28.6.09

Ateistit ovat ryhtyneet hyökkäykseen elävän Jumalan olemassaoloa vastaan vaikuttamalla yleisten kulkuneuvojen mainostekstien kautta. "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä" kehottaa Suomen humanisti- ja Vapaa-ajattelijain liittojen mainoskampanja helsinkiläisten bussien ja raitiovaunujen kyljissä. Turussa ja Tampereella mainosten viesti kuuluu "Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi, koska se on". ”Jumalaa on tuskin olemassa, elää ilman murhetta” Jälkimäisissä tosin kaupungit kieltäytyivät julisteista.

Tämä on varsin kevyttä kritiikkiä ilman mitään perusteita. Heidän ”uskontonsa” on uskonnottomuus. En tiedä onko kampanja purrut mitenkään, mutta islaminuskoiset  bussikuskit ovat kieltäytyneet ajamasta mainittuja mainosautoja. Ateistien sisällä kiehuu, kun heidän pitää niin voimakkaasti yrittää ampua olematonta? Jos Jumalaa ei ole, niin on aivan turha haaskata aikaansa hänen turhentamiseensa. Jos taas Jumala on, niin ateistin on syytä tehdä pikaisesti parannus ja kääntyä anomaan armoa. Muuten tulevaisuus on loputon kärsimys helvetissä.

Olen nähnyt monenlaista yritystä osoittaa Jumala olemattomaksi. Nykyinen ateistien yritys on yksi niistä heikoimmista. Yleensä voimakas rähjääminen, vaino ja pilkka on vain lisännyt uskovien lukua, intoa hengellisessä työssä ja rakkautta Vapahtajaan. Taitaa olla sittenkin ateisteja tehokkaampi malli tuo peruskirkollinen uskonnollisuus, jossa mitäänsanomattomasti eletään niin kuin ei Jumalaa olisi olemassakaan. Häntä ei rukoilla, ei kunnioiteta, hänen sanansa hylätään, siitä luovutaan ja tilalle jää vain kourallinen muotojumalisia tapoja. Tätä porukkaa on Suomi pullollaan. Heidän autoissaan ei ole mitään Jumalan vastaisia iskulauseita, mutta heidän elämänvalintansa, ajan- ja rahankäyttönsä osoittavat kuitenkin nimikristillisyyden elävän vahvasti.

Jumala-käsitysten kirjo on melkoinen, kun kuunnellaan ihmismielipiteitä. Mutta mitä hyötyä on mielipiteistä, jos ei löydetä yhteyttä elävään Jumalaan, jos ei löydä rauhaa sisimpään? Kristuksen Jumaluuden korostaminen saa monet hermostumaan. Israelissa kiihkojuutalaiset raivostuivat paikallisista missiomainoksista, jotka oli laitettu hebreankielellä katujen varsille. Nyt mainokset on muutettu venäjänkielelle emigrantteja varten ja pahin viha on laantunut. Venäjällä ortodokseilla on mennyt herne nenään samasta syystä. Kaikki pelastumiseen, uskoon tulemiseen ja Jeesuksen vastaanottamiseen tähtäävä mainostaminen koetaan uhkana vanhaa kirkollista järjestelmää kohtaan.

Läsnäoleva Vapahtaja kehottaa ihmisiä seuraansa, tunnustajiksi ja todistajiksi. Elävä usko on merkki elävästä Jeesuksesta. Siksi se on kristittyjen tavaramerkki, Jeesuksen uskon todistus. ”Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.” Luuk.12:8-9. Usko on kuitenkin varsin pientä ja heikkoa ja se on kuin hento kasvi, joka on vaarassa kuihtua veden puutteessa ja auringon helteessä, myrskytuuliin ja rankkasateisiin, rikkaruohoihin ja isokenkäisten saappaan sotkemana. Varmin tapa pitää kiinni Kristuksesta on tarttua hänen kaikin voimin ja riippua hänessä kiinni. Pilkasta ja kasvojen menetyksestä huolimatta on tunnustettava Herran nimeä eri elämäntilanteissa.

Joskus olen itse pitänyt joitakin kristillisiä tekstejä ja symboleja autossa, salkussa, kitarassa, kodin seinällä, jne.. Sen vaikutuksesta en osaa sanoa, mutta Herra tietää, kenelle puhuu milläkin tavalla.

Jeesus, pelasta kansa, ota ihmiset omiksesi. Pyydän ateistien pelastumista ja odotan, että eräänä päivänä saamme nähdä ja kuulla, kuinka monet jumalankieltäjät ja humanistit ovat tulleet uskoon. Anna meidän keskuuteemme uusi herätys, uusi viini, uusi elämä, uudet ihmiset, uudistuva uskovien joukko. Herra, sinuun me katsomme, sinua odotamme. 

6.6.09

Kun olin pikkupoika, meidän perhe asui Turussa vaatimattomassa alivuokralaisasunnossa, jossa ei ollut mukavuuksia. Muutamien muuttojen jälkeen olimme astetta paremmassa asunnossa. Olimme työläisperhe. Siihen aikaan työläisperheen ja herraväen erotti näkyvästä elintasosta. Raha ratkaisi. Myöhemmin vanhempani rakensivat omakotitalon, meillä oli auto ja televisio, sisävessa ja oma piha. Pidimme jopa kesämökkiä isoäidin vanhassa kanalassa. Vaaleissa äänestettiin aina kommunisteja ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus oli arvossaan. Kirkkoa ei juuri tarvittu, mutta siihen kuuluttiin, eikä Jumalaa pilkattu. Aika kului ja elämisentaso kohosi maassamme. Asuinalueemme koostui sekä työläisperheistä että rikkaista, elimme sulassa sovussa, sillä kaikilla oli riittävästi kasvavaa hyvinvointia. Kaveripiirissäni ei ollut säätyeroja. Nykyään ei työläistä erota enää elintasosta, komeitten talojen omistajat saattavat olla putkimiehiä, insinöörejä tai eläkeläisiä. Ajat muuttuvat, ihmiset eivät muutu.

Uskovien joukko on kirjava kokonaisuus pelastuneita. Siinä on työläisiä, akateemisia, rikkaita, eläkeläisiä, vahvoja, heikkoja, terveitä, sairaita, nuoria ja vanhoja. Suurten herätysten aikoina on aina huomattu yksi yhteinen piirre: uskoville yhteys Jeesukseen ja toisiin uskoviin ovat tärkeämpiä kuin yhteiskunnallinen asema, oppineisuus tai terveydentila. Mutta seurakuntaelämän kylmät ajat synnyttävät korkeakirkollisuutta, kuppikuntaisuutta, eriseuraisuutta, lahkolaisuutta ja ylenkatsetta. Silloin rakennetaan van ulkoisesti, sisäinen, salattu elämä Herrassa jää vähemmälle. Syntyy uusia kirkkorakennuksia, toinen toistaan komeampia seurakuntataloja, kappeleita ja leirikeskuksia. Mutta uusia uskovia ei synny, kukaan ei pelastu, emmekä kuule vastasyntyneitten itkua seurakunnassa. Työläisyyttä on pidetty joskus arvossaan, silloin kun ammattinsa taitajista on ollut apua. Muuten lukeneisuutta on pidetty ainoana tavoittelemisen arvoisena asiana, ja tämä tauti on vaikuttanut myöskin kristikunnassa. ”Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.” Mark.6:3. Jeesus ei ollut aikalaistensa silmissä ja mielessä mitään. Häntä ei arvostettu, häntä halveksittiin, pilkattiin ja arvosteltiin. Hänen seuraajansa kokivat samaa syrjimistä ja taklaamista.

Olen nähnyt uskonaikanani monia kristittyjä, monia työntekijöitä, kauan uskossa olleita ja juuri tielle lähteneitä. Yhden piirteen olen huomannut: ne hengellisen työntekijät, joilla on käsityöammatti taustallaan, ovat yleensä parhaimpia ja soveltuvat Herran viinimäkeen hyvin. Se johtuu ilmeisesti siitä, että lukeneitten piirissä on teoreettisuus ja tieto korotettu liian suureen asemaan. Käsityöammattien parissa opittu sosiaalisuus on myös arvokas pääoma ja tavallisen kansan saavuttaminen vaatii tavallista ihmisyyttä evankeliumin lisäksi. ”Ja kun hänellä oli sama ammatti kuin heillä, jäi hän heidän luoksensa, ja he tekivät työtä yhdessä; sillä he olivat ammatiltaan teltantekijöitä. Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.” Apt.18:3-4. Alkuajan evankelioiminen oli suoraviivaista, uskovat tekivät käsitöitä ja kulkivat vapaa-aikoinaan puhumassa uskonasioista ihmisille. Se oli Jumalan johdatus ja sen kautta ihmissieluja voitettiin Kristukselle.

Sinä, Jeesus olet ollut työmies ja viitoittanut seuraajillesi saman tien. Varusta tässäkin ajassa kansasi kädentaidoilla ja elävällä sydämen uskolla, että sielut pelastuisivat. Varjele omasi mukautumasta maailman tapoihin ja muotoihin, vaan että löytäisimme kaikissa tilanteissa sinun johdatuksesi.

1.6.09

Orimattilassa oli aikoinaan pastori Edvin Nousiainen, hän toimi myöskin Kansan Raamattuseuran evankelistana. Kierrellessään Suomea näissä merkeissä, hän kävi myöskin erään ystäväni kotiseurakunnassa Hämeessä. Ystäväni kertoi Nousiaisen olleen hyvin vaikuttava evankelista, jota oli ilo kuunnella. Silloin hän kertoi erikoisen tapauksen jostakin toisesta seurakunnasta, jossa oli ollut miestenpäivät. Puhuessaan siellä Nousiainen oli huomannut merkillisen ilmiön: Aina kun hänen puheensa tuntui olevan vaikuttavaa ja hengenpalo kosketti ihmisiä, muutamat miehistä kaivoivat taskustaan nenäliinan ja heiluttivat sitä. Sitten he laittoivat liinat taskuunsa. Tätä jatkui koko illan. Myöhemmin Nousiainen tiedusteli paikalliselta papilta moista käytöstä. Pappi kertoi, että se oli etukäteen sovittu tapa, jolla haluttiin erottautua helluntailaisuudesta. Oli nimittäin käynyt niin, että tilaisuuksissa oli ollut tapana huutaa innostuneesti kannustusta halleluja ja aamen sopivissa kohdissa puhetta. Mutta pappi oli puuttunut asiaan ja yhdessä oli sovittu maltillisemmasta käytöksestä, se oli nenäliinan kaivaminen taskusta ja sen heilauttaminen Herran kunniaksi. Tämä oli tietenkin innostanut Nousiaista, joka olikin sitten päättänyt pitää sellaisen puheen, että kaikki kuulijat heiluttavat nenäliinaa. Mutta surukseen hän huomasi, ettei kukaan sinä iltana heiluttanut liinaa. Omavoimaisuus ei auttanut, Kristuksen Henki ei ollut tuonut iltaan siunausta.

Hyvän hengellisen tilaisuuden keskus on Kristus, Herra ja Vapahtaja. Herran Henki synnyttää kiitollisen mielen, joka saa uskovan liikkumaan ja puhumaan. Kuollut usko taas ei ilmene mitenkään, se on pysähtynyt paikalleen. ”Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi, kohottaen kätensä ylös: "Amen, amen"; ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan.” Neh.8:6. Seurakunnan elämään kuuluu vuorovaikutus, jossa julistusta arvostellaan Hengessä, joko siihen yhtyen tai sen sanoma hyläten. Parhaimmillaan tilaisuudessa on väkevä Jumalan läsnäolo, joka synnyttää kunnioitusta Herran edessä.

Mutta miten voi kohottaa sydäntään, miten löytää yhteys Herraan, miten ilmaista uskoaan? Käsien kohottaminen tuntuu helpommalta, ehkä seisoen ylistäminen. ”Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.” Valit.3:41. Kaikki hengellinen elämä toimii uskon kautta, uskon, jonka Jeesus vaikuttaa,. Uskovan kilvoituksessa on kaksi vastakkaista voimaa, ihmisen liha ja uusi luomus Kristuksessa. Nämä taistelevat jatkuvasti vallasta. Siksi sydäntä pitää ruokkia Jumalan sanalla, virsillä, uskovien yhteydellä ja rukouksella. uskon katse kohdistuu Kristukseen, liha hamuaa nähdä maailmaa ja syntiä.

Seurakunnan jumalanpalvelus on ollut kautta aikojen vaarana vaipua muodollisuuteen, hengelliseen kuolemaan ja urautumiseen. Joskus meillä ei ole kirkoissamme jäljellä muuta kuin kuivaa liturgiaa, jossa harrastetaan vain sisälukua ja tyyliteltyä lausuntaa. Kun saarna sammuu, niin se korvataan liturgialla. Kun Herra saa johtaa jumalanpalvelusta syntyy kiitosta ja ylistystä, sydämet sulavat ja mielet ylenevät Herran puoleen. Joskus ihmiset taputtavat käsiään Jumalan kunniaksi. Muoto ei ole niin tärkeä kuin sisältö. ”Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto.” Ps.46:2. Jeesus on aina kaiken kunnioituksen arvoinen ja Jumala on säätänyt niin, että hänen seurakuntansa tuo Kristuksen kirkkautta ja kunnioitusta kaikkialle. Se on Hengen hedelmää, jonka Pyhä Henki saa aikaan Jumalan kunniaksi. Ei maltillisuus ole mitenkään Jumalan kunniaksi, jos uskovat vaikenevat Kristuksesta.

