taas pitkäperjantai, jossa kansa hylkää ja ristiinnaulitsee Jeesuksen. ”Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden…Hebr.4:6.

Auta, Kristus, omiasi seuraamaan sinua näytti miltä näytti. Emme odota suurat menestystä, helppoa elämää tai suosiota. Odotamme sinua, että saamme eräänä päivänä kulkea kanssasi valkeissa vaatteissa taivaan kaupungissa. Rohkenemme odottaa, että sinun jumalallinen voimasi pelastaa monet, joiden puolesta rukoilemme.

28.2.10
Suuri parvi naakkoja lensi kaupungin kerrostalojen yllä, satoja naakkoja kaarteli parvena laskeutuakseen kohta taas huilaamaan. Lintujen tutkijat ovat havainneet, että tällainen parviin keräytyminen on niille tavallista talvisin. Kuulemma ne käyvät myös suurina parvina välillä aina kaupungin kaatopaikalla einehtimässä. Ravintoa saatuaan ne jaksavat taas lentää porukassa. Aikanaan sitten tulee keväällä pesiminen, muniminen ja poikasten kasvattaminen. Meilläkin on kokemusta monena vuotena naakkojen yrityksistä tunkeutua kotimme savupiipuihin. Joskus ne ovat onnistuneetkin. Repeytynyt turvaverkko on joskus antanut mahdollisuuden pesän tekoon. Ilman verkkoa piiput olisivat aina tukossa naakkojen touhuista. Naakka on elintasolintu, se lisääntyy ihmiskunnan korkeakulttuurista, kun on niin paljon poisheitettyä ruokaa.

Vain lintutieteilijät voivat aina kiinnostua ja nauttia noista linnuista, jotka monelle tavalliselle ihmiselle ovat vain maanvaiva. Paratiisissa linnut olivat ilman syntiinlankeemuksen tuomaa kirousta ja niin kaikki pysyi sopusoinnussa. Nyt elämme niiden kanssa joskus taistellen. Sama kuva meille piirtyy Jumalan valtakunnasta, kun se ilmenee täällä ajassa. Siinäkin on lintuja, varsinaisia pahanilman lintuja, jotka viihtyvät kuin loiset puun oksilla. Sinne ne tekevät pesänsä, siellä ne asuvat. Siellä, missä on pyhä, siellä on kohta paha läsnä. Kun Kristus rakentaa kirkkoaan, kohta paholainen aloittaa kappelinsa rakentamisen siihen viereen. ”Niin hän sanoi: Minkä kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin minä sen vertaisin? Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi puutarhaansa; ja se kasvoi, ja siitä tuli puu, ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille.” Luuk.13:18-19. Vasta ikuisuuden aamussa pääsemme noista linnuista eroon, silloin Jumalan valtakunnan lopullinen puhdistus antaa odottaville täydellisen levon.

Vihollinen sekoittaa uskovien välit, ihmissuhteet, synti sekoittaa rakkauden, uskon, opit ja profetiat, maailma sekoittaa ajankäytön, omistamisen ja arvostukset. Näiden keskellä kristitty on joskus suurissa vaikeuksissa. Vaikka meillä on Jumalan valtakunta, Jeesus ja hänen sanansa, uskovat ystävät ja rukous, niin nuo kurjat taivaan linnut tunkeutuvat kaikkialle pesimään. Varo niitä! Taivaan linnut ovat tuoneet kaikki epäuskon siemenet, eksytykset, harhaopit, epätoivon, itsemurhat ja tehnyt iloisista uskovista luopioita, jotka nyt kulkevat Herralle vieraina, kieltäjinä ja kadotuksen junassa.

Jumalan omien on varauduttava taisteluun henkivaltoja vastaan, sillä pimeyden voimat pyrkivät turmelemaan kaiken Jumalan aikaansaaman hyvän täällä alhaalla. Joillakin kristityillä on ilmestyksen lahja ja he saattavat nähdä myöskin vastustajan. Se ei ole mieluisaa, mutta joskus välttämätöntä rukoustaistelussa. ”Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois.” 1.Moos.15:11. Uskovan on opittava erottamaan hyvä pahasta ja vaalimaan Jumalan omaisuutta kalleimpana aarteenaan. Linnut tulevat pian uudestaan, siksi on noustava vastustamaan niitä Jeesuksen nimessä. Kaikki, mikä on Jumalan tahto, on pyhitettävä Herralle ja sitä on vaalittava Jumalan omaisuutena pahanilmanlinnuista huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä.

