30.12.08

Piispamme ei hyväksy helvetillä pelottelua, kertoi uutisotsikko Hämeessä. Juttu kertoi tamperelaisesta perheenisästä, että hänen 8-vuotias tyttärensä käy seurakunnan iltapäiväkerhossa koulun jälkeen. Joku täti oli kertonut siellä, että ihminen, joka ei usko Jumalaan, joutuu "pahaan paikkaan, jossa on kamala olla, jossa ei saa ruokaakaan". Myös naapurin lapsi samasta kerhosta oli puhunut kotona helvetistä: Edellä mainittu tyttö ei uskaltanut mennä edes nukkumaan. Hän osasi kuitenkin kertoa vanhemmille ahdistuksensa ja pelkonsa syyn. Vanhemmat olivat kovin huolissaan jatkosta. Nyt ei etsinnöistä huolimatta ole kyseistä perhettä löytynyt, eikä kukaan seurakunnan kerhotäti tunnista puhetta omakseen? Taitaa olla kusetettu koko porukkaa?

Ennen vanhaan, kun rauhoittavia lääkkeitä ei ollut vielä keksitty, ihmiset tulivat juuri em. tavalla herätykseen, joka parhaimmillaan johti hänet ja hänen läheisensä uskoon. Nykyään puhe helvetistä on lähinnä sarjakuvan pilapiirros tai kummeli-vitsi. Eihän kukaan fiksu kirkontyöntekijä vahingossakaan käytä tuota sanaa, se on kuin ortodoksijuutalaisille Jumalan nimen lausuminen, tabu, kielletty. Monta orastavaa herätystä on sammutettu ennen kuin tuli on päässyt irti. Kirkollinen vapaapalokunta on aina kunnostautunut ja maailma on taputtanut sille iloisesti.

Miten helvetistä pitäisi kertoa ja missä ja kenelle? Jos kahdeksanvuotias ei ole vielä nähnyt riittävästi kauhua televisiosta, netistä, sarjakuvista, peleistä ja lordeista menettääkseen yöuntansa, se on aika hyvin. Entäpä, jos tuo kerhotäti olikin Jumalan asialla ja toimi viisaasti Pyhässä Hengessä? Entäpä, jos taivaassa oli määrätty, että tuon yhden tamperelaisen perheen hengellinen herätys ja etsikkoaika alkavat juuri nyt? Jospa olisi jätetty ihmiset Jumalan työn alle, Herran hoidettavaksi? Jospa syntinen olisi kannettu Golgatalle Vapahtajan haavoista verta imemään, että synnin myrkyn vaikutus häviäisi ja suden luonto tulisi hävitetyksi? Jospa olisi ollut paikallaan tuomiokapitulin kahvihetki viettääkin Kristuksen kunniaksi rukoillen, että Jeesus pelastaisi Pirkanmaan ennen kuin on liian myöhäistä? Jospa piispa olisikin mielistelyn sijasta kehottanut kansaa parannukseen? Jospa hän olisi vastannut tehtyihin kysymyksiin Jumalan sanalla? Vai olemmeko täällä Suomessa jo niin syvässä suossa, pimeydessä, ettei taivaan valo loista meille? Onko synnin sumu peittänyt tienoot kuin keskitalven lumi huiput ja laaksot? Pelkäämmekö, että joku ihminen todella tulisi herätykseen, uskoon ja uuteen elämään? Ei ihme, jos juutalaiset pyrkivät aikoinaan pääsemään Jeesuksesta eroon naulaamalla hänet ristiin. Meidän aikanamme tämä toistuu taas, emme ole oppineet mitään. Meidän tulisi pelätä Jumalaa, meidän tulisi sielunhädässä huutaa Herran puoleen, meidän tulisi tarttua Kristukseen kuin hukkumassa oleva oljenkorteen.

Mutta onhan meillä sentään evankeliumi, sanotaan. Niin, onko meillä evankeliumi ja millainen evankeliumi? Mitä siinä sanotaan, mihin se tähtää, ketä se koskee, ketä hyödyttää? ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh.3:16. Hukkua sana, kr. apollymi = tuhota, surmata, kadottaa, hävitä, hukkua. Moni-ilmeinen sana ei anna montaa merkitystä ja siksi jokaisen pitäisi vetää siitä oikea johtopäätös: ilman Jeesusta, ilman evankeliumia joutuu auttamattomasti helvettiin. Evankeliumi ei ole jokin mukava harrastus, kirkkonäytelmä, historiantutkimustulos, mielipide tai teologia, evankeliumi on syntisen ihmisen ainoa mahdollisuus pelastua. Helvetti tulee olemaan aikanaan täynnä heränneitä, jotka eivät päässeet uskoon, etsijöitä, jotka eivät löytäneet, Kristuksen kieltäjiä, Herrasta luopuneita, Raamatun halveksijoita, Jumalan pilkkaajia, muotojumalisia, teeskentelijöitä, lavertelijoita, mielistelijöitä, suvaitsevia, saatanan kätyreitä, nimikristittyjä ja puhdasoppisia sekä harhaoppisia teologeja. Tämä aika on täynnä itseään täynnä olevaa kirkollisuutta, jossa ei ole muuta kuin kuoleman löyhkää. Se vaatii etuja, oikeuksia ja Raamatun sanan vastaisuuksia, mutta ei totuutta. Siksi se ei saa myöskään armoa, sille ei kuulu evankeliumi. Se on kuin Nikodeemus (Joh.3), joka oli Israelin opettaja, eikä tiennyt mitään uudestisyntymisestä. Helvetti täyttyy ihmisistä, jotka eivät löytäneet evankeliumia. Heitä tulee kaikkialta, kaikista kansoista, heimoista, kielistä, uskonnoista ja heitä on mittavasti enemmän kuin uskovia, jotka menevät pelastettuina taivaaseen.

Jeesus, me kristityt häpeämme sinua, emme kehtaa tuoda sinua esille niin kuin Raamatussa on kirjoitettu. Kiellämme sinut, muokkaamme sinut uuteen uskoon, meikkaamme sinut maailmalle kelpaavaksi, kaunistamme sinut. Kavahdamme kärsimysmuotoasi, vertavuotavaa olemustasi, hyljättyä kurjaa hahmoasi. Meille kelpaa siloinen kullattu risti, vaikka korvakoruksi, mutta ei ristisi uhri syntisyytemme kuvaksi. Olet liian halpa meille, Jeesus, siksi valitsemme antikristuksen, joka saapuu voittajana, eikä puhu meille helvetistä. Armahda meitä, Herra.

22.12.08

Eräs ravintola mainosti palvelujaan: ”syö niin paljon jaksat”, ja tämä ihanuus oli saatavissa tasarahaan. Tuommoinen tarjous oli minulle aika huono, koska en syö yleensä kerralla paljon.  Näin mielikuvissani köyhän ihmisen, joka yritti ahtaa mahaansa suunnattomasti pöydän herkkuja. Jossain vaiheessa silmät söivät vielä, mutta vatsa oli täysi. Ei ihmisen kertasyöminen ole pohjaton, vaikka Luoja onkin luonut meille venyvän mahalaukun. Osaisiko siis tuommoisella tarjouksella syödä sopivasti, vai pitääkö meitä aina holhota? Pitääkö jonkun asiantuntijan sanoa, mikä on minulle sopivaa, riittävää ja tarpeeksi? Ehkä säilytän tapani syödä vähemmän, mutta herkullista, kuin paljon mautonta?

Joulu ja muut juhlat ovat hyvän ruokahalun omaaville ihmisille kova koetus. Pitäisi selvitä terveenä ja solakkana yli pyhien. Ei olisi kovin kunniakasta sanoa, että hän tukehtui suklaakonvehteihin tai kinkku uuvutti hänet lopullisesti. Toisaalta elimistö kyllä selviää hetken koetuksista aika hyvin ja ovathan meillä esimerkkeinä sitkeästä kestämisestä rappioalkoholistit, jotka voivat usein olosuhteisiin nähden hyvin. Harvemmin he sairastavat edes flunssaa! Joku fiksu tietysti huomauttaa, etteivät nuo reppanat syökään rasvaa eikä sokeria, he ovat siis eräänlaisella hiilihydraattidietillä ja kaiken lisäksi ulkoilevat melko paljon joka säässä.

Kristityn on hyvä kuitenkin muistaa, että ”ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” 1.Tim.4:8. Emme saa lisäpisteitä tai parempaa taivaspaikkaa, vaikka hoitaisimme ruumistamme hyvin ja osaisimmekin elää ja ruokailla taiteen sääntöjen puitteissa. Joskus ihmiset keskittyvät hyvinvointiinsa, kuntoonsa ja terveyteensä enemmän kuin Jumalaan, ja samalla myöskin lähimmäisihmissuhteet jäävät huonolle hoidolle. Ristiriidat ja turhat kiistat olisi hyvä saada kitketyksi jo niiden orastaessa. Millaista onkaan istua ruokailemaan, jos mieli on kovin kiivas ja anteeksiantamaton. ”Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.” Snl.15:17. Ulkoinen ei voi korvata sisäistä, pramea ei korvaa nöyryyttä, eikä itsekkyys rakkautta. Ulkoa kullattu ei korvaa sisäistä kultausta. Nimikristillisyys ei koskaan korvaa sydämen uskoa.

Syöminen tai syömättä jättäminen ovat valintoja, joita ohjaavat mielialamme. Ruumiinkulttuuri ja syöminen voivat löytää tasapainon, kun Herra saa johtaa elämäämme. Uskon asenne on tuntuvaa ruokapöydässäkin. ”Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa.” Apt.2:46-47. Kiitollinen mieli Jumalaa kohtaan on suuri lahja ihmiselle. Tarvitsemme sitä jaksaaksemme arjessa ja vaikeissa valinnoissa, ihmisten parissa ja elämän myrskyissä.  Jeesuksen antama Jumalan rauha ja hyvä ruoka ovat taivaalliset pidot, vaikka muuten olisikin vaatimatonta. ”Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.” Snl.15:15.

Tule Jeesus siunaamaan ruokamme, elämämme ja meidät. Istu meidän ruokapöydässämme kunniavieraana ja kuuntele meidän valituksiamme ja ilojamme. Puhu meille niin kuin puhuit Emmauksentien kulkijoille, että sydämemme syttyisi palavaksi sinun rakkaudestasi ja että ymmärtäisimme Raamatun pyhien kirjoituksien suunnattoman arvon ja elinvoiman.

17.12.08

Eräs ystäväni oli laulamassa vanhainkodissa sen asukkaille joululauluja. Tilaisuus oli harras ja tunnelmallinen, vanhat muistot kiirivät mielissä. Vanhukset istuivat tyytyväisinä ja lauloivat joululauluja vihoista. Mutta yksi mummo oli vihainen. Hän heitti lauluvihon lattialla ja sylkäisi laulajaa päin kuitenkaan osumatta. Hoitajat yrittivät tyynnytellä mummoa ja pian tämän kiukku asettuikin. Ystäväni jatkoi laulamista. Jossain vaiheessa hän otti vanhan tututun ”Joulupuu on rakennettu” Sitten hän tuli neljänteen säkeistöön, jossa sanotaan: ”Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat, autuuden ja anteeksannon, kaikki taivaan tavarat.” Silloin tuo mummo murtui, rupesi itkemään ja pyysi ystävältäni anteeksi käytöstään. Tilaisuus jatkui leppoisammissa merkeissä.

Ihminen on kaikessa raadollisuudessaan erikoinen yhdistelmä hartautta ja kiukkua, rakkautta ja vihaa. Uskovana hänessä on inhimillinen puoli ja jumalallinen puoli, on vanha turmeltunut luonto ja uusi luomus, joka on Kristuksessa. Maailman ihmisissä ei ole kuin oma hyvyys ja surkea kurjuus. Vapahtajamme osaa käsitellä meitä kaikissa mielentiloissamme, sillä hän on itse ollut kaikessa kiusattu ihminen. ”Mutta Herra sanoi: "Onko vihastumisesi oikea?"” Joona 4:4. Siksi Herra aina joskus kysyykin meiltä tuon syvälle luotaavan kysymyksen: Onko vihastumisesi oikea? Onko siihen aihetta? Ovatko ne ihmiset, joihin vihasi kohdistuu vihasi arvoisia? Tai oletko vihastunut Jumalalle, kun hän ei ole toiminut mielesi mukaan? Hän kysyy vaikuttimiamme, olemme läpivalaisussa.

Paha mieli heijastaa joskus syyllisyyttä, joskus katkeruutta, joskus epäonnistumisia, usein kaikkia; ja niin sisimmän hoitamattomuus pursuaa yli äyräiden. Ensin saavat kuulla kunniansa läheiset, sitten kaukaiset. Tulilinjalla ovat työkaverit, kaupan kassaneiti, poliisi, verottaja, posteljooni, naapurit, ammattiauttajat ja satunnaiset ohikulkijat. Oikeassa oleva ihminen on vaarallinen ympäristölleen, jos siihen vielä sisältyy uskonnollinen uho. Myöhemmin saavat kiukusta osansa eläimet, kasvit ja käteen tarttuneet esineet. ”Mutta Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti." Niin Herra sanoi: "Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.” 4:9-10. Vapahtaja kohtaa palvelijaansa hyvin sielunhoidollisesti. Hän etenee kysymyksin, jotka pyrkivät avaamaan elämän solmuja. Hän valaisee meidän vaivaamme sanastaan käsin ja hän on meidän kanssamme silloinkin, kun emme sitä ansaitse. Hän osoittaa valintamme itsekkäiksi, mutta ei hylkää meitä sen tähden. Hän valaisee tietämme eteenpäin.

Jumalan ajatus ihmiskuntaa kohtaan on armollinen, hänen suuri suunnitelmansa tähtää ihmissielujen pelastamiseen. Joskus uskovienkin on vaikea ymmärtää tätä, sillä olemme niin urautuneet omaan ajatteluumme. ”Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?"” 4:11. Maailma on hukassa ilman Jeesusta, se kulkee sokeudessaan tuhoon. Siksi Herra lähettää palvelijoitaan pitkin maailmaa julistamaan evankeliumia. Herralla on asiaa suureen kaupunkiin, sen ihmisille.

Anna armosi tulla meille tunnetuksi, Herra, sillä olemme ilman sitä pimeydessä. Anna kansallesi valo ja tuli, sinun tuntemisesi, läheisyytesi, ettemme turhaan kiukuttelisi. Varjele meitä turhasta vihasta, joka vain rikkoo ihmissuhteita. Auta meitä syntiheikkoudessamme.

11.12.08

Taloustaito lehdessä pohdittiin sijoitusasioita otsikolla ”Osta, myy vai pidä”. Finanssikriisi on saanut itsevarmat sijoitusasiantuntijat hermostumaan. Vakaa Eurooppa ja sen talous ovat horjuneet. Amerikka menee pohjamudissa ja Islanti on konkurssikypsä. Venäjä yrittää pysyä pinnalla suurilla luonnonrikkauksillaan, mutta kurassa ovat senkin housut. Kiinalla menee hyvin, mutta todellisuudessa sielläkin vain yläluokalla, jota ei edes pitäisi olla sosialistisessa yhteiskunnassa. Asiantuntija neuvookin laittamaan myynti- ja luovutustappiot verovähennyksiin, joka on luvallista kolmen viimeisen vuoden ajalta. Asiantuntija puhuu säästäjän arpapelistä ja sehän kuulostaa varsin epävarmalta, kuin Lottopallojen putoilusta. Hän sanoo: Pääomaturvakaan ei poista sijoituksen riskejä: Siitä saatiin kovakourainen muistutus, kun isoja kansainvälisiä pankkeja kaatui tänä syksynä. Monilla suomalaisilla ainoa varma voitto onkin vuosittainen veronpalautus, mutta sehän onkin hänen omaa rahaansa, jota valtio on pitänyt vuoden verran käytössään huonolla korolla.

Kun ihmisillä menee hyvin, rahaa kertyy ja omaisuutta; nämä pitää sitten turvata ja saada poikimaan. Omaisuuden kartuttamisesta tulee itsetarkoitus ja se antaa elämälle sisällön. Tässä pelissä usein ihmissuhteet jäävät toisarvoisiksi ja kaiken mitaksi tulee tavara. Sitä sanotaan ahneudeksi, joka on epäjumalanpalvelua. Mutta kun ei ole uskoa, on vain se mitä näkyy ja se on köyhää elämää. Viimeisellä tuomiolla kuitenkin Vapahtaja kysyy, miten suhtauduimme uskoviin veljiin ja sisariin.

Uskovan valinnat ovat ratkaisevia, koska sen mukaan tulevaisuus näyttäytyy. Jos valinnat ovat kovin hetkellisiä ja silmällisiä, tulee vaikeuksia. Luontomme vetää meitä harhaan ja eksymme Herrasta. ”Ja Loot nosti silmänsä ja…. siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti. Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä…. Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.” 1.Moos.13:10-15. Uskon valinta on jättää asiansa Herran käsiin ja odottaa hänen vastaustaan. Siinäkin tulee aikanaan ”näkemisvaihe”, kun usko muuttuu näkemiseksi. Ja kaiken lisäksi siinä on Jumalan rauha, joka tasapainottaa elämää.

Toinen koetus Aabrahamille tulee, kun voittotaistelusta ja veljenpojan Lootin pelastamisesta vihollisen käsistä seuraa huikea tarjous: ”Ja Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle väki ja pidä sinä tavara." Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan, puoleen ja vannon: En totisesti ota, en langan päätä, en kengän paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi.'” 1.Moos.14:21-23. Hän torjuu sujuvasti tehdyn tarjouksen ja luottaa Herransa. Hänen käytöksensä saattaa tuntua kummalliselta, koska tarjolla oli hyvä sotasaalis ja siihen liittyvä merkittävän valtiomiehen ystävyys. Ei ihme, että uskovia pidetään kummallisina, he kun eivät suin päin syöksy syömään jokaista juustopalaa hiirenmällistä.

Mutta Aabrahamin menettelyn takana oli Jumalan salattu vaikutus, puhuttelu ja siunaus: ”Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.” 14:18-20. Aabraham sai ehtoollista, Jumalan sanan ja siunauksen. Profetialla vahvistettiin arkinen tapahtuma ja saatu voitto vihollisesta. Kiitollisena Aabraham antoi hänelle kymmenykset kaikesta. Voimme vain ihastella Jumalan johdatusta ja että juuri silloin kun valinta Sodoman suuntaan oli vielä hakusessa, Aabraham turvautuu Herran palvelijan apuun. Tämän armon kautta hänen oli helppo tehdä päätöksensä. Hän sai salattua taloustaitoa, joka ei ollut suhdanne altis. Aabraham ei arvioinut sijoituksia, hän ei pyrkinyt rikkaaksi, mutta hän oli sitä. Kuitenkin hänen ajallinen omaisuutensa oli vain varjo siitä rikkaudesta, mikä hänellä oli Kristuksessa.

Kiitos, Herra siunauksestasi, ehtoollisestasi ja neuvon sanoista, joilla ohjaat elämäämme. Kiitos niistä ihmisistä, jotka ovat armoasi meille selventäneet. Sinä olet kaiken kiitoksemme arvoinen ja kanssasi me selviämme vaikeistakin valinnoista. Anna meille kuulevat korvat, uskova sydän ja altis mieli palvelemaan sinua.

7.12.08

Maailmankaikkeuden pimeän aineen arvoitus on ratkeamassa kerottiin uutisissa. Tämä on tiedemiehille suuri arvoitus: Universumia hallitseva pimeä energia on yhä täydellinen mysteeri, he sanovat. Kuulemma olevainen koostuu kolmesta tekijästä: tavallinen aine 5% pimeä aine 23% ja pimeä energia 72%. Tiedemiehet tuntien voimme aavistella, että arviot saattavat muuttua seuraavassa uutisessa. He sanovat, että pimeä energia ottaa vallan laajetessaan koko ajan. Se on levittäytynyt tasaisesti maailmankaikkeuteen. Vahvin ehdokas pimeäksi energiaksi on tällä hetkellä tyhjiön energia. Todellisuudessa tutkijoilla ei ole vielä mitään aavistusta siitä, mitä harmaa energia on. Pimeällä aineella on vetovoimaa. Se vauhdittaa tähtien liikettä galaksijoukossa.Tutkija sanoo, että on korkea aika päivittää maailmankuvamme: Viimeistään nyt kannattaa haudata käsitys, että ihminen maapalloineen on kaiken keskipiste. Tästä minäkin olen samaa mieltä, sillä Jeesus on kaiken keskipiste ja vielä enemmän, hän on sekä alku että loppu.

Jotenkin nämä kaukoputki veijarit laskelmineen eivät oikein vakuuta, vaikka ovat hyvin vilpittömiä pyrkimyksissään. Kun tiedämme, että samanaikaisesti muutamat liikemiehet tekevät avaruudella rahaa myymällä miljoonia maksavia turistilentoja kuuhun ja marssiin, niin voidaan kysyä, miten vakavasti otettavia nämä ihmiset lopultakaan ovat? Vaikka onhan jenkeissä oma syväjäädytettyjen rikkaiden seurakuntakin. Huippukalliit hautaukset hoidetaan sujuvasti ja asianomaiset syväjäädytetään laittamalla vainajan suoniin ammoniakkiliuosta. He uskovat heräävänsä henkiin aikanaan, kun tiede on riittävän kehittynyttä ja kaikki kuolemantaudit eliminoitu. Pyh!

Olen saanut sen ymmärryksen Raamatusta, että meidänkin tavallista ainettamme, eli ihmisyyttämme ympäröi todella pimeä aine, se on synti. Sitä jokainen tuottaa runsaasti, tuhoa tuottavasti ja aina ja joka paikassa. Se on ihmisen ongelma, sillä synti vie ihmisen kadotukseen. Pimeä energia taas on perkeleen voimaa ja vaikutusta, joka laajenee kaiken aikaa. ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa” 1.Joh.5:19. Uskovan tulee tiedostaa asemansa Jeesuksen hyvyyden ja laupeuden kautta, mutta myös maailman suuri pimeys. Tarvitsemme Kristuksen, joka pelastaa meidät. ”kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” Kol.1:12-13. On erittäin vapauttava kokemus päästä siirrettynä pimeydestä vapauteen ja valoon, Kristuksen rakkauteen ja Jumalan valtakuntaan.

Ei tämä kuitenkaan ole jatkuvaa lepoa, vaan on monenlaista taistelua pitkin päivää. Kristityn ei ole syytä unohtaa, että elämme jatkuvassa sodassa. ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” Ef.6:12. Taistelu on tuimaa, sillä vastassamme on kova ja raaka vihollinen joukkoineen. Se on susi, joka herkuttelee lampailla. Sen suunnitelmiin on aina kuulunut saada lammas eroon Paimenesta ja laumasta, sitten teurastus onnistuu. Se on erikoistunut epäuskoisiin, eksyneisiin, kadonneisiin ja haavoittuneisiin.