Tänään tuon sinulle, Herra, kiitokseni. Sinä olet suuri Jumalani, jonka hallintaan ja valtaan on kaikki alistettu. Sinä olet voittaja, joka sanot jokaisen ihmisen ikuisen aseman. Sinun edessäsi haluan kumartua ja rukoilla, sinulle kaikki asiani kantaa. Sinun valosi on kirkas ja ikuinen, sinä valaiset polkuni. Sinun puoleesi kohotan käteni.

30.5.09

Poikkesimme matkallamme kylässä erään ystävämme luona. Hän kertoi sairauksistaan ja koettelemuksistaan, johon liittyi aivan erikoisen vaikea seitsemän kuukauden ajanjakso. Se oli juuri päättynyt. Monet sairaudet olivat riuduttanet hänet ja murhe läheisten pelastumisesta oli vain lisännyt kuormaa. Hän oli horjunut elämän ja kuoleman rajamailla, rukouskin oli ollut vain huokailua. Hetkittäin hän oli ajatellut, ettei näe enää seuraavaa päivää. Eräänä sairautensa päivänä hän oli kuunnellut raamattutuntiäänitettä, jossa puhuja oli kysynyt: - Rakastatko sinä Jeesusta? Ystävämme oli silloin kohottanut kätensä ylös ja sanonut: - Minä rakastan Jeesusta! Hän kertoi, että samassa Pyhä Henki oli täyttänyt hänet ja hän oli alkanut puhua kielillä. Monta kertaa aiemmin hän oli rukoillut elämänsä aikana tuota lahjaa itselleen kuitenkaan saamatta, mutta nyt suuren heikkouden vallassa hän sai sen. Silmät kirkkaina hän kertoi siitä meille.

Ahdingon aikana jokainen yrittää löytää oman tapansa käydä läpi vaikeita tunteita, kokemuksia ja olemistaan. Mukautumiskyky joutuu koetukselle, kun päivä kertaa toista ja aina on paha olla. Ei ole helppoa päivällä ja yöllä on vielä vaikeampaa. Moni käy lääkärissä, moni syö lääkkeitä. Moni puhuu vaivoistaan, jos on kuuntelijoita. Uskova puhuu Vapahtajalle, itkee hänen helmassaan ja kertoo tunnelmansa. Uskova tarttuu Raamattuun ja lukee siitä rohkaisua itselleen. Usein sen sanoma ja omat tunteet ovat kovinkin vastakkaiset. Uskova pyytää ystäviensä esirukousta. Joskus kestokyky on aivan äärimmillään, sillä vaivatun ihmisen ahdistus puristaa päätä ja rintaa.

On luovutettava itsensä Jumalalle, kokonaan, ruumis, sielu ja henki. Mutta erityisen tärkeä on saada hengelleen uudistusta. Ps.31:6. Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala. Jumalan lunastus on iso kauppa, jossa syntinen ostetaan vapaaksi. Jumalan uskollisuus näkyy suurena juuri silloin, kun omat voimat eivät riitä. 8. Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset,  Vaivojen keskellä uskova ymmärtää Jumalan armon. Hän iloitsee siitä. Lähellä on Hän, joka tuntee lapsensa ahdistuksen. Kurjuuden keskellä koetaan siunausta, sillä Herra on mukana pimeissä hetkissä. 9. etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle. Herran apu avartaa näkemään Jumalan mahdollisuudet. Hän antaa uskonsilmät, joilla voidaan katsoa näkymättömiä. Vihollinen ei sittenkään voita, vaan Jeesus 10. Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini. Itkeminen helpottaa, tunteitten ilmaisu on osa ihmisyyttä. Muutamat uskovat itkevät jatkuvasti. Herra on luvannut pyyhkiä kerran kaikki kyyneleemme.

Väsynyt uskova ei jaksa paljon, häneltä ei voi odottaa paljon. Muiden silmissä hän näyttää kuihtuneelta kuin erämaan kasvi, josta ei taida olla paljonkaan hyötyä kenellekään? Kun on jättänyt parhaat päivänsä taakseen, nuoruuden voimat ovat menneet ja ehtoopuoli on tuonut näkyviin hämärtyvän illan. Silloin on suurta olla Kristuksen oma ja tuntea omanaan hänen rakkautensa suuruus, hänen iankaikkinen huolenpitonsa ja taivaaseen asti kantava uskonsa. Hän ei jätä omiaan heitteille, vaikka joskus tuntuu salaavankin meiltä itsensä. Herra kantaa lapsiaan, murheen aikana lohduttaa tai tukee meitä. Voimme puhua hiljaa tai kovaa, hän kuulee. Uskovan elämä on Jumalan suuri suunnitelma, jossa kaikella tarkoituksensa ja Hänen vaikutuksensa on aina meidän parhaaksemme.

Kiitos, Jeesus, ikuisesta rakkaudestasi, jolla hoidat meitä. Anna minun herkistyä kuulemaan sinun ääntäsi ja seuraamaan sinua kaikkialla. Auta näkemään lähellä olevien hätä, tuska ja ahdistus. Anna voimaa aina kantamaan kuormamme, omat ja toisten, sinun tiettäväksesi kiitoksen kanssa. Kiitos, että kuulet.

16.5.09

Olin mukana erään ystäväperheen uuden kodin tupaantulijaisseuroissa. He olivat päässeet pitkän odotuksen jälkeen muuttamaan. Kaikki me ihailimme kotia, joka ei ollut suuri mutta riittävän tilava. Eräässä vaiheessa talon emäntä käytti puheenvuoron ja kertoi, miten Jumala oli kuullut heidän rukouksensa ja johdattanut heidät tähän kotiin. Hän kertoi, miten Jumala oli jo edeltä käsin vakuuttanut, että hän antaa heille sopivan kodin, sopivan hintaisen ja sijainniltaan sopivan. Niin myös aikanaan tapahtui ja sitä asiaa me olimme nyt seurakuntana todistamassa. Emäntä kertoi kaikille, miten iloisia ja kiitollisia he olivatkaan uudesta kodista. Hänestä aivan paistoi Herran hyvyys ja huolenpito.

Kun omat mahdollisuudet ovat vähäiset, voimat hiipuvat ja rahat ovat vähissä, joutuu kristitty katsomaan vain Herraan. Jumalan avun turvin voi mennä eteenpäin, vain Vapahtajaan luottaen. Aina on aihetta kiittää, jos katsomme Jeesukseen. Samalla täyttyy Jumalan tahto. ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” 1.Tess.5:18. Voihan olla, ettei tilanne anna aina aihetta kiitokseen. Voihan olla kurjaa, kiusauksia, puutetta, vaivaa, sairautta ja epävarmuutta. Mutta siitä huolimatta Jumalan sana kehottaa meitä kiittämään joka tilassa. Herra tietää, mikä on meille parasta ja missä aikataulussa, kenen ihmisten vaikutuksesta ja missä elämäntilanteessa. Uskovina olemme hänen omiaan, hänen omaisuuttaan, Vapahtajan kalliilla verellä ostettuja.

Kiittämättömyys on vallalla maailmassa (Room.1:21) ja normaalisti vain ihmisiä kiitetään. Silloin kiitoksen tarkoitus on itsekäs ja omahyväinen. Ainoa auttaja tai hyödyttäjä on ihminen, joka toimii toisen ihmisen tahdon mukaan. Suurin osa ihmiskunnasta elää tällaista elämää ja on siten sokeudessa. Jumalalle kuuluva kunnia ja kiitos on hävinnyt, josko sitä on koskaan ollutkaan? Kiittämättömyys voi tarttua uskovaankin, yleinen maailman henki löytää liian helposti tiensä uskovankin sydämeen. Seurauksena on purnaaminen, napina, kiukuttelu, rakkaudeton arvostelu, vihanpito, kapina ja mielenosoitus. Silloin olisi hyvä arvioida Sanan valossa, mitä ihminen oikeastaan ansaitsee, mitä Jumala on hänelle velvollinen antamaan, mikä on meidän osuutemme. Lopputulos: ei mitään. Kaikki, mitä saamme, on Jumalan suurta armoa. Ansiotta saamme elämän ja edellytykset. Suurin lahja, ikuinen elämä taivaassa, ei tule omien ponnistelujemme seurauksena.

Tavallinen ihmiselämä sisältää tavallisia asioita ja jokapäiväisyyttä. Elämän kohokohdat ovat vähissä, siksi ihminen pyrkii etsimään ja luomaan sellaisia. Maailman ihmiselle kohokohta synnytetään viinin voimalla. Herra antaa uskovalle kohokohtia hengellisen elämän puitteissa. Jumalan sanan lukeminen, rukous, laulaminen Herralle ja uskovien yhteys ovat taivaan avaimia. ”Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Ef.5:18-20. Olosuhteet eivät monestikaan muutu toisiksi, päivä kertaa toista. Siksi uskovan pitää oppia katsomaan asioita Jumalasta käsin, hänen Hengestään, hänen vallastaan, voimastaan ja seurakunnastaan. Sitä on Jumalan valtakunta täällä ajassa. Oma koti on ihana asia ja se näyttää vaatimattomanakin vielä ihanammalta, kun uskova ymmärtää saaneensa sen Herralta.

Kiitos, Jeesus, kodista. Kiitos, että annat uskovalle kodin täällä ajassa ja kerran taivaassa. Auta meitä kiitollisena katsomaan pienen elämämme tilannetta, ettemme kiukuttelisi sinua vastaan. Opeta meitä aina luovuttamaan kaikki sinulle kiitoksen kanssa ja tyytymään sinun valintoihisi. Varjele meitä kiintymästä maailmaan.

3.5.09

Katselin TV7 lähetystä Nokia-mission kokouksesta. Siellä oli kova meno päällä ja mietin niitä 90-luvun alkuaikoja, jolloin liikehdintä syntyi Nokialla – se oli paljon maltillisempaa. Nyt Markku Koivisto oli elementissään puhuessaan, hän liikehti ja elehti koko ajan. Välillä hän hyppi, käveli ympyrää ja marssitti kuulijoitaan paikallaan rummun tahdissa. Siihen liittyivät myös hänen tunnustushuutonsa, johon seurakunta vastasi. Ne olivat voittoisaa julistusta vailla heikkoutta tai avuttomuutta. Sitten alkoi pitkä ylistyslaulu osuus, jossa ei laulettu ahdistuksista, kärsimyksistä tai vaivasta, jossa ei anottu armoa uskon heikkouteen. Samana päivänä eräs vanha ystäväni soitti Nokialta ja kertoi, että Markku Koivisto saanut sydänkohtauksen ja joutuu olemaan kaksi kuukautta sairaslomalla. Näkemäni TV-taltiointi oli siis nauha jostakin ennen sairautta pidetystä kokouksesta.

Kaipaamme nähdä menestystä ja voittoja Jumalan valtakunnan työssä. Mutta visiot muuttuvat meidän omassa lähettimessämme, horjumme suurten näkyjen ja pienen ihmisen tunnelmien välillä. Silti on turha epäillä, etteivätkö uskovat olisi vilpittömiä odotuksissaan. Kannamme perisynnin aiheuttamaa heikkoutta olemuksessamme. Kärsimme, masennumme, pelkäämme ja vaivumme epäuskoon. Mittaamme ympäristön tapahtumia Jumalaan ja itseemme. Monesti yöt ja yksinäisyys ovat kaikkein koettelevampia. Unettomuus tuo tullessaan ”TV6” lähetykset ja ne ovat kotoisin pääasiassa suoraan syvyydestä, sillä ne ovat mielemme tuotteita. Niissä on epätäydellisyyden tavaramerkki. Perkele toimii ohjaajana ja juontajana, se selittää kaiken pimeästi ja toivottomasti. Sairaus nakertaa omanarvontuntoa ja vie suorituskyvyn pohjille. Heikoimmillaan ihminen jaksaa juuri ja juuri olla elävien kirjoissa. Tunneihminen menee yleensä hurjan syvälle ja kokee itsensä silloin Jumalan hylkäämäksi. Mutta jotain hyvääkin on luvassa, vaikkei niin hauskaa. ” Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.” 1.Piet.4:1-2. Vaivoissa ollessamme syntimme kasvavat silmissämme hurjan suuriksi, pelkäämme niitä ja niiden seurauksia. Parannuksen tekijälle Kristus on tie, totuus ja elämä. Silloin näemme kärsivän Kristuksen ja hänen taistelunsa, näemme, ettei kaita tie ole helppo juttu. Ei taivaaseen mennä tanssimalla.