Nuori mies kyseli aikoinaan neuvoa kiusaavia ajatuksia vastaan eräältä vanhukselta ja tämä vastasi: Rakas poikani! Ethän sinä voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta sen kyllä voit estää, ettei lintu istu päähäsi ja tee siihen tai korviisi pesäänsä. Niinpä et myös voi estää pahojen ja likaisten ajatuksienkaan tuloa mieleesi, mutta turvautumalla Jumalaan ja hänen apuunsa voit varoa sortumasta noiden ajatusten tuomiin houkutuksiin ja ajaa nuo ajatukset mielestäsi pois.

Jeesus, paras opettaja, auta meitä tuntemaan pimeyden vaarat ja vihollisen juonet. Osoita meille taivaan lintujen pesät, että hävittäisimme ne aikanaan. Kiitos sinun voitostasi, joka on aina ja kaikkialla yli vihollisen voiman. Kiitos, että valtakuntasi on ja pysyy, koska sinä kannat sitä.
 

14.2.10
Kaksi uskovaa keskusteli aikoinaan vaikeasta ihmissuhteesta. Toinen oli kyllästynyt perinpohjaisesti mielestään hankalaan lähimmäiseen ja pyrki pääsemään tästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Mutta ennen aikomiaan toimia hän päätti vielä kysyä uskovan ystävän mielipidettä. Kerrottuaan kaiken oleellisen tuosta ihmisestä ja ihmissuhteesta ja siitä, miten paljon hän oli joutunut kärsimään tuon ihmisen tähden. Hän toi esiin myös, miten tämä henkilö oli aiheuttanut kunnian menetystä suvussa huonolla käytöksellään. Sitten tämä toinen kysyi: - Jokohan sinä olet sitä kärsinyt niin paljon, kuin Jumala on sinua kärsinyt? Kysyjä vaikeni ja mietti asiaa. Myöhemmin hän päätti jatkaa tämän ihmissuhteen hoitamista – uskossa.

Nykyään on suosittua hylätä lähimmäinen milloin mistäkin syystä, usein melko hepposin perustein. Itsekkyys teettää meille pahoja töitä ja lankeamme jatkuvasti syntiin. Halveksimme Jumalan luomaa ja lunastamaa ihmissielua, emme arvosta häntä, puhumattakaan että rakastaisimme lähimmäistämme, niin kuin sana opettaa. Mutta pitkäaikainen vaikea ihmissuhde on kova koettelemus, se on kuin reumatismi tai nivelsärky.

Joskus uskonelämä vaatii irtiottoa ja kaikki ihmissuhteet on tietysti punnittava Jumalan sanan valossa, mitkään tunteet eivät riitä. Harhauttava opetus tai kristillinen elämä on vaikutukseltaan tuhoisaa. ”Älkää eksykö. Huono seura hyvät tavat turmelee.”1.Kor.15 33. Eikä näiden huonojen seuralaisten tarvitse olla mitään hanttapuleja, sinne mahtuu myös lukeneita, tohtoria ja puoskaria, monenlaista silmäätekevää ja kuuluisaa henkilöä. Meillä on vain synnynnäinen turhamaisuus niin veressämme, että tykkäämme kaikista vähänkin omaa arvoamme kohottavista uusista tuttavuuksista. Menemme helposti ns. halpaan roikkuessamme kaikenlaisten epäuskoisten matkassa.