Suurten kysymysten edessä olemme täysin riippuvaisia Herrastamme ja pienten kysymystenkin kanssa tarvitsemme hänen jatkuvaa johdatustaan. Hän avaa uskoville asioita tarpeen mukaan, hän kuulee rukouksemme ja vastaa. ”Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä.” Dan.2:22. Jumalan lapset ovat avainasemassa, me edustamme sitä 5% tunnettua ainetta, jolla on jotakin merkitystä. Olemme luodut hänen yhteyteensä ja saaneet voiman tulla uskovaisiksi. Herraa palvellen pimeä voima joutuu väistymään ja Jeesuksen valo voittaa ihmiset omikseen.

Kun kuuntelemme aikamme viisaimpia ihmisiä, ajattelemme, että kyllä sinä olet Herra suuri. Sinun ikuinen olemuksesi on kaiken kiitoksen ja kunnian arvoinen. Sinä sanot ja tapahtuu niin. Sinä kutsut valon ja valo tulee. Sinä käsket pimeyden väistymään ja katso, niin tapahtuu. Kuinka pieniä me ihmiset olemmekaan ja kuitenkin pidät meistä huolta. Kiitos kaikesta.

3.11.08

Kirjailija Vihtori Peltonen eli lyhyen elämän ja asui mm. Askolassa, Porvoossa, Karinaisissa, Lapinlahdella, tl. Koskella, ja Halikossa. Hän kuoli anemiaan 43-vuotiaana Helsingin Diakonissalaitoksella 1913. Hän kirjoitti tekstinsä salanimellä Johannes Linnankoski, jolla nimellä Suomen kansa hänet tunsi. Hänen kirjojensa kantavia teemoja olivat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat. Häntä kiinnostivat yhteiskunnalliset asiat ja oikeudenmukaisuus. Hän kirjoitti: ”Teille, ah teille, te nuoruuden kultaiset vuodet, minä tahdon virteni virittää. Sillä teidän on elämä, teidän on maa ja teidän on taivas. Ihana on elämä, kun jokainen suoni on terveyden hehkua tulvillaan. Kun koko elämä on edessä avoinna. Ah nuoruus, nuoruus, ei ole sinun vertaistasi.”

Aikansa hän oli nuori, ylisti nuoruutta ja oli aikansa idealisti, sitten hän kuoli. Nyt hänet muistetaan lähinnä murrosajan ja Venäjän vallan ajan suomalaisuuden korostajana. Hänellä oli jonkin sortin suhde Raamattuun, ehkä Jumalaankin. Hänen ensimmäinen teoksensa, Ikuinen taistelu, pohjautui Raamattuun ja sai siksi hyvän vastaanoton uskonnollisessa maassamme. Mutta ilmeisesti humanismi sotki hänenkin mielensä ja eräänlainen hyvä ihminen oli hänen esikuvansa. Mutta olivatko synti ja Kristuksen sovitus hänelle tutut? Oliko hän sisäistänyt syntisen pelastumisen. Oliko löytänyt tien Golgatalle ja tyhjälle haudalle? No, ainakin hänellä oli hyvä mahdollisuus kuulla evankeliumi ruumiin terveyden hiipuessa Kalliossa Alppikadulla diakonissalaitoksen sairaalassa. Ehkäpä joku armoitettu sielunhoitaja tai sairaanhoitaja osasi johdattaa etsijän ja kadonneen Vapahtajan luokse?

Viisas Salomo kirjoitti Pyhässä Hengessä: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: 'Nämä eivät minua miellytä.'” Saarn.12:1-2 Tämä on todistettu monen suusta kirjaimellisesti, sillä pitkin elämän kaarta tulee vastaan aivan uusia asioita, jotka eivät ole miellyttäviä. Eikä näitä kurjia kokemuksia voi haudata sanoen, että ei tunnu missään, enkä ole köyhä enkä kipeä. Eräänä päivänä ryhdikkäinkin ihminen on molempia näitä. Voimme siis tänään kysyä itse itseltämme, olemmeko tyytyväisiä, olemmeko nyt tyytyväisiä vai ajattelemmeko olevamme huomenna tyytyväisiä ja mitkä seikat vaikuttavat siihen.

Uskovan edellytykset ovat kaikkein parhaat, koska Jumala on antanut meille sisäisen tyydytyksen ikuisuuskysymyksessä. Siihen on sitten sovitettava nämä ajalliset asiat sopusuhtaisesti, niin että tasapaino säilyy. Luojan muistaminen on varustautumista tuleviin koitoksiin, hyvinä päivinä lataudutaan uskolla ja seurustellaan Herran kanssa. Kun sitten pahat päivät tulevat, eivät ne hukuta tai horjuta uskoa, vaikka vene keinuukin vinhasti myrskyssä.

Emme pysty muuttamaan paljonkaan asioitamme, menneisyyttämme emme senkään vertaa. Monet luonteenpiirteemme ja sukurasituksemme seuraavat meitä hautaan saakka. Olemme sangen riippuvaisia Luojastamme ja se on hyvä asia. Nuorena ihminen luulee tietävänsä kaiken ja katsoo usein säälien vanhempia ihmisiä, jotka eivät nuoren mielestä ole oikein ajan tasalla. Nuori on vahva, terve, älykäs ja tunteikas. Kaikki nämä ominaisuudet hiipuvat sitten pikku hiljaa ja elämään ei jää muuta lämmintä kuin kahvi ja valokin hiipuu kuin kynttilän liekki. ”Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois, niinkuin me lentäisimme pois” Ps.90:10. Vanheneva kristitty onkin valmis viimeiseen lentoon.

1.Käy nuoruudessas ennen kuin vanhuus saavuttaa, niin Luojan luokse mennen saat kultaa kallimpaa. Sydämes, sielus kiinnä sanaansa kirkkaaseen. Ilossa, murheess’ siinä sä löydät totuuden.

2.Käy elon loistaessa, kun rinta riemuitsee, ennen kuin vanhetessa tunteesi kylmenee. Mit’ oivaa, kallist’ oisi sinulla päällä maan, et verratakaan voisi tok’ taivaan tavaraan.

3.Käy ennen kuin syystuulet sun ruusus runtelee! Nuoruuttas’ esteeks’ luulet, käy hetkes lyhenee. Jo etsi Herraa varhain pyhässä sanassaan; nyt uhriaik’ on parhain, sytytä suitsus vaan!

Lina Sandel

Kiitos, Jeesus, elämästä; sen jokaisesta päivästä. Kiitos, että kulkenut kanssani aina ja kaikkialla. Kiitos lapsuudesta ja nuoruuden hetkistä. Kiitos työstä, jota saan tehdä sinulle. Kiitos myöskin niistä päivistä, jotka eivät miellytä lihaani. Kiitos, että sinä hallitset ja johdat kaiken niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Suo sen joukon lisääntyä ja säilyä.

28.11.08

”Koko maailmaa ei tarvitse pelastaa” luki Me-lehden kannessa. Se oli laulaja Juha Tapion ajatus, jonka toimittaja oli nostanut jutun teemaksi. Kannessa oli kuva hymyilevästä ja menestyvästä nuorukaisesta. Sisäsivuilla oli runsaasti kuvia hänestä ja paljon tekstiä miehen aatemaailmasta. Jutussa ei Jumalasta puhuttu, paitsi huomautus joistakin uskovista, jotka olivat menneet arvostelemaan pojan ratkaisuja. Lienee niin, että kun Jeesuksesta luopuu, eikä mainitse Herran nimeä, pääsee vaikka lehden kansikuvaan?

Muistan tämän nuorukaisen kymmenen vuoden takaa, jolloin hän oli ensiaskeleitaan taapertava gospellaulajan alku. Silloin laulut olivat vielä hengellisiä ja häntä kiikutettiin moneen tilaisuuteen uskovan todistusarvon tähden. Myöhemmin raha, kunnianhimo ja muut tämän maailman tarjoukset saivat hänet valtaansa. Toisaalta hänen keikkapalkkionsakin ovat nykyään niin kalliita, etteivät monetkaan seurakunnat pysty häntä enää tilaamaan konsertoimaan. Muutama laulu kirkossa maksaa enemmän kuin keskiverto työmies saa kuukaudessa palkkaa. Kävi niin kuin vanhastaan on sanottu: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat

Uni tulee hiljaisuudessa ja pimeässä. Mutta ollessani aikoinaan laivassa töissä, nukuin kerran aivan konehuoneen seinän takana ja siellä oli niin kova melu, etten olisi kuullut mitään, vaikka joku olisi käynyt hytissäni. Mutta, kun meteli on riittävän säännöllistä, se ei haittaa mitenkään unta. Nukkuminen käy metelissä yhtä hyvin kuin hiljaisuudessakin. Ja jos ihminen on kovin väsynyt, hän nukkuu vaikka päivällä ja vaikka istualtaankin. ”Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.” Matt.25:5. Seurakunnan ilme on ennen Herran tuloa kovin uninen, se ei edusta mitenkään suurten sankarien joukkoa, pikemminkin se muistuttaa pientä reppanoiden ryhmää. Uskossaan luopiotilaan ajautuneet ovat erikoisen suuria reppanoita, he kun ovat kadottaneet maailman retkillä taivaan aarteet ja myyneet halvalla Jeesuksen, joka on heidät jo kalliisti kerran ostanut itselleen. Saamme lukea vielä valitettavan monta juttua noista tyhjänpäiväisistä maailman lehdistä, kuinka joku entinen uskova kertoo uudesta ilmeestään, vapautumisestaan ristin alta ja uskovien sortovallasta. Aivan toisia kanavia myöten saan itse kuulla, kuinka monien noiden maailman mannekiinien sukulaiset kertovat, millaisia säröjä ja ongelmia nämä kultapallot kantavatkaan elämässään.

Miksi Jeesus viipyi? Mikä sai tuollaisen ajatuksen nousemaan mieleen? Ilmeisesti ympäristön paine, maailman henki ja yleinen Raamatusta luopuminen vaikuttivat osaltaan tapahtuman kulkuun. Mutta tärkein syy tietenkin viipymiseen oli se, että lähetystyö piti saattaa loppuun. Evankeliumi piti julistaa läpi koko maailman kaikilla kielillä, kaikille ihmisille. Toinen seikka, miksi Jeesus viipyi oli se ajatus, että hän odottaa ihmisten tekevän parannuksen ja tulevan kääntymykseen, joko ensimmäistä kertaa tai sitten luopioteiltään (Ilm.2:21). Kolmas seikka, miksi Jeesus viipyi, on se, että synnin mitta ei ole tullut vielä täyteen. Aikoinaan Sodoman syntivelka tuli niin suureksi, että Herra itse tuli sitä alas enkeliensä kanssa varmistamaan ja sitten tapahtui iso jako kahteen (1.Moos.19). Tämä tulee toistumaan myöskin Jeesuksen tullessa takaisin, toiset korjataan talteen, toiset jätetään. Neljäs seikka, miksi Jeesus viipyi, oli se, että hän on mennyt valmistamaan uskoville paikkaa taivaaseen (Joh.14:1).

Nyt on siis se aika, jolloin ei näytä mitään erityistä tapahtuvan, mutta taivaassa valmistaudutaan Jumalan Pojan häihin. Vielä on mahdollisuus tulla mukaan, vielä voi kuulla kutsun ja kääntyä, vielä voi tulla uskoon ja pelastua. Vielä Jeesus viipyy, vielä tehdään lähetystyötä, vielä julistetaan evankeliumia.

Sinä, Jeesus, olet suurin, ylistettävin ja sinulla on ainoa nimi, jolla on maan päällä arvoa. Suo, että viipyessäsi vielä, moni voi pelastua ikuisesta tuhosta. Odotan, että tulisi luopio-herätys ja kaikki kauas eksyneet löytäisivät takaisin sinun yhteyteesi. Sinun edessäsi tahdon kumartua ja siihen paikkaan rukoilen myös kaikkia niitä, jotka ovat kumartaneet pirun edessä saadakseen tämän maailman hetkellisesti käyttöönsä.

27.11.08

 Olen katsellut harva se päivä taivasta, sen muotoa, värejä ja ilmettä. Olen ihaillut auringon nousua ja istunut kahvikupin ääressä sen laskevien säteitten kelmeässä valaistuksessa. Kuutamolla taivas on erityisen viehättävän näköinen ja hyvällä säällä kuun valo tekee ympäristöön varjoja. Tähtitaivas on kaunis ja joskus olen nähnyt siinä revontulia. Kun sitten ajattelee noita mittaamattomia etäisyyksiä ja maailmankaikkeuden suunnatonta avaruutta, niin tuntee itsensä kovin pieneksi.

Eräänä päivänä tai yönä, Herra Jeesus tulee takaisin ja muuttaa maailman tapahtumat ratkaisevasti ja lopullisesti. Odottavan kristikunnan tila on kuvattuna evankeliumissa häihin valmistautuvana joukkona. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'” Matt.25:1-6. Kohtalokas jako kahteen jätti puolet porukasta hääsalin ulkopuolelle. Ilman öljyä, joka on Pyhän  Hengen vertauskuva, ei ollut asiaa taivaallisiin juhliin. Lamppu kuvaa Jumalan sanaa ja tuli kuvaa uskon elämää. Muutamalla vedolla Raamattu piirtää eteemme kuvan kristikunnasta, jonka tulevaisuuden suunnitelma menevät kahteen eri suuntaan. Osa elää luopumuksen tilassa, osa säilyttää elävän uskon, joka syntyy Raamatun sanan vaikutuksesta.

Mistä siis luopumus saa voimansa? Se on moni-ilmeinen asia, jossa jokainen yksilö voi olla itse auttamassa itsensä surulliseen lopputulokseen. Kuitenkin, ensin täytyy mitätöidä Raamatun sana tai osia siitä. Sanan hylkääminen, sen vähättely tai vääristely luo mahdollisuuden tehdä uutta kristillisyyttä, vaihtoehto evankeliumille. Tämä on sitä itteensä, joka maistuu kantajansa mukaisesti kaikissa mauissa. Sitä voi sitten itseriittoisesti vielä muokata pitkin matkaa mielensä mukaan mittoihinsa ja painoonsa sopivaksi. Huipennuksena voisi olla oma pieni porukka tai suuren maailman suosio. Oman menestyksen kustannuksella moni on kadottanut uskon ja joutunut pimeään yöhön, sumuun ja myrskyyn. Eräs ystäväni sanoi, että hänellä oli suurina kristillisyyden kriisiaikoinaan vain kylmä katse Golgatalle. Ei muuta. Ja takaraivossa takoi välillä vain yksi ajatus: pitää tappaa itsensä. Onneksi Jeesus auttoi ystäväni sisälle armoon ja hän löysi rauhan Vapahtajan haavoissa.

Öljy virtaa sanasta ja kuka sitä kuuntelee, saa virvoitusta. Pyhä Henki vahvistaa uskovia pieninä annoksina taivaan mannalla. Öljy astiassa on meidän uskovien suuri aarre, joka on lähetetty meille taivaasta siunaukseksi, johdatukseksi ja puolustukseksi. Öljy on myöskin uskovan kutsumuksen suuri voitelu, jossa tulemme osalliseksi Kristuksen kuninkuudesta, profeetallisuudesta ja pappeudesta.. Näihin ominaisuuksiin syttyy Herran tuli, niitä Jumala haluaa kirkastettavan, niistä puhuttavan ja niiden vaikutuksen leviävän seurakunnan kautta maan ääriin asti.

Vapahtajani, siunaa elämänsanallasi uskovasi, että me Pyhässä Hengessä palvelisimme sinua, etsisimme tahtoasi, totuuttasi ja elämääsi. Anna seurakunnassasi tulta lamppuihin, että ne kirkkaasti valaisisivat kansasi tien taivaan iloon. Valmista meitä vastaanottamaan sinun päiväsi iloiten, että ajoissa tekisimme tarpeelliset valmistelut ja sitten nousisimme uskossa luoksesi läpi taivaitten.

24.11.08

Nykyään puhutaan siitä, että ihminen tulee ulos kaapista, kun hän julkistaa syntinsä koko maailman katseltavaksi. Tämän ajan erikoispiirre onkin siinä, että kaikenlaiset mielettömyydet, perversiot, murhat ja vihanpurkaukset tahdotaan nostaa kunniapaikalle. Tällainen käytös kertoo äärimmäisestä häpeämättömyydestä, suuresta luopumuksesta ja itsekorostuksesta. Kaikki teot tulevat kyllä aikanaan ilmi, sanotaan Raamatussa, mutta asianomaiset tahtovat tänään näyttää ne internetissä ja kehua saavutuksistaan mediassa. Raamattu sanoo tämän olevan villitsevien henkien, demonien aikaansaannosta (1.Tim.4:1). Ihminen on ennenkin sortunut kuuntelemaan perkelettä ja toimimaan sen ohjeiden mukaan; paratiisista se kaikki alkoi ja helvettiin se kaikki loppuu.

Jeesus viittaa Sodoman päivien olevan meille nykyajan uskoville merkki hänen lähestyvästä tulostaan (Luuk.17:28). Enkeleiden mennessä Jumalan käskystä suorittamaan viimeistä tarkastusta tuhoon tuomitulla paikkakunnalla heitä vastaan yritettiin tehdä väkivaltaa. ”Ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, piirittivät kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, talon. Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin." Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä” 1.Moos.19:4-6. Vallitseva ruokottomuus oli tarttunut kaupungin asukkaisiin ja erityisesti heihin, joiden olisi pitänyt johtaa kaupunkia. Olemme tottuneet naisten hallitsemaan maailmaan, mutta hulluudessa eivät naiset voita miehiä. Miehet ovat aina tehneet suurimmat törkeydet, synnit ja sekoilut ja niin tapahtuu edelleen. Tuleva antikristuskin on mies! Kaikkialla rehottava homous yritti tarttua myöskin enkeleihin, sillä ei ollut eikä ole mitään rajaa.

Loot parka oli aivan tuuliajolla, eikä kyennyt mitenkään selviämään vaikeasta tilanteesta. Epätoivoissaan hän yrittää tarjota tyttäriään miesten seksiobjekteiksi. Erikoinen uskova? Tarjous ei kuitenkaan kiinnostanut sodomalaisia, jotka olivat saaneet tarpeekseen Lootista. Heitä kiinnostivat nuo kaksi kaunista nuorta muukalaista; mutta he eivät tiedä, että kyse on Jumalan palvelijoista, enkelistä. Mutta kyse ei ollut rakkaudesta, vaan väkivallasta. ”Mutta he vastasivat: "Mene tiehesi!" Ja he sanoivat: "Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja yhtäkaikki hän alati pyrkii hallitsemaan. Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä." Ja he tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea. Silloin miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin luoksensa huoneeseen ja sulkivat oven. Ja he sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että vanhat, niin että he turhaan koettivat löytää ovea” 9-11. Vain enkelien välitön asioihin puuttuminen pelasti Lootin sakinhivutukselta. Tämä maailma ei hyväksy uskovia, jotka saarnaavat parannusta synnistä sekä kääntymystä kadotuksen tieltä ja uskoa Jeesukseen. Se ei halua alistua uskovien sanoman ohjattavaksi, se ei ole kiinnostunut evankeliumista. Tänään sen etsikkoaika on hiipumassa lopuilleen. Tämä sama Sodoman henki vaikuttaa nytkin maailmassa ja kun se saa riittävästi kannatusta, pääsee piru irti. Uskovien lohdutus on siinä, että Herra hallitsee tilanteen, suojelee omansa, vie kansansa kirkkauden maahan pois suuresta ahdistuksesta.

Nyt voi käydä niin, että uskovina ryhdymme tuomitsemaan ihmisiä ennen aikojaan. Hylkäämme heidät pelastuksen ulkopuolelle ennen aikojaan. Ajattelemme pelin olevan jo pelatun ja pimeyden laskeutuneen kaikkialle, myös kirkkoon. Kuka meistä tahtoisikaan kuolla homoseksuaalin puolesta tai sukupuolta vaihtavan papin puolesta? Kuka meistä tahtoisi rakastaa kurjaa, syntistä Sodomaa, jossa tänään asumme, joka valtaa seurakuntamme, joka saarnaa meille epäuskoa?

Sinä, Mestari, Jeesus, rakastat edelleen maailmaa evankeliumin mukaan. Sinä olet kuollut sen jokaisen ihmisen syntivelan puolesta ostaaksesi meidät itsellesi uskoviksi. Sinun kärsivällisyytesi jaksaa etsiä kurjaa ihmistä, joka on pilannut elämänsä, ruumiinsa ja sielunsa. Sinä riistät vielä perkeleen valtaan joutuneita Jumalan valtakuntaan. Sinä olet se hyvä Paimen, joka etsit kadonneita, joka tuot eksyneet takaisin, joka sidot haavoittuneita, ja vahvistat heikkoja uskovia. Sinä lähetät taas enkelisi keskuuteemme ja teet sen suuren jaon, jossa erotat uskovat kääntymättömistä. Auta meitä tänään luottamaan sinuun, näytti miltä näytti.

21.11.08

Nykyään ei useinkaan enää tule keskusteltua ateistien kanssa, liekö ne kadonneet kokonaan maailmasta? Nuoruudessani aina joku ystävistäni ilmoittautui jumalankieltäjäksi ja yritti sitten pitää linjansa urhoollisesti elämän ratkaisuissa. Joillekin se oli yhtä vaikeaa kuin toisille uskovaisuus ja siitä tuli suuri luopumus. Se päättyi ajatukseen, että kyllä mä johonkin uskon. Ateismi on vaativa laji, eikä sovi kovin heikoille ihmisille. Siinä pysyminen vaatii jatkuvaa kovaa harjoitusta ja lujaa tahtoa. Olemme rakennetut niin, että meihin on asetettu sisimpään ikuisuus. Emme tule tasapainoon muuten kuin kohtaamalla Jumalan.

Poikamiehenä asuin yhden ateistin kämppäkaverina ja aikani seurattuani häntä, huomasin selvää lipsumista. Eräs vanha mies, perhetuttavamme oli siirtokarjalaisesta taustastaan huolimatta suuri Neuvostoliiton ystävä. Keskustelimme monta kertaa hänen kanssaan uskonasioista ja hän kuunteli mielellään. Vaihdoimme kiihkottomasti kuulumisia maasta ja taivaasta. Kerrottuani hänelle kuinka Jumala oli puhunut minulle kuultavalla tavalla, hän sanoi, että kyllä tiede vielä pystyy kaikki aikanaan selittämään ja antamaan ihmismieltä tyydyttävät vastaukset vaikeisiin kysymyksiin. Mies kuoli, enkä nähnyt häntä enää viimeisinä vuosina. En tiedä hänen sielunsa tilaa, enkä viimeisiä päiviä. Mutta odotan, että nämä ateistit seisovat viimeisenä päivänä valkeissa vaatteissa Herran luona, rukoilinhan heidän puolestaan.