Jumalan sana on ainoa luotettava apu pelkoon ja masennukseen. Sitä on luettava, vaikkei se maistuisikaan hyvältä, sillä Jumala puhuu sen kautta. Mikään massatilaisuus, profetia, ihmispuhe, ystävyys tai kokemus ei  korvaa sanaa. Sitä on syötävä joskus kuin pahanmakuista lääkettä, säännöllisesti ja pitkään. Silloin voi olla, ettei kannata mennä kovin korkeahenkiseen hengelliseen kokoukseen. Saattaa olla myös hyvä havaita, että Jumala tarjoaa leipää nälkään hyvin alhaalta – ei tarvitse kurkottaa. ”Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: Etsikää minun kasvojani. Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala. Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.” Ps.27: 8-10. Uskovan on syytä oppia vetoamaan Herran omaan sanaan, sillä kovissa maailman myrskyissä se osoittautuu ainoaksi kestäväksi saarekkeeksi. Tällä autiolla saarelle Herra valaisee kasvonsa syntiselle, se palkitsee etsinnän.

Herra Jeesus, kärsivä Vapahtaja, ympäröi ja täytä minut armollasi ja laupeudellasi, sillä olen usein taakoitettu omien ja toisten murheiden tähden. Ota nämä kärsivät uskovat läheiset, jotka käyvät omaa Getsemaneaan läpi, joiden suurin ongelma on kuolla omalle itselleen. Kuule hiljaiset huokauksemme, kun tuomme asiamme sinulle. Älä hylkää meitä, älä jätä meitä, Pelastajamme.

26.4.09

Isäni oli sitä ikäluokkaa, että kaikki oli pitänyt lapsuudesta asti tehdä käsin ja lähes kaikki matkat oli kuljettu jalkaisin tai polkupyörällä. Joten kuntoa oli pidetty yllä ja liikuntaa harrastettu olosuhteiden pakosta koko ikä. Joskus oli kuljettu pitkät matkat junalla ja linja-autolla.  Niinpä sitten oma auto 60-luvulla oli uusi ja ihmeellinen kokemus. Meidänkin tavallisen työläisperheen pihalla oli eräänä päivänä pieni laatikonmallinen ranskalainen Simca 1000. Oli alkanut uusi ajanjakso perheessämme, kun ei aina tarvinnut kävellä tai mennä linja-autolla. Myös matkailumahdollisuus avartui. Viimeisinä elinvuosinaan isäni istui kotonaan yksin ja katseli ulos ikkunasta ihmisiä ja lintuja. Yritin saada häntä ulos raittiiseen ilmaan ja kävelylle, mutta huonoin tuloksin. Käveleminen päämäärättömästi tuntui hänestä aivan tarpeettomalta. Liekö tämäkin asenne vaikuttanut, mutta hän kuoli aivoverenvuotoon.

Ihmisen arvomaailma rakentuu pikku hiljaa kokemuksen kautta. Teemme valintoja arvostustemme mukaan ja mennyt elämä on usein luomassa visiomme. Jos on kasvanut elämään vähään tyytyväisenä, ei se siitä muutu. Joka taas on tottunut hamstraamaan, kerää hautaan asti tavaraa. Paha mieli heijastuu alituisena rähjäämisenä, epäkohtien ja ihmisten arvosteluna. On sellaisia ihmisiä, jotka aina tekevät uusia suunnitelmia, mutta niistä ei koskaan tahdo tulla valmista. Joidenkin omatunto tekee heistä rehellisiä, toiset elävät ainaisessa valheessaan. Joku rakentaa aina, kunnes kaatuu kentälle. Voisi puhua jo hurskaista toiveista. Sukulaiset voivat sitten hautajaisissa hämmästellä hänen aloitettujen töidensä määrää. Muutamat ihmiset ovat himourheilijoita ja saattavat kuolla sydänkohtaukseen maratonilla? Kaikilla ihmisillä on ainakin tilapäisesti tarve kerätä rahaa ja suurimmalla osalla myöskin haaskata sitä hulvattomasti. Monet pitävät eläimistään parempaa huolta kuin läheisistä ihmisistä.

Liiallinen lahjojen saaminen, menestys ja tavaran paljous ei sovi ihmiselle, koska hänessä asuu synti. Ajallisen arvioiminen on pääasiassa itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua, jonka hedelmää ovat tyytymättömyys ja katkeruus. ”Niin Hiiram lähti Tyyrosta katsomaan niitä kaupunkeja, jotka Salomo oli antanut hänelle, mutta ne eivät miellyttäneet häntä. Hän sanoi: "Mitä kaupunkeja nämä ovat, jotka sinä olet antanut minulle, veljeni!" Ja niin kutsutaan niitä Kaabulin (niin kuin ei mitään) maaksi vielä tänäkin päivänä. Mutta Hiiram lähetti kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa.” 1.Kun:9:12-14. Suurikaan määrä ei tyydytä, jos sydän ei ole oikeassa suhteessa Herraan. Mikään ajallinen ei kauan kiinnosta, jos ihminen ei ole uskossa Jeesukseen. Siksi hänen pitää pyrkiä jatkuvasti lisäämään omaisuuttaan, vaikka hän on todellisuudessa sisimmältään rutiköyhä. Jos ihminen osaisi ottaa asiat Jumalan kädestä, hän kiittäisi Herraa ja anoisi Vapahtajan nimeen kaikkia asioita. Rikkautensa ihminen pyrkii kantamaan Jumalan eteen, mutta siinä on yleensä ansaitsemistarkoitus. Maallinen kulta näyttää arvokkaalta, mutta taivaallinen kulta ei kiinnosta. Uskonnollinen ihminen pyrkii parantelemaan ja korjaamaan Jumalan töitä, tällaista ovat kaikki sielullinen liikehdintä, ihmiskeskeinen seurakuntatyö ja ihmisvetoinen herätys. Todellinen uskon-kulta löytyy vain Golgatalta, Jeesuksesta.

Jeesus, auta käymään askeleissasi uskossa tyytyen siihen, mitä jaat. Sinun kanssasi ja luonasi on aina lepo, sinun luonasi rauhaton sydän tyyntyy. Sinä, vain sinä yksin, annat elämälleni sisällön ja tarkoituksen. Sinua tarvitsen voidakseni katsella taivaallista näkyä, kiinnittääkseni sydämeni sinun lupauksiisi ja odottaessani päiväsi koittoa. Anna valosi heille, joille mikään ei tunnu riittävän.

18.4.09

Eräs ystäväni kertoi käyneensä kultasepänliikkeessä aikomuksenaan ostaa krusifiksi lahjaksi eräälle läheiselleen. Myyjä esitteli kaikki kaupan krusifiksit. Ystäväni silmäili niitä vähän aikaa ja sanoi sitten: - Ei näistä ole mikään sellainen kuin olin ajatellut, haluaisin toisenlaisen Jeesuksen, toisenlaisen näköisen, enemmän kärsivän näköisen Jeesuksen. Mutta myyjä sanoi, ettei heillä ole toisenlaista Jeesusta. Kaikki olivat näkyvissä tiskillä, muuta ei ollut. Ystäväni ei ostanut krusifiksia sillä kertaa.

Asiansa tunteva ostaja pitäisi olla helppo tapaus kauppiaalle, mutta ongelma syntyy siitä, kun ei olekaan oikeaa tavaraa. Luulisi jokaisen krusifiksin sopivan ostajalle, sillä eihän meillä ole aitoa kuvaa Raamatun ajoista. Joskus aikoinaan Israelissa käydessäni huomasin, että katukauppabasaarit olivat kaikkialla täynnä krusifikseja. Niitä oli siellä laatikoittain, halpaa rihkamaa. Pyhien esineiden tukkukauppa tympi, sillä olinhan tullut mainoksen mukaan pyhälle maalle.

Suurin osa näkemistäni Kristuksen kuvista ristillä on kovin sovinnaisia ja hillittyjä. Ne eivät näytä kärsiviltä, niistä puuttuu kuoleman välitön läheisyys ja kidutuksen ääretön tuska. Niissä ei myöskään ole verta eikä hikeä, Jeesus näyttää pikemminkin nukkuvan tyytyväisenä ja hillitysti. ”Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden. Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa. Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa. Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt. Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.” Ps.38:4-12. Tuskien mies on Golgatan keskimmäisellä ristillä kantamassa koko maailman syntivelkaa. Raskas taakka uuvuttaa hänet, ihmisetkin kääntyvät kauemmas hänestä. Hänen hahmonsa on niin runneltu, rääkätty ja voimaton.

Mutta hän on Jumalan uhrikaritsa, maailman Vapahtaja, josta kristillisen kirkon elämä sykkii. Joskus vain kristitytkin kadottavat yhteyden Herraansa ja alkavat sekoilla heille kuulumattomissa asioissa. ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?” Gal.3:1. Maailman lumovoima on käärmemäinen, se on valloittava, ovela ja valheellinen. Aidon Jeesuksen kopio, antikristus, valhekuva, menee hyvin kaupaksi. ”Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet…niin sen te hyvin kärsitte. 2.Kor.11: 4. Oikea Kristus ei kelpaa koskaan ihmislihalle eikä mielelle. Hän on vastenmielinen meille ihmisille, jopa hullutus. Vain nöyryyttämällä ja murtamalla meidät Jumala saa meidät taipumaan tahtoonsa. Silloin voimme hyväksyä todellisen evankeliumin, joka pelastaa helvetin ansainneen syntisen Jumalan lapseksi.

Pyhä Henki piirtää uskon kautta ihmiseen Kristuksen kuvan, se on taivaallinen tieto ja uusi elämä, joka syntyy Golgatalla.

Tahdon ummistaa silmäni etsiessäni sinua, Herrani. Rukoilen, että näkisin sinut uskossa niin kuin sinä olet olemassa. Pyydän, että uuden elämän virta vuotaisi sinun uhristasi ja haavoistasi, Golgatan kärsivä mies. Anna sen kaksoisvirran koskettaa ja täyttää minut olemuksesi täyteydellä. Anna meille itsesi niin, että voimme viedä sinut lahjaksi kaikkialle, eteenkin haavoitettujen, omantunnon syyllisten, syntisten sydämiin.

11.4.09

Arabimaailman suosituin TV-kanava, AL-Jazeer, näytti televisio-ohjelman, jossa oli pätkiä juuri valmistuneesta Paavalin elämää käsittelevästä filmistä. Otteissa näytettiin, kuinka Paavali kohtasi Jeesuksen, sai näkönsä ja kastettiin. Erikoista tässä filmissä oli se, että sen ovat tehneet ei-kristityt ihmiset. Paavali-dokumentin tuottajat suunnittelevat elokuvan kääntämistä 80 kielelle. Filmin suojelijana on itse Syyrian presidentti Bashar Al-Assad. Raamatullinen elokuvatullaan näyttämään lähitulevaisuudessa Syyrian kaikissa elokuvateattereissa. Ensi-iltayleisön noin 1500 katsojanjoukossa istui maan hallitus ja myös Syyrian korkeimman muslimijohtajan, suurmufti Ahmad Badr al-Din Hassounin assistentti. Hän piti esipuheen ennen filmiesitystä ja sanoi: “Tuo valo, joka kosketti Paavalia ja muutti hänet, riittää koko maailmalle. Jokaisen ihmisen tulisi kokea se.

Erikoisen profeetallinen ilmaisu miehen suusta, joka tuntee Koraanin opetukset ja on vihkiytynyt sen sanomalle. Mutta tämä on osoitus siitä, että Herra ottaa voittoja, missä ja milloin tahtoo. Paavali eli omassa pimeydessään ennen kuin Jeesus kutsui hänet pimeydestä valoon. Hän olisi voinut olla aivan yhtä hyvin kiihkomuslimi kuin kiihkojuutalainen. Myöhemmin hänestä tuli kiihkokristitty. ”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette. Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia, niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todista…” Apt.22:3-5. Uskonnollinen kiihko ilmenee usein vääräoppisten vainoamisena oikeaoppisuuden varjolla. Ne, jotka ovat ikään kuin vähemmällä valolla varustettuja ansaitsevat uskonnollisten mielestä kunnon selkäsaunan. Hengellinen pimeys yhdistettynä lihan voimaan on vaarallinen yhdistelmä ja esiintyä jatkuvasti siellä, missä ei ole Kristusta eikä ristiä.

Hyvä Vapahtaja etsii kaikenlaisia kaistapäitä ja siinä menee samalla muutama puhdasoppinenkin. Kristuksen valo näyttää ihmiselle tämän oman pimeyden, Jumalan armollisuuden ja uuden elämän edellytykset. ”Niin tapahtui, kun minä matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta leimahti suuri valo minun ympärilläni; ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Niin minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.'” 6-8. Kun kuuluisa kirkonmies kääntyy, on seurakunnassa aina suuri riemu ja yhden ylistyskokouksen paikka. Jos piispa, kirkkoherra, kappalainen tai kanttori tulee uskoon, iloitaan taivaassa siitä suuresti, jopa yhtä paljon kuin jonkun hampparin, huoran, murhaajan tai varkaan pelastumisesta – vaikkei uskoisi? Tiukkaan napitetut uskovaisetkin ovat hetken silmät ympyriäisinä, kun Jumalan rakkauden uusi valloitus astuu esiin ja alkaa todistaa kuuluvasti Jeesuksesta. Siinä menee teologin kuola väärään kurkkuun ja tulevat kyyneleet silmiin.