Kristittyjen keskuudessa ovat toimimassa suosion lait, miellymme rakenteisiin, kannanottoihin, herätysliikkeisiin ja kirkkotaiteeseen, gospeliin ja urkujensoittoon. Niiden äänitorvet ovat aina kovassa kurssissa, mutta Kristus jää aina jalkoihin, kun suuret ihmiset rynnistävät estraadille. ”Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.” 2.Tess.3: 6. On mietittävä ja kyseltävä Herran edessä, mikä yhteys on meille tarpeen, kenen kanssa matkaa tehdään. Ennen sanottiin teologian opiskelijoista: Aloitti hengessä ja lopetti Helsingissä.” Nykyään uskovaisuus on seurakunnissa niin harvinaista, että pitäisi järjestää joka kerran yksi kirkkoilta, kun joku tulee uskoon. Olenkohan kuullut SLEY:n työntekijöistäkään juuri kenenkään todistaneen tulleensa uskoon? Puhumattakaan sitten näistä paikallisseurakunnista. Ankeaa?

Avioliitto on perkeleen pommituksen kohteena, joten tässä piruntorjuntapatterissa pitäisi myös olla hereillä. Hoitamaton avioliitto on yhtä huono, kuin sellainen, jossa puolisot luuhaavat toisistaan erossa ties missä. ”Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi.”1.Kor.7:5. Sielussa on rakenteellisesti sellainen voima, että se kykenee nousemaan itse Jumalaakin vastaan. Se harhailee helposti naapurilaitumille ja alkaa hirnua lähimmäisen puolisoa. Harhautumiseen ei tarvita kuin tilapäinen hengellinen kuurous ja sokeus ja niin sitä mennään.

Auta, Herra, meitä kärsimään itseämme ja toisiamme kaikenlaisissa elämän vaiheissa. Kiinnitä meidät itseesi lujasti sanan ja Hengen voimallasi, että olisimme aina alamaiset sinulle ja äänellesi. Yhdistä uskovat, anna meille siunattuja hetkiä yhdessä kanssasi ja edessäsi, tielläsi ja totuudessasi.

8.2.10

Läskillä lukutaitoa–kampanja on pyörähtänyt käyntiin. Suomalainen miljonääri on haastanut Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan varsin erikoiseen laihdutuskampanjaan, jossa painoa pudottamalla voi saada aikaan muutakin kuin oman hyvinvoinnin kohentumista. Tuntemattomana pysyttelevä yksityishenkilö on luvannut lahjoittaa jokaisesta 28.2.-30.5. laihdutetusta kilosta 15 euroa hyväntekeväisyysprojektiin, jolla tuetaan Nepalin opettajankoulutusta. Paikan päällä varojen käyttöä seuraa ulkoasiainministeriö. Seurakunnat järjestävät alkupunnitukset 28. helmikuuta mennessä, ja loppupunnitus tapahtuu toukokuun viimeisellä viikolla. Aikaa laihduttamiseen on siis kolme kuukautta. Kampanjan tavoitteena on suomalaisten hyvinvoinnin edistäminen sekä koulutuksen tukeminen Nepalissa.

Monenlaisin keinoin yritetään seurakuntaelämää vilkastuttaa ja näyttää siltä, että kaikenlainen inhimillinen ulottuvuus löytää eniten kosketuspintaa? Läski, niin oma kuin kaverin, herättää aina tunteita. Ihmisillä on aina ollut taipumus laittaa kansa paremmusjärjestykseen painon mukaan? Voisimmehan tarjota myös puhdasoppisuuskampaanjaa, jossa testattaisiin ihmisten tietoa tunnustuskirjoista ja luterilaisesta opista. Mutta melko varmasti harvat olisivat kiinnostuneet asiasta? Saattaisi olla parempi myyntimenestys nykyaikaisella anekaupalla, jossa voisi tallettaa omaisuuttaan kirkolle ja sen seurauksena muutamat sukulaiset voisivat pelastua helvetistä? Meillä ei kuitenkaan ole siihen päätäntävaltaa, joten kirkko vain rikastuisi edelleen hyväuskoisista tallettajista.