Jumalan työ, lupaukset, sana, henki ja aikataulu ovat kaikki täydellisiä. Niitä on ilo seurata, koska ne sisältävät elämän. Luomistyökin tuli hetkessä saatetuksi loppuun, sillä Herra itse toteutti sen. Ei tarvittu mitään kehitysoppia tai muita typeriä teorioita. Herra aloitti ja lopetti. Hän sai valmiiksi ja Hän pani pisteen työlleen. Kaikki oli täydellistä. ”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” 1.Moos.2:1-3. Jumalan lepo merkitsee suurta mahdollisuutta myös ihmiselle, sillä ihminen voi päästä osalliseksi samasta levosta. Se on armoa, anteeksiantamusta, turvaa ja siunausta. ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.” Hebr.4: 9.

Mutta ihmisinä edellytyksiimme kuuluvat osata pilata kaikki hyvä ja niin tämäkin on saatu vääristetyksi. Juutalaisilla oli ja on satoja sapattisääntöjä, kristityt ovat tehneet omat pyhäpäiväsäännöstönsä ja niin alun perin lepoa merkitsevä aika on muuttunut lainalaiseksi vankeudeksi. Säännöt tiedetään, muttei tunneta Herraa. Se ei juurikaan poikkea ateistin elämästä. Pimeyden kruunaa kehitysoppi, jolla ajatellaan kyetä selvittämään maailman synty ja sisältö. Olen tavannut melko järkeviä ihmisiä, jotka ovat syöneet tämän madon koukkuineen kuin ahven.

Uskovaisuus on lepoa Herrassa. Emme pysty selittämään kaikkea, emme tiedä kaikkea ja edellytyksemme ovat vaatimattomat ja elämämme on hyvin rajallinen. Mutta meidän Herramme, Jeesus, on yli kaiken. Hänen nimessään on syntisellä turva ja hänen Golgatantyössään vaivattu sielu löytää levon. Vapahtajan haavat julistavat meille anteeksiantamusta. Ja vielä enemmän, hän puhuu meille, hän kuuntelee meitä. Hänellä on aikaa meille ja hän odottaa meitä.

Pelasta, Jeesus, ateistit. Pelasta myös ne, jotka ovat kadottaneet rauhansa ja leponsa sinussa. Sinun luonasi on hyvä olla, sinä teet kaiken täydellisesti ja ajallaan. On ihana ajatella, että sinun suunnitelmasi koskee tavallisia ihmisiä, jotka haluat johtaa luoksesi. Sinun luonasi me tulemme valmiiksi, kaikki keskeneräiset, heikot ja huonot. Sinun täydellisyytesi on riittävä minulle.

14.11.08

Kävelin järven rannalla. Vesi olla suhteellisen korkealla ja aallot läiskyttelivät hiljaa rantakiviin. Kivet olivat erivärisiä ja muotoisia. Ne olivat tasaisena mattona levittäytyneet pitkin rantaa. Lähemmin tarkasteltuani kiviä, huomasin että ne olivat kaikki pyöristyneitä. Niissä ei ollut kulmia eikä nurkkia. Kivien särmät olivat hioutuneet pois aikain kuluessa, aallot olivat muokanneet niitä hellästi ja rajusti. Kivet kiilsivät ja olivat sileäpintaisia. Ne näyttivät jotenkin valmiilta ja laadukkailta, arvokkailta ja tavoiteltavilta. Mutta ne olivat vain pieniä kiviä, joiden arvo oli vain katsojan silmässä.

Olemme uskovina kiviä Jumalan temppelissä, me muodostamme Herran temppelin elävinä kivinä. Olemme saaneet ainutlaatuisen aseman maailmassa Vapahtajan armosta ja kutsusta. Jumalan suunnitelmissa on ylläpitää toimiva hengellinen yksikkö aina valmiudessa ja hänen palveluksessaan. ”ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia” 1.Piet.2:5. Emme ole siis mitä tahansa sekakansaa päämäärättömästi samoilemassa maan kamaralla. Olemme ainutlaatuinen Jumalan papisto, sekä naiset että miehet, vanhukset että lapset, kaikenväriset ja kaikenkieliset. Hengellinen uhraaminen ei tarvitse ulkoista temppeliä, kirkkoa tai rukoushuonetta, ei kirkkotekstiilejä eikä yliopistokoulutusta. Riittää, kun on pelastunut, ja Jeesuksen oma, kun on  saanut Pyhän Hengen valtuutuksen ja on uusi luomus Kristuksessa.

Mutta monen uskovan käy niin kuin rannan kivien, aallot syövät ne käyttökelvottomiksi. Maailma pyöristää ne mieleisikseen. Uskova alkaa mukautua yleisen maailmanmenon mukaan, eikä enää kysy Herran tietä ja suunnitelmaa. Uskovan rukouskin saattaa muuttua muodolliseksi, pakolliseksi ja yksitoikkoiseksi toisteluksi, joskus se sammuu kokonaan ja on  kuin entinen kaljaveikko. Ja niiden käy huonosti, jotka kadottavat asemansa ja kutsumuksensa. Niistä tulee mykkiä todistajia, jotka kulkevat sokeina ja avuttomina vailla uskoa ja päämäärää. Kaiken lisäksi siihen tilaan myöskin tottuu, siitä tulee elämäntapa. Ammoin koettu herätys ja uskoontulo, varhain saatu kaste tai Hengen täyteys ovat myös kadonneet matkanvarrella. Kaikki hyvä Jumalan työ on haihtunut ja tilalla on kova ihmismieli, kivisydän. Ei ihme, että Herra ennustaa kansalleen: ”Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen” Hes.11:19. Jos näkymä Golgatalle hämärtyy, eivätkä armonvirrat siunaa uskovaa, hänet ympäröivät ja hukuttavat nuo haaleat maailman vedet. Piru nauttii tilanteesta ja laittaa uskovan vanhan ihmisen haaleaan kylpyyn ja kehuu hänet siinä vielä maasta taivaaseen. Lapsellinen uskova ottaa valheen vastaan totuutena ja niin alkaa uuvuttava uni, joka  tietää hidasta luopumista Jumalan armosta. Vähän ajan kuluttua uskova on niin kuin kuka tahansa ihminen, eikä hänessä ole enää jäljellä pientäkään Jumalan vaikutusta. Silloin hän on hengellisesti kuollut, häntä ohjaavat vain aistit, himot, maailma ja piru.

Herra Jeesus, rakenna sinä seurakuntaasi elävistä kivistä. Suo minun olla sellainen ja muista kaikkia omiasi, etteivät tulisi rantakivien kaltaisiksi pyöreiksi ja sileiksi, temppeliisi kelpaamattomiksi. Anna meille riittävästi armoa ja totuutta, ettemme kadota suurta taivaallista lahjaasi ja ihanaa näkyä uudesta elämästä luonasi.

6.11.08

Joku viisas sanoi joskus, että osta omakotitalo, niin ei lopu tekeminen. Taisi puhua kokemuksesta? Tosi on, kodinhoito, kunnostus, remontti ja huolto ovat isossa roolissa varsinkin vanhan talon omistajalla. Kaikki tuo on sitten suhteutettava aikatauluun ja sille on löydettävä määrärahat. Myös velka ja kuoletukset korkoineen tuovat oman lisäpaineensa talon omistajalle. Joskus on myös etsittävä innostusta ihan tosissaan kotiin liittyvissä asioissa. Kuitenkin oma koti on kiva ja olen kiitollinen Herralle, että meillä on sellainen. Väsyneenä koti suo turvapaikan ja lepopaikan.

Nehemian aikaan Jerusalemin kaupunki rakennettiin pakkosiirtolaisuudesta palanneiden juutalaisten voimin. ”Ylimmäinen pappi Eljasib ja hänen veljensä, papit, nousivat ja rakensivat Lammasportin, jonka he pyhittivät ja jonka ovet he asettivat paikoilleen, edelleen Hammea-torniin asti, jonka he pyhittivät, ja edelleen Hananelin-torniin asti.”Neh.3:1. Seurakunnassa on erityinen siunauksen aika, kun papit alkavat kiinnostua kahdesta asiasta: 1.Ovesta 2. Lampaista. Lammasportti olisi tänäänkin tarpeen jokaisessa seurakunnassa. Jeesus on lampaiden ovi ja tie taivaaseen. Tornit olivat tarpeen, sillä niistä tarkkailtiin vihollisen liikkeitä ja puolustauduttiin. Hammea merkitsi ”sataa” ja symbolisoi sadan lampaan joukkoa. Herran silmissä siis yksikin tuosta joukosta puuttuva oli etsittävä. Hananel merkitsi ”Jumala on armollinen”. Kuinka tärkeää, että nämä tornit olisivat pystyssä seurakunnan keskellä lähellä lammasporttia.

Seurakunnan tulee ottaa avosylin vastaan kaikki syntiset, surkimukset, ja epäonnistuneet ihmiset. ”Heistä eteenpäin rakensivat Jerikon miehet; ja näistä eteenpäin rakensi Sakkur, Imrin poika.” 3:2. On valtavan tärkeää, että seurakuntaa ovat rakentamassa ”Jerikon miehet”. He ovat erikoisjoukkoa Jumalan työmaalla. Muistamme kuinka Laupias samarialainen hoiti terveeksi erään Jerikontien kulkijan. Siksi voimme sanoa, että nämä onnettomat ovat oikein tavaramerkki ja evankeliumin vakuus jokaiselle ajalle. Sakkur merkitsee ”muistettu” ja todistus siitä, että Jumala muistaa yhtä ihmistä, pientä ihmistä, heikkoa ja avutonta ihmistä. Imri merkitsee ”puhelista” ja osoittaa, että seurakunta puhuu, todistaa ja tuo julki Herran kunniaa ja hänen tekojaan. Mykkä seurakunta on kuollut seurakunta.

Rakennustyömaalla esiintyi myös omaan napaa tuijottamista, sillä moni tyytyi tekemään remonttia vain oman talon kohdalta. 3:10. ”Hänestä eteenpäin korjasi Jedaja, Harumafin poika, OMAN TALONSA KOHDALTA; hänestä eteenpäin korjasi Hattus, Hasabnejan poika. 28. Hevosportin yläpuolelta korjasivat papit, kukin OMAN TALONSA KOHDALTA. 29. Heidän jälkeensä korjasi Saadok, Immerin poika, OMAN TALONSA KOHDALTA.” Hengellinen kenttä on ollut aina ”oman talon” rakentajien mieleen. Kirjava kristillisyyden edustajien joukko on tarjonnut monenlaisia vaihtoehtoja, jotka ovat houkutelleet suojiinsa monenlaisia kristittyjä. Kaikilla eivät ole olleet uskonasiat selvät, kaikki eivät ole tunteneet Vapahtajaa. Osa on ollut täysin muotojumalaisia, tapakristittyjä, kirkkouskovaisia, lahkohenkisiä, puoluepaaveja ja muita. Mutta on ollut kunniakysymys rakentaa oman talon kohdalta, sillä siitä saa parhaat irtopisteet lähipiiriltä ja mukavan miehen leiman. Herätysliike on muistanut tällaisia jäseniään kunniamaininnoin, sekä haastatellut ja valokuvannut heitä lehteensä. Sellainen uskova, joka rakentaa naapuriherätysliikkeenkin kohdalta seurakuntaa, leimataan helposti kyseenalaiseksi, tuuliviiriksi, takinkääntäjäksi, epäluotettavaksi, yhteiskristilliseksi ja heikkouskoiseksi.

Sinä, Jeesus, olet veresi ostanut itsellesi morsiusseurakunnan, josta olet antanut meille Raamattuun kielikuvan taivaallisena Jerusalemina. Olet ajatellut, että me olemme kanssasi siellä ikuisesti. Sen ajatuksen me omaksumme helposti. Mutta näet, kuinka vaikea meidän on ajatella täällä ajassa tehtävää hengellistä työtä aina sinusta käsin, riippumatta siitä, kuka sen ihmisistä täällä julistaa ja toteuttaa. Auta meitä rakentamaan seurakuntaa niin kuin sinä tahdot, sinun voimallasi ja rakkaudellasi.

31.10.08

Suuressa väkijoukossa on yleensä paljon hälinää ja melskettä. Ihmisiä tulee ja menee, osa tietää päämääränsä, osa vaeltelee yksitoikkoinen ilme kasvoillaan ties minne. On mukava seurata ihmisiä tällaisessa tilanteessa ja istua tai seistä sivussa analysoiden. Mietin heidän taustojaan, arvomaailmaansa ja kuuntelen, mitä he puhuvat. En kuitenkaan osallistu keskusteluun, paitsi jos kysytään. Joskus tällaisessa tilanteessa on eteeni tullut lapsi, joka on etsinyt hätääntyneen näköisenä vanhempiaan. Jos sitten olen kumartunut hänen puoleensa kysyäkseni jotain, on saattanut tulla pieneltä paha parkaisu ja itku. Se on ymmärrettävää, vieras mies, vanha, ruma, partainen ja arvaamaton - ruveta nyt siinä sitten vastailemaan ja kommentoimaan.

Lapsella oli ollut ikävä, ihmisen ikävä, rakkaan ihmisen ikävä, läheisen ikävä. Hän koki turvattomuutta, yksinäisyyttä suuren ihmismeren keskellä. Hän kaipasi turvallisia kasvoja, ystävällistä käden kosketusta. Hän kaipasi johdattajaa, joka veisi hänet kotiin. Lapsen tunnelmat siirtyivät monesti myös uskovan arkeen. Jumala tuntui olevan niin kaukana, edessä oli vuori kysymyksiä vailla vastausta ja voimat olivat huvenneet. Niinpä sitä kysyikin: miksi olit Herra jättänyt minut oman onneni nojaan, mihin olit mennyt, miksi vaikenit, miksi oli niin pimeää, miksei kukaan rakastanut minua, miksei kukaan hakenut minua täältä pois, miksi haavani olivat niin kipeät, miksen pystynyt unohtamaan kärsimyksiäni?

Jo ammoin uskovat tunsivat samoin ja arvioivat elämäänsä ikävän kaipuun keskeltä. ”Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni. Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?" Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota” Ps.119: 81 - 83. Jumalan lohdutus olisi ollut tervetullut tuulahdus elämän syksyn pimeään sadesäähän. Mutta hänellä oli koko ajan puhelin auki, hän odotti viestiä taivaasta. Hänen päivänsä kuluivat Herraa tähyillen. Hän ikävöi Vapahtajaa. Millaista onkaan olla nahkaleili savussa??

Uskonystävyys on suuri Jumalan lahja, olemme Jumalan perhettä Kristuksen synnyttämän yhteyden kautta. Siksi on arvokasta antaa toiselle jotain, mitä Jumala on itselle antanut. Hänen lahjansa ovat tarkoitetut seurakunnan käyttöön, jaettavaksi. ”Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.” Room.1:11-12. On ihana tavata uskovia ja viipyä hetki yhteisten asioiden ääressä, rukoilla ja lähestyä Jeesusta. Kun menemme kylään, varaamme tuliaisia, kukkia ja muuta. Pakkaamme ne huolellisesti, kauniisti ja toivomme voivamme niin ilahduttaa läheisiämme. Hengellinen lahjakin voidaan ojentaa rakkaudella ja arvokkaasti, täynnä Pyhää Henkeä ja Kristuksen tuntemista.

Pyhäinpäivä on uskovien yhteinen muistopäivä. Silloin ajattelemme veljiämme ja sisariamme, jotka ovat jo kotona taivaassa. Voimme tuntea pienen hetken taivasikävää ja kaivata täydellisyyden maahan, jossa kaikki on toisin.

1.Mik' on tuo joukko luvuton tuoll' ylhäällä? Päässänsä heillä kruunut on ja palmut käsissä.

2.Ja valkoisissa aivan he on vaatteissa, heillä niin on seppele kuin morsiamella.

3. Niin taistelosta tulleet on kaikk', kaikki nuo; Kaikk' autuaaseen lepohon jo päässeet Herran luo.

4. Heill' otsiin merkit piirretyt on kirkkahat; Ne ennen salass', ilmi nyt, - kuink' on ne ihanat!

5. Tääll' ennen muukalaisna vaan He taivalsi, huonouttaan, huoltaan, murhettaan huokaillen monesti.

6. Mutt' silmien jos nähdä vaan sait katsehen, se rauhaton ei ollutkaan, jos koht' ol’ itkuinen.

7. Nyt kantaneet he ristins on päämäärään jo! Jo päättyi aika ahdingon ja taukos' taistelo!

8; Nyt ympäröi kanss' enkelten he istuinta, ja soinnut kultaharppujen säestää laulua.

9. Ja herkeä heilt' ikinä ei riemu tuo; On päässeet lepoon Isänsä ja Jumalansa luo.

Gustav Lewenhaupt 1791-1873

26.10.08

Eräs kirkkoherra kirjoitti aikoinaan seurakuntalaisilleen tervehdystä pieneen paikallislehteen. Siinä sanottiin: - Olemme siirtyneet enempi naisvaltaan rakkaassa isänmaassamme... Minulla on aina ollut sellainen käsitys, että miehet ja naiset ovat samalla puolella, samassa joukkueessa tekemässä yhteis­työtä: "Ei ole miesten töitä, eikä naisten töitä. On vain työtä ja sitä on paljon." Näin kirjoitti John Steinbeck Vihan hedelmissä. Tämä viisaus pätee sekä hengellisissä, että maallisissa juustoissa…. Me perheelliset. miehet olemme vuosien varrella oppineet sen, että per­heissä kaapin paikan näyttää naisväki. Meille miehille on jätetty sel­lainen seremoniallisen johtajan virka. Johdamme perhettämme ja ko­tiamme mallikkaasti ja itsenäisesti saatuamme siihen vaimoväeltä luvan….

Vaimoni oli ulkomailla matkoilla monta päivää ja huomasin taas, miten pitkäaikainen suhteemme oli muuttunut läheisriippuvuudeksi. Hän lähetti sieltä tekstiviestin ja kyseli kuulumisia. Huomasin, että kuulumisia on niin paljon, ettei niitä voi kertoa muutamalla lauseella. Joten päätin vastata vain lyhyesti ja ytimekkäästi. Puhelimeeni oli joku insinööri laittanut valmiita tekstiviestien pohjia vastausta helpottamaan, nopeuttamaan ja avuksi taitamattomille. Niin valitsin sieltä valmiin pohjan ja se kuului: ”Rakastan sinua”. Mielestäni se oli hyvä uutinen ja kattoi kaiken joutavankin selittelyni. Lähetin sen vastauksena hänelle. Kului päivän verran ja vaimoni vastasi viestillä, että hänkin rakastaa, mutta olisiko jotain uutisia? Että silleen. Pitää pyytää puhelininsinöörejä laatimaan laveampia rakkaudentunnustuksia kännyköihin valmiiksi, niin että voin sitten irrotella sieltä enemmän fiiliksiä.

Naisen ja miehen ero on ilmeinen, vaikka joku on sanonut, että vanhat avioparit alkavat muistuttaa toisiaan. Mitähän meistäkin vielä tulee? Mutta ajattelumme on joskus kovin erilaista, vaikkei se tuottaisikaan ristiriitoja. Eikä turhaan kannata tarttua jokaiseen erilaiseen ajatukseen, parempi pyrkiä vastaamaan, kun kysytään ja kysymään, kun ei kysytä, että miksei kysytä. Tällainen on yksinkertaista ja mukavaa perhe-elämää – matkailu avartaa.

Joskus perheessä koettavat asiat saavat värinsä erilaisista tunteista. Kokemukset ja osallistumisen syvyys vaihtelevat. Katsomme asioita eri tavoin. ”Sitten he lähtivät liikkeelle Beetelistä (Jumalan huone). Ja kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan (hedelmällisyys), joutui Raakel (emälammas), synnytystuskiin, ja hänen synnytystuskansa olivat hyvin kovat. Ja kun hänen synnytystuskansa olivat kovimmillaan, sanoi kätilövaimo hänelle: "Älä pelkää, sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan." Mutta kun hänen henkensä oli lähtemäisillään, sillä hänen oli kuoltava, antoi hän hänelle nimen Benoni (kärsimyksen poika), mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin (onnen poika). Niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen, se on Beetlehemiin. Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;” 1.Moos.35:16-20. Äiti tunsi synnytyksen raskaat vaiheet ja se näkyi vauvan nimen valinnassakin. Isä oli taas etäisempi itse tapahtumaan ja katseli tilannetta vain suvun kannalta. Äiti menehtyi synnytyksen komplikaatioihin, mutta poika jäi eloon. Vanha elämä antoi tilaa uudelle elämälle. Mutta mies, isä jäi vielä tänne ja kohtasi monia kurjia juttuja pitkän vaiherikkaan elämänsä varrella. Testamenttinaan hän tilittää: ”Minun vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät…” 1.Moos.47:9. Oliko hän itse onnenpoika? Mitä auttoi tai lämmitti vaimon patsas tämän haudalla?

21.10.08

Kristityt kokoontuivat suurella joukolla Kristus-päivään Turku-halliin. Teemana oli rukous ja Suomen kansan muistaminen Herran edessä. Yhteinen kokoontuminen tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaa nuorten kristittyjen kutsumusta. On tärkeää, että uskovat voivat olla yhdessä ja vahvistua Jumalan sanan tuntemisessa. Jumala on kätkenyt uskovien yhteyteen suuren salaisuuden ja sen sisällys on Kristuksen morsian, elävän Jumalan seurakunta. Se on vielä enemmän kuin paikallisseurakunta, näkyvä kirkko tai rukoushuone. Siinä Vapahtaja itse siunaa omiaan synnyttämällä perheyhteyden seuraajiensa kesken.

Mutta Kristus-päivä pitäisi olla joka päivä uskovan elämässä. Emme ehkä pääse montakaan kertaa osallistumaan suuriin massatapahtumiin, mutta uskon kautta olemme omissa oloissamme Kristus-yhteydessä. Työssä, kotona, matkoilla, levossa, asioilla, juhlissa olemme Kristuksessa, vietämme Kristus-päivää. Kristus-päivän suuri anti on uskovan vapaus turhista taakoista. "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1.Piet.5:7. Vanhassa hengellisessä laulussa tämä tulee esiin suunnattoman kirkkaasti, siinä on löydetty evankeliumi.

Hl.237 Lina Sandell

1.Mä Jeesuksen huomaan heitän kaikk' kuormani murheineen,

kun raskaimman kuorman, syntin', Hän otti jo harteilleen.

`Se tuomioks' ei voi. tulla, Se ei enää sortaa saa;'

Kun mun Isä Poikans tähden vanhurskaaksi armoittaa.

2, Mä Jeesuksen huomaan heitän mun puutteen' ja heikkouten',

hitauteni, horjuvuuten', sydämeni kylmyyden.

Hän yksin voi hedelmän tuottaa, mi kelvata hälle voi;

Hän henkeni' uudistaapi, kuin maan sekä taivaan loi.