Odotamme, Jeesus, sinun kunniasi ilmestymistä koko muslimimaailmaan. Suo Paavalin kääntymystä käsittelevän elokuvan toimia sinun evankeliumisi välikappaleena. Auta lainorjuudessa, uskonnon vankeudessa, hengellisessä valheessa elävät ihmiset sinun armolliseen helmaasi. Vapauta heidät, joita saatana on pitänyt sidottuna koko heidän elämänsä ajan.

5.4.09

Ystäväni Herätysseuran kirjapainossa ovat saaneet valmiiksi suuren urakan Kuva Raamatun muodossa. Teos on ladottu tekstinä kokonaan uudestaan edellisen käännöksen (-38) mukaan. Kuvat ovat samat kuin satavuotta sitten laaditussa painoksessa. Mukana ovat myöskin apokryfikirjat. Vuoden aherruksen jälkeen työ on valmis ja saatoin pitää kädessäni suurta ja painavaa pyhää kirjaa. Tänä luopumuksen aikana on suuri kunnianosoitus Herralle, tuoda yleiseen tarjontaan Raamattua arvokkaassa asussa. Ihmispalvonnan ja kuvien kumartamisen keskelle tämä on raikas tuulahdus. Jumalan sana kun ei katoa koskaan, kuten kaikki muu näkyvä.

Joillekin Jumala uskoo suuria tehtäviä, monet tekevät pieniä palveluksia. Kukin toimii uskonmäärän mukaan, kuinka paljon on saanut Jumalan Hengen valoa sanasta. ”Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Fil.2:12-13. Sisäisesti herkistynyt ihminen kuuntelee Vapahtajaa, hänen mielensä on valjastettu Kristukselle. Uskova ei ole omalla asiallaan tai omaa kilpeään kiillottamassa. Hänen paikkansa on Herran läheisyydessä kuunnellen Paimenensa ääntä aina ja kaikkialla. Siinä on ilo ja vakavuus samalla kertaa läsnä. Kohtaamme Jumalan pyhyydessä ja armossa, pyhyydessä, että vanha ihmisemme ristiinnaulittaisiin ja armossa, että uusi luomus Kristuksessa kasvaisi.

Emme innostu hankalista ja vaatimattomista tehtävistä, emme myöskään hankalista ja vaatimattomista ihmisistä. Luonnollinen ihminen pyrkii aina korkealle, valtaan, eliittiin, menestykseen ja itsekorostukseen. Jumalan tie on ristintie, kaitatie, itselleen kuolemisen tie. ”Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa…” 14-16. Yksi asia uskovalle on ylitse muiden, Jeesus ja hänen sanansa. Hänen valonsa tekee uskovista tähtiä synnin yöhön. Hänen valonsa myöskin puhdistaa uskovan ja tekee hänestä armahdetun ja pelastetun. Vapahtaja itse auttaa uskovaa säilyttämään asemansa, erikoisasemansa elää elämässä Jumalan tahdon mukaan. Usein se on sitä, että on luovuttava narisemasta, turhista valituksista ja epäröimisestä, liiasta laskelmoinnista. Uskovan elämä on kuin talon emännän, hän laittaa pöytään tarjolle parasta, mitä tietää ja odottaa vieraiden nauttivan sen. Uskovan paras on Jumalan sana, jota pidämme esillä, tarjolla, julki, näkyvissä, rajattomasti, tartuttavasti.

Anna, Herra minulle kokonaan uskova sydän, että voisin aina ja kaikessa seurata sinua, sanaasi. Anna pelko ja vavistus, ahkeruus ja kuuliaisuus, tahtominen ja tekeminen. Anna puhtaus, moitteettomuus, tahrattomuus ja halu pitää tarjolla elämän sanaa. Kiitos pyhästä sanastasi, sen ikuisista aarteista, sen elämän leivän vaikutuksesta. 

23.3.09

Körttijohtaja ja ennen vanhaan kaikenlaisen herätyksen vastustajana kunnostautunut  J.Elenius on uusimmassa lehtihaastattelussa avannut sydäntään ja kertonut tunnoistaan ennenkuulumattomalla tavalla. Hän esiintyy sairaana ja murtuneena ja tuo uskonasioita esiin kuin vanha pietisti konsanaan.

”…herkistyin pienistäkin asioista. Saatoin liikuttua, kun joku vain katsoi minuun ja hymyili. Aiemmin minulla ovat olleet aina päällä kummalliset lukot ja panssarit, jotka ovat varmistaneet, ettei sisin taatusti avaudu…Kun vähän peiton nurkkaa nostaa, niin sieltä katsoo kymmenen tuhatta ilkeää silmää syyttäen ja moittien. Nämä demonit ajavat epäuskoon, epätoivoon, ylpeyteen ja harhanäkyihin elikkä häijyihin hourauksiin…Kristinuskon ytimeen kuuluu ajatus, että voimme jättää pahojen tekojemme ja syntiemme raskaan taakan niiden sovittajan hoidettavaksi… Äärimmäisille kokemuksille on ominaista hätäännys ja sekavuus. Siksi jokaisen kannattaisi ajatella ajoissa päiviensä loppua, jotta saisi viisaan sydämen. Kuolemisen taitoon kuuluu, että ihminen tietää sen paikan, missä voi jättää kaikki tekonsa ja koko elämänsä Korkeampaan käteen.”

Laajempi juttu on luettavissa osoitteesta:

http://www.sana.fi/ihmiset/haastattelut/korttijohtajan_aarimmaiset_kiusaukset_/?session=47521814

Kristillinen seurakunta on iloinnut aina Saulus Tarsolaisten parannuksista ja kääntymyksistä, sillä nämä ihmiset ovat aiheuttaneet kaikkein eniten harmaita hiuksia Jumalan seurakunnalle. Aikanaan seurakunta on saanut rukousvastauksen ja vanha fariseus on joutunut Jeesuksen valoon ja puhutteluun. Hän on saanut kutsun ja siunauksen, hänestä on tullut Jumalan ase (Apt.9.). Suuret vastustajat ovat elävän seurakunnan erikoinen haaste, joita on kannettava jatkuvasti Herran eteen.

Jumalan vasemmankäden työhön kuuluu, että hän antaa ihmisten joutua ahdinkoon ja hätään. Silloin he huutavat avukseen häntä. Kun maailmamme romahtaa, luo Jumala uuden maailman. kun meidän suunnitelmamme sortuvat, tuo Jumala tilalle oman suunnitelmansa. Kun meidän terveytemme menee, Herra antaa anovalle taivaallisen terveyden. Hän on pelastajamme. Valo loistaa pimeyteen. ”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Vihollinen on oleva kaikkialla maassa, ja hän kukistaa sinun linnoituksesi, ja sinun palatsisi ryöstetään. Näin sanoo Herra: Niinkuin paimen saa pelastetuksi leijonan kidasta pari sääriluuta tai kappaleen korvaa, niin pelastuu israelilaisiakin, niitä, jotka istuvat Samariassa sohvankulmassa ja kirjosilkkisellä leposijalla.” Aamos 3:11-12. Vihollisen rusikoinnin jälkeen ei ihmisestä, parhaastakaan, jää jäljelle kuin pari sääriluuta tai kappale korvaa. Mutta Jumalan käytössä se on juuri sopiva. Sen verran jää jäljelle korvaa, että kuulee Hyvän Paimenen äänen ja särkymättömät sääriluut, että voi viedä rauhan evankeliumia nääntyneille ja rääkkääntyneille. Osa kutsutaan sohvankulmalta, osa silkkiseltä sängystä. Se ja sama mistä Herra meitä pelastaa.

Jumala odottaa voidakseen olla armollinen ihmiselle, sitä tämä tapaus Eleniuskin osoittaa. 80-luvulla hän oli Missio Helsingin yksi päävastustajista. Monet hartaat sielut pahoittivat mielensä hänen lausuntojensa tähden. Mutta mitä hengellisesti kuollut olisi muuta voinut tuottaa? Hän ei tuntenut Jeesusta Vapahtajanaan ja siitä seurasi karvas uho. Pohjalainen veri kuohahti ja kaikenlaiset hurmahenget, hihhulit, lahkolaiset, pietistit ja uskovaiset saivat kuulla kunniansa. Hän suositteli silloin pesäpallomailaa järjestyksen saamiseksi Suomen Siioniin. Mutta nyt odotamme, että mies tarttuisi Jeesuksen ristiin ja saisi elää Kristuksen ylösnousemusvoimasta, Vapahtajan sovintoveren voimasta ja armosta, ja että hän käyttäisi loppuelämänsä Vapahtajan kunniaksi.

Jeesus, kärsivällinen ja ihmisiä rakastava Vapahtajamme, tule sairasvuoteitten ääreen ja puhu heille, joiden korvat ovat avatut kuulemaan ääntäsi. Siunaa etsijöitä ja vapauta ne, jotka demonit ovat sitoneet. Tuo näihin kuolleisiin uskontoihin taivaallinen elämäsi ja väsähtäneisiin herätysliikkeisiin herätyksen tuli.

19.3.09

Joudun aina joskus tahtomattani jonkun ryhmän keskustelusähköpostilistalle. Listan henkilöistä saattaa olla vain yksi tuttu, mutta jatkossa saan kaikkien kommentit luettavakseni; se kun tapahtuu vain napin painalluksella. Eräänä päivänä sain postissa erään vastaavaan tilanteeseen joutuneen henkilön kommentin: ”Jostain syystä joudun haluamattani vastaanottamaan eri tahoilta henkilökohtaiseen sähköpostiini uskontoon liittyviä häiritseviä viestejä. en kuulu kirkkoon, enkä mihinkään uskonnolliseen ryhmään, eikä minua kiinnosta pätkääkään mikään uskontoon, raamattuun, tai muuhun vastaavaan liittyvä. Seuraava, joka lähettää minulle jotain jeesussähköpostia, haastetaan välittömästi lakimieheni toimesta tampereen käräjäoikeuteen vastaamaan syytteeseen häirinnästä. En ole kenellekään vihainen, mutta nämä viestit häiritsevät elämääni ja vakaamustani olla tuhlaamatta aikaani minulle tyhjänpäiväisiin asioihin. Nätisti esitettyjä pyyntöjäni asiaan liittyen ei ole jostain syystä noudatettu, joten vastaan tällä viestillä jokaiseen vastaanottamaani uskontoon liittyvään postiin. toivottavasti tämä viesti sisäistetään, jotta molemmilta osapuolilta säästyy oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi te, jotka ette tunne minua ja olette ottaneet osoitteeni ylös vain lähettääksenne tätä roskapostia, olkaa hyvät ja poistakaa osoitteeni postituslistalta. Mukavaa kevättä kaikille!”

Luettuani tuon tuntemattoman kanssamatkaajan vuodatuksen ajattelin, että tässä on varmaan Jumala mukana. Olen joskus ennenkin havainnut, että Jumala johtaa asioita niin, että ihmiset törmäävät uskoviin ja ennen kaikkea Jeesukseen. Sitä ihminen ei toivo, ei odota, eikä rukoile, mutta se on Isän tahto. Sillä hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Tuossa mielentilassa kaveria on kuitenkin turha yrittää auttaa, hänellä on vielä niin paljon omaa voimaa, ihmisjärkeä ja juomatonta viinaa, ettei evankeliumi maistu. Siksi en aio toistaiseksi lähettää ko. tyypille evankeliumia, mutta odotan aikaa, jolloin Herra lisää hänen vaivaansa.

Kautta aikojen Jeesus on herättänyt hirmuisen vastustuksen ihmissieluissa, sillä luonnollinen olemuksemme ei voi sietää Vapahtajaa eikä Herraa. ”Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa” Apt.16:20. Kristityt ovat vaivaksi maailmalle, he sekoittavat monen ihmisen hyvät suunnitelmat häiritsemällä heidän kuollutta rauhaansa. Voisimme perustaa kirkkoon häiritsijöiden virkoja, sillä Raamattu ohjaa meitä tähän. Pohjaton ylpeytemme ei voi tunnustaa yläpuolellaan olevaa arvovaltaa, kuin äärimmäisessä hädässä. Kun olemme uppoamassa, huudamme häntä, joka kulkee veden päällä. Kun vajoamme synnin sontaiseen lokaan, kätemme alkaa hapuilla ilmaan, että sattumalta löytäisimme jotain kestävää, turvallista ja meitä vahvempaa. ”Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.” Ps.69:2-4.  Kuka voisi kuvitellakaan sairaan ihmisen, joka lupaisi lyödä lääkäriä turpiin, jos tämä määrää hänelle parantavaa lääkettä vaivoihin? Vaikka onhan näitä riehujia aina ollut, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan, vaan syyttävät kaikkia muita omista ongelmistaan.

Joskus kokonainen suku, perhe tai muutama herkistynyt sielu joutuu arvioimaan edellytyksiään selvitä elämän vaikeuksista. Silloin kristityt katsovat Jumalaansa odottaen apua. Silloin kaikki taivaalliset tekstiviestit ja sähköpostit huomioidaan. Silloin raavas mieskin on yhtä avuton kuin pikkulapsi ja hyvin huushollinsa hoitanut emäntäkin tarvitsee sanattomana neuvoja Vapahtajalta. ”Sillä me emme mahda mitään tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat. Kaikki Juudan miehet seisoivat siinä Herran edessä pikkulapsineen, vaimoineen ja poikineen.” 2.Aik.20:12-13. Emme ole yksin kysymyksinemme, Herra on lähellä.