Lihavuus on ollut ennenkin ongelma, joka on heijastanut elämisen laatua ja hyvinvointia. Menestyksen tuoma runsas ruokalautanen on ollut kohtalokas ja riistänyt uskon omistajaltaan. “Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.” 5.Moos.32:15. Lienee melko yleistä, että hyvinvointia seuraa tyytymättömyys, kiittämättömyys, ainainen valitus, huonompien halveksiminen ja Jumalan hylkääminen. Mitä heikommalla yhteydellä ihminen on kiinnittynyt Herraan, sitä helpommin hän myöskin otteensa irrottaa Jumalasta. Seurauksena on muodollinen jumalisuus, yleisuskonnollisuus ja viimein Kristuksen kieltäminen.

Lihava tai laiha ei ole elämänkysymys. Pelastettuja ei punnita eikä uskovien ympärysmittaa merkitä muistiin.  Monet epäonnistuvat ihannepainonsa kanssa, ja sukuvikamme näkyvät vyötäröllä. Harvat saavat kartutettua kassaa Nepalin opettajakoulutusta varten laihduttamalla. Mutta seurakunta koostuu pelkästään syntisistä, armahdetuista syntisistä. Olemme Herran omia pelkästä Jumalan armosta. “Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” 2.Piet.1:3. Omistamalla Jeesuksen omistamme kaiken ja se ei ole vähän. Tämä usko antaa meille riittävät edellytykset niihin ponnistuksiin, jotka Jumala asettaa eteemme. Jeesuksen tunteminen tuo elämään onnen avaimet, hänen siunauksensa kattaa koko elämän. Joskus on paikallaan uskovan kysyä vakavasti Jumalalta, mitä hän on meille lahjoittanut, jos se on päässyt unohtumaan. Ehkä on syytä hieman kirjata ylös, mitä silloin sanasta meille kerrotaan. Se auttaa tiukan paikan tullen paremmin ymmärtämään Jumalan sunnitelmia ja toisia ihmisiä.

Varjele, Jeesus, meitä paisumiselta, joka vie vain kiitämättömyyteen sekä sinun hylkäämiseen. Anna meille riittävästi vaivoja, että olisimme aina hengessä köyhät ja alati rukoilisimme sinua itsemme ja rakkaidemme puolesta. Siunaa Nepalia, sen kansaa evankeliumilla. Pelasta sen ihmiset helvetin kidasta ja suden suusta, tee heistä uskovia, jotka aina palvelevat sinua.

28.1.10

Joku kerkeäkielinen nainen soitti vaikuttaen kiihtyneeltä. Hän latoi tekstiä puhelimeen kuin entinen konekivääriampuja. Juttua tuli solkenaan, eikä hän tuntunut tarvitsevan edes sisään hengitystä välillä. Vuodatuksen jossain vaiheessa ymmärsin, että nainen yritti myydä minulle jotakin lehteä tai useitakin lehtiä tutustumistarjouksena? Ilmeisesti hän ajatteli, että istuin yksinäisenä kodissani odottaen, että tulisi joku enkeli maan päältä ja tarjoaisi minulle jotakin hauskaa yksitoikkoiseen ja kuivaan elämänmenooni? Ilmeisesti hän ajatteli, ettei minulla ole mitään tekemistä, eivätkä televisiokanavien yhä lisääntyvä tarjonta kuitenkaan tyydyttäisi uteliaisuuden nälkääni? Ilmeisesti hän ajatteli, että olen niin tyhmä kuin vanha särki, joka syöksyi heti madon havaittuaan turmiolliseen koukkuun kiinni? Jossain vaiheessa keskeytin naisen ja sanoin etten tarvitse lehtiä. Silloin nainen tempaisi takataskustaan valttikortteja, hän alkoi luetella, miten mukavia teemoja olisi nyt pientä korvausta vastaan käteni ja silmieni ulottuvilla. Esille tulivat urheilu, autot, matkailu, kalustaminen, rakentaminen ja tekniikka. Silloin sanoin, että voisin ostaa hengellisen lehden. Siihen nainen vastasi nopeasti: Kiitos ja kuulemiin! Ehkä hänen koulutuksensa käsikirjoitusmetodiin oli merkitty tällaisten asiakkaiden kohdalle: toivoton tapaus?! 