3. Mä Jeesuksen huomaan heitän surut jokapäiväiset,

vähäiset ja suuret huolet ja toivehet rauenneet.

Hän ruusuja tuottaa voipi tienvierille korpimaan;

ja mettä hän panna saattaa myös maljahan' katkeraan.

4. Mä Jeesuksen huomaan heitän mun virkani toiminnan,

mun huoleni rakkahistan' ja sielustan', ruumiistan’,

ja kohtaavan ajan enteet kuin sieluan' kouristaa,

ja kaikk' epäilykset synkät kuin horjumaan uskon' saa.

5. Kaikk' Jeesuksen huomaan heitän, niin tahtoo hän' armossaan;

Luvannut on murheen kantaa hän kaikista omistaan.

Niin saan joka päivän alkaa rukoillen näin aamuisin:

Tänään ole kanssan', Herra, Niinkuin olit eilenkin!   

Eri elämänalueet ovat runsaasti edustettuina tuossa laulussa ja kaikkialle ulottuva Kristuksen armo hoitaa siinä lastaan. Kysymyksessä ei ole lainkaan erinomaisesti onnistunut lapsi, vaan aivan tavallinen tasamaanhiihtäjä, joka kompuroi harva se päivä. Mutta täydellinen evankeliumi antaa luvan olla heikko ja vajavainen. Täydellinen Kristus on epätäydellisen uskovan turva ja suoja. Korotettu, kirkastettu Vapahtaja on pimeydessä vaeltavan uskovan valo. Kaiken ajallaan tehnyt Herramme on meidän unohtelevien ja asioita sekoittavien uskovien apu. Uskollinen Jeesus on lankeilevien uskovien luotettava perustus.

Sinua, Herra, ylistän siitä, että saan aina heittää kaikki asiani sinun kannettavaksesi. Voin heittää sinulle omat ja vieraat murheet, synnit ja virheet. Yhden ihmisen selkärepun tai koko maailman asiat. Sinä olet Kaikkiriittävä Jumala, jolla ei ole mitään rajoja. Kuitenkin rakastat ja muistat minua, yhtä pientä ihmistä. Kiitos siitä ja aamen – olkoon siis joka päivä elämässäni Kristus-päivä.

16.10.08

Runoilija Eino Leino kirjoitti aikoinaan mustanpuhuvasti: - Minä tääll' olen vieras, vieras vaan, olen ollut alusta saakka, ovat outoja mulle laaksot maan ja outo on elämän taakka. Minä kuljen kumpuja itkusuin ja itken ihmisrukkaa... Me soudamme haahta haurasta, min ympäri aallot pauhaa; me kuljemme suurta :korpea ja emme löydä rauhaa. Tiet riidellen ristivät toisiaan ja ystävä toisen pettää. Mikä riemu se koskaan päällä maan on päättynyt kyynelittä?

Lienee Leinolla ollut silloin orpo olo ja valo vähissä, kun on tämän sanoman kirjannut ylös? Taiteilijasielu, tunneihminen elää joskus suuressa innoituksessa ja kokee luomisen iloa. Mutta eräänä päivänä hän ei tunnu saavan mistään kiinni ja hänen kameransa tuottaa vain negatiivisia kuvia. Sanat ovat vähissä, itku tuppaa tulemaan ja ihminen viehättyy yksinään olemiseen. Mutta siinäkin tilassa syntyy runoa, runoa, jossa ei ole turhia kruusauksia ja koukeroita.

Tunnen hyvin tuon mielialan, joka Leinon runossa tulee esiin: joku ystävä on pettänyt hänet. Luotettava ystävä, pitkäaikainen ystävä on pettänyt hänen luottamuksensa, tai sitten hän on tulkinnut asian olevan niin. Ihmissuhteet jäävät joskus kovin pinnallisiksi, puhumme vain säästä. Syvemmälle menevä keskustelu tuntuu liian tunkeilevalta, intiimiltä, vedämme sydämen portit kiinni, sulkeudumme itseemme. Samalla ihmettelemme joitakin avoimia ihmisiä, kun he lörpöttelevät kaikki yksityisasiansakin yleiseen jakoon. Puhuminen kuitenkin helpottaa oloa ja tunnettua, että huoliensa jakaminen on hyvin hoitavaa. Yksi siunattu kuuntelija on taivaan lahja, joka voi auttaa purkamaan heikon hetken.

Ihmisen tie on itkun tie, sillä elämme synnin maailmassa. Siksi uskova haluaa lievitystä vaivaansa ja puhuu asioistaan Herralle. ”Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.” Ps.39:13. Kun hän katsoo sukuunsa ja menneisyyden albumiin, niin hän huomaa merkillisen murheen jatkumon, joka on seurannut heitä.

Kovat arvostelut, kun läheiset ovat kävelleet hänen ylitseen, ovat rikkoneet häntä sisältä. ”Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.” Ps.69:21. Säälin kaipaus on tullut ja mennyt, auttajia ei ole löytynyt. Useat ulkopuoliset ovat myös arvioineet hänet vaikeaksi tapaukseksi, hänhän ei enää ole hymyillyt tai nauranut. Hänen synkkä ilmeensä ja alakuloinen puhelunsa on rasittanut läheisiä liikaa. He ovat ottaneet etäisyyttä ja varmistaneet, ettei synkkämielisyys tartu kuin tauti.

Suuri pettymys ohjaa pitkään ihmisen valintoja. Hän on jatkuvasti varuillaan, eikä antaudu liian tuttavalliseen keskusteluun. Hän on kuin poliitikko lausuntoineen, joilla hän rakentaa ympärilleen ylitsepääsemättömän muurin. Siellä hän uskoo olevansa turvassa. Monesti hän käy vanhoja riitoja läpi mielessään, muttei pyrikään niitä selvittämään. Viimein hän vaipuu hyydyttävään itsesääliin. ”Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat. Snl.18:19.

10.10.08

Eräs tavaratalo järjesti vuotuiset Hullut päivät, joiden aikana myytiin runsaasti tavaraa ihmisille halvalla. Kauppa täyttyi aamusta alkaen ihmisistä, jotka ostivat kaikkea krääsää tarvitsematta juuri mitään. Se oli myös osalle väestä ajankulua, mielenvirkistystä ja rahankulutusta. Ostaminen ja myyminen antoivat elämään sisältöä. Joskus tämä tavaton ostointo lähentelee jo ylensyömistä, nälkä on mennyt jo aikoja sitten, mutta onneton ihminen mättää vaan ravintoa sisuksiinsa. Hullut päivät loppuvat ja kansa jää odottamaan taas uusia sellaisia. Olisipa evankeliumilla yhtä hyvä menekki.

Nykymaailmanmenosta voisi sanoa, että menossa ovat hullut päivät, jonka seurauksena rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Maailma saastuu käyttäjiensä alla, ja rajat tulevat pian vastaan. Väkivalta on ennennäkemättömän mittavaa ja raakaa ja jos joku on tietämätön, niin tiedotusvälineet pitävät kansan ajan tasalla. Tyrannit tyrmäävät ja joskus pahaa tehdään kansanvallan nimissä säätämällä jumalattomia lakeja. Osa maailmasta näkee nälkää ja samalla jossain Kiinassa sekoitetaan lastenruokaan myrkkyä, että sen säilyvyys paranisi.

Myös kirkossa ovat menossa hullut päivät. Kristikunnassa on totuttu siihen, että kaikki mainittava ja merkittävä kuullaan jonkun teologian nimissä. Niinpä onkin muodostunut käsitys, että kaikki kristillisesti varteenotettava tulee teologian kautta. Olemme opetetut kristittyinä ottamaan vastaan tämän kuin linnunpojat nokka auki oikeaan suuntaan. Mutta teologia on suuri kupla, joka sisältää pussilliseen yliopistotietoa ja hiukan yleissivistystä. Useat teologit tuntevat heikosti Raamattua ja Jeesusta eivät ensinkään.

Käytännössä on niin, että teologiaa opiskeleva voi valita oman mieltymyksensä mukaista näkemyksiä ja teemoja; hän voi hyvinkin päätyä melko kauas itse keskuksesta, Kristuksesta. Eräskin ystäväni keskittyi käytännön teologiaan ja päätyi tutkimustyössään Kotimaa-lehtien sisältöön, joka ei liene kovinkaan hengellistä. Kuitenkin tällainen henkilö katsotaan asiantuntijaksi kaikkeen hengelliseen elämään (ja vähän muuhunkin). Herätysliikkeetkin käyttävät näitä ”asiantuntijoita” toimintansa ja sanomansa viestittämiseksi tietämättömille. Jos Jumala herättää, kutsuu, pelastaa jonkun kurjan sielun maailmasta ja siirtää hänet valtakuntaansa, niin teologi arvioi, onko asianomainen tullut oikealla tavalla uskoon.

Jumala on kuitenkin aina lähettänyt palvelijansa oikeaan aikaan tehtäviin. ”Mutta Elisa vastasi: "Kuulkaa Herran sana; näin sanoo Herra: Huomenna tähän aikaan maksaa Samarian portissa sea-mitta lestyjä jauhoja sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin." Niin vaunusoturi, jonka käsivarteen kuningas nojasi, vastasi Jumalan miehelle ja sanoi: "Katso, vaikka Herra tekisi akkunat taivaaseen, kuinka voisi tämä tapahtua?" Hän sanoi: "Sinä olet näkevä sen omin silmin, mutta syödä siitä et saa." 2.Kun.7:1-2. Jumala taivaassa säätää asioita aikataulunsa mukaan. Joskus avataan taivaan akkunat selkosen selälleen. Herra pitää omistaan huolta ja syöttää nälkäiset. Ja kun evankeliumia julistetaan missä tahansa, on kyse Jumalan hulluista päivistä. Silloin pelastetaan syntisiä rahatta ja hinnatta, pelkästä armosta Jeesuksen kautta. Risti on ja siihen naulittu on kunnia-asemassa.

Herra Jeesus, auta meitä läpi maailman hullujen päivien sinun luoksesi taivaan ihanuuteen. Kiinnitä omasi lujasti itseesi ja ympäröi meitä hyvyydelläsi. Anna laupeutesi seurata meitä kaiken elämämme ajan. Suo meidän nähdä selvästi, kuinka evankeliumisi on maailman silmissä hullutus ja kuitenkin olet nähnyt hyväksi juuri sen kautta pelastaa meidät valtakuntaasi. 

4.10.08

Olen huomannut, että monet nykyajan ihmiset ovat kovin kuormitettuja, masentuneita ja epätoivoisia. Ilmeisesti meidän aikamme vauhti on liian kova, emme hallitse enää tilannetta? Joudumme käsittelemään liian suuren määrän tietoa päivittäin, television, radion, lehdistön, tietokoneen ja puhelimen kautta. Samalla normaalit, terveelliset kanssakäymiset, keskustelut ja kontaktit vähenevät merkittävästi. Monet ihmiset ovat asioineen kovin yksin. Normaalien ihmissuhteitten tilalle ovat tulleet ammattiauttajat, viranomaiset, pinnalliset kontaktit, jotka eivät pyrikään sitouttamaan ihmisiä toisiinsa. Yhteenkuuluvuus ja sitoutuminen erilaisiin ryhmiin on varsin vaatimatonta. Ihmiset ovat juurettomia. 

Kuitenkin em. asioiden keskellä monet antavat elämästään varsin seesteisen kuvan, jossa ei aavistaisi olevan mitään paineita, kysymyksiä, odotuksia, hätää, itkua, heikkoutta, turvattomuutta, yksinäisyyttä, mielenhäiriöitä. Kulissit ovat kunnossa. Siksi kysymmekin usein, miten sinne tulee pukeutua? Aivan niin, kuin oleellista olisi se miltä me näytämme tai minkälaisen kuvan muut saavat meistä. Aito ihmisyys tarpeineen, odotuksineen jää varjoon, jos annamme silotellun kuvan itsestämme. Tilanne on joskus tragikoominen: on kuin istuisi siilin (neulatyynyn) päällä ja hymyilisi samalla koko ajan leveästi – pistää, mutta ei anna sen näkyä ulospäin.

Jumalan ihmisen pitäisi olla totuudellinen ja rehellinen pelkäämättä tulevansa sen tähden torjutuksi. On aivan normaalia, että uskova voi puhua vaivoistaan, kiusauksistaan ja ongelmistaan. ”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.” 2.Kor.12: 7. Joku kantaa koko elämänsä pistintä lihassaan ja se on Jumalan sallimaa, hänen tahtonsa. Uskova käy rukouksin kamppailua pistimensä kanssa ja yrittää selvittää, miksi tämä vaiva on kohdannut häntä. 8.”Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.” Joskus on hyväksyttävä se, mikä on Jumalan tahto ja taivuttava siihen, tuntui miltä tuntui. Silloin voi kuulla Jumalan puheen, joka on tarkoitettu juuri siihen tilanteeseen. 9. ”Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” Vaikeudet ovat hyvin hedelmällinen maaperä Jumalan evankeliumille. Vaikeuksissa oppii turvautumaan yksin Herraan ja luottamaan hänen apuunsa. 

Lienee niin, että aikamme henki antaa uskovillekin liian helpon kuvan elämästä. Sen seurauksena uskovat toimivat kuin lauantaishoppailijat tai marjapoimurit etsien koko ajan suurempaa voittoa ja satoa. Sanan kuulo, yhteen tuleminen ja rukous jäävät kirkko-ohjelman, esitysten ja gospelmusiikin varjoon. Pinnallinen kristillisyys voittaa sielut. Lääkäri sanoo keski-ikäiselle ihmiselle, että tämä tarvitsee ulkoilua, liikuntaa, riittävästi unta, terveellistä ravintoa ja rakentavia ihmissuhteita. Hengellinen elämä, uusi luomus Kristuksessa taas tarvitsee tasapainoista uskonelämää. Noiden hengellisten perushoitovälineiden lisäksi tulee huolehtia itsestään myös ruumiin ja sielun puolesta. Meidän tulee myös huolehtia heikoista kristityistä, kärsivistä, kiusatuista veljistä ja sisarista. Loppujen lopuksi ponkaisemme itse kukin aika matalalta ja harvasta meistä on mäkihyppääjäksi. Eikä se ole väliäkään, sillä Herra on kanssamme montussa.

Rakas Jeesus armahda uskovia ja hiljennä meitä eteesi. Anna meille keskinäistä rakkautta tulla yhdessä luoksesi. Kanna meitä, sido haavamme. Muista heitä, joilla on suuri vaiva tänään, jotka eivät meinaa millään jaksaa elämässään. Varjele ketään joutumasta itsemurhan pimeyteen. 

24.9.08

Lukuisia itsemurhaiskuja Israelissa järjestäneen Hamas-muslimiryhmän johtajan poika on tullut uskoon. 30-vuotias Mosab Hassan Yousef ilmoitti elokuun lopulla kääntymyksensä pois islaminuskosta ja aikomuksensa muuttaa Yhdysvaltoihin. Päätös on saattanut koko hänen perheensä vaaraan ja altistanut perheenjäsenet vainoille. Yousefilla on viisi veljeä ja kaksi siskoa, eikä heistä eroaminen tunnu helpolta. Hän tiedostaa aiheuttaneensa sisarilleen sekä vanhemmilleen suurta tuskaa ja kertoo isänsä pitävän hänen uskoontulouutistaan elämänsä huonoimpana uutisena. Rakkaudesta poikaansa kohtaan isä kuitenkin pitää Yousefia yhä poikanaan, ja tällöin terroristeilla ei ole oikeutta riistää hänen henkeään. Yousef tutustui kristinuskoon yhdeksän vuotta sitten tavattuaan brittiläisen lähetystyöntekijän. Hän alkoi lukea salaa Raamattua, ja ajatus vihollisten rakastamisesta teki vaikutuksen. Nyt Yousef toivoo muslimien kuulevan sanomaa anteeksiantamuksesta, joka voi lopettaa väkivaltaisuuden kierteen ja auttaa hylkäämään opit, jotka kannustavat murhiin ja väkivaltaisuuksiin.

Maailman politiikka ja ihmisten valtapyrkimykset ovat aina sotajalalla, milloin on pienempiä tappeluja, milloin suuria sotia. Viha lietsoo vihaa, eivätkä ihmiset juuri muuhun pystykään. Kansa nousee kansaa vastaan. Neuvotteluilla päästään korkeintaan  tilapäiseen rauhaan, joka särkyy seuraavassa hetkessä. Mutta Jeesuksen rakkaus vihollista kohtaan puhuttelee vihan lapsia. On yksi, joka rukoilee tappajilleen anteeksiantamusta ja edellyttää sitä myöskin seuraajiltaan. Se on erikoinen oppi. Mutta se on myöskin Jumalan voima. Herran alentuminen ja kaikkien syntisten syntien sovittaminen puhuu hänen valtansa suuruudesta. Hän etsii ihmistä.

Rakkaus on väkevä voima, Jumalan rakkaus Jeesuksessa. Se saa terroristin sydämen murtumaan, se yhdistää vihaiset ihmiset toisiinsa, se rakentaa lasten ja vanhempien suhteet entiselleen. Jumalan rakkaus hoitaa haavojamme terveeksi ja eheyttää mielentasapainottomuutta. Se tuo rauhan omaantuntoon. ”Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä” 1.Joh.3:1. Jumalan rakkaus tekee uskovat vastenmielisiksi maailmalle, maailman ihmisille. Jumalan rakkaus jakaa ihmiset kahteen ryhmään, pelastuneet ja pelastumattomat. Se on kirkas valo, jossa ihminen näkee itsensä paljastavasti; mutta se on myös lämpö, joka hellii syntistä olemustamme.

Esikuvallisesti morsian on seurakunta ja sulhanen on Kristus. Rakkauden kaipuussaan morsian etsii sulhasta, seurakunta etsii Vapahtajaa. Ja sana vakuuttaa, että hän myöskin löytää. ”Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä. "Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa." Minä etsin, mutta en löytänyt häntä. Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät. "Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni rakastaa?" Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa, kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä, ennenkuin olin saattanut hänet äitini taloon, kantajani kammioon.” Kork.3:1-4. Sanan lupaus on profetia, jossa selviää oikea suunta: Seurakunnan ja yksityisen uskovan suurin onni on olla Kristuksen lähellä, suorastaan hellittämättä riippua hänestä. Jeesus on vuodattanut uskoviinsa sellaisen rakkauden häntä kohtaan, että muu on kaikki toisarvoista.

19.9.08

Kesänviettopaikallamme oli riehunut myrsky. Suurin osa luontoa oli kestänyt sen hyvin, vesi ja tuuli olivat tulleet ja menneet. Mutta tien vieressä oli yksinäinen paju joutunut myrskyn silmään ja kaatunut. Puu oli ollut niin pitkä, että se oli tukkinut koko tien liikenteeltä. Joku ystävällinen ohikulkija tai kunnan virkamies oli käynyt sahaamassa puun poikki. Suurin osa puusta oli kasvuympäristössään, mutta monta metriä latvaa lojui toisella puolella tietä. Korjasin puut talteen ja etsin katseellani muita vaurioituneita. Äsken kaatunut paju oli vielä voimansa tunnossa ja hyvässä kasvussa; pituutta oli reilut kymmenen metriä. Mutta sen ongelmaksi muodostui ympäröivien puiden puuttuminen. Se kasvoi hakkuualueen reunassa, jossa oli aiemmin ollut runsaasti puita. Nyt autio maa antoi tuulelle hyvän mahdollisuuden temmeltää mielin määrin ja yksi voimakas puuska oli kaatanut pajun ketoon.

Paju muistuttaa ihmistä, joka yksin jäätyään on varsin heikoilla. Tutut, turvalliset, luotettavat lähimmäiset ovat jättäneet yksilön oman onnensa nojaan ja se ole kauan kestänyt. Meillä ihmisillä on taipumus ottaa joskus etäisyyttä toisiimme, kyllästyä, vetäytyä, loukkaantua, ottaa itseemme. Emme kärsi erilaisuutta, voimakkaat persoonat ärsyttävät, itsevarmat ahdistavat, kyselijät ovat liian uteliaita, emme ole valmiit paljastamaan sisimpäämme. Joskus meidät yksinkertaisesti hylätään, emme ole mitään ja ystävämme ilmaisevat sen karvaasti. Ikä tuo myös omat rajoitteensa ja vanhenevan ihmisen ei ole aina helppo luoda uusia kontakteja, eikä jaksa aina vanhojakaan ihmissuhteita säilyttää. Niinpä olemme yksin, hyvin yksin, liian yksin ja pysyvästi vain yksin. Tietysti Jumalalle voi valittaa ja pyytää muutosta tilanteeseen, huojennusta tunnelmaansa.

Joskus paju kuitenkin kaatuu, niin kaatuu myös ihminen. Joskus romahdus voi olla suuri, joskus lopullinen. Ystävän petollisuus on varmasti kaikkein vaikeimpia iskuja, mitä voi osakseen saada. Kun lähimmäinen myy ystävyytesi rahasta, vallanhalusta, tai vaihtaakseen sinut toiseen ystävään, se kaataa vahvankin. ” Sillä ei minua herjaa vihollinen - sen minä kestäisin - eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni - hänen edestään minä voisin lymytä; vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni, jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!” Ps.55:13-15. Sopuun rakentunut ystävyys ja pitkäaikainen luottamus on vahva side, joka pitää ihmissuhdetta koossa. Avoimuus olisi pitänyt olla itsestään selvä, mutta petettynä huomaakin olleensa liian rohkea kertoessaan itsestään. Paljastetut salaisuudet ovat syviä sisimmän tuntoja, jotka pilaantuvat väärissä käsissä. Pettymyksestä syntyy runsaasti vuotavia haavoja, joiden umpeutuminen on vaivalloista. Joskus haavat ovat niin syviä, että ne voivat parantua vain Kristuksen käsissä. Hän tuntee ihmisen ja hänellä parantava voide mielenkarvauteen. Hän on voimallinen auttamaan kaatunutta, ahdistunutta lastaan. Herra nostaa syliinsä ja hyväilee meitä. Hänen rakkautensa on hoitavaa ja siunaavaa, se ei vaadi mitään. ”Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä” Jes.63:9. Se, mitä aika ei saanut aikaan, sen Jumala teki olemalla kanssamme vaikeina päivinä.

11.9.08

Vanha nainen tuli keppiinsä nojaten kirjapöydän luokse seurakuntatalossa. Juttelimme. Hän halusi ostaa yhden postikortin, vain yhden postikortin tyttärentyttären lapselle. Katsoimme yhdessä hänelle sopivaa korttia. Sitten hän seisoi siinä kortti kädessä ja kertoi, että kortti tulee lesbo-parin vauvalle. Hänen tyttären tyttärensä oli valinnut tällaisen vakaumuksen elämälleen. Keskustelimme siitä, miten murheellista tämä olikaan. Se veti hiljaiseksi. Totesin erotessamme, että täytyy rukoilla vaan. Pelastumattomat sukulaiset ovat monen uskovan murheen aihe. On kauheaa ajatelle, että joku itselleen läheinen, rakas ihminen, sukulainen, ystävä tai muu tuttu joutuisi syntiensä tähden helvettiin.