Muista Jeesus häntä, joka on ärtynyt sinulle, nimellesi, seurakunnallesi, uskovillesi. Pelasta hänet, kuule häntä hätänsä päivänä. Tee hänelle kuten aikoinaan Saulukselle, että pimeyden ote väistyisi ja sinun ikuinen valosi loistaisi hänenkin sydämeensä. Anna äänesi kuulua ja kiitos, että olet sen jo tehnytkin. Älä jätä kesken kättesi töitä. Anna aikaamme lisää siunattua taivaallista häirintää.

16.3.09

Israelin ehkä kuuluisin sanomalehti, Jerusalem Post, julkaisi ennennäkemättömän kuusisivuisen jutunmessiaanisista juutalaisista. Kokosivun kokoisessa kuvassa oli messiaanisia nuoria keskustelemassa juutalaisten kanssa kadulla. Otsikossa luki suurin kirjaimin: "USKON HARPPAUS". Alaotsikossa luki: ”ARVIOLTA 7 000 ISRAELINJUUTALAISTA ON OTTANUT JEESUKSEN VASTAAN PELASTAJANAAN VALTION JUUTALAISEN JÄRJESTELMÄN HÄMMÄSTYKSEKSI.” Teksti oli täysin odottamaton Israelin mediassa. He tunnustavat nyt avoimesti sen, mikä ennen kiellettiin vaikenemalla. Suuri joukko juutalaisia on siirtynyt Jeesuksen puolelle.

Juutalaisten parissa lähetystyötä tehneet ovat varovaisesti arvioineet hyvin pienen juutalaisvähemmistön olevan uskossa Jeesukseen ja siksi oheinen uutinen on hämmästyttävä. Jo 80-luvulla uutisoidut Venäjän juutalaisten muutot Israeliin olivat kuin suoraan Raamatun profetian lehdiltä. Olihan eletty satoja vuosia täysin muuttumattomassa tilanteessa. Tällainen liikehdintä on mahdollista vain Jumalan vaikutuksesta. ”Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.” Room.11:25-26. Jeesus on tuo Siionin pelastaja, kauan kaivattu Messias, jonka juutalaiset aikoinaan hylkäsivät.

Tällaiset uutiset ennakoivat juutalaisten kääntymyksen aika ja kansallista heräämistä. Meidän uskovien kannalta on kysymys vieläkin suuremmasta asiasta: Kristus on tulossa noutamaan omansa taivaan kotiin. Pakanoiden aika lähestyy loppuaan ja evankeliumin julistamisen tehtävä on viety päätökseen. Tilastomiehet ovat yrittäneet kartoittaa maailman lähetystyötä, mutta Jumala yksin tietää, missä se menee tänään, mitä aikaa taivaan kello näyttää. Tiedämme, että Raamatun mukaan on tiettyjä asioita, mitkä ovat edellytyksenä pakanoiden ajan loppumiselle. Sana tulee viedä kaikille kansoille todistukseksi Vapahtajasta. Suuri luopumus kohtaa kristikuntaa. Siihen sisältyy muotojumalisuus, nimikristillisyys, rahan ahneus, siveettömyys, laittomuus, penseys ja itseriittoisuus. Luonnonmullistukset vaivaat maapalloa. Israelin kansa palaa omaan maahansa. Antikristus ilmestyy ja se alkaa vainota uskovia. Sodat raivoavat maailmassa.

Osa meidän aikamme teologeista opettaa, että tuhatvuotinen valtakunta on jo vaikuttamassa ja toiseksi, että mitään seurakunnan yllättävää tempausta taivaaseen ei tule tapahtumaan. Tämä on aikamme puhdasoppisuutta, joka on helposti Raamatulla kumottavissa. Yllätys tulee olemaan hämmästyttävä, kun kaikki muuttuu maailmassa eräänä päivänä ja yönä. ”Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään.” Luuk.17.34-35. Tuohon päivään asti kaikki hengellinen on uskonvaraista, eikä mitään näkyvää kahtiajakoa ole olemassa. Tietysti uskovat ovat aina hakeutuneet toisten uskovien seuraan ja Jeesuksen omat ovat ylistäneet ja palvelleet Herraa samoinuskovien kanssa. Mutta seurakuntiin kuuluu aina myös sekakansaa, joka ei ole uskossa.

Uskovan ihana osa on saada olla Herran kanssa ikuisuus. Jumalan valmistama tulevaisuus, kirkkaus, puhtaus ja perintö ovat kaikki meidän Jeesuksen kautta. Jumalan lahja omilleen on yli kaikkien kuvitelmien suurempi. Se ei ole ihmisjärjen ulottuvissa. Voimme vain aavistella sitä. Joskus joku uskossa kuollut on kertonut siitä, mutta nekin ovat vain häivähdyksiä Jumalan valtakunnan todellisesta olemuksesta. ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” 1.Kor.2:9. Emme voisi rakastaa Jeesusta, ellei hän olisi ensin rakastanut meitä, ellei hän olisi ensin lähestynyt meitä, ja ilmoittanut meille itsensä, uhrinsa, ylösnousemuksensa ja uskonsa.

Herra, siunaa Israelin maata ja kansaa. Suo kansallesi herätys ja kääntymyksen siunattu päivä. Anna esirukoukseen voimaa ja viisautta, täsmäiskuja ja sopivia sanoja. Kiitos heistä, jotka ovat jo tulleet uskoon Israelissa, kiitos heistä, jotka pian tulevat sisälle pelastukseen. Kiitos kaikista mahdollisuuksista, joita suot omillesi tehdä tätä työtä. Kiitos, että sinä avaat, eikä kukaan sulje.

10.3.09

Kerrotaan saksalaisesta sotilaasta, joka oli ollut Stalingradin verisissä, paljon ihmishenkiä vaatineissa taisteluissa ja haavoittunut vaikeasti. Kuolinvuoteellaan hän kertoi halunneensa kiihkeästi rautaista ansioristiä, joka annettaisiin ansioituneille taistelijoille. Mutta nyttemmin hänen olikin tyydyttävä punaiseen ristiin, jolta sai apua kärsivään olemukseensa. Kun sekin apu näytti luisuvan käsistä, hän sanoi turvaavansa Jeesuksen ristiin.

On aina ihme, kun joku tulee uskoon ja pelastuu. Nykyajan moni-ilmeinen maailma vetää ihmisiä moneen suuntaan, pääasiassa helvettiin. Mutta Herra Jeesus on tullut tekemään tyhjäksi perkeleen teot ja siksi evankeliumi on edelleenkin kurssissa. Aina joku tulee uskoon. Ne tilanteet ovat elämäni kohokohtia, voisin kuunnella noita todistuksia väsymättä uudelleen. Ne ovat kaikki erilaisia, yksilöllisiä ja täynnä kyyneleitä ja riemua. Mutta ne ovat harvinaisia kuin mesimarjat kesäisessä metsässä. Runsaasta sanankylvöstä, esirukouksista ja hengellisestä työstä jää vain pieni hedelmä. Hyvää maata löytyy vähän, joskus vain kirkon takaa ja sielläkin pimeässä.

Joskus kuulen, kun joku pappi kertoo tulleensa uskoon. Se on erikoista ja ihmeellistä, että hengellisellä tietoudella kyllästetty ihminen löytää Jeesuksen. Joskus tulee kanttori uskoon ja sekin on merkkitapaus seurakunnassa. Ainakin yhden hallelujan arvoinen. ”Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.” Apt.6:7. Siellä on ollut väkevä herätys, kun alan ammattilaiset ja muut halulliset sielut tulevat uskoon.

Nuoret tulevat uskoon helpommin kuin aikuiset, lasten usko on joskus paljon edellä aikuisten järkeilyjä. Työikäinen tulee uskoon, kun Herra pysäyttää. Moni tekee parannuksen vasta sairaana ja muutamat kuolinvuoteellaan. Ei uskoontulossa sinänsä ole mitään kaavaa, siinä Vapahtaja ja syntinen kohtaavat. Vapahtaja antaa terveyttään ja elämäänsä syntisen hyväksi, hän hoitaa kaverin kuntoon.

Iloitsen myös niistä juopoista, narkkareista, vangeista, luusereista ja surkimuksista, jotka löytävät Jeesuksen Herrakseen ja saavat ryhtiä elämäänsä. Tasapainoinen arkielämä onkin kristillisyyden suuri lahja ja Jumalan lahja heikolle ihmiselle. Ystäväni, joka tekee vankilatyötä Venäjällä, kertoi juuri käyneensä siellä ja iloinneensa siitä, miten nuoret vangit olivat pyytämässä esirukousta. Hän kertoi, että jatkuvasti joku nyki hihasta ja sanoi haluavansa esirukousta ja muistamista. Ilmeisesti Herra tekee työtä enemmän muurien sisäpuolella kuin ulkopuolella, onhan hän tullut juuri syntisiä ja sairaita varten. Hyvät saavat siis odottaa aikaansa, että tulevat pahat päivät, kyllä lääkkeet sitten maistuvat. Nälkä on hyvä syy syömiseen.

Kerran nuoret olivat jakamassa traktaatteja kadulla, ne kertoivat Jeesuksesta, Vapahtajastamme. Moni otti lehtisen, moni ei. Pian tuli yksi arvonsa tunteva herrasmies, otti ojennetun traktaatin, katsoi sitä, luki ja totesi: - minä olen teologian tohtori. Siihen uskova tyttö vastasi hätääntymättä: - ei se mitään, Herra voi pelastaa semmoisenkin. Niin, että kiitos Herralle.

Kuka selviää ilman kolhuja elämästään, se on harvinaista. Moni joutuu polvilleen, kun tulee avuttomaksi ja kuolema alkaa kolkuttaa. Moni alkaa etsiä valoa vasta, kun pimeys on käsin kosketeltavaa. Moni huutaa Kristusta avuksi vasta, kun piru roikkuu helmassa kuin rakkikoira. Moni luottaa itseensä, hyvyyteensä, kiltteyteensä, palvelemiseensa, rukouksiinsa, perinteeseensä, kohtaloonsa, hyvään yritykseensä ja rahaansa – aikansa. Mutta, kun Titanic alkaa upota, ovat vitsit vähissä. Emme vie mitään mennessämme, parhaimmillaan pelastumme Jumalan armosta.

Jeesus, suuri Vapahtajamme, kosketa ajassamme ihmisiä pelastavasti, uudistavasti ja siunaavasti. Kutsu herrat ja narrit, arvolliset ja arvottomat, vangit ja vapaat, hopealusikkakerholaiset ja puukauhaystävät, maalaiset ja kaupunkilaiset, hienot ja hörhöt, suuret ja pienet, vanhat ja nuoret. Älä kulje meidän ohitsemme, vaan auta meitä, muuten hukumme.

2.3.09

Juttelin erään nuorimiehen kanssa. Hän kertoi olleensa aikoinaan työmatkalla Pietarissa. He istuivat iltaa Moskova-hotellissa toisen suomalaisen miehen kanssa ryypäten vodkaa. Hilpeä tunnelma kohosi kattoon, kun eräs venäläinen mies nousi pöydästään ylös ja alkoi laulaa jotakin kansanlaulua tai romanssia kuuluvasti. Laulu loppui ja kaikki salin väki alkoi taputtaa. Pian sama toistui ja toinen venäläinen alkoi laulaa toista laulua. Silloin nuorimies innostui, että hänenkin pitää saada laulaa, mutta hänen kaverinsa toppuutteli hillitsemään itsensä. Vielä muutama vodka ja nuorimies nousi ylös tuolistaan. Hän lauloi suomalaisen virren: Vieraalla maalla kaukana. Kansa kuunteli ja laulun päätyttyä he taputtivat rivakasti. Vielä monet alkoivat kantaa lahjaksi vodkaa miesten pöytään, niin että he olivat hukkua viinan paljouteen.

Uskonnollinen ihminen tekee joskus tällaista ja tuntee suurta mielihyvää uskontunnustuksestaan, ajatellen olevansa lähes Jumalan mies. Moskova-hotellissa vain ei kukaan ymmärtänyt, mitä nuorimies lauloi, ja seuraus oli sen mukainen. Ihan sama, mitä hän lauloi, lopputulos oli aina sama.

Myöhemmin samainen nuorimies tuli uskoon ja muisteli, että hänen oli tullut tehtyä tuommoistakin hölmöyttä.  Millä mielellä asioita tekee, onkin aivan ratkaisevaa. Nurja, kääntymätön mieli ei tee oikeutta Jumalalle. Se jää vain yritykseksi olla jotakin parempaa kuin todellisuudessa onkaan. Humalassa moni on hurskas, mutta aamulla on sitäkin ankeampi tunnelma, jossa ei virsiä kaivata.