Mutta olemmeko me uskovat kuin tuo kauppias etsimässä uusia kohteita työnantajamme ohjauksen mukaan? Olemmeko sisäistäneet kaiken sen, miten tätä uskonelämää pitäisi toteuttaa? Olemmeko työn orjia, suoritammeko kristillistä ohjelmaa? Suoritammeko palveluksia Jumalalle saadaksemme hyväksyntää ja rakkautta. Ostammeko armoa tarmolla? Entäpä sitten, kun moottori yskii, eikä tunnu olevan enää virtaa rakentaa kontakteja, kiinnostua ihmisistä ja Herran työstä? Entä sitten, kun kaikki menee pieleen?

Kristityn ihmisen suurin lahja on jatkuva yhteys Vapahtajan kanssa ja se on uuden elämän sisältö. Emme ole niinkään tuottajia kuin kuluttajia. Herra on tuottaja, me olemme kuluttajia. Hän on maksaja, me haaskaamme, parhaimmillaan käytämme viisaasti hänen antamaansa tavaraa, parhaimmillaan käytämme hänen lahjojaan Jumalan kunniaksi. Lähtökohta on aina ja kaikkialla elävä Kristus, suuri Vapahtajamme. Herran voitosta on vuotava voimaa heikkouteemme. ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” 1.Kor.15:57.

Joskus koemme olevamme kovin avuttomat ja heikoilla Herran antamissa tehtävissä ja joskus olemme seonneet peräti vain omiin puuhiimme. Joskus masennumme ja katkeroidumme, emme saa Sanasta irti ja kaikki kristityt ystävämmekin ovat kovin mustanpuhuvia? Tarvitsemme rohkaisua: ”Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” 15:58.  Hän korostaa uskovan erikoista asemaa, sanoen: rakastetut, lujat ja horjumattomat. Niissä sanoissa on erikoisen runsas lataus taivaallista virtaa. Mutta hän jatkaa vielä: aina innokkaat  (Bib. Aina yltäkylläiset) Kreikan sana oikeastaan sisältää todella syvän ajatuksen: ollen rikkaat, olla runsain, ylen määrin, olla runsas, rikas, olla suurempi, lisääntyä, elää runsaudessa, jäädä yli. Herran työn voima on hänen itsensä antama runsas evankeliumi, jonka ihmeellinen ominaisuus on tuo lisääntyvä, ylitsevuotava, riittävä, rikas ja rakkauden kyllästämä sanoma Jeesuksesta.

Kiitos, Jeesus, että rohkaiset meitä elämään sinun suuresta armostasi käsin. Kiitos siitä yltäkylläisyydestä, joka ei ole tyhjennettävissä, joka ei koskaan lopu ja jolla on lähteensä Jumalassa, Jumalan sanassa ja Herran Hengen olemuksessa. Rohkaise kansaasi, alaspainettuja omiasi, väsyneitä vaeltajia, elopeltosi raatajia, uskollisia todistajia. kiitos, ettei työmme sinussa ole koskaan turha.

22.1.10

Joulun aikaan oli Pälkäneellä keskustan parkkipaikalla venäläinen rekka-auto useamman päivän. Joulun pyhät eivät antaneet mahdollisuutta lastin kuljettamiseen ja niinpä kuljettaja katsoi parhaaksi pitää joulua vieraassa maassa, vieraassa paikassa. Eräs uskonsisar oli huomannut tämän rekan ja hän päätti mennä toivottamaan kuljettajalle hyvää joulua. Niinpä hän otti mukaansa rasian suklaakonvehteja ja koputti rekan oveen. Ei kuulunut mitään liikettä, mutta sisar kolkutti sitkeästi, ikkunaverho heilahti ja niin pienen epäröinnin jälkeen kuljettaja suostui avaamaan oven. Nainen ojensi tuntemattomalle vieraalle suklaata, jota mies ei kuitenkaan ensin meinannut ottaa vastaan. Heillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta nainen näytti sormellaan ylöspäin, taivaaseen, sinne missä Jeesus on. Mies kiitti lahjasta ja vetäytyi rekan ohjaamoon. Seuraavana päivänä uskonsisar tuli vielä uudestaan ja tarjosi miehelle rahaa näyttäen sormellaan huoltoaseman kahvilaa, josta saisi ruokaa. Mies ei taaskaan aikonut ottaa lahjaa vastaan, hän esteli puhuen omaa kieltään, mutta nainen suostutteli ja sai tämän taipumaan. Hymyillen hän osoitti taas sormellaan ylös taivaalle ja lähti sitten kotiinsa.