Synnin voima jäytää tänään vanhassa kristikunnassa ja sitä kutsutaan Raamatussa luopumukseksi. Suhde Jumalan sanaan jakaa ihmiset kahteen ryhmään Jeesuksen omiin ja hänen vastustajiinsa. Mutta tämän tiedostaminen saa uskovan huokailemaan Herran puoleen. Evankeliumi on tarkoitettu koko maailmalle, erikoisesti syntisille ja sairaille. Mutta miten saada viesti perille? Ehkä tuon vanhan tädin yksinkertainen tapa oli sittenkin hyvä lähestymistapa? Siinä ovi on auki ja vielä osoitetaan kutsua epäuskoisille ja synnissä eläville. 

Jeesus oli kiistelty henkilö toimiessaan kutsumuksessaan omiensa keskellä. Ihmisjärki ja suvun perinne eivät voineet hyväksyä Jumalan suunnitelmaa, jonka Vapahtaja ilmoitti. ”Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on poissa suunniltaan"” Mark.3:21. Jokaisen uskovan täytyy varautua siihen, että hänestä sanotaan ties mitä, ja että häntä nimitetään tärähteneeksi, hulluksi ja epäilyttäväksi. Yleensä uskonnolliset ihmiset ovat valmiit jäämään sen kynnyksen toiselle puolelle, joka voisi johtaa heidät sisälle Jumalan valtakuntaan. Uskovaisuus ei ole arvostettua, koska evankeliumi on hullutus.

Jumalan vaikutus on salattua, mutta uskoville tunnettua. Herra antaa Henkensä ja sanansa kautta todistuksen sisimpään. Se on Hänen rakkautensa osoitus. ”…uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu” Hebr.11:4. Aikansa uskova elää täällä ja sitten Herra kutsuu hänet kotiin. Mutta uskovan jättämät jäljet, jotka Jumala on vaikuttanut hänen elämänsä kautta, puhuvat vielä hänen lähtönsä jälkeen. Esirukoukset vetoavat vuosien jälkeen läheisten pelastumisen puolesta. On aivan sama, millaisiin synteihin ihminen on kietoutunut, koska Kristus on voimakas vapauttajamme.

Jokaisen ihmisen suvussa on kurjia syntejä, pimeyttä, epäuskoa ja perkeleen kahleita liiankin kanssa. Joissakin suvuissa on vain muutama uskova, ehkä vain yksi, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi. Todistamisellekin on aikansa, sanoille ja elämälle, Jumala säätää sille aikansa. Eräänä päivänä mummo menee Herransa iloon ja sukulaiset jäävät tänne vielä. Silloin hänen lähettämänsä raamatunlausepostikortti  puhuu ikuista sanomaa ja kaikki vuosien rukoukset ovat Isän edessä taivaassa pyhänä suitsukkeena. Taustalla ovat myös monet keskustelut Jumalasta ja hänen elämänsä todistus. Mummon muisto jää ja hänen Jeesuksensa elää.

5.9.08

Oli aamu, arkipäivän aamu, syysaamu. Päivä oli koittanut pilvisenä ja sataa tihutti hiljakseen. Eräs ystävämme oli yöpynyt meillä ja joimme aamukahvia. Hän oli virkeä ja elinvoimainen heti aamutuimaan. Hän kertoi, että Jumala oli puhunut hänelle väkevästi aamun hiljaisina hetkinä. Asiat jäivät kuitenkin salaisuudeksi, hänen ja Jumalan väliseksi. Emme kyselleet enempää. Monesti tällaiset hiljentymishetket ovatkin tarkoitetut henkilökohtaisen Jumala-suhteen hoitoon, eivät niinkään julkiseen jakeluun. Näin vanha uskonystävä opetti meille, kuinka arvokkaita aamuhetket ovatkaan uskon rakentumisen kannalta. Joskus kristityt keskittyvät vain iltatilaisuuksiin ja yleensä sinne, missä kansa on liikkeellä. Yksinäisiä hetkiä kaihdetaan, niistä ei tunnu irtoavan mitään?

Monille ihmisille ilta on aamua parempi ja heidän elinvoimansa tuntuu olevan huipussaan lähellä puoltayötä. Valvomiseen liittyy tietysti TV ja internetti, puhelin ja monenlaiset julkaisut, joskus ystävien seura. Mutta aamulla ei moottori tahdo lähteä käyntiin, yskii, kröhisee ja punottaa vaan. Joskus aamuhetkemme saavat yllättäviä käänteitä. Eräänä aamuna meille tuli yllättäen vieraita, he olivat tulossa ulkomaanmatkaltaan ja  menossa kauas kotiinsa. Ripeän herätyksen jälkeen otimme vieraat iloisena vastaan. Vaihdoimme kuulumisia: rouva oli matkalla joutunut sairaskohtauksen takia hoitoon. Siellä hän oli esitellyt lääkearsenaalinsa lääkärille, joka oli todennut hämmästyen: - Ja vielä hengissä? Aikansa vieraat olivat seurassamme ja sitten vauhdilla taas tien päälle. Jonkin ajan kuluttua huomasin, että heiltä oli jäänyt kukkaro meille. Soitin perään ja tulivat hakemaan. Sitten taas menoksi. Se oli sellainen aamu, kiirettä ja rauhaa.

Uskovan aamuhetket ovat kallisarvoisia, koska siinä petataan koko päivän taistelut, koitokset ja haasteet. Uskovan etuoikeus on puhua Herransa kanssa, kun maailma vasta heräilee. ”Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan” Ps.5:4. Jeesuksen uhrin kautta on turvallista puhua Isälle. Sovitusuhri on uskon perusta, jonka varaan voi rakentaa elämänsä. Samalla uskova oppii myöskin odottamaan Herraa, Vapahtajan ääntä, sanaa Jumalan sydämeltä. Varhainen hetki Herran kanssa siunaa koko päivän, tuli mitä tuli.

Sielu kaipaa Jumalan armoa osakseen, sillä armontunto tuo tullessaan rauhan ja levon. Sellainen turva on tarpeen, kun olemme ihmisinä hyvin heikkoja. Joskus sydän on täynnä kiitosta Herralle, on aika laulaa hänelle. ”Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä” Ps.59:17. Jumala on väkevä, hänen vaikutuksensa on väkevä ja hänen Henkensä on väkevä. Ainoa, mikä heikentää tuota asetelmaa, on meidän heikkoutemme, joskus epäuskomme ja luonnevikamme, syntimme. Hätä ajaa kuitenkin Herran turviin, muualla uskova on turvaton. Hädän päivänä huudamme häntä avuksi – ja hän vastaa meille. Herra on linnamme.

Herra, siunaa aamuni, että voisin vahvistua uskossa. Anna minulle sanoja aamulla, eläviä sanoja sinun sydämeltäsi, sanoja, jotka rohkaisevat kaidalla tiellä. Anna minulle taivaallisia sanoja, jotka auttavat katsomaan näkymättömiin, joiden varassa kuljen johdatuksessasi. Anna minulle sanoja, joilla voin rukoilla sinua hengessä ja totuudessa, kielillä ja ymmärryksellä. 

1.9.08

Nykyajan suuri vitsaus on masennus, joka näyttää meillä Suomessakin olevan varsinainen kansantauti. Onko aikamme masentavaa, vai onko kyse perintötekijöistä? Työelämä, perhe- ja ystävyyssuhteet, taloudellinen tilanne, jne luovat ylimääräistä painetta ihmisille. Ihmisten ahdinkotilaa tutkineet tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että masennusta hoidetaan nykyään aivan liian helposti lääkkeillä. Sama tutkimus oli huomioinut, että lääkkeet eivät kuitenkaan paranna olemusta ja niiden vaikutus on ollut huono. Lääkkeet eivät tehoa ahdistukseen. Tutkijat raportoivat, että ihmisen perustunteita, surua ja alakuloa, ei saisi irrottaa eletystä ja koetusta elämästä. Arkipäivän ahdistus ja vastoinkäymiset tulisi kohdata ja ihmisen tulisi ratkaista arjen ongelmia omin keinoin ja sosiaalisen verkoston avulla. Tutkijat puhuvat myös harmaasta vyöhykkeestä terveyden ja sairauden välissä. Tähän luokkaan he lukevat mm. lievät kaksisuuntaiset mielialahäiriöt ja paniikkihäiriön. Tutkijoiden lopputoteamus on myös huomioitava: Saatamme jopa olla terveempiä kuin luulemmekaan, kunhan terveydellä ei tarkoiteta onnellisuutta, rypytöntä ihoa ja kestohymyä.

Olemme ihmisinä yksilöitä ja uskovinakin sietokykymme vaihtelee eri aikoina. Tunteiden hallitseminen on vaikeaa. Pintaan päässeet tunteet hallitsevat ja johtavat tekemisiämme ja puheitamme. Tunteet myös viskovat meitä joskus rajusti ja olemme melkoisessa ravistuksessa. Masennuksen tullessa olemme varsin heikoilla ja itsetuntomme pudottaa meidät kanveesiin. Silloin kaipaamme makuuasentoa ja toisaalta voi olla samalla vaikeaa saada unta. Mieli pyörii kuin karuselli ja on vaikea saada asiat päässään järjestykseen.

Ahdistus ja murhe näkyvät ihmisen olemuksessa, koko olemus antaa kärsivän vaikutelman ympäristöön. ”Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää” Ps.38:7. Asiat, jotka aiheuttavat murheen, kulkevat koko ajan mukana. Ne ovat kuin selkärepullinen kiviä. On kuin asianomainen arvaisi itsekin seuraavan päivän olevan eilisen kaltainen. Pitkään jatkunut mielialan alamäki ei jaksa odottaa uutta nousua. Synkkyydestä tulee ihmiselle tavaramerkki.

Uskovan onni on tuntea Vapahtaja ja kulkea hänen askeleissaan. Kristus ei poista meiltä ahdistuksen aiheuttajaa, mutta hän auttaa meitä vaivoissamme. ”Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan. Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä?” Ps.118:5-6. Uskovalle on varattu kaita tie taivasmatkaan, eikä se levene iän tai pyhityksen myötä – joskus jopa päinvastoin. Mutta rukoilemme Herraa, kannamme ongelmamme ja asiamme hänelle. Emme ratkaise kysymyksiämme taitavasti, mutta meillä on ihmeellinen neuvonantaja Jeesuksessa. Pyhä Henki kehottaa, rohkaisee ja auttaa meitä ymmärtämään pyhiä kirjoituksia. Ulkoisesti voi olla elämäntilanne pysyy samanlaisena, mutta sisäisesti näemme uskonsilmin. Silloin meidän näkemyksemme avartuu ja voimme sanoa Herran asettaneen meidät avaraan paikkaan: Se on Golgatan mäelle, ja sieltä valtavat näkymät jokaiseen suuntaan. Jeesus on uskovan puolella, siksi ei tarvitse pelätä.

Sinä Jeesus tunnet minut kokonaan, murheeni, ahdistukseni, heikkouteni, lankeemukseeni, avuttomuuteni. Kuljen usein huonona esimerkkinä kristitystä ihmisestä, enkä ole hyvä todistaja sinulle. Kuule rukoukseni ja aseta minutkin avaraan paikkaan, että näkisin sinut.  

25.8.08

Pihapiirissämme kasvaa lukuisia kirsikkapuita. Osa niistä on aikoinaan istutettu, osa on villiintyneitä vesoja. Ne ovat kuitenkin satoisia ja joka vuosi olemme poimineet syötäväksi maukkaita kirsikoita. Keväällä, kukkimisaikaan, voi hieman aavistella syksyn satoa. Runsas kukinta tietää yleensä runsasta satoa. Osasta kukkiin tulee aikanaan marja, ensin pieni vihreä herne ja sitten suureneva punertuva hedelmä. Kun marjat ovat tarpeeksi kypsiä, ne ovat pehmeitä ja tummanpunaisia. Poimiessa pitää käyttää tikkaita, että ylettyisi mahdollisimman korkealta poimimaan marjoja. Mitä raaempia marjat ovat, sen sitkeämmin ne ovat kiinni karassa. Kirsikat ovat joskus ryppäissä, mutta jokunen marja kasvaa yksikseen. Vaivannäön palkkana saattaa tulla ämpärillinen marjoja.

Kirsikat muistuttavat ihmisiä, ihmisetkin elävät sekä ryhmissä että yksin. Jumalan kutsun alla ihminen yleensä taistelee kaikin voimin vastaan ja mitä raaempi ihminen on tuossa kutsumisvaiheessa, sitä sitkeämmin hän haraa vastaan. Kypsät ovat jo taipuneet leikattaviksi, ne eivät ole tiukasti kiinni asuinpaikassaan. Vaikeudet kypsyttävät uskonratkaisuun, Herran Henki herättää, kutsuu ja valmistaa sydäntä Kristukselle. Ihminen itse pelkää, ettei vaan sekoaisi ja saisi hullun mainetta. Maineeltaan fiksu uskova tuntuu paremmalta kuin joku höyrähtänyt hörhö. Ongelma on siinä, että maailman hyväksymä uskovaisuus on kuollutta muotojumalisuutta, nimikristillisyyttä, kirkollisuutta vailla Kristus-elämää. Se ei pyri voittamaan sieluja Herralle, sillä ei ole näkyä taivaasta ja helvetistä. Se on hengellisesti sokea ja kuuro Jumalan puheelle.

Jumalan käsi kurkottaa ihmisen olemukseen ja pyrkii saamaan otteen sielusta. Korkealla elävät ovat vaikeimmin tavoitettavissa. Niitä ovat tämän maailman hyvää maistaneet ja elämänsä hopealusikkakerhossa viettäneet ihmiset. ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan;” Jes.65:2. Oman tahdon tie vie kadotukseen, siksi Herra yrittää vetää ihmistä kaidalle tielle.

Ryhmässä ja perhepiirissä on näennäinen sopu, kunnes Jeesus pelastaa yhden ihmisen porukasta. Silloin muut hermostuvat ja alkavat ihmetellä sen yhden elämää ja edesottamuksia. Vertailu toisten ihmisten kanssa synnyttää aina eriarvoisuutta. Ihmeellistä on sekin, että joskus kääntymättömät ihmiset kadehtivat uskovia, mutteivät kuitenkaan uskalla tulla uskoon. Aina kun ollaan tekemisissä hengellisten asioiden kanssa heidän poskensa hehkuvat punasta kuin kirsikat, mutta sydän on samalla jäätä tai kiveä. Lahjomaton totuus on heidän ongelmansa, sillä se tuntuu liian paljastavalta, valheista riisuvalta ja syyttävältä.

Osa sadosta putoaa maahan ja on vaarassa tuhoutua kokonaan. Linnut syövät ne, tai ihmiset sotkevat marjat. Jumala ei kuitenkaan unohda korkealta pudonneita, hän ajattelee heidänkin tulevaisuuttaan.  ”Älä myöskään korjaa tyhjäksi viinitarhaasi äläkä poimi varisseita marjoja, vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle. Minä olen Herra, teidän Jumalanne” 3.Moos.19:10. Huonot ihmiset ovat elämässään pohjilla. Heidän suunnitelmansa ovat kariutuneet ja epäonnistuminen on seurannut toistaan. Kurjuuden kuukaudet ovat herättäneet itsesyytöksiä ja muiden arvosteluja kosolti. Siinä on tilausta evankeliumille. Kristus tulee heidän luokseen köyhänä ja muukalaisena, lainavaatteissa. Ne, joita poimitaan alhaalta taivaan valtakuntaan, eivät luule itsestään liikoja. He elävät armon varassa. Jumalan marjaämpäri on täynnä alhaalta, synnin syövereistä, poimittuja poloisia.

Suo, Herra, satosi kypsyä korjuuseen. Valmista palvelijasi keräämään satoa valtakuntaasi. Lähetä omasi kaikkialle ja varusta lahjoillasi, armollasi. Kiitos, että kurkotat korkealla eläviä ihmisiä, etkä unohda maahan pudonneitakaan. Kiitos, että tulit köyhänä ja muukalaisena meidän luoksemme.

22.8.08

Juttelin erään ihmisen kanssa, jota en tuntenut entuudestaan. Hän kertoi hieman elämästään ja mieltymyksistään. Hän oli iloinen, elävässä uskossa ja kuuli mielellään Jumalan sanaa. Hän ei valittanut, mutta jossain vaiheessa keskustelussamme  tuli esille hänen niukka rahatilanteensa. Hänen rahan käyttönsä oli tarkkailun alla, hän sai rajoitetusti ja säännöllistetysti rahaa käyttönsä – tosin koko ajan. Joku siis holhosi häntä pysyvästi. Mietin, miten häneen tuli suhtautua, olisiko minun siis huomioitava hänen asemansa? Mutta päätin, että muut holhotkoot, minä en ryhdy sellaiseen puuhaan. Joku voi olla heikko raha-asioissa, mutta parempi syömisessä? Toinen osaa säästää, toinen haaskata. Uskoviakin on useaa sorttia.

Kristityn ihmisen olemuksessa ilmenee monenlaista heikkoutta, joka ei jalostu tai korjaannu iän myötä. Joskus kaveri pahenee vain ja viat ovat ilmeisiä, muiden katseltavia. Mutta sellaisena Jumala rakastaa meitä, juuri sellaisena, armo tulee oikeuksiinsa elämässämme. Huomaamme, että armoa on monenlaista, mutta kaikki se tulee Herralta. Ei ole vain hyvää ja helppoa kaikki peittävää armoa, vaan myös koettelevaa ja kuolettavaa armoa. Armoa, joka tuntuu rusikoivan meitä, jonka tunnemme kipeästi kuin vitsan sivalluksen paljaalla iholla. Kuitenkin sen takana on Jumala, hyvä Jumala, rakastava Jumala, meidän parastamme ajatteleva Jumala. Armo hoitaa meitä.

Milloin tunnemme Jumalan suuruuden? Silloin, kun olemme avuttomia ja hänestä riippuvaisia. Silloin katsomme häneen, silloin hän näkyy meille pyhänä, ainutlaatuisena, ainoana suurena valtiaana. ”Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.” 5.Moos.32: 39. Kuolettava armo vie pois omat mahdollisuudet, emme olekaan vahvoilla omassa lajissamme. Rahankäytön ammattilainen voi tehdä konkurssin, mutta kun Jumala tarttuu hänen talouteensa, se tasapainottuu. Joku yrittää henkeyttää rakkauttaan ja epäonnistuu pahasti, luontainen hyvyys vaihtuu vihaksi kuin liikennevalojen vihreä punaiseksi – tosin keltaisen kautta. Kun oma rakkaus loppuu, tarvitsemme hänen rakkauttaan. Joskus uskovainen yrittää olla tosiuskovainen ja tekee kovia päätöksiä paastosta, rukouksesta ja Raamatun lukemisesta, uhraamisesta. Mutta sitten hengellinen elämä lässähtää kuin olympialaisten pituushyppääjän hyppy yliastutuksi – ei lainkaan tulosta. Kun oma vanhurskautemme loppuu, tarvitsemme Kristuksen lahjavanhurskautta. Auttaminen ja toisten huomioiminen tyydyttää aikansa uskovaa ja lievässä myötätuulessa sitä alkaa kuvitella olevansa aika hyvä ja laupias. Joku aivan luettelee hyviä tekojaan. Mutta kun emme tiedä mitään omista hyvistä teoista, Vapahtaja ohjaa meitä edeltä valmistetuissa teoissa. Joskus luulemme olevamme hyviä rukoilijoita ja ylistäjiä, joka saattaa olla pelkkää sielullista hymistelyä. Mutta kun Herra tekee meitä tyhjiksi ja vie kurjan syntisen paikalle, vaikeroimme huonouttamme, niin yhtäkkiä hän synnyttääkin meissä kiitoksen ja ylistyksen. Maljamme valuu yli, tulee sanoja, jotka palvovat Jumalaa, tulee ihmiskieltä ja enkelien kieltä. Sisimmässämme on puhkaistu elävän lähteen vesi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Aika menettää merkityksensä, sillä Jeesuksen kanssa on ihana olla.

Kuolettava armo vie elävän Jeesuksen luo. Opimme, ettei elämämme missään suhteessa ole itsemme varassa, vaan Jeesus ohjaa sitä. Emme silloin enää ota kunniaa itsellemme, sillä olemme huomanneet, ettei se ole sittenkään meistä, meidän ansiotamme tai erinomaisuuttamme. Pyrimme kiitollisina lepäämään Herran rintaa vasten, hänen suojassaan, hänen valintoihinsa luottaen ja kaivaten hänen siunaustaan. Samalla muistamme hyvällä senkin, millä hän meitä kuoletti, senkin ajan, kun hän löi meitä. Parantuneena menneisyys saa uuden valon, Jumalan valo loistaa niihin hetkiin, joissa kuljimme kovin yksin ja itkuissa. Jeesus oli silloinkin kanssamme, eikä hylännyt meitä.

Sinun käsiisi, elävä Jeesus, on ihana antaa itsensä, rakkaansa, ongelmansa, syntinsä, heikkoutensa, pelkonsa, työnsä, kotinsa ja hengellinen elämänsä. Olen pieni, pienenevä, heikentyvä ihminen ja sinun omasi. Sinä olet korkea ja pyhä ja kuitenkin tulet minun, alhaisen luokse ja olet luvannut valmistaa minullekin paikan luonasi ikuisuudessa. Kiitos, aamen.

18.8.08

Kalle oli kuollut, luin hänen kuolemanilmoituksensa lehdestä. Hän oli minua nuorempi mies. Tapasimme hänen kanssaan joitakin vuosia sitten kirjani painotyön puitteissa. Hän oli ammatiltaan suuren kirjapainon esimies ja hoiti niin ollen tuotantolinjaa. Teimme usean vuoden kuluessa yhteistyötä kaikkiaan kolmen painoprojektin puitteissa. Kalle poikkesi meillä kotona, jossa kävimme läpi painotöiden yksityiskohdat, korjaukset ja tarkennukset. Myös puhelimessa puhuimme usean kerran. Kalle oli miellyttävä, hyväkäytöksinen ja asiallinen. Muistan, kuinka ajattelin ensi tapaamisemme jälkeen, että tämä mies voisi olla vaikka uskovainen. Mieleeni jäi myös rauhallinen puhetapa ja hyvä keskittymiskyky.