Ihmisen pitäisi päästä uskonnollisuudesta uskoon, pimeydestä valoon, saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan. Monella on vain tietoa, muttei kokemusta. On kuultu juttua Jumalasta, muttei olla koskaan vielä tutustuttu. ”Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Apt.19:2-6. Jumala on viisas, hän lähettää valistuneita palvelijoitaan neuvomaan etsijöitä elämäntielle. Kaikkina aikoina on ollut totta se, että Herra armoittaa kenet tahtoo, eikä siihen ole kellään sanomista. Fiksut uskovat ovat aina yrittäneet irrottaa ihmiset itsestään ja kiinnittää kuulijat Jeesukseen. Jokainen Herran uskova tietää, ettei meidän eväillämme tai edellytyksillämme kukaan pelastu, ei säily uskossa eikä ole kerran taivaassa. Elävää uskoa seuraavat armonmerkit, joita ovat mm. kielet ja profetiat.

Uskon päämäärä on sielujen pelastus ja tämä tapahtuu kaikkina aikoina Jeesuksen kautta. Jeesus on kaiken uskon keskipiste, alkaja, täyttäjä ja päättäjä. Hän voi pelastaa juopon yhtä hyvin kuin fariseuksen. Hän Henkensä vaikutuksesta syntinen saa armon uudestisyntyä uudeksi luomukseksi. Hän ylläpitää tätä elämää ja hoitaa omiansa. Kristikunta on täynnä ihmisiä, jotka eivät meidän aikanammekaan ole kuulleet Pyhän Hengen olevan olemassakaan. On vain hiihdetty perinnesuksilla, perinnelatua, perinneverryttelyhousuissa, perinnelaulujen kaikuessa, perinnettä vaalien, perinneseurassa, perinteen vaalijoiden jatkuvassa tarkkailussa ja elämän suunta on tähdätty perinnehautaan. Odotuksessa on myöskin päästä herätysliikkeen perinnekirjan muistotekstien otsikkoon.

Herra Jeesus, herätä tämän ajan nuoret laulamaan todistusta sinusta. Tee se vaikka ravintolasalissa, jos ihmiset eivät tule kirkkoon. Anna heille Hengen täyteys ja palavuus, todistajan rohkeus ja kirkas näky taivaankansalaisuudesta. Auta heitä kuolemaan itselleen sinun suuren nimesi kunnioittamiseksi ja luopumaan omastaan, että monet tulisivat heidän kauttaan sinun luoksesi.

20.2.09

Virroille rakennetaan parhaillaan Matias-kappelia. Se on luonnonkivistä ja puusta valmistuva kirkko erään evankelistan kotitalon rannassa. Se tulee maksamaan omaisuuden, kustannusarvio on yhteensä 167 000 euroa. Eikä sen käyttöä ole vielä tarkoin määritelty. Haastattelussa tuli ilmi, ettei koko rakennuksella ole mitään suuria tavoitteita. Se määritellään: Yhdistys edistää kristillistä sanomaa avaran ekumeenisesti ja viestimistavaltaan suvaitsevasti. Kappeli tarjoaa mahdollisuuden eri uskontokuntien väliseen vuoropuheluun. Siihen on saatu EU-rahaa runsaasti, onhan kohde sen verran erikoinen, ainutlaatuinen. Ei sitä kirkkoa olekaan jokaisen pihassa. Varmaan kesällä retkikunnat pysähtyvät ihmettelemään sen kiviä ja kauneutta.

Paljon on rakennettu kristillisyyden nimissä taloja, liekö kaikki hankkeet lainkaan Herrasta? Paljon on palanut rahaa näihin hankkeisiin. Monet kristilliset järjestöt ovat helisemässä huonosti toimeentulevien keskustensa kanssa. On palkattu hyviä talousmiehiä ja osaavaa henkilökuntaa asian edistämiseksi. Maailma kuitenkin näyttää vievän voiton taas kerran, sillä niitä hurskaita sieluja, jotka voisivat käynneilleen rahoittaa nämä paikat, on kovin vähän. Ja siksi näistä yksiköistä onkin vaara tulla kylmäasemia. Maailman tie on tässä se, että toiminta tehdään vähintäänkin mukavaksi. Sitten ohjelmaan otetaan kaikenlaista touhuilua, vaihtoehtoparantamista ja terapiaa, joiden alkuperä on vahvasti pakanuudessa, jopa pimeydenvalloissa. Olen ihmetellyt kristillisiä toimintakeskuksia, jotka markkinoivat shamanismia, enneagrammia, homeopatiaa, väriterapiaa, vyöhyketerapiaa, ym. ja näiden sekoilujen lisäksi kaikenlaisista ihmispuuhailua ja sieluihin vetoavaa toimintaa. Ei taida niilläkään mennä kovin hyvin?

Jumala on erilainen rakentaja kuin ihmiset, hän tekee kirkon elävistä ihmisistä. Se on viisasta, sillä sitä on helppo siirtää milloin mihinkin tarpeen mukaan. Ihmisiä johdatetaan ihmisten luo, uskovat siirretään maailmanihmisten luo. ”ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” 1.Piet.2:5. Emme ole uskovina toimettomina, vaan Jumala antaa meille uhrimieltä ja Hengenpaloa. Jumala on erikoisen mieltynyt tähän toimintaan, jonka näkyvä hyöty ei ole mieleen tälle maailmalle eikä maailmanruhtinaalle. Jumalan seurakuntaa ei ole tarkoitettu muistomerkiksi tai näyttelyesineeksi. Sitä ei myöskään ole tarkoitettu kauttakulkukojuksi tai museoksi. Mitä siis on hyötyä Herran nimeä kantavasta temppelistä, jossa Jeesus ei ole itse sisällä?

Mitä hyödyttää kirkonmenojenuudistus, tai muu muodollinen toiminta, jossa ei ole Henkeä eikä sisältöä? Mitä tehdä kirkolle, jossa ei ole pyhää papistoa? Mitä on virkaa kirkolla, joka ei uhraa hengellisiä uhreja?

Jumalan työ tähtää ihmissielujen pelastukseen, että jokainen voisi kuulla ja uskoa evankeliumin, että jokainen voisi kääntyä ja ottaa vastaan Jeesuksen oman Vapahtajanaan. ”Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” 11-12. Tässä olemme uskovina joskus hyvin tiukoilla, sillä vihollinen joukkoineen pyrkii viekoittelemaan meitä lavealle tielle, luopumukseen ja Herran sanan kieltämiseen. Elävän kristillisyyden taistelu käydään juuri sielun ja hengen välillä. Sillä Herran vapauttama sielu on arvokas Jumalan käytössä. Sen kautta voidaan ihmisten etsikkopäivinä kirkastaa Kristusta. Jeesuksen veren puhdistama sielu on väkevä ase Jumalan käsissä.

Kaikkivaltias, elävä Jumala, rakenna meidänkin aikamme kristityistä elävä temppeli, jonka kirkonmenot vetoavat sinuun ja jonka kautta ihmissielut pelastuvat. Anna meille elävä Jeesuksen tunteminen, että hengelliset uhrimme olisivat sinulle mieluisia ja että niitä syntyisi jatkuvasti.

12.2.09

Paikallislehdessä oli ilmoitus: ”Nyt helmikuussa ei ole mitään ihmeellistä myytävää”. Itsekin olin usein käynyt tuossa myymälässä ja tunsin kauppiaan humoristisena miehenä. Kerran aikaisemmin hän ilmoitti tulevansa ilmaiseksi luomaan lumet joka talosta kesäkuussa ja kauppa kävi hyvin. Kaupan pitää mainostaa ja arvostaa tuotettaan, muuten tulee eteen alan vaihto ja putiikki suljetaan.

Kävin toisessa kaupassa, se oli tehtaan myymälä. Vein sinne samalla kertaa erään tuttavani tavaroita, joita  hän ilmoitti kauppiaan kuljettavan myöhemmin hänelle. Tein asioituani muutaman ostoksen ja kaivoin kukkaron esiin. Silloin myyjä sanoi, etteivät ne maksa mitään. Ilmoitin haluavani maksaa, mutta hän torjui sen ja niin lähdin kiittäen ulos mukanani lahjatavaraa. Kysymys ei ollut suuresta ostoksesta, mutta erikoista se kuitenkin oli minulle.

Mikä onkaan se kuva, minkä kristittyinä annamme Herrastamme ja hänen seurakunnastaan? Minkälaisia kauppiaita olemme tässä maailmassa ja ajassa?  Kiinnostaako meidän Jeesuksemme? Vai olemmeko niin kuin eräs seurakunnan työntekijä, joka sanoi alkajaisiksi, ettei hän muuten tänne olisi tullut, ellei olisi pakko ja työstä kysymys. Kovin oli alhainen innoitus ja kutsumus, ei ihme jos ei mene tavara kaupaksi, jos ei kauppias usko itsekään tuotteeseensa. Aivan hyvin voisi laittaa monen kirkon ovelle tuon mainitun kauppiaan mainoksen: ”Nyt helmikuussa ei ole mitään ihmeellistä myytävää”. Ja siihen voisi lisätä, että eikö se kuulu jo puheesta ja näy ilmeestäkin. Tai jospa menisimme vielä pitemmälle ja kirjoittaisimme siihen, että tämä on täysin turhaa, ajanhaaskausta, paikalla on vain kourallinen uskovia. Tänne ei kannata tulla, täältä ei saa mitään, paitsi sitä samaa vanhaa.

Alkuajan kristittyjä motivoi heidän uskonsa Vapahtajaan. Sen vuoksi he kulkivat ennakkoluulottomasti julistaen evankeliumia kaikkialla. Joskus kauppa kävi hyvin, joskus tuli takkiin. ”Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi. Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan. Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta. Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.” Apt.14:1-4. Heillä oli ihmeellistä myytävää, he tarjosivat ilmaiseksi evankeliumia kaikille. Taivaspaikkoja oli tarjolla niin paljon kuin kansaakin. Sitä tuotiin jakoon, niin että jokainen nälkäinen sai syödäkseen, jokainen köyhä rikkaudekseen, jokainen sairas terveydekseen, jokainen syntinen pelastuksekseen. Mutta kyllähän siinä kaupankäynnissä oli ongelmiakin, kaikki eivät hurranneet kauppiaille. Epäuskoiset hyökkäsivät rajusti vastaan ja taistelu sieluista kävi joka päivä kuumana. Maailma poltti päreensä ja repi pelihousunsa, kun monet kääntyivät Jeesuksen seuraajiksi. Piru kiihotti kätyrinsä uskovia vastaan ja alkoi ampua palavia nuolia päin elävää seurakuntaa. Lisävärinsä tähän mittelöön antoi Herra itse, tuomalla sanan vahvistukseksi ihmeitä ja tunnustekoja. Näin ollen pitäisi laittaa uusi ilmoitus paikallislehteen: ”Helmikuussa on ihmeellistä myytävää”.

Evankeliuminaika pysäyttää ihmismielet ja sekoittaa totutut kuviot. Normaali elämänmeno ja tavallinen järjestys saavat yllättäviä käänteitä. Kun vielä fiksuina ja arvostettuina pidetyt kansalaiset tunnustautuvat Kristuksen omiksi, riittää uutistarjontaa joka päivä keskustasta takamaille ja joka taloon. Joskus sanan menestys tuntuu sanansaattajien nahoissa. ”pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön. Ja siellä he julistivat evankeliumia.” 7-8. Mikään ei tuntunut tehoavan näihin alkuaikojen kristittyihin, he marssivat paikasta toiseen ja avasivat uuden torikaupan mahdollisuuksien mukaan joka paikassa. Joskus kaupustelu jäi lyhyeksi, kun torivalvoja tuli paikalle. Nykyään lienee vaisumpaa?

Herra anna meidän uskovien aina nähdä kuinka suuresta asiasta on kysymys sinun evankeliumissasi, ettemme sallisi sen menevän halvalla ohi suruttomien ihmisten. Ja toisaalta anna meille antelias mieli, sillä kysymyshän on sinun omastasi, sinun rikkaudestasi ja rakkaudestasi, sinun aarteestasi. Anna meille pyhä pelko näillä markkinoilla.

4.2.09

Ystäväni Pekka Paukkala kertoi lähetystyöntekijän kokemuksena, miten aika ja suhtautuminen voivat muuttua kristitynkin elämässä. Kun lähetystyöntekijä on ensimmäisellä kaudella työssä ja hän kaataa teetä kuppiin juodakseen, niin siellä onkin torakka kupin pohjalla ja hetken kuluttua se alkaa kellua pinnalla. Lähetti nyrpistää nenäänsä ja sanoo jonkin merkittävän sanan torakan muistolle sekä kaataa kupin sisältöineen maahan. Toisella työkaudella käy samalla tavoin, eräänä päivänä taas on torakka teekupissa. Nyt lähetti nostaa torakan pois kupista, pitää vain lyhyen saatepuheen ja juo sitten jääneen teen kupista. Kolmannella työkaudella lähetti on selvästi parkkiintuneempi ja valmis kestämään kovempiakin vastoinkäymisiä. Eräänä päivänä teehetki saa entisen käänteensä, taas on torakka ilmestynyt kuppiin. Nyt lähetti katsoo tovin kuppiin, ei sano mitään ja juo teen torakoineen. Vastakkaisella puolella maapalloa sanottaisiin, että kyllä Siperia opettaa.