Evankeliumia voi julistaa niin monella tavalla, kuin on ihmisiä. Ei ole mitään kaavaa tai metodia, joka olisi kaikkialla toimiva. Rakkaus on kuitenkin aina valloittava voima, joka keksii mitä erilaisimmat keinot viedäkseen ihmisen Kristuksen luokse. Jumalan hyvyys on väkevä ase, kun kutsutaan syntisiä Vapahtajan luokse. Tuntemattoman ihmisen kohtaaminen on aina vaikeaa, eikä lopputulos ole ennustettavissa. Mutta Jumalan johdatuksessa kulkeva voi saada suurta siunausta Kristuksen asialla ja askeleissa matkatessaan.

Elintarpeemme ovat loppujen lopuksi melko suppeat, tulemme toimeen vähällä ja voimme elää vaatimattomasti. Mutta sisimmässämme asuva vanha Herodes pyrkii jatkuvasti mahtailemaan ja tarvitsee enemmän, isompaa, kauniimpaa,  lihaisempaa, rahakkaampaa, nuorempaa, rytmikkäämpää, menevämpää ja kuorutetumpaa. Sitä on myös tarjolla koko kirjo ja joka makuun, myös sunnuntaisin. ”Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.” Saarn.3:13. Jumalan lahja on yksinkertainen, mutta riittävä. Sen ansiosta ihmismieli suuntautuu taivaaseen, jossa kaikki on täydellistä ja ihanaa.

On tavallista, että uskovat antavat toisilleen lahjoja ja on tarpeen muistaa ´jakaa omastaan. Jumala on uskonut meille monenlaista, jota voimme käyttää hänen kunniakseen ja ihmisten parhaaksi. Kaikesta antamisestamme huolimatta olemme kristittyinäkin syntisiä, vajavaisia, heikkoja ja huonoja. Lahjamme eivät jalosta meitä, emmekä saa niistä lisäpisteitä. Tarvitsemme Jumalan armoa avuksemme aina ja kaikissa tilanteissa. ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!” Matt.7:11. Jumala on ainoa hyvä ja hän antaa hyvää. Mutta joskus hän käärii hyvyytensä mustaan käärepaperiin ja lahja näyttää meistä kovin huonolta, katkeralta ja tarpeettomalta. Mutta siinä on taivaallinen postileima, se on lähetetty Herran luota ja siinä on meidän nimemme. Se ei ole sattumalta tullut elämäämme, eikä se ole tarkoituksettomasti laitettu massajakeluun. Siinä Isä ilmestyy Pojassaan elämäämme tuoden taivaallisen valon tupaamme ja sydämeemme. Joskus Jeesus ilmestyy elämäämme täysin tuntemattoman ihmisen muodossa.

Sinä, Herramme, olet taivaan lahja, joka jouluna ilmestyit kedon paimenten elämään. Sinä olet tullut monen sydämeen yllättäen, kuin kulman takaa, odottamatta, siunaten ja rakkautesi voimalla. Siunaa nyt heitä, joille olet kirkastanut evankeliumin tänä joulun aikana. Tue heidän ensiaskeleitaan, että voisivat kulkea uskossa ja rakkaudessa sinuun luottaen.

13.1.10

Brittiläisessä kirkossa pidettiin maanantaina poikkeuksellinen tilaisuus, kun kirkkoherra siunasi Lontoon rahamaailmassa Cityssä työskentelevien ihmisten matkapuhelimia. Erityisjumalanpalvelukseen osallistui noin 80 henkeä. He pitivät kännyköitään ja muita vempaimiaan ylhäällä, kun kirkkoherra David Parrott luki siunauksen. Tapa on historiallinen ja juontaa juurensa aikaan, jolloin työväki toi käyttämänsä työkalut siunattavaksi ensimmäisenä maanantaina palattuaan joulunvietosta. - Päätimme pitää jumalanpalveluksen uudenaikaisesti maustettuna - minä rukoilin niiden ihmisten puolesta, jotka käyttävät työssään teknologiaa, Parrott sanoi.