Kun tein vuosi sitten uutta painotyötä ja kysyin painosta Kallea, minulle kerrottiin, että hän on vakavasti sairas ja poissa toistaiseksi työelämästä. Se oli murheellinen uutinen, sillä oli ollut helppoa asioida aiemmin hänen kanssaan. Rukoilin heti hänen sielunsa pelastumisen puolesta. Meidän yhteistyömme alkoi ”Jeesus on Herra” kirjani toisesta painoksesta. En tiedä, miten tarkkaan hän tutustui materiaaliin, mutta joka tapauksessa se oli hänen edessään. Hänen oli ainakin mielessään otettava kantaa siihen, oliko kirjan otsikko ja sanoma totta. Emme keskustelleet hänen kanssaan uskonasioista, vain painoteknisistä seikoista. Viimeinen yhteinen työprojektimme oli uusin kirjani ”Hänen huolenpidossaan”.

Kuolinilmoituksessa sanottiin, että Kalle jätti kauniin muiston. Siinä oli myös ajatus, että hänen oli nyt hyvä olla. Oliko se tyypillistä maallista kuvittelua, vai oliko hän todella pelastunut? Oliko Kalle tullut uskoon, oliko uudistunut, oliko saanut syntinsä anteeksi. Oliko Jeesus kirjaimellisesti tullut hänen Vapahtajakseen ja Herrakseen?

Joskus yön hiljaisina hetkinä Jumala puhuu ihmiselle ja joskus joku ottaa onkeensa. Joskus paatunutkin ihminen herätetään kuulemaan Jumalaa, hänen sanaansa. ”Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni. Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen: 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas? Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen; ennen kuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. Eikö niin: heidän telttanuoransa irrotetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'" Job 4:12-21. Sairaus, ahdistus, heikkous auttavat ihmistä kuulemaan Jumalaa. Vahvat kuorsaavat onnensa ohi. On tärkeää tajuta ajallisuus, että voisi kurottautua ikuisuutta kohti.

Inhimillisesti suuret asiat, maailmantapahtumat, elintaso, menestys ja kuuluisuus ovat vain tuhkaa, kun olemme elävän Jumalan edessä. Vain vähän ymmärrämme, vain vähän tiedämme. Pieninä annoksina Herra meille armoa ja totuutta syöttää, että vakuuttuisimme hänestä. ”Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?" Job 26:14. Mitä onkaan kerran astua taivaan kirkkauteen ja saada nähdä Jumala. Millaista onkaan mennä läpi avaruuksien ikuisen Majesteetin valtaistuimen eteen. Millaista onkaan kumartua Pyhän edessä, Pyhän, joka voi sanoa jokaisen ihmisen ikuisen kohtalon.

Sinä puhut usein, Jeesus, niin hiljaa. Meluisuutemme ja maailman hälinä karkottavat ajatuksemme sinusta. Sinä viet ihmisen sivuun, pois melskeestä kuuntelemaan sinua. Odotan ja pyydän, että tartut salatulla tavalla niihin ihmisiin, joiden kanssa elän ja kuljen. Auta heidät taivastielle, suo heidän pysyä sillä perille asti. Puhu eläville surun aikana, vedä Kallenkin läheiset yhteyteesi.

16.8.08

Tapasin eräässä kirkossa kaksi naista äidin ja tyttären. Juttelimme. Kävi ilmi, että äiti oli juuri täyttänyt 93 vuotta, tyttären ikää en kysynyt. Tytär kertoi lukeneensa päivittäin äidilleen kirjoittamaani hartauskirjaa ”Jeesus on Herra” jo neljä vuotta putkeen.  Nyt vanha rouva oli sitten päättänyt tulla itse mukaan kirkkoiltaan, että saisi tavat minut, kun emme olleet koskaan nähneet. Olin liikuttunut, että tuo vanha, vaikkakin pirteän oloinen, nainen halusi tavat minut. Hän istui aivan kirkon etuosassa kuullakseen puheesta tarkasti joka sanan. No, toivottavasti ei pettynyt pahasti, joskushan lähempi tuttavuus särkee utukuvia ja todellisuus on karvaisempi kuin kuvitelmat.

Uskovien yhteyden kannalta on tärkeää, että voimme kokoontua kristittyinä Jumalan sanan ääreen. Mutta ihmisinä me olemme kaikki vain vajavaisia saviastioita, jota kestävät aikansa ja sitten lahoavat. Merkillinen asia muuten tuo salattu pyhien yhteys. Se ei ole ihmisen suunnittelun tai neuvottelun tulos. Mutta Jumala synnyttää sitä pitkin matkaa. Meillä vain ihmisinä on suuret taipumukset ja edellytykset tuhota kaikki Jumalan työ jo alkuunsa. Myöskin uskovien yhteydelle löytyy viholliset, jotka pyrkivät hajottamaan ja tuhoamaan kaiken kauniin, mitä Herra rakentaa tällä saralla.

Vapahtajan perässä kuljettiin aikanaan jatkuvasti, kuka milläkin motiivilla. Fariseukset kärkkyivät Kristusta kiinni virheistä, syntiset ja sairaat taas etsivät pelastusta ja parantumista. ”Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään."  Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan. Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen." Joh.12:19-21. Mikä lie ollut kreikkalaisten mieli tullessaan Jeesusta etsimään? Perinteisesti heistä kerrottiin, että etsivät viisautta. Heillä saattoi olla siis taipumusta filosofiaan ja teologiaan. Mutta oliko heistä elävän Jumalan kohtaamiseen, olivatko he valmiit lähtemään taivastielle? Liian monet tulevat ihmettelemään Jeesusta ja sitten häipyvät omille teilleen. 

Ihmiset pettyivät myös Jeesukseen, evankeliumi ei maistunutkaan hyvälle. Hänet hylättiin, tuomittiin ja tapettiin. Odotukset kohdistuivat lihan pyhyyteen, ihmisen kaunistamiseen, itsekkäisiin tavoitteisiin ja ylpeään paremmuuteen. Kristus ei ollutkaan heille mieleen, hän ei toiminutkaan ihmisten tahdon mukaan. Herra kitkee pois harhaluulomme ja uskonnolliset kuvitelmamme. Jäljelle jää vain elävä Jumalan Poika, joka toteuttaa Isän tahdon kokonaan ja lopullisesti. He, jotka alistuvat tähän suunnitelmaan, saavat siunauksen ja ilon. Emme voi neuvoa Jumalaa, mutta voimme ottaa häneltä vastaan neuvoja omaan elämäämme. Jeesus sanoi oman ohjelmajulistuksensa yhteydessä: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” Luuk.7:23. On siinä sulattelemista yhden ihmiselämän ajaksi, kun opettelee ymmärtämään kaikkea Jumalan tahtoa ja kirjoituksia. Hän vie uskovaansa joskus outoja teitä. 

Siunaa, Jeesus, heitä, jotka tahtovat perässäsi kulkea. Anna heille sinun tuntemisestasi tie, totuus ja elämä. Vuodata rakkautesi kaipaaviin sydämiin ja anna heidän maljansa olla ylitsevuotava. Kiitos heistä, jotka esimerkillisesti elävät uskossa ja luottamuksessa sinuun – näytti miltä näytti.
 

14.8.08

Saksan valtio on tehnyt uuden lakiesityksen kansalaisilleen: Tulevaisuudessa alueen kodit pyritään saamaan kattavasti aurinkoenergian piiriin. On tarkoitus, että lakisääteisesti uusiin taloihin asennettaisiin laitteet, joilla voisi hyödyntää päivän lämmön ja säteet jokaiseen talouteen. Myös meidän kodissamme saatettiin päätökseen uusi lämmitysjärjestelmä, joka suo mahdollisuuden siirtyä osittain aurinkoenergiaan talon lämmittämisessä.

Auringon valo on edellytys kaikelle elämälle, siksi Jumala teki sen jo ensitöikseen. Tarvitsemme sitä kaikki, aina ja riittävästi. Mutta älkäämme pitäkö sitä itsestäänselvyytenä. ”…hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” Matt.5:45. Auringon paisteesta ei vielä voi arvioida ihmisen hyvyyttä tai syntisyyttä, Jumala on tasapuolinen ja antaa valoa kaikille. Uskoville hän antaa valoa, että he olisivat kiitollisia Herralleen, kääntymättömille hän antaa valoa, että tekisivät parannuksen.

Taivaalla näkyvä aurinko on esikuva Kristuksesta. Vapahtajan valo on evankeliumi, joka kohtaa koko ihmiskuntaa. Hänen hyvyytensä loistaa ihmisille. Valitettavasti vain monetkaan eivät välitä tästä valosta, vaan viihtyvät mieluummin pimeässä ja perkeleen töissä. ”Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun kumotus, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi.” Jes.60:19. Evankeliumin julistamisen tragedia onkin siinä, etteivät ihmiset välitä Jeesuksesta. Kaikista Jumalan lähettämistä hyvistä asioista huolimatta suurin osa ihmisistä tahtoo vaeltaa ikuiseen kadotukseen. Jeesuksen vihaaminen asuu ihmisissä perisynnin tähden, synnymme Jumalan vastustajiksi. Vastustamme luonnostamme kaikenlaista meihin kohdistuvaa nuhtelua, kuritusta ja koettelemuksia. Monet laittavat Jumalan syyksi omat töppäilynsä tai elämän vaikeutensa. ”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." Joh.3:19-21. Herra johtaa halukkaita elämän tielle ja totuuteen pyrkivät eivät joudu häpeään. Loppujen lopuksi on tärkeää tehdä totuus ja tulla valoon, se vapauttaa syyllisyydestä ja kuolemanpelosta, sekä antaa elämään tarkoituksen.

Istuessani auringon valossa ilman mitään kiirettä tunnen levollisuutta olemuksessani. Silloin ei tapahdu juuri mitään, kaikki näyttää pysähtyneen. Mutta Jumala vaikuttaa ja ylläpitää maailmankaikkeutta juuri siinä tilanteessa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen vakuuttuneempi olen siitä, ettei ole mitään pysyvää valoa Jumalan sanan ulkopuolella. Olemme niin valaistuja tai pimeitä, kuin on suhteemme Raamattuun. Se säilyy vielä silloinkin, kun taivaalla näkyvä aurinkokin on lopullisesti sammunut. Siinäpä on miettimistä alkuräjähdys uskovaisille.

Kristus, valoni, kilpeni, aurinkoni, viisauteni ja voimani, kiitos armostasi, jonka varassa olen tänäänkin saanut elää. Anna valosi loistaa elämääni ja sydämeeni, niin että etsisin aina sinua ja näkisin maailman asiat sinun valossasi. Anna valosi hänelle, joka on pimeässä ahdistuksen, yksinäisyyden, sairauden, köyhyyden tai synnin tähden.

10.8.08

Olimme ajelulla vaimoni lapsuuden maisemissa Laukaassa. Poikkesimme hänen entisessä kotitalossaan. Maisema oli muuttunut melkoisesti viidenkymmenen vuoden aikana ja talokin oli saanut korjausta, uuden värin ja ilmeen. Mutta muutamasta maamerkistä tunnistimme paikan olevan etsimämme. Teimme tuttavuutta talon nykyisen omistajan kanssa ja tutustuimme hänen kahteen suureen koiraansa, jotka hyörivät ympärillämme. Lähtiessämme pois, huomasimme postilaatikon vieressä paljon puhuvan varoituksen: Siinä oli koiran kuva ja ohessa teksti: ”Pelasta päiväni – murtaudu meille”. Humoristinen kyltti piti mitä ilmeisemmin asiattomat tunkeilijat loitolla.

Ihminen kaipaa turvaa elämäänsä, siksi moni hankkii koiran. Jollekin ihmiselle riittää omaisuus ja vakaa asema, ihmiskiitos ja kunniamaininnat julkisuudessa. Monet kaipaavat ja tarvitsevat monia ystäviä ympärilleen ja luotettavat kontaktit antavat sisältöä ja syvyyttä arkeen. Ulkomailla saattaa olla palkatut vartijat, kodin ympärillä korkea aita ja lisäksi vielä kaikenlaista aseistusta uhkaa vastaan. Kaiken keskellä elää epävarma, arka ihminen peläten huomista ja ihmisiä, pahan voimia ja kohtaloa.

Kristittyinä tarvitsemme Herran neuvoja, opastusta, ja opetusta jatkuvasti. ”Että Herra olisi sinun turvanasi, siksi olen minä nyt neuvonut juuri sinua.” Snl.22:19. Jeesuksen yksi ominaisuus on olla meille neuvonantaja. Hänen neuvonsa kuljettavat meitä turvallisesti, niin että usko säilyy ja voimme omistaa Jumalan rauhan joka aika. On suurenmoinen asia, että Herra puhuu meille ja voimme kuulla hänen ääntään. Vapahtaja ei ole sokea, kuuromykkä, kuollut, vaan elävä, tunteva ja vaikuttava Jumala, jolle asiamme ovat tunnetut.

Jumalan rauha on kuitenkin yli kaiken ja tärkeä lahja kristitylle. Herra ei ole tarkoittanut, että hänen omansa vain jotenkin rämpien menevät elämänsä kuin suon ylityksen. Meidät on tarkoitettu elämään ja seisomaan tukevasti kalliolla, Kristus-kalliolla. Jumalan horjumaton rauha on uskon hedelmää, jota hän suo anovalle alttiisti ja soimaamatta. Vanha hengellinen laulu ilmaisee luottamuksen näin:

1. Ain' rauhaa vain, kun synti taiston tuo! Sun veres, Jeesus, meille rauhaa suo.

2. Ain' rauhaa vain, kun 'työ on kiireinen! On mieli tyyni tiellä Jeesuksen.

3. Ain' rauhaa vain, kun kaikk' on vaikeaa! Hellästi Jeesus huolet huojentaa.

4. Ain' rauhaa vain, vaikk' ilman ystävää!  On Jeesus läsnä, turvaksemme jää.

5. Ain' rauhaa vain, jos onkin outo tie! On Jeesus meidän, purttamme hän vie.

6. Myös rauhaa vain, kun kuolon hetki lyö! Sai Jeesus voiton, valkes tuonen yö.

7. Se kyllin on; pian taisto taukoaa, ja Jeesus ikirauhan lahjoittaa. 

Pimeys tuo pelon ja epävarmuuden. Epäusko ja lihallisuus ovat sukua keskenään. Mutta Kristuksen armo vapauttaa ihmisen pimeyden otteesta. ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä - ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;” Ef.5:8-10. Vapahtaja tuo valon, niin että sielu vapautuu. Se on ensisijaisesti sisäistä lepoa Herrassa. 

Sinä, Jeesus, olet ikuinen turvani. Sinun rauhasi tyynnyttää mieleni ja tunteeni. Sieluni saa asua turvassa uhkien keskellä. Sinä annat neuvot asioihini, anna minun kuulla äänesi ja toimia sen mukaan. Valaise tieni ja osoite sen suunta, sillä vain sinä tiedät, mikä on minulle parasta.

5.8.08

Hannu, ystäväni, loukkasi jalkansa. Hänen oikean jalkansa akillesjänne katkesi liiallisesta rasituksesta. Menin käymään häntä katsomassa. Hän tuli avaamaan oven kainalosauvoihin nojaten. Juttelimme ja hän pyysi minua rukoilemaan puolestaan. Tein sen mielelläni, sillä olimmehan pitkäaikaisia ystäviä. Rukouksessa ollessamme nousi mieleeni voimakas ajatus ja puhuin sen Herralle: - Anna ystävälleni tämän sairauden aikana syvenevästi sinun tuntemisesi ja puhu väkevästi hänelle näinä päivinä, jotka olet sallinut hänen osakseen tulla. Lähdin matkaan. Palasin parin viikon kuluttua sain kuulla, että Hannu oli kaatunut portaissa ja katkaissut kätensä. Voi, voi, ajattelin. Uskallanko vielä rukoilla Jumalan puhetta ystävälleni, miten hän kokee tämän vaivan? Menin taas katsomaan häntä. Hannu oli hyvissä sielun voimissa ja kulki pyörätuolin kanssa kotonaan vaimonsa avustamana. Hänen aikataulunsa ja tulevaisuuden suunnitelmansa olivat menneet uusiksi. Nyt oli oltava vain hiljaa ja kuunneltava Herraa. Kuukauden kuluttua hän tuli suviseuroihimme puhumaan ja oli juuri saanut kiusalliset kipsit pois raajoistaan. Puhe oli herkistynyttä ja siinä oli iäisyyssävy. Ilmeisesti sairasloma oli ollut hänelle siunauksen aikaa.

Luulen, että kukaan meistä ei valitsisi hiljentymisen ja ristin tietä ilman, että Herra meitä siihen taivuttaa ja suostuttelee? Yllättävät muutokset stressaavat mieltä ja on vaikeaa saada asioita edes mielessään järjestykseen, puhumattakaan käytännöstä. Tuntuu turhalta olla turha. Ihminen, joka on tottunut tehokkuuteen ja tuottavuuteen, kärsii joutenolosta. Kuitenkin toiminnan pysähtyminen voi olla Jumalan aika ihmisen elämässä. Silloin Herra puhuu hiljaa sydämelle ja tuo valoaan pimeään.

Kristitty voi varustautua hengellisiin taisteluihin, sillä niitä tuppaa tulemaan eteen pitkin matkaa. Jos valitsemme menestyksen, emme voi valita ristiä ja kaitaa tietä. ”Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat” Apt.20:23. Pyhän Hengen elävä todistus oli rohkaisevaa ja vahvistavaa, mutta samalla siinä oli totuus, joka kirveli. Kuinka tärkeää uskovalle onkaan toisten uskovien ystävyys. Ahdistuksen aikana on ilo omistaa ystäviä, esirukoilijoita ja samoin ajattelevia. On myös arvokasta, että ystäville voi puhua suoraan, rehellisesti ja omalta tasoltaan pelkäämättä.

Ihminen on perisynnin alainen ja niin ollen taipuvainen kierouteen ja epärehellisyyteen, olemaan puolueellinen itselleen ja syrjimään, unohtamaan sekä halveksimaan muita. Jumala pysäyttää ihmisen peilin eteen. ”Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä, niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään, avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä. Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.” Job 36:8-11. Joskus Jumala sitoo ihmisen kurjuuden köysillä, eikä siinä ole varaa valittaa. Se on tilinteon aikaa, jolloin omat viat tulevat ihmiselle itselleen ilmi. Joskus kovapäiset ihmiset syyttävät edelleen vain toisia, eivätkä suostu syntisiksi. Kuuleminen ja taipuminen helpottaa oloa. Jumalan lahja on se, että ihminen voi siirtää kaikki asiansa Herran turvallisiin käsiin – se on uskoa.

Muista, Herra, kärsiviä lähimmäisiäni. Auta heitä, paranna heitä, puhu heille. Anna minunkin oppia jotain heidän kärsimyksistään, että voisin sydämessäni ymmärtää sen sanoman, minkä olet tarkoittanut viestiksi tähän aikaan. Anna esirukouksen mieltä ja henkeä, että muistaisin heitä, jotka ovat ahdistuksissa ja kurjuuden köysissä.

3.8.08

Seisoin kassajonossa, edessäni oli mies, jonka paidan selkämyksessä oli neljällä eri kielellä ”Jeesus rakastaa sinua” espanjaksi, saksaksi ja italiaksi, yhtä en tiennyt. Luin ajatuksissani tekstejä, kunnes havahduin: siinä puhutaan kaikkein tärkeimmästä asiasta. Jossain vaiheessa hän ilmoitti myyjälle kaupanteon yhteydessä olevansa lähetystyössä Euroalueen ulkopuolella ja pyysi jotain kaavaketta verotuksellisiin asioihin. Sitten mies lähti ja en nähnyt häntä enää. Hienoa, ajattelin, että on rohkeita Kristuksen tunnustajia, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen evankeliumin julistamisen.

Suuren maailman meno on joskus uuvuttavan ylivoimaista ja kristitty saattaa tuntea masennusta, kun Herra unohdetaan ja Raamattu poljetaan maahan. Uskoamme koetellaan, kun emme näe ihmeitä, merkkejä, tunnustekoja, rukousvastauksia ja toiveiden toteutumista. Kaikenlainen kiire ja turha touhuilu uuvuttavat. Ei ihme, jos karttamerkit ja kierrettävät rastit ovat joskus kadoksissa, kuin entisellä suunnistajalla. Hyvin alkanut matka ja kilvoittelu on päättynyt suureen korpeen, jossa ei ole kavereita.

Jeesuksella on vain yksi päämäärä maailmaan nähden: todellinen parannus, kääntymys väärältä tieltä elämän tielle, Vapahtajan vastaanottaminen pelastajaksi. Tässä toiminnassa Herra käyttää tasapuolisesti koko henkilökuntaansa. ”Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat." Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.” Apt.5:19-21. Julkinen sanoma, julkisesti puhuttu on Jumalan kutsu elämään. Tässä vaiheessa ihmiset ovat vain kansaa tai maailmaa, mutta pelastuneina he ovat rakkaita Jumalan lapsia, jotka Herra tuntee nimeltä. Maailma vaientaisi uskovat ja eksyttäisi yön pimeyteen, mutta Jumala on toista mieltä.

Evankeliumi pysäyttää ihmisen joskus kodissa, joskus kaupassa, joskus torilla, joskus kirkossa. Siinä on elämä, Kristuksen Henki ja kutsu. Mutta maailmalle uskovat ovat kummajainen. ”Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?" Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: "He ovat täynnä makeata viiniä." Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille:” Apt.2:12-14. Evankelistoja myös pilkataan ja vainotaan. Heidän arvonsa on maailman silmissä: ei mitään. He ovat maailmalle kuin kuoleman lähettiläitä, joiden seurassa koko olemus puutuu. Maailma yrittää keksiä syitä outoon käytökseen, niin ihmeellinen on evankeliumi.

Kuinka kiitollisia meidän tulisi ollakaan niille ihmisille, jotka ovat ajatelleet meidän pelastustamme, meidän iankaikkista hyväämme, meidän taivaspaikkaamme, meidän nimeämme elämänkirjassa. He ovat tuoneet meille Jeesuksen, evankeliumi on kolkuttanut sydäntemme ovella päästäkseen sen hallitsijaksi. Joskus sen viesti on ollut kuin pieni kuiskaus yön pimeydessä tai silkkipainoteksti T-paidassa ja Jumala on puhunut sen kautta.

Siunaa, Vapahtaja, uskovia, jotka olet lähettänyt tähän maailmaan kuuluttamaan hyvää sanomaasi. Anna meille iloa uskon kantajina, ettemme koskaan kuvittelisi hetkeäkään, että jokin kääntymätön maailmanihminen olisi meitä paremmassa asemassa. Sinä, Jeesus, olet meidän perintöosamme ikuisesti.