Joskus seurakunta opettaa, joskus se on kuin raastupa, jossa ilmenevät kovat taistelut siitä, että kuka on oikeassa, kuka sanoo viimeisen sanan, kuka saa hallita ja johtaa. Tässä kahinassa liha puhuu ja Henki vaikenee. Riita voi tulla siitäkin, kuka kutsutaan puhumaan, kuka kuuntelemaan, kenen kanssa tehdään yhteistyötä. Ihmisen kunnia on niin suuri asia, että itse kukin on valmis puolustamaan sitä kuin sotilas ja alkaa taas talvisota. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.” Snl.26:26. Seurakunta on merkillinen paikka, kun synti tulee siellä ilmi. Torakat nousevat pintaan. Kun Herran Henki puhuu elämän sanoja, niin kuolema astuu näkyviin. Kaikki se mikä on määrätty tuhottavaksi saa tappotuomion. Vanha ihminen, vanha aadam/eeva määrätään ristiinnaulittavaksi ja heti. Mutta sehän ei käykään kädenkäänteessä, vaan syntyy hirmuinen puolustelu, suunsoitto ja toisten syyttely. Vanha ihminen yrittää pukeutua fariseuksen pukuun, puhdasoppisuuden vaatteeseen ja pyhimyksen sädekehään. Herra kuitenkin tekee ihmisestä syntisen, kurjan ja kadotuksen ansaitsevan, säälittävän tuhlaajalapsen. Joskus armolahjat ilmenevät juuri näin, paljastavasti, totuudellisesti ja kohtikäyvästi. Paljastunut on alaston, siksi hänet pitää vaatettaa ja oikea vaate on Jumalan vanhurskaus.

Meillä on taipumus ulkokultaisuuteen ja itsemme yliarvioimiseen. Luulemme olevamme korvaamattomia ja ajattelemme helposti, että kaikkien on palveltava meitä - Jumalankin. ”Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.” Snl.26:23. Jossain pinnan alla sykkii kuitenkin paha sydän, joka on torakan veroinen. Se ei poistu eikä parane hymyilemällä, nauru ei tee sitä uudeksi, eikä se jalostu. Mutta kun ihminen tulee rehellisenä syntisenä Jumalan eteen, alkaa parannus. On melkoinen kokemus sairastaa Kristuksen jalkain juuressa ja maata kasvoillaan hänen pyhyytensä edessä sanomatta mitään.

Moni purkaa pahuuttaan huutamalla ja kiukuttelemalla. Usein on varmaan aihettakin? Ihmisen elämään kuuluvat vastoinkäymiset ja koettelemukset, joskus omat, usein toisten. Sisäinen katkeruus on kuin purkautuva tulivuori. Kuumaa laavaa valuu huusholliin pyytämättäkin. ”Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.” Snl.26:20. Toivon mukaan tulee myös suvantovaihe ja ihminen rauhoittuu. Jeesus voi ja tahtoo korjata rikkimenneen ihmisen ja parantaa hänen haavansa. Jeesus on mestari joka alalla, hän on erikoistunut jokaiseen ihmiseen ja hänelle on valmis korjaussuunnitelma, aikataulu ja voima tehtävän toteuttamiseen. On vain suostuttava hänen käsiinsä.

Hyvä Jumala, sinä tunnet luomuksesi ja tiedät, missä ovat meidän vikamme, sukuvikamme, valuvikamme, kulumavikamme ja rakennevikamme. Korjaa meitä, korjaa kansaasi, lapsesi, palvelijasi, uskovasi. Poista torakat omiesi elämästä. Ole kanssamme joka hetki, ojenna auttava kätesi vaikeuksiimme ja ympäröi meitä hoitavalla rakkaudellasi nyt ja ikuisesti. Kunnia ja kiitos sinulle, Jeesus.

27.1.09

Aikoinaan eli seurakunnassa köyhä vanha mummo. Hänen asuntonsa oli perin vaatimaton, siinä oli yksi huone ja avotakka, josta johti katolle suora savuhormi. Kerran ruokaa ei ollut ja mummo polvistui takan reunalle pyytämään leipää. Varakas naapurin isäntä oli poikennut mummon luona kylässä. Mummo oli kertonut rukoilleensa Herralta leipää. Isäntä suhtautui uskonasioihin pilkallisesti ilkkuen. Kotiinsa ehdittyään isäntä oli päättänyt yllättää mummon perinpohjaisesti. Vähän myöhemmin hän lähetti talon työntekijän viemään mummolle lei­pää, mutta sitä ei nimenomaan saanut antaa oven kautta, vaan se piti pudottaa savupiipusta sisään. Taivaastahan mummo sitä oli pyy­tänytkin. Työntekijä teki, kuten oli käsketty. Myöhemmin isäntä poikkesi uudelleen mummon luo nauttien takakäteen vitsikkäästä tempauksestaan.

- Lähettikö Jumala leipää? hän kysyi hymyillen.

- Kiitos, kyllä Hän lähetti, mummo vastasi. Mutta Jumala pani tällä kertaa perke­leen tuomaan sen, vastasi mummo. Isäntä hiljeni. Hänkö perkele, mies ajatteli vakavana ja nolona. Tapauksesta kerrotaan, että mies oli joutunut kovaan omantunnon syytökseen ja tullut myöhemmin herätykseen ja uskoon.

Vanha nainen tiesi, mistä leipää oli pyydettävä ja kuka sen lopulta antoi. Joskus se voi pudota taivasta ja savupiipun kautta, ehkä hieman nokisena. Uskova saa parhaan avun vihollistensa silmien edessä. ” Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen” Ps.23:5. Mutta pöytä ilman tarjoilua olisi karu kuin oikeussalin leivätön pöytä. Herra ei enää kutsu meitä käymään oikeutta, sillä tuomio on jo julistettu ja rangaistus on ollut Kristuksen päällä. Me olemme vapaat. Pöytä on täynnä taivaan herkkuja, jotka eivät lopu. Silloin uskova voi sanoa: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Ps.23:1. Uskova tarvitsee Raamattua lukiessaan sellaisen sanan, joka synnyttää uskoa ja lisää luottamusta Herraan. Hänen ei tarvitse tietää kaikkea tai osata vastata jokaiseen kysymykseen, ei edes omassa elämässään. Mutta on suurta olla Jeesuksen huolenpidon kohteena, hänen rakkautensa ympäröimänä joka päivä, joka tilanteessa.

Kun uskova väsyy, hän alkaa kiukutella, epäillä ja hermostua. Ilman lepoa sairastumme, emme saa nukuttua riittävästi, pelot valtaavat mielen, ruokailumme häiriintyy. Levottomuus saa aikaan sielullisuutta ja alamme etsiä vain kokemuksia, tunnelmaa ja ihmeitä. Jatkuva suru näännyttää kristityn. Mutta hätämme on aina Jumalan mahdollisuus, avuttomuutemme hänen kunniansa paikka. Heikko rukouksemme tuo hänen voimansa ja huokailumme seurauksena saamme rauhan. ”Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämää.” Ps.23:2. Maailman ihmisillä ei ole rauhaa, eikä se tule ilman Vapahtajaa. Jumalan rauha, Kristuksen rauha on taivaallinen, horjumaton lepo Herrassa, vaikka olisimme juuri marssimassa teloitettaviksi.

Jokaisen päivän saa kyllä täyttymään kehnoista uutisista, jotka rassaavat sielua. Rajallisen mielensä voi kyllästää ja täyttää kurjilla kuvilla ja ajatuksilla, mutta se vain lisää tuskaa. Meidän ei kuitenkaan tulisi keskittää ajatuksiamme vaikeuksiin tai pelottavaan tulevaisuuteen, ei huonoihin ennusteisiin. Uskovan ei tule ajatella erämaata, janoa, kärsimystä, vaivaa, vainoa, ahdistusta, vihollisia, taisteluita, säätä, elatuksen murhetta – vaan Paimenta ”Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.” Jes.40:11. Olemmeko siis  riittävän avuttomia ja heikkoja heittäytymään Herran kannettavaksi? Olemmeko kyllin sokeita Vapahtajan johdatettavaksi? Olemmeko kyllin kuuroja kaivataksemme kuulla jatkuvasti ja usein Herran ääntä elämässämme ja kodissamme? Olemmeko kyllin osaamattomia suostuaksemme Kristuksen kaitsettavaksi? Olemmeko kyllin voimattomia tarvitaksemme Jeesuksen käsivarret ympärillemme?

Jeesus, Hyvä Paimeneni, sinä jaksat, kun minä en jaksa. Sinä osaat, kun minä en osaa. Sinä näet, kun minä olen pimeässä. Sinä kannat, kun minä uuvun. Sinä rukoilet, kun minä vaikenen. Sinun vahvoihin käsiisi anna itseni ja läheiseni, kaikki he, joiden kanssa tätä matkaa teen.

22.1.09

Tapasin Halikossa vanhan lähetysveteraanin, Päivö Parviaisen. Pidimme kotiseurat lähetystyön hyväksi. Oli ilo kuunnella tuota vanhaa miestä, joka käveli keppiinsä nojaten hymyssä suin ja toivotti ihmisille Jeesuksen rauhaa. Hän oli täyttänyt 96 vuotta ja käynyt juuri Kiinassa. Hän kertoi tavanneensa siellä 85-vuotiaan miehen, jonka oli kastanut vuonna –49. Mies oli edelleen uskossa ja iloitsi nähdessään rippi-isänsä. Päivö oli sanonut tahtovansa tavata myös Halikossa vanhoja rippilapsiaan, hän oli pitänyt vuosina 37 – 38 rippikoulua seurakunnassa. Ajattelin, ettei niitä liene enää montaa elossa? Päivön näkö oli heikentynyt iän myötä, mutta henki oli väkevä. Silmät kiinni hän piti puhetta ja pudotteli ulkoa Raamatunjakeita. Todistus Jeesuksesta oli rohkaisevaa kuunneltavaa. Hän kertoi lähtevänsä yöjunalla Ouluun, jossa oli  seuraavana päivänä 98-vuotiaan diakonissan hautajaiset. Nainen oli ollut myös aikoinaan Kiinassa lähetystyössä.

Olen huomannut, ettei hengellinen vireytemme ole mitenkään sidottu ikään, olosuhteisiin, ihmisiin, terveydentilaan tai koulutukseen, ei myöskään tunteisiimme, tahtoomme tai älykkyyteemme. Hengellinen elämämme on sidottu vain ja ainoastaan Jeesukseen, Herraamme ja Vapahtajaamme. Kristuksen sana tekee eläväksi. Jumalan valtakunnan ilmestyminen täällä ajassa kohottaa aina uskovan mielen ja antaa uutta voimaa. ”Ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, niin elpyi heidän isänsä Jaakobin henki.” 1.Moos.45:27. Pysähtynyt seurakuntaelämä tarvitsee elävää vettä, jota Jeesus antaa. Kuollut nimikristillisyys tarvitsee hunajanpisaroita Kristus kalliosta jaksaakseen pitkän erämaajakson. Itsensä ongelmiin ja synteihin käpertynyt uskova tarvitsee Vapahtajan veren voimaa. Ja näitä on jaossa riittävästi, kiitos Jumalalle.

Jumalan johdatus on ihmeellistä ja kun ikää tulee lisää, on mukava seurata Jumalan suunnitelmaa. On ilo saada tavata tällaisia Päivön kaltaisia uskovia, joille on sydämen asia palvella Herraa aina ja kaikkialla. Heidän lähellään on hyvä olla, heissä huokuu Jumalan Henki, vaikka he eivät tee itsestään mitään numeroa. ”Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.”Luuk.2:25-26. Vanha mies odotti Vapahtajaa, Herran palvelija sai parhaan tyydytyksen Jeesuksen katselemisesta. Hän eli kuin omassa maailmassaan, Jumalan valtakunta oli saanut jo hänet niin valtaansa. Hän eli ja ammensi Jumalan lohdutuksesta. Jumalan ilmoitus oli hänelle ajankohtainen päivälehti, uutisia taivaasta ja Herran kuiskaus viesti Jumalan ikuisesta rakkaudesta lastaan kohtaan.

Sisäinen Jumala-elämä on siunauksen lähde ja sitä kannattaa etsiä, odottaa ja vaalia. Kirkkaimmat Jumalan valon välähdykset ja säteet näkyvät vain kyllin pimeässä. Niistä pimeä sydän iloitsee. Syntiset, raadolliset nauttivat Vapahtajan olemuksesta. Ilo Herrassa on suuri Jumalan lahja ja tuntuu siltä, että osa kristityistä ei ikinä löydä sitä? ”Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.”Ps.69:33. Jatkuva pyrkimys olla hyvä ja mitata pyhityksensä viimeaikainen kehitys ovat suuria esteitä Jeesuksen elämän kokemiselle. Hyviltä vaikuttavat pyrkimykset ovat itse asiassa suurin este. Päinvastoin, ihmisen pitäisi tulla juuri niin raadollisena täydellisen Kristuksen luo, niin löytyy rauha hakematta.

Siunaa, Herra, Päivö Parviaista ja anna hänen kauttaan välittyä sinun iloasi, valoasi, rakkauttasi ja uskoasi. Täytä meitä uskovia Hengelläsi, että henkemme elpyisi kuin Jaakobilla. Anna meidän kulkea Henkesi johdatuksessa kuin vanha Simeon ja kaivata Israelin lohdutusta jakaaksemme kansallesi taivaan aarteita.