Nykyään voi tapahtua melkein mitä tahansa kirkollisella puolella. Uutinen kertoi kännyköiden siunaamisesta, mutta tarkasti lukemalla voi huomata, ettei pappi rukoillut koneiden vaan käyttäjien puolesta. Totta onkin, ettei jokin kone tai vempain ole pyhä tai paha, vaan sen käyttäjä antaa sille sisällön. Olen joskus nähnyt Kangasalan kirkossa, kuinka eräs uskova sisar voiteli kirkonpenkkejä öljyllä ennen tilaisuuden alkua. En tiedä, mitä hän ajatteli. Mutta itse mietin, että voiko voitelu siirtyä puusta lihaan? Kaikenlainen esineiden pyhittäminen on kyllä vaarallinen harrastus, sillä niistä tulee helposti epäjumalia ja taikauskon välineitä. Usko, kun kiinnittyy aina näkymättömiin.

Pyhitetyllä tarkoitetaan Raamatussa Jumalalle erotettua. Vanhassa liitossa oli kaikenlaista esineistöä ja ihmisiä, joita erotettiin näin Herran palvelukseen. Koko jumalanpalveluskalusto toimittajineen oli pyhitettävä Herralle. ”Papitkin, jotka saavat lähestyä Herraa, pyhittäkööt itsensä, ettei Herra heitä tuhoaisi.” 2.Moos.19:22. Jumalalle erotettu oli tarkoitettu vain ja ainoastaan Herran käyttöön, ei mihinkään yleiseen jakeluun tai levitykseen. Joskus kristityiltäkin menevät nämä hallintasuhteet ja päämäärät sekaisin. Silloin saattaa päällimmäiseksi tullakin oma voitto, saavutukset ja omaisuus. Meidän hyvämme ei ole sama kuin Jumalan hyvä.

Uudessa testamentissa on uusi aika ja uusi tyyli: ”Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut."  Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät…” Apt.13:2-4. Oli alkanut Pyhän Hengen aika, jossa Herra itse pyhitti ihmiset, seurakunnan ja toiminnan läsnäolollaan. Häntä ei enää odotettu, hän oli jo tullut heidän keskelleen, heihin. Armolahjat olivat rikkaassa käytössä.Välineet muuttuvat, mutta Herra on sama. Ihmiset ja kulttuurit muuttuvat, mutta Jeesus on sama. Työtavat muuttuvat, mutta Kristus on sama. Aika kuluu ja kello käy, mutta Vapahtaja on aina sama. Loppujen lopuksi jää meistäkin vähän jäljelle, kun on se aika – purkillinen multaa korkeintaan. Siksi elämäntehtävämme arvioiminen ajallisten mukaan on ontuvaa. Jälkeemme jää se, mikä on Herralle pyhitetty. Niitä ovat rakkaus, todistus, veisuu ja rukous.

Herra, pyhitä meidät, jotka tahdomme sinua seurata ja palvella, että kulkisimme aina taivaan kaitaa tietä. Varjele meitä itsekkäistä valinnoista, jotka vievät vain harhaan ja kauas sinusta. Opeta meitä käyttämään, mitä olet meille uskonut, sinun kunniaksesi. Auta, ettemme häpeäisi sinua ihmisten edessä.

2.1.10

Vuoden vaihtuessa on aika vaihtaa kalenteria, toinen jää historiaan, toinen mittaa tulevaa aikaa. Siihen vaihtosaumaan sopii vuoden ensimmäisen päivän nimipäiväsankari Jeesus. On hienoa aloittaa vuotta aina Herran kanssa. Ei ole niin tarvis miettiä omia tekemisiä tai aikaansaannoksia, sillä ne ovat pieniä ja mitättömiä. Jeesus on suuri, ylistettävä. Vapahtajan ainutlaatuinen henkilö on uskovan elämän täyttymys ja sisältö. Jeesuksen avulla ja kautta voimme käsitellä kaikki asiamme. Kohtaamme vaikeudet, kuoleman ja onnettomuudet hänen kanssaan. Kuljemme pimeässä, sukkuloimme myrskyssä ja joskus tuntuu, että olemme suuntaa vailla, mutta Hän on kanssamme. Hänen taivaallinen rakkautensa siunaa meitä kelvottomuudestamme huolimatta.