28.6.08

Tein puutöitä, suunnittelin ja rakensin. Käsisirkkeli oli ahkerassa käytössä, lyhensin puita sopivan mittaisiksi eri kohteisiin. Useamman päivän työrupeama oli lopuillaan ja pätkin vielä ylijäämäpuita tarkoituksena lämmittää niillä sauna. Silloin tulin huitaisseeksi sirkkelin ylös kaaressa liian läheltä vapaata kättäni. Terän suojalaippa oli jäänyt jumiin, ja terä pyöri vielä vinhasti. Samassa tunsin vapaan käteni iholla kosketuksen, joka enteili pahaa. Vedin käteni nopeasti kauemmas sirkkelistä ja pelkäsin pahinta. Sormikas oli silpoutunut etusormen ja peukalon välistä rikki viiden sentin matkalta. Vedin sen nopeasti pois kädestä ja tarkastin vaurion. Ei mitään jälkeä, ei verta, ei silpoutuneita jäseniä. Tarkasti katsottuani näin pitkin kättä sirkkelin terän kosketuspinnassa aivan ohuen punaisen viivan, joka sekin hävisi muutaman tunnin kuluttua.

Olin ollut lähellä todellista onnettomuutta ja suuressa vaarassa. Olisin voinut joutua sirkkelin terän säälimättömään rouhimiseen, valtimoni olisi voinut katketa, luita mennä poikki. Olisin voinut joutua pitkälle sairaslomalle. Jumala oli säästänyt minut onnettomuudelta. Ajattelin, etten olisi voinut yrittämälläkään onnistua sohaisemaan sirkkelillä niin läheltä käden ihoa kuitenkaan vahingoittamatta itseäni. Se oli ollut Herran varjelus. Pidin kiitosrukoushetken, huokasin uupuneena.

Joskus elämä on aivan kuin katkeamassa, inhimilliset edellytykset ovat menneet ja on vain katsottava ja luotettava Jumalaan. ”Ja sinun elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi. 5.Moos.28: 66. Mutta Jumalan sana osoittaa, miten hän hallitsee kaiken. Tuo pieni sana ”näyttää” on avain, jolla Jeesus tahtoo sanoa, että hän hallitsee kaiken. Hän riisuu uskovaa luottamasta itseensä tai ulkoisiin edellytyksiin, tietoon tai taitoon. Uskovan on opittava tarttumaan uskossa Vapahtajan helmaan kiinni kuin sairas vaimo aikoinaan. On odotettava Herran suurta armoa ansiotta osakseen syntinsä tuntien.

Yllättävät elämäntilanteet tulevat eteen kulman takaa ilman varoituksia. Siksi on hyvä rukoilla aina Herraa ja hänen apuaan kaikkeen, sillä siinä on elämän turva. ”Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava” Apt.27: 34. Jumala on tarkka ja kaikkivaltias, hänelle ihmissielun pelastus on kaikkein arvokkain asia ja ainoa todellinen päämäärä jokaiseen ihmiseen nähden.

Mutta mikä onkaan hius? Pieni, ohut karva, jota on vaikea nähdä huonossa valossa tai heikolla näkökyvyllä. Yksi hius on rakenteeltaan sarveiskalvoa, samaa kuin käden ja jalan kynnet. Hiuksia on normaalilla ihmisellä tuhansia, satojatuhansia. Luulisi, etteivät ne ole laskettavissa? ”Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu” Luuk.12:7. Jos Jumala laskee tarkasti hiuksemme ja pitää niistä lukua, on selvää, että hänen vaikutusvaltansa on aina ja kaikkialla yhtä suuri. Jos siis ongelmamme on hiuskarvan veroinen tai suuri kuin vuori, ovat ne kuitenkin Jumalan käsiteltävissä niin kuin hän tahtoo. Jos minä koohellan sirkkelin kanssa varomattomasti, voi Jumala kuitenkin estää onnettomuuden. Herra on ihmeellinen. Vielä päivä ko. tapauksen jälkeen ajattelin sitä armoa, jota olin saanut osakseni. Ajattelin myöskin sitä, että jos voisin elää aina näin lähellä Herraa, olisi elämäni todella rikasta. En elä sattumista, säkästä, vaan johdatuksesta ja Jeesuksen johdattamasta suunnitelmasta. Silloin voin ottaa myöskin huonot asiat ja epäonnistumiset hänen kädestään. Voin oppia tuntemaan Jumalaani syvemmin.

Sinä Herra, olet luonut minut ihmiseksi, kuvaksesi. Mutta synti on turmellut minut ja olen täysin riippuvainen sinusta. Teen työtä ja elän elämää, johon olet minut kutsunut ja huomaan, että sinun kätesi ohjaa ja varjelee minua. Kiitos, että valvot ja autat, sillä itse en pysty siihen. Kiitos, että tunnet ja hoidat minut hiuskarvan tarkkuudella. 

13.6.08

Suomeen on rantautunut uusi villitys. pitää olla oma seurakunta, vaikka pienikin. Merkittävät kirkonmiehet ja muutamat kenkää saaneet vapaittensuuntien miehet ovat hanakoita perustamaan sellaisia. Taustalla lienee poikkeuksetta henkilökohtainen tappio, halveksituksi joutuminen, oman arvon heikkeneminen, itsensä yliarvostus, ylpeys, ja kaidan tien kadottaminen. Harvoin syynä on ollut elävä usko, sillä sehän katsoo näkymättömiin. Aikansa nämä pienet ryhmät ja lahkot sitten elävät johtajaansa nojaten nähden näkyjä suuresta herätyksestä ja heidän porukkansa yksinvaltiudesta. Vähitellen kuitenkin alkaa tulla todellisuus esiin: tämä ei ollutkaan sitä, mitä odotettiin. Menestyksen sijaan on tullut kerä ongelmia, solmuja ja ristiriitoja, vaikeuksia ja kiistoja. Johtajassakin on ilmennyt yllättäviä vikoja ja puutteita, suorastaan heikkouksia ja syntejä. Keskinäinen yhteisymmärrys on alkanut rakoilla ja monista ennen niin itsestään selvistä asioista syntyi riitaa. Raha on myös tullut entistä suurempaan merkitykseen pienen seurakunnan elämässä, sitä hamutaan, vaaditaan ja kerjätään. Kunnon uskovaisen mitaksi tulee hänen uhrialttiutensa ja kymmenyksensä. Laupeus ja lempeys on haudattu hiljaisuudessa kirkon lattian alle. Rakkaus Kristukseen on alkanut hiipua, tilalle on tullut kova ja kuiva oppi vaatimuksineen ja ihmissääntöineen. Aiemmin niin vapaahenkinen ja riemullinen ylistyskin on muuttunut hammasten kiristykseksi ja siihen on tullut pakkopullan leima: Aivan kuin taivas olisi suljettu ja uskovien pitäisi osata se avata ylistyksellään? Vääriä profetioita on alkanut ilmetä myöskin jatkuvasti, valvomattomat kristityt ovat kadottaneet yhteyden Herraan ja alkaneet korvata Hengen sanomat sielullisilla toiveilla, joissa tavoitellaan parantumisia ja ihmeitä. Parannus, risti, kärsimys, ahdistus ja murhe, oman lihan kuolettaminen, täyssyntisen uskovaisuus on kielletty lähes kokonaan, sillä eihän tällaisessa ”tosiuskovien” joukossa voi olla mitään vikaa, puutetta tai epätäydellisyyttä? Onhan se kova paikka, kun lähes täydellinen ihminen joutuu kekkaloimaan tavallisten syntisten seurassa? Siihen ei näköjään pysty kuin Jeesus.

Monet uskovat jäävät kuitenkin kirkkoon ja elävät siellä pienellä paikalla palvellen Kristusta uskossa. Heistä ei tehdä suurta numeroa, heidän nimensä ei ole etusivuilla, eikä heitä haastatella TV7 lähetyksissä tai radio DEI:ssä.  He uskovat enemmän kuin näkevät. Heidän hengellinen elämänsä rakentuu Jumalan sanan varaan, he seuraavat elämässään Jeesusta. Heidän esikuvansa ja voimansa lähde on hylätty, ylenkatsottu, maailman vihaama, kärsivä, vertavuotava Vapahtaja. He lepäävät Jeesuksessa ja nauttivat sielun siunausta Kristuksen haavoista. Heidän Herransa on ylösnoussut ja elävä.

Jo alussa oli uskovien yksi keskeisiä vaikeuksia seurakunnan koossa pysyminen. Syntyi puolueita, jotka vastaavat nykyisiä valtavirtauksia, herätysliikkeitä ja työnäkyjä. ”Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen” 1.Kor.11:19. Jumalan sallimuksesta koetukset kohtaavat Herran omia, se vie usein ihmiset eri karsinoihin. 

Kun seurakunnat ovat kriisissä ja herätysliikkeet tuuliajolla, niin uskovaa koetellaan, hän kärsii. Silloin Jumala opettaa hänelle uusia asioita, jotka eivät ole lihalle mieleen, mutta ruokkivat uuden luomuksen uskoa.  ”…mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta…” 1.Piet.4:16-17.  Tuomio ei tässä ole iankaikkinen, vaan ajassa tapahtuva, joka kurittaa, tuo kärsimystä ja vaivaa. Nämä ovat puhdistuksen aikoja, jolloin seurakunta tuntee kovaa ahdistusta ja tuskaa kutsumuksestaan.

Suo, että voisimme nähdä sinut, Jeesus, aina kaikessa ensimmäisenä, suurena, täydellisenä, Vapahtajana, ettemme kompastuisi ihmisiin ja virheisiimme. Auta, että pettyneet kristityt eivät luopuisi sinusta, kun sallit tuomion ja kurituksen aikoja. Herra, kirkkosi on kuin rikkirevitty ruumiisi, suo sen olla sinussa ristille asti, että se näkisi myös ylösnousemuksen ihanan aamun.

7.6.08

Nykyisin on autoilijoiden kiusaksi laitettu sivuteille hidasteitä. Ne ovat sellaisia bitumimöykkyjä, jotka ovat koholla tien pinnasta niin, että autoilijan on pakko hiljentää vauhtia, muuten auto rikkoontuu. Aikoinaan tiet olivat surkeita kunnoltaan, kuoppaisia hiekkateitä ja huonosti ojitettuja. Myöskin autot olivat huonoja ja hitaita. Esteitä riitti ilman suunnitteluakin ja vaikeus kuului luonnostaan liikenteeseen. Toinen erikoinen kiusa liikenteelle ovat keskelle tietä laitetut kaistajakomerkit, jotka tulevat yllättäen pimeästä ajajan näköpiiriin. Entinen tie oli hyvä ja helposti ajettava, mutta nyt pitää olla tosi tarkkana, ettei kajauta liikenteenjakajaan. Vielä lisäksi on runsaasti kieltoja, rajoituksia ja varoituksia. Liikenne ei todellakaan sisällä mitään rohkaisua tai kannustusta, ajaja ei saa tunnustusta kuin itseltään.

Uskovan tie on kaita, kapea ja vaikeakulkuinen, mutta johtaa taivaaseen. On joitakin, jotka yrittävät kulkea sitä tietä omin voimin ja inhimillisin edellytyksin, epäonnistuen. Sitten on sellaisia, jotka yrittävät seurata uskovien esimerkkiä ilman kääntymystä, todellista parannusta. heidän osansa on kaatua esteisiin, joita Jumala laittaa heidän eteensä. ”Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin” 2.Moos.14:25. Ilman Jeesusta ihminen hukkuu, Jeesuksen avulla tie löytyy, avautuu ja on luotettava.

Perkele kampittaa uskovia mahdollisuuksien mukaan. Se tulee yllättävästi ja puuskuu vihaansa Herran omien niskaan. Se valjastaa parhaat palvelijansa tekemään uskoville kiusaa ja vainoa. Se vastustaa hengellistä herätystä, Kristuksen ristiä, elävää kristillisyyttä, esirukousta, henkilökohtaista todistusta, Jumalan sanan kunnioitusta ja uskovien yhteyttä. Se tekee kaikkensa vesittääkseen kristillisyyden ja pyhän sanan totuudet. Se käyttää pilkkaa, vainoa, pelkoa, syntiä, maailmaa ja uskontoa syöstäkseen Kristuksen pois ihmissydämistä.

Jokaisen uskovan on visusti tutkittava, että olisi esteeksi ilosanomalle. Tarvitsemme taivaallista viisautta palvellaksemme Jumalaa niin kuin hän tahtoo. ”Jos muilla on teihin tällainen oikeus, eikö paljoa enemmän meillä? Mutta me emme ole käyttäneet tätä oikeutta, vaan kestämme kaikki, ettemme panisi mitään estettä Kristuksen evankeliumille” 1.Kor.9:12. Vain mieleltään herkkä uskova tuntee vastuunsa tässä asiassa ja ajattelee evankeliumin menestystä. Valvomaton kristitty menee piirileikkiä kuin pikkulapset ja luulee olevansa Herran asialla. Suuri ryhmä esteen rakentajia löytyy muotojumalisista ihmisistä, jotka ovat seurakuntien viroissa ilman uskoa. Lopunajan vaikeudet johtuvat paljolti siitä, että ihmisiä valitaan pelkän koulutodistuksen pohjalta hengellisiin virkoihin. Myöskään armolahjoja ja Jumalan antamaa kutsua ei arvosteta. Siksi seurakuntien ongelmat paisuvat kuin pullataikina ja kirkot tyhjentyvät

Joskus on hyväksi, että uskova joutuu hidastamaan vauhtia, tai pysähtymään peräti. Silloin on aikaa kuunnella Jumalan puhetta ja keskittyä tärkeimpään – Jeesukseen. Jumalan tiellä on sopivia esteitä, hän sallii niitä omilleen. Tämä vain siksi, ettemme luottaisi itseemme. Paavali joutui vankilaan usean kerran. Joku ajattelee, että se oli tuhoisaa orastavalle lähetystyölle. Ei, nyt voimme lukea hänen kirjoittamiaan kirjeitä, jotka syntyivät vankilan hämärässä. Suuri este oli samalla se paikka, jossa loisti kirkas Jumalan valo.

Herra, emme ole iloisia esteistä tiellämme, mutta huomaamme että sinä laitat niitä elämäämme. Auta meitä kulkemaan varoen, väistäen ja rukoillen, ettemme kompastu ja kaadu. Kulje itse kanssamme, Jeesus, vaikea kaita tie koko matkan.

1.6.08

Kristikuntaa kuohuttaa uusi ilmiö, joka elää ja paisuu Floridan auringossa. Lyhyessä ajassa se on jakanut kristityt kahteen leiriin, puolesta ja vastaan. Se, mitä itse näin netissä tästä toiminnasta, oli varsinaista sekoilua ja muistutti 90-luvun torontolaisuutta ja Honkilahden hyppyliikettä. Merkillistä kuitenkin, että monet kristilliset vaikuttajat toivottavat tämänkin tervetulleeksi Suomeen? Onkin ilmeistä, että nämä ihmiset pitävät kaikkea erikoista ja yliluonnollista automaattisesti Jumalan työnä, jopa herätyksenä. Ei ole pitkä aika siitä, kun fiksut kristityt konttailivat rahojen, höyhenien, kultahippujen ja jalokivien perässä; heille se oli merkki erikoisesta siunauksesta? Nytkin puhutaan kultapaikoista hampaissa, liekö joillekin tullut myös kivisydän näissä kemuissa? Floridan herätyksen johtohahmo kertoo käyneensä monta kertaa taivaassa ja nähneensä Paavalin yksinäisen mökin siellä. Hänen mukaansa Aabraham on erään UT:n kirjeen kirjoittaja. Ihmettelen, mitä puppua ihmisille voikaan syöttää?

Kristittyjen olisi hyvä nyt ottaa Raamattu käteen ja lukea, millainen on Jeesus, Pyhän Hengen työ ja herätyksen hedelmät. Hengellinen herätys ei ole mukava kokemus, se pistää ihmisen ahtaalle, se tuo ristin ja julistaa vanhalle minälle kiduttavan kuolemantuomion. Se vie vararikkoon, ahdistukseen ja suureen murheeseen, jossa ihminen itkee kurjuuttaan, viheliäisyyttään ja Jumalan vastustamistaan. Se näyttää edessä olevan ikuisen tuhon ja helvetin lieskat, jotka nuolevat jo varpaita. Se ei koskaan korota ihmistä, eikä nosta lihan valtaa, ihmiskunniaa tai ihmistekoja yli Kristuksen. Herätyksessä kirkastuu alatien kärsivä Kristus, verta vuotava Jumalan Karitsa, joka on kaikkien hylkäämä, ylenkatsottu, jota emme ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet” Jes.53:3. Jeesuksen menestys oli ristin menestys ja on edelleenkin. Ei tule herätystä, joka voisi ohittaa Golgatan. Monta tulee ennen Herran tuloa hänen pyhää nimeänsä käyttäen ja he eksyttävät monta. Siksi pappien pitäisi olla nyt kuin vahtikoirat, jotka haukkuvat, kun varas yrittää murtautua Herran taloon sieluja varastamaan. Mutta käy niin kuin aiemminkin… ”Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään. Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät pysty mitään huomaamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa voittoansa, kaikki tyynni” Jes.56:10-11. Ei ole sitten mikään ihme, että uskovat nukkuvat ruususen unta ja haaveilevat suurista voitoista ja menestyksestä. Kun Herran tuli on sammunut alttarilta, niin samalla perkele lahtaa kansaa. Se tapahtuu sielullisuuden kustannuksella: ” Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole” Juuda 19. Tunteella elävät kristityt ovat helppo saalis, susi syö lihavat lampaat. Kun ei ole uskoa, ei ole Herraakaan, eikä evankeliumia ja niin heidän syntinsä pysyvät. Niin tässä floridalaisuudessa kuin jo torontolaisuuden aikana ilmeni eräs ihmeellinen harha: ihmiset nauravat, kun Jumalan sanaa julistetaan? "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan." Juuda 18. Tämä sana tarkoittaa kaiken Jumalalle pyhän halveksimista ja pilkkaamista.

Uskovan on syytä tehdä vakava kysymys jokaisen uuden ilmiön edessä: Onko tämä Herrasta? Onko tässä toiminnassa keskeistä synnintunto ja armonikävä? Onko täällä tarve löytää Vapahtaja omaan turmelukseen, pimeyteen ja syvyyteen. Onko Pyhä Henki näyttämässä, että uskova on itsessään täydellisen mätä ja viheliäinen. Ympärileikataanko tässä korvat ja sydän Kristukselle kuuliaiseksi? Jääkö tässä jäljelle hiljainen kiitos ja ylistys Jumalan Karitsalle? Putoavatko ihmiset maahan Pyhän kunnioituksesta, kumartuvatko syvään kuullessaan Jumalan sanan? Kirkastuuko tämän kautta Jeesuksen risti, hänen kalliit haavansa ja pyhä sovintoveri. Jos vastaus on: täällä vain huudetaan, hypitään, kaadutaan, täristään ja kieritään, niin hylkää se. Semmoisella toiminnalla ei ole mitään hyvää annettavaa. Jeesus sanoi: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” Matt.22:29. Tässä ajassa on paljon näitä kristillisväritteisiä meuhkaajia, jotka sekoilevat sokeasti. Heitä ei ilmeisesti pysäytä mikään, sillä he hylkäävät totuuden, joka voisi heidät vapautta. Heistä on myös ennustettu ”Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen” 2.Tess.2:11.

Kiitos Jeesus, että sinä elät ja sinun sanasi valo ohjaa meitä elämässämme. Varjele meitä lisääntyvistä eksytyksistä, vääristä profeetoista ja profetioista, jotka ovat sanasi vastaisia. Avaa sokeiden kristittyjen silmät ja kuurojen uskovien korvat, tule ja ympärileikkaa sydämet Henkesi ja pyhän uhrisi asumukseksi. Sytytä tulesi uhriisi sydämeni alttarille ja pidä minusta kiinni, kunnes näen kasvosi!

31.5.08

Körttiläiset ovat perustaneet Lapualle museon, jossa on herätysliikkeen materiaalia, henkilöhistoriaa, vaatteita, kuvia ja esineitä. Esillä on museon tavoin kaikenlaista asiaan liittyvää rekvisiittaa. Monet historian tunnetut ihmiset ja tapahtumat saavat täällä näkyvän muodon. Liike yrittää kertoa tietämättömille, kuinka merkittävä vaikutus vanhalla herätysliikkeellä on ollut suomalaisten historiassa. Lukuisien ihmisten uskoontulot, jopa kyläkuntien heräämiset ovat siunanneet runsaasti vuosikymmenten ajan koteja, perheitä ja sukuja.

Olen iloinnut lukiessani noiden ihanien herätysaikojen vanhoja kirjoja. Niiden sanomaan on uskovana helppo yhtyä. On suurenmoista nähdä, että Vapahtaja on toiminut täsmälleen samoin kaikkina aikoina ja samat Raamatun totuudet ilmenevät uudelleen satojen vuosien kuluessa. Kun joku on saanut Pyhässä Hengessä kirjoitettavaksi sydämen puhetta Jeesuksesta, sen lukeminen on aina yhtä tuoretta – Jumala on sama, muuttumaton.

Mutta herätysliike museossa on aika kova juttu. Mietin, milloin evankelinen liike museoidaan? Milloin herätysliike on tehnyt tehtävänsä ja alkaa elää menneisyyden saatosta? Miksi nuoret herätysliikkeet ja herätykset eivät keskity katsomaan taakseen? Lienee niin, ettei vanhoilla liikkeillä ole enää sanomaa, joka säväyttäisi heitä itseäänkään? Lienee niinkin, ettei vanhoilla liikkeillä ole marssittaa esiin uusia Jeesuksen todistajia, sillä liikkeet taitavat koostua pääasiassa vain arvostelijoista?

Joskus uskovat kadottavat Jeesuksen ja hänen vaikutuksensa menneisyydessä ja sen mukana sen tien, jolla Jumala on kuljettanut seurakuntaa kautta aikojen. Uudet tuulet eivät vie Herran luo, mutta johtavat Herran kansan tuuliajolle maailmanmerellä. ”Mutta minun kansani on unhottanut minut, he polttavat uhreja turhille jumalille. Nämä ovat saaneet heidät kompastumaan teillänsä, ikivanhoilla poluilla, niin että he ovat joutuneet kulkemaan syrjäpolkuja, raivaamatonta tietä” Jer.18:15. Jumalan unohtaminen on kohtalokasta, se vie epäjumalanpalvelukseen, kompastumiseen, syrjäpoluille ja lopulta ikuiseen tuhoon.

Kun herätysliikkeestä on tullut museoyhdistys ja vanhat herätykset on pakastettu, ei Herran ääni enää kuulu, eikä Jumalan sanalla ole enää painoa. ”Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he voi kuunnella. Katso, Herran sana on tullut heille pilkaksi, ei se heille kelpaa” Jer.6:10. Varoitus ei enää kuulu, kuurous on saastuttanut kaikki seurakunnassa. Raamatun sanomaa pilkataan. Kaikkein murheellisinta on kuitenkin se, ettei evankeliumia enää tarvita – kukaan ei pelastu, mutta väki käy kyllä museossa.

On murheellista, että sinä Jeesus joudut edelleen kulkemaan nöyryytyksen alatietä täällä maailmassa ja valitettavasti sinun omiesi toimesta. Kristityn nimeä kantavat puuhailevat kaikkea muuta, mutta ei sinun kunniaasi ja valtakuntasi parasta. Herra, jos et pysäytä tätä kehitystä, kohta kaikki herätysliikkeet ovat museoita.