15.1.09

Eräs rouva kertoi käyneensä puolisonsa kanssa vuosikausia SLEY:n kesäjuhlilla. Mies oli sairastanut joitakin vuosia sydänvikaa ja siksi lomamatkat asettivat tiettyjä rajoituksia. Miehen terveydentila oli ollut viimeisinä aikoina kiikun kaakun, välillä oli oltu aivan kuoleman porteillakin ja usein käyty sairaalassa. Pariskunta oli kuitenkin uskaltautunut kesäjuhlille saadakseen uskonvahvistusta ja tavatakseen uskonystäviä. Kun kesäpäivät olivat lopuillaan mies makasi asuntoautossa ja vaimo huomasi juhlakentän reunassa esirukouslaatikon. Hän kertoi, ettei ollut koskaan ennen huomannut sellaista. Sanoin laatikoitten olleen jo vuosia mukana juhlilla. Nainen oli kirjoittanut sairaasta puolisostaan esirukouspyynnön ja laittanut sen laatikkoon. Seuraavalla viikolla mies oli mennyt taas lääkäriin valittaen sydänvaivojaan. Paikalla oli ollut aivan uusi lääkäri, joka oli asettanut sydämen tahdistimen uuteen asentoon. Mies oli tullut kotiin ja ongelmat olivat jääneet siihen sillä kertaa. Rouva kertoi tämän minulle ja iloitsi rukousvastauksesta.

Olemme Jumalan palvelijoina usein hyvin avuttomia suurten ongelmien ja sairauksien edessä. Mutta neuvottomuutemme on aina Jumalan mahdollisuus, sillä tuomme asiat hänelle tiedoksi kuin lapsi isälleen. Harvoin saamme mitään palautetta tapahtumista, mutta joskus Herra näkee hyväksi rohkaista meitä iloisella viestillä. Emme kuitenkaan siltikään tiedä tarkasti, miten kaikki tapahtui, mikä vaikutti mihinkin ja ketä ihmistä Jumala kulloinkin käytti tehtävässään. Mutta eihän se ole tärkeäkään.

Jumala on järjestyksen Jumala ja hän ohjaa asioita niin, että uskovat voisivat toimia hänen seurakunnassaan kutsumuksensa ja armolahjojensa mukaan. ”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.” Tiit.1:5-6. Oli seurakunnan elämän edellytys löytää Jumalan valitsemia ja valtuuttamia miehiä johtopaikoille. Ja niin kauan kuin tästä pidettiin kiinni, oli mahdollista toimia johdatuksessa ja siunauksessa. Nykyään, kun kuka tahansa yliopistossa kirjoja tenttinyt voidaan asettaa seurakunnan palvelukseen, on jälki sen mukaista – seurakunta muistuttaa talvisodan tykistökeskityksen läpikäynyttä metsäaukeaa.

On hyvin suuri Jumalan viisaus siinä, että seurakuntaa johtaisivat uskovat miehet, joiden avioelämä, perhe-elämä ja työelämä todistaisivat elävästä kristillisyydestä. Arkipäivän uskovaisuus on parempi kuin juhlahumusta toiseen liihoitteleva sielullisuus, joka ajattelee vain itseään. Seurakuntaa johtamaan ei sovi mitenkään naimaton mies, ei myöskään eronnut, lapseton, eikä mikään äkkiväärä puhdasoppinen. Kääntymätön ei myöskään sovi, eikä huono Raamatun opettaja. Ryypiskelijä tai muihin synteihin tottunut ei sovi tähän arvokkaaseen tehtävään. Näin Jeesuksen tulon aattona onkin hyvä huomata kuinka pitkälle luopumus on jo ehtinyt. Usko Jumalan sanaan alkaa olla tosi harvinaista. Sillä monet aikoinaan hurskaasti heränneet ja lapsenuskossa olleet kulkevat tänään Kristuksen ristin vihollisina.

Rukous on kantava voima uskovien elämässä ja Jumalan seurakunnassa. On tärkeää, että rukoilemme säännöllisesti ja Jumalan tahdon mukaisesti. On tärkeää, että kannamme maatamme kansaamme, seurakuntaa, uskovia, sairaita, ahdistuneita, etsiviä, luopuneita ja lähettejä jatkuvasti Herran eteen. Häneltä saamme kaiken, hän järjestää kaiken ja korjaa kaiken. Hänen luonaan on taivaallinen viisaus.

Anna meille uskovia johtajia. Anna kansallesi, Jeesus, sinun mielesi ja voimasi, uskosi ja rakkautesi. Auta, ettemme unohtaisi heikkoja veljiämme ja sisariamme, kun he kärsivät. Ja ole sinä itse heidän lähellään, kuule meidän huokauksemme, auta hädässämme. Ojenna kätesi ja laske ne vaivattujen uskovien päälle. Valmista myös omiasi siihen suureen muuttoon.

9.1.09

Eräs mies soitti ja kertoi olevansa hyvin sairas. Keskustelimme ja lupasin mennä matkallani käymään hänen luonaan. Sovitin menoni muuhun aikatauluun ja niin tapasimme. Mies oli silminnähden iloinen tavatessamme ja kertoi, etteivät ihmiset enää tule hänen luokseen, vaikka hän oli pyytänyt. Hän istui pipo päässä olohuoneessaan, sillä sytostaattihoidot olivat syöneet hänen tukkansa. Keskustelimme. Sairauden aikana hän oli kirjoittanut runsaasti ja hän luki minulle otteita tuotannostaan. Osa teksteistä oli kuin suoraan virsikirjasta, lähes suoria lainauksia ja hyvin sisäistettyjä hengellisiä totuuksia. Mutta ne kuulostivat kovin ulkokohtaisilta, aivan niin kuin niitä olisi kuunneltu jostakin aidanraosta toisten veisaamina. Sitten hän otti esiin nipun papereita, joille oli antanut nimen ”syväluotauksia”. Aikansa luettuaan niitä minulle hän kysyi, mitä arvelin kuulemastani. Sanoin sen olevan profetiaa. Hän kertoi saaneensa sairauden aikana niitä kirjoitettavaksi aina kun oli herännyt unestaan. Rukoilimme yhdessä ja erosimme.

Jumala puhuu, kun ihminen kuuntelee, kun hänellä on aikaa kuunnella. Jumalan puhe on joskus hyvin hiljaista, ihmisen pitää hiljentyä kuullakseen Herraa. Heikkous, ahdistus, yksinäisyys sairaus ja avuttomuus saattavat olla vain eduksi Jumalan kuuntelemisessa. Kun liha käy heikoksi, henki elpyy. Kun ihmispuhe hiljenee, Henki rohkaisee rukoukseen. Henki auttaa meidän heikkouttamme, kun emme tiedä, mitä sanoa. Moni on saanut tällaisessa tilanteessa kielilläpuhumisen lahjan. On uskovia, joiden usko on uudistunut keskellä pimeyttä.

Tässä armonajassa on Jumalalla erityinen karismaattinen toiminta, jota hän käyttää seurakuntansa rakennukseen ja lisäämiseen. Elämme ihmeellistä aikaa ennen kuin Jeesus tulee takaisin. ”Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt.2:17.-18. Karismaattisuus läpäisee kaikki ihmisryhmät, ikäryhmät, kansanheimot, kielet ja aikakaudet. Kaiken lihan periaate on Jumalan hullutusta, jossa hän valitsee pakanat ja omaisuuskansan ulkopuoliset mukaan suureen missioon. Mutta hän ei vuodata Henkeään huvikseen, vaan tarkoitushakuisesti kirkastaakseen Jeesuksen suuren nimen kaikkialla, kaikille. Arvottomista tehdään arvollisia, hylätyistä tehdään kutsuttuja.

Tapaamani sairas mies oli päässyt osalliseksi Herran siunauksen virrasta. Oliko hän pitkän uskossaolonsa aikana koskaan kuullut näin herkästi Vapahtajan ääntä, kuin nyt riisuttuna, heikkona ja sairaana? Entä minä? Minäkin kuuntelen Jumalan puhetta hyvin hauraiden ihmisten suista ja sydämistä. Kaikkensa menettäneet Jumalan omat ovat mielenkiintoisia tuttavuuksia. Heillä ei tunnu olevan mitään tavoiteltavaa, mutta kuunneltuani heitä, huomaan heidän pääomansa olevan taivaasta.

Ihmeellinen Vapahtaja, joka sitoudut heikkoihin ihmisiin, kiitos ja kunnia sinulle. Meistä näyttää usein, että jokin menee pieleen, kun kohtaamme kärsimystä. Herra, minusta tuntuu, että sinä asut täällä ajassa vaivan keskellä? Mutta sinustahan sanotaankin, että olet kipujen mies ja sairauden tuttava. Muista kärsiviä ystäviäni, ilmesty raihnaisuudessa. 

2.1.09

Saan monenlaista postia, kirjeinä, sähköpostina ja puhelinviesteinä. Juhlapäivinä viestejä tulee tavallista enemmän. Yleisluontoiset ovat tarkoitetut suurelle vastaanottajajoukolle, muutamat pienemmälle ryhmälle ja eräät vain minulle. Lisäksi on vielä runsaasti mainoksia, jotka eivät ole kenellekään, mutta minullekin tulee niitä. Luen kuitenkin kaiken, jos siinä on nimeni mainittu. Henkilökohtainen viesti on yhteyttä, siinä kaksi ihmistä ylläpitää ja rakentaa ihmissuhdetta. Ja käytännössä voi olla, ettei heidän elämänsä summaksi jääkään mitään muuta kuin tuo kaksinpuhelu. Pyrin vastaamaan viesteihin ja odotan tietysti saavani samanlaista kohtelua myös muilta. Aina ei kuitenkaan käy niin.

Viestien arvo riippuu lähettäjästä, ajatellaan. Jos on korkea-arvoinen lähettäjä, viestiin suhteudutaan sen mukaan. Meihin ihmisiin vaikuttaa melko paljon koulutus, yhteiskunnallinen vakanssi, arvo, vauraus, ulkonäkö, yleinen arvostus, terveydentila, jms. Ihmiset mittaavat itseään suhteessa viestin lähettäjään ja itseään fiksumpana pitämältään he odottavat enemmän hyötyä. Mitä nyt köyhältä, sairaalta ja syntiseltä kannattaa odottaa, hänellä kun ei ole mitään tavoiteltavaa. Toista ovat kauniit ja rohkeat, rikkaat ja hyvän hajuiset, menestyvät ja taitavat, nuoret ja iloiset. Heissä kannattaa roikkua, sanotaan. Joillekin ihmisille uskoviin sitoutuminen on kauhistus, kuin tarttuva ruttotauti, painajainen, joka vie murheeseen ja ahdistukseen, kuolemaan. Sitten on sellaisia, jotka ajattelevat, ettei uskovaisuus kannata kuin äärimmäisessä hädässä – eikä mitään hätää niin kauan kuin oma pikku Titanic on vielä pinnalla, vaikka alla onkin jo hauta avattu.

Uskovat pitävät yhteyttä keskenään ja Herran Henki vaikuttaa sen. Koemme Kristuksen läheisyyttä saadessamme olla Herran omien parissa. Jumala laittaa uskovien sydämeen sellaisen halun, se ei ole meidän aikaansaannostamme. Parhaimmillaan tässä yhteydessä on taivaan maku. ”…vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa; niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet. 1.Tess.2:7-8. Se on hoitava viesti, jossa erilaiset ihmiset ovat löytäneet yhteisen nimittäjän, Jeesuksen. Syvä, uhrautuva rakkaus on syntyisin Golgatalta, Kristuksen uhrista, josta kaikki todellinen elämä lähtee. Koko arvomaailma menee uusiksi ja ihminen kysyykin tämän jälkeen, mitä hän voisi antaa, eikä ensiksi, mitä hän tästä saa.

Odotamme Jumalan puhetta, joskus odotamme sitä Raamatusta, joskus haluaisimme kuulla suoraan Herran äänen ja kohdata hänet kasvoista kasvoihin. Joskus huomaamme, että Herra puhuu meille toisten uskovien kautta, joskus erilaiset elämän kohtalot ovat Jumalan puhetta meille. Joskus armolahjat antavat meille viestin Jumalalta. Joskus viestiä Jumalalta saa odottaa pitkään: ”Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti." Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle…” 1.Moos.17:1-3. Kun sitten saa viestin, se mykistää, tekee nöyräksi ja hiljaiseksi ja auttaa kuuntelemaan, mitä vielä on tulossa. Jumalan viestissä Vapahtaja on aina suuri, kaikkivoipa, ja tilanteen hallitsija, joka tietää kaiken. Hänen viestinsä varassa on rohkaisevaa alkaa uutta vuotta.

Kiitos Herra, kaikesta, minkä sallit viime vuonna tulla elämääni; kiitos huolenpidostasi ja rakkaudestasi, jolla hoidit minua jokaisena päivänä. Tahdon kulkea tämänkin vuoden askeleissasi, ohjaa minua, tue minua, valaise tieni. Anna minulle viestejä taivaasta ja rohkaise minua kertomaan niistä muillekin.