Vuoden alkaessa on hyvä ajatella, miten rakennamme elämämme, tulevaisuutemme ja tekemisemme, ihmissuhteemme, uskovaisuutemme. Raamattu ohjaa meitä oikean kiven luo. ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme?” Matt.21:42. Kristuksen mittaamaton arvo ja asema korostuu, kun omat mahdollisuudet supistuvat ja voimat vähenevät. Suuret ihmiset ovat saaneet aikaan vain vähän, rakennuksia, rahaa, vaikutusvaltaa, maa-alueita, lapsia ja lisäksi paljon murheita, avioeroja, halveksuntaa, arvostelua, itsekkäitä ratkaisuja, väkivaltaa, turhia puheita, tyhjää ajan kuluttamista ja loputonta lottopallojen pyörittelyä. Mutta ne, jotka turvaavat Kristukseen, rakentavat ikuista ja kestävää rakennusta. He kokoavat aarteita taivaaseen, ihmeellistä aarretta.

Kun syntisen silmät avautuvat, hän näkee edessään ainutlaatuisen Kristuksen, joka on Jumalan, Isän, lahja koko maailmalle. ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen…” Jes.9:5. Jo kauan ennen hänen syntymäänsä ihmisille ilmoitettiin profeetan kautta Jeesuksen ominaisuuksia. Eräs niistä oli tuo ihmeellinen, joka tarkoittaa ainutlaatuista, yliluonnollista, ihmeteltävää. Sen juurisana on ihme. Ja kun ajattelemme Jeesuksen valtakuntaa, ihmiseksi tuloaan, hänen kuninkuuttaan, hänen seuraajiansa ja työtapojansa, niin kaikki todistaa tuon sanan pitävän paikkansa.

Uskovan elämä on täynnä ratkaisuja, paineita, vaivaa, odotuksia, heikkoutta, syntiä, lankeemuksia, erehdyksiä ja pettymyksiä. Eikä näiden varaan voi laskea mitään, siksi tarvitsemme ihmeellisen Jumalan pojan, Jeesuksen. ”Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan. Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.” Ps.4: 4-5. Uskovina opettelemme puhumaan asiamme, kaikki asiamme, hänelle, jolla on niiden ratkaisu. Opimme puhumaan päivällä ja yöllä Herralle. Opimme vaikenemaan ja  puhumaan sydämessämme, sillä huulten sanat ovat joskus kovin pinnallisia ja köyhiä. Kun Pyhä Henki valtaa sydämen, Hän alkaa toteuttaa siellä uutta kirkonmenoa ja rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin (Room.8:26). Silloin mieli on tasapainoinen, Jumalan rauhan täyttämä, tyytyväinen, kiitollinen ja täynnä uuden elämän ihanuutta.

Ihmeellisellä Herralla on ihmeellinen armo, joka pelastaa kelvottomat ja täysin avuttomat. Kaiken vaivan keskellä Hän hallitsee, johtaa ja siunaa. Sitä uskova pyytää itselleen ja ystävilleen jatkuvasti. Jeesukseen turvautuminen on Jumalan lapseutta, hänen lampaanaan olemista ”Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.” Ps.17:7.

Jeesus, sinä ihmeellinen, ainutlaatuinen, ylistettävä Herramme, kiitollisena menneestä vuodesta tulen eteesi. Sinä olet tehnyt kaikki hyvin ja ajallaan. Sinä olet täydellinen, olemuksesi, tekosi ja lupauksesi ovat täydelliset. Voittosi, valtasi ja kirkkautesi ovat täydellisiä. Anna tuleviin taisteluihimme, koetuksiimme, heikkouksiimme, avuttomuuteemme suuri armosi, sillä sitä tarvitsemme tänä vuonna.