24.5.08

Avasin eräänä päivänä lääkekaappimme tosi tarkoituksella, sillä omat vaivat huusivat lääkitystä. Viimeisestä avaamisesta oli kulunut runsaasti aikaa, liekö jo vuosia? Työ ja kiireet olivat ilmeisesti olleet suurimmat esteet? Tutkin lääkkeitä ja niiden päivämääriä, ne olivat yli-ikäisiä. Päivämäärät olivat viime vuosituhannelta. Eräskin purkki sisälsi jotain rautavalmistetta raskauden aikana, vaimoni oli syönyt niitä lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Heitimme tarkistusten jälkeen pois kymmenkunta purkkia, eikä jäljelle jäänyt juuri mitään. Laitoin kaappiin muutaman uuden törpön odottelemaan mahdollisia tulevia sairauspäiviä. Lukemattomat ihmiset elävät lääkkeiden varassa ja elämä saattaisi päättyä tuskaisesti pian, jos pillerit jäisivät saamatta. Tämä keinotekoinen luonnonaineiden korvaaminen on suureksi avuksi sairaille ihmisille. Myöskin ravinnon lisät ovat joskus tarpeellisia.

Kun olin pikkupoika isoäitini söi Hota-pulveria. Pussin päällä oli intiaanin kuva ja se kiinnosti minua. En kuitenkaan ymmärtänyt, miksi mummu söi Hotaa. Sen muistan, että se oli suosittu lääke monenlaiseen vaivaan. Siihen aikaan ei yleensä ollut pillereitäkään niin kuin nykyään. Jotain hiilitablettia ja aspiriinia löytyi ilmeisesti joka huushollista. Myöskin kamferitipat kuuluivat kotiapteekkiin. Nyt kansa hukkuu pillereihin.

Vanhat lääkkeet ovat neuvona ihmisten ongelmiin, kokemus puhuu sen puolesta. Tietyt peruslainalaisuudet toimivat kaikkina aikoina. Vanha uskova on kävelevä tietotoimisto, joka voi antaa hyviä neuvoja ja jakaa sitä, mitä on itse saanut. Ongelmana on se, että jos neuvoa ei kysytä, ei vastata. Ei kannata neuvoa ihmistä, joka uskoo vielä pärjäävänsä omillaan.

Joskus on hankittu vääriä lääkkeitä tai etsitty puoskareilta apua, mutta turhaan. Vaivat ovat säilyneet ja lisääntyneet. ”Mene Gileadiin, hae balsamia, sinä neitsyt, tytär Egypti - turhaan sinä paljon lääkkeitä hankit: ei kasva haavasi umpeen.” Jer.46:11. Kivuliaat haavat kiusaavat olemusta, on itsesyytöksiä ja turhaa odotusta. Tapaus luonnehditaan parantumattomaksi. Pitäisi tulla Jumalan hoidettavaksi, hänellä on haavavoidetta, joka vuotaa Golgatan uhrista. Siksi joku löytää pelastuksen tien ja uuden elämän Jeesuksen yhteydessä. ”Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden.” Jer.33: 6. Elävän parantumiskokemuksen tae on suuri Jumalan rauha ja ikuinen totuus, joka tekee sisäisesti vapaaksi.

Kristus on suuri parantajamme, jolla on lääkkeet joka asiaan ja vaivaan. Hänellä ei ole lääkekaapissa vanhoja lääkkeitä, vaan tuoreet rohdot. Herra tuntee meidät läpikotaisin, koska on meidän Luojamme. Olemme hänen tekoansa. On ihana olla Jeesuksen oma ja puhua hänelle ahdistuksensa, sairautensa ja kipunsa. Voimme itkeä kurjuutemme hänen luonaan ja heikkoudessamme huokailla voimattomuuttamme hänelle. Hän jaksaa, kantaa, huolehtii, kuuntelee ja opettaa meitä. Hänen kärsivällisyytensä ja rakkautensa hoitavat heikkoa.

Sinun lääkkeesi tuovat minulle lohtua, Jeesus. Ne auttavat minua uskontiellä ja vievät sinun tuntemiseesi. Olet, Herra, minulle tullut yhä suuremmaksi, kun olen joutunut turvautumaan lääkkeisiisi. Sinun uhristasi syön uutta elämää.

18.5.08

Eräs tyttö liftasi lahden suunnalla tien poskessa. Siihen pysähtyi eräs pastori autoineen ja otti tytön kyytiin. Ensin puhuttiin niitä näitä, sitten vähän syvällisempiä. Heidän juttelunsa meni uskonasioihin. Eräässä vaiheessa pastori ehdotti, että hän voisi rukoilla tytön puolesta. Tyttö suostui. He pysähtyivät tiellä ja rukouksen jälkeen pastori antoi tytölle kirjoittamansa kirjan lahjaksi. Tyttö tuli kotiin ja kertoi äidilleen, mitä oli tapahtunut. Hän näytti kirjaa äidilleen ja meni nukkumaan. Äiti kiinnostui kirjasta ja alkoi lukea sitä. Hän luki sen yhtämittaa koko yön aikana. Äiti tuli uskoon. Tässä hiljattain tämä äiti poikkesi meillä kotona ja kertoi tarinan minulle.

Jumala poimii kansaa sieltä, mistä hän haluaa. Hän pelastaa kenet tahtoo ja kenen kautta tahtoo. Hänen kutsunsa, valintansa ja suunnitelmansa yllättää joskus asiantuntijatkin. Ei liene sellaista herätystä, joka olisi suunniteltu alhaalta, ihmisistä. Yritystä tähän suuntaan lienee ollut niin kauan kuin uskoviakin. Organisoitua herätystä on kuitenkin runsaasti olemassa. Ne ovat erilaisia seurakuntia ja toimintayksiköitä, työryhmiä. Nämä ovat käytännön sanelemia muotoja, jotka tuovat edellytyksiä toimintaan. Parhaimmillaan ne palvelevat Jumalaa, huonommillaan ne sekoittavat hengellistä elämää ja estävät ihmisiä pelastumasta. ”Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.” Jes.41:17.  Jumala-jano tulee taivaasta. Jumalan antama jano vie Jumalan luo juomaan elävää vettä. Jeesuksen luo tulevat vain kurjat ja janoiset.

Etsiminen ja ilo liittyvät yhteen Jumalan suunnitelmassa. Ihmiset yrittävät etsiä iloa ilman Jumalaa ja sitä hedelmää viljellään runsaasti kaikkialla. Mutta todellinen syntyy vasta pelastuneessa sielussa. ”Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"” Ps.40:17. Autuutta rakastavat ne, jotka ovat vastaanottaneet autuuden; so. Jeesuksen tuntemista. Elävä usko tuo jatkuvaa kunnioitusta, kiitosta ja ylistystä Herralle. Semmoista ihmeellistä uskonelämää Pyhä Henki synnyttää, vaikuttaa missä tahtoo ja milloin tahtoo – meistä riippumatta.

Jumalan johdatus tuo kaksi ihmistä yllättäen toinen toistensa tielle. Jos toinen on uskossa ja toinen ei, niin syntyy tilanne, jossa evankeliumille on tilausta ja todistus. Mutta uskova voi uinua ja kadottaa tilanteen. Hän voi myöskin hävetä Kristusta ja siksi vaieta hänestä. Tässä voi joskus kääntymätön ihminen tulla avuksi pyytämällä apua, kertomalla ongelmistaan, olemalla avoin. Aktiivinen uskova näkee mahdollisuuden ja toimii Herran avulla. Tulokset ja saavutukset hän kuitenkin jättää Jumalan haltuun. Esirukoilijat löytävät aina tehtävää ja siinä aito usko vaikuttaa elävästi. Kärsivä, etsivä, kaipaava, heikko ihminen tarvitsee Vapahtajaa.

Ihanaa, että, Jeesus, annat kuulla viestejä, miten olet johdattanut omiasi Henkesi kuljettamalla tiellä. Kiitos rohkaisuista, jotka kertovat sinusta, ihmeellisestä johdatuksestasi, tavallisista ihmisistä, jotka ovat tulleet uskoon. Lisää tätä!
 

17.5.08

Tulin eräänä iltana kotiin myöhään ja olin huonovointinen. Koko yön sitten kävelin, oksentelin, istuin ja katselin maisemia. Vaivat eivät kuitenkaan loppuneet, olin seuraavanakin päivänä huonossa kunnossa ja sitä seuraavana. Yritin hoitaa joitakin välttämättömiä asioita ja vastata puhelimeen. Kun päivät kuluivat, yritin tehdä uusia suunnitelmia, mitä on säilytettävä, mikä mahdollisesti voisi jäädä pois. Poistettavaa ei löytynyt. Vaimoni ja ystäväni rukoilivat puolestani kuluvina päivinä. Olin aika tuskainen, varsinkin yöt olivat pitkiä, kun jouduin valvomaan ja kävelemään. Välillä yritin hoitaa tehtäväni. Oikein mustina yön hetkinä mietin, että miten pitkä sairaskaudestani tulee ja miten saan siirrettyä mahdollisesti hoitamattomat työt jollekin toiselle? Sitten parannuin, yhden päivän aikana oloni lähes normalisoitui. Olin sairastanut viikon verran tuntematonta suolistovaivaa.

Huomasin, että ruokahaluni häipyi noina päivinä lähes olemattomiin. Myöskin mieliala kulki maan matosen tietä. Huomasin myös, kuinka arvokasta on uskonyhteys ja uskonystävät. Koin olevani elävän Kristuksen palvelija.

Eräs mies tunsi aikoinaan, ennen apteekkien keksimistä, sisäelin vaivoja – ilmeisesti ruoansulatukseen liittyviä perusongelmia. Toinen uskova antaa siihen käytännön neuvon Pyhän Hengen johdattaman. ”Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.”1.Tim.5: 23. Usein suurien ongelmien ja kysymysten vastaukset ovat pieniä. Siksi ne eivät juolahda ensin edes mieleen. Varmaan Jumala joutuu meitä taivuttelemaan ja nöyryyttämään, voidaksemme ottaa ratkaisun hänen kädestään. Joskus ongelman ratkaisuun saattaa kulua runsaasti aikaa.

Evankeliumi Jeesuksesta on elämän leipä, jolla syntisiä ruokitaan. Kaikkien ruoansulatus ei kuitenkaan hyväksynyt tätä jumalallista ravintoa. Ruoka ei sulanut. ”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.” Hebr.4:2. Jeesus ei hyödytä ihmistä, jos Vapahtaja ei saa muuttua ihmisessä uudeksi elämäksi.

Ihminen on kokonaisuus, kolminaisuus, ruumis, sielu ja henki. Jos yksi osa reistaa, koko komeus yskii ja ontuu. Tarvitsemme koko ihmisyytemme hoitoa Jumalan puolelta. Pelkkä hengellisen elämän hoito ei riitä. Tosin se on tärkein, ja tasapainon löytäminen Jeesuksen antaman rauhan kautta näkyy ja tuntuu kyllä. Sielun ja ruumiin vaivat koettelevat uskoa joskus kovastikin. Moni ei kestä sielun alueella tuntuvia kouraisuja ja haavoittumisia, vaan myöskin hengen alue turmeltuu ja tulee uskosta luopuminen. Kärsimys ei jalosta ketään, mutta vie meitä pienelle paikalle kuuntelemaan Jumalaa. Joku tosin katkeroituu vaivoissaan.  

Sinulta, Jeesus, ovat elämämme päivät. Sinulta, Jeesus, ovat vaiheemme, onnemme ja kärsimyksemme. Sinussa meidät on luotu. Sinä olet meidän parantajamme. Auta meitä aina turvautumaan sinuun, myös kaikkein pimeimpinä hetkinä, jolloin kaikki olosuhteet huutavat meitä vastaan. Anna elämän leivän sulautua meissä ja meihin.

9.5.08

Ihmisten rahanahneuteen ja hyväuskoisuuteen vedoten on WinClubia / WinCapita niminen nettisivu kerännyt rahaa 10000 sijoittajalta Suomesta. Suurin sijoitus on ollut 500000 €. Rahat ja firman pyörittäjät ovat kadonneet yllättäen. Poliisi tutkii tapausta. Tämä toiminta mainostaa itseään hengellisin kuvin Jeesuksesta ja lapsista, se ilmoittaa tulleensa Jumalan armosta uskovia kohtaan ja kertoo toiminnan olevan Jumalan keksimä keino elämän helpottamiseksi. ” Jumalan tahto on vapauttaa meidät palkkatyön pakosta, saatanallisen palkkatyön orjana olemisesta jotta voisimme käyttää aikamme ja voimamme hänen palvelemiseensa.” Toiminnan henkilökuntaa nimitetään profeetoiksi, ”jotka ovat seuranneet Jumalan tahtoa kanssaihmisten rakastamisesta ja jakavat hänen armostaan saadun rahantekokoneen meidän muiden uskovien kanssa.” Juttu lupaa myöskin koettelemuksia sijoitustoimintaan lähteville, mutta lupaa lopuksi: ”Jumala koettelee meitä aikansa, mutta lopulta, Jumalan päättäessä jakaa meille voittomme Clubista, me uskovaiset saamme palkkiomme ja pelastuksen rahan aiheuttamasta orjuudestamme.” Mukaan on laitettu yksi Raamatunkohta, joka ei mitenkään liity asiaan. Mutta sitä käytetään härskisti omiin tarkoituksiin. Kuitenkin näinkin selvä höynäytys on poikinut noin suuren määrän sijoittajia?

- tässä eräs asiaan liittyvä nettisivu 

http://winclub-wincapita.blogspot.com/ 

Jeesus sanoi: ”…tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset.” Luuk.16:8. Se on nähty monta kertaa. Ihmisen pimentynyt järki etsii koko ajan ylpeästi, ahneesti ja valheella etuja itselleen. Näissä kisoissa lienee mukana joitakin uskoviakin. Heidän uskonelämänsä on päässyt väljähtymään, pensistymään ja tilalle on tullut maailman konstit. Luopiot ovat maailman parhaita aseita, koska heidän omatuntonsa on paatunut. Totuuden viisari ei enää värähdä. Raamatunlauseet ja kuvat kulkevat vielä mukana, mutta niillä pyydystetään ihmisiä maailman verkkoihin.

Elämän suurina vastakohtina kulkevat aina Jeesus ja hänen vastustajansa. Ihmiset ovat joko Kristuksen puolella tai häntä vastaan. Pimeään joutunut ihminen ei useinkaan itse tiedä joutuneensa pimeyteen ja jos joku ystävällisesti siitä huomauttaa häntä, hän loukkaantuu.”…ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla.” Kol.2:2-4. On monenlaista juonittelua, jolla Herran omia yritetään höynäyttää pois kaidalta tieltä. Vastustajan metodeihin kuuluvat asian vähättely ja uteliaisuuteen vetoaminen. Uskova ei sokeudessaan käsitä, kuinka hänen sisäinen turmeluksensa langettaa hänet syntiin lähes joka alueella. Himot ovat hallitsemattomia ja jokainen tarvitsee selvitäkseen hengissä paljon Jumalan armoa ja viisautta. Valintamme ovat normaalisti kovin lihallisia ja itsekeskeisiä. Ne keskittyvät itseemme, ihmisiin ja aikaan. Eikä ratkaisuihin pyydetä aina ollenkaan Jumalan johdatusta, joka voisi estää typerät ja häpeälliset hairahdukset.

Uskovan olisi syytä testata motiivejaan esimerkiksi kysymällä itseltään: 1.Palveleeko tämä asia Jumalan tahtoa? 2. Olenko valmis luopumaan hankkeesta, jos Jumala osoittaa niin? 3.Voisinko lahjoittaa saman summan rahaa hengellisen työn tukemiseksi, vaikka en saisi siitä mitään takaisin? 4.Mihin tarvitsen mahdollisesti aikanaan saamiani ”voittorahoja”? 5.Kuka hyötyy tämänlaisesta toiminnasta? 6.Kulutanko aikaani täysin turhissa asioissa?

Näytä, Herra, kansallesi kuinka suuri on sinun armosi omiasi kohtaan. Näytä meille myös, että luopumisesta on vakavat seuraukset. Näytä, mitä olet tallettanut meille taivaaseen. Armahda petettyjä, että oppisivat kysymään sinulta ja luottamaan sinuun kaikessa. Kiitos siitä, mitä olet antanut meille elääksemme.

6.5.08

Ruotsissa soitti Pelastusarmeijan soittokunnassa aikoinaan Ejnar Westling (1896-1961) niminen nuorukainen. Hän kirjoitti ja sävelsi jo 14-vuotiaana hengellisen laulun 0 själ, du som vandrar din vägframåt (Oi sielu, joka vaellat tietäsi). Kaikkiaan tuotantoa syntyi yli 300 laulua. Maailma alkoi kuitenkin viehättää ja nuorukainen erosi Pelastusarmeijasta ja omistautui kevyen musiikin säveltämiseen ja sanoittamiseen.

Kulkiessaan kerran 34-vuotiaana Pelastusarmeijan rukoushuoneen ohi, hän kuuli laulua ja päätti mennä sisään. Oli evankelioimissarjan jälkikokous ja sitä johtanut naisupseeri lauloi parhaillaan kutsulaulua – hänen tekemäänsä ”O själ…” Ejnar kuunteli oven suussa kuin kivettyneenä sanoja: 'Etsit turhaan iloasi maailmasta..." Kun laulu loppui, hän lähti liikuttuneena ulos. Hän valvoi koko yön, hänet oli herätetty synnin unestaan. Seuraavana aamuna Ejnar palasi kokouspaikalle, etsi laulajan käsiinsä ja kertoi: ”Olen E W, entinen Pelastusarmeijan soittaja. Minun on tunnustettava, että olen jo pitkään ollut kaukana Jumalasta. Eilen tuli mieleeni, että olisi mielenkiintoista käydä armeijassa uudelleen. Kun tulin sisään ja kuulin teidän laulavan kauan sitten lapsena tekemääni laulua, se iski minuun ruoskan tavoin. Minun oli mentävä kotiin ja tunnustettava totuus siitä, mitä olin kirjoittanut. Kävin kamppailua sisimmässäni koko yön.

Niin syntyi tunnettu laulu. Ejnar evästi kuoronjohtajaa sanoen: "Laulakaa sitä kaikille, jotka ovat kadottaneet lapsuuden uskonsa." Kerran usko lapsuuden sulla oli suloinen, kätesi sä rukoukseen liitit ain'.  Levolle lasken, Luojani, Armias ole suojani, näin sä rukoilit niin turvallisna vain. Etsiessäs onnea harhateille jouduit sä. Surua ja tuskaa toi vain maailma. Tie on pitkä takaisin, salassa sä itketkin muistaissasi lapsuuskodin onnea. Onnellinen lapsena olit äidin helmassa, äiti lauloi sulle maasta taivahan. Äänen kaiun kaukaisen kuulla vielä voitko sen? Päiväsi hän uskoi käteen Jumalan.

E W kirjoitti ystävälleen vähän ennen kuolemaansa: ”Jumala on tukemme ja turvamme, kun polku hämärtyy. Se hän on luvannut olla. Jos vain luotamme häneen. ” Westling kuoli 65-vuotiaana 1961 köyhänä, alkoholisoituneena ja lähes unohdettuna.

Lukuisat ihmiset ovat roikkuneet koko elämänsä uskon ja maailman rajamailla. Synti vetää heitä mukaansa ja välillä he herkistyvät kuuntelemaan Jumalan ääntä. Lienee niin, että tuo jakautunut asenne ja mieli aiheuttaa jatkuvaa kipua ja ristiriitaa heidän elämässään. He tietävät olevansa  väärällä tiellä ja varsin liukkaalla polulla, josta voi suistua helvettiin hetimiten. Mutta ajatuskin parannuksesta saa heidät pahoinvoivaksi.

Uudestisyntynyt ihminen on Kristuksessa ja hän on erilainen kuin oli ennen uskoon tuloaan. Hän ei halua elää synnissä, vaan kokee pahaa mieltä rikkoessaan Herransa vastaan. ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.” 1.Joh.5:18-19. Vaikeaksi kristillisen vaelluksen tekee jumalakielteinen maailma, joka yrittää jatkuvasti kampittaa uskovaiset pois kaidalta tieltä. Itsestään vaarin pitäminen kuuluu uskovaisuuteen. Ei kannata leuhkia saavutuksillaan, jos kompuroi jatkuvasti uskonalkeiden kanssa. On myös hyvä tietää, että Herra ei hylkää sitä, joka hänen puoleensa kääntyy viheliäisenä ja kurjana.

On monta kulkijaa elämäntiellä ja monta on myös sellaista, jotka jättävät sinut, Jeesus, vähin äänin. Älä siis jätä kesken kättesi työtä omissasi, eteenkin niissä, jotka maailma on saanut imuunsa. Vedä helmaasi lapsenuskon menettäneet saatana orjat.

2.5.08

Kaksi hampparia murtautuivat kerran erääseen kirkkoon mellastamaan. He sotkivat paikkoja, repivät Raamatun ja sytyttivät sen sivuista nuotion lattialle. Sitten he poistuivat paikalta ja kiipesivät läheiselle mäelle katsomaan, kun puinen kirkko paloi suurella liekillä maan tasalle. Miehet joutuivat kiinni ja oikeus määräsi heidät vankeuteen. Vankilassa toinen mies tappoi itsensä, mutta toinen tuli uskoon. Kirkkoherra kuuli miehen uskoontulosta ja otti tämän vapauduttua häneen yhteyttä. Hän pyysi miestä todistamaan uuteen kirkkoon, joka oli rakennettu vanhan kirkon raunioille. Mies kummasteli ja oli hämillään, mutta lupasi tulla. Niin kirkollisissa ilmoituksissa luki eräänä päivän ”Tänä iltana kirkossa puhuu kirkonpolttaja”. Ihmisiä oli runsaammin kuin joulukirkossa, sillä kaikki halusivat nähdä, millainen mies oli heidän pyhäkkönsä polttanut.

Mies teki avoimen synnintunnustuksen ja kertoi olevansa vilpittömästi pahoillaan siitä, että hän oli tehnyt tämän hirveän teon ja polttanut seurakunnan suuresti rakastaman kokoustilan. Ihmiset kyyneltyivät kuullessaan syvän katumuksen ja halun parannukseen, sekä ihanan evankeliumin Jeesuksen pelastavasta työstä. Mies oli selvästi uudestisyntynyt ja hän oli toinen ihminen, kuin se, joka tuhopoltti kirkon.

Lienee niin, ettei ihminen voi koskaan täydellisesti ymmärtää synnin voimaa ja syvyyttä itsessään. Mielentilat, aineet ja huumeet, joskus toiset ihmiset ja itse piru saavat hyvänkin ihmisen tekemään joskus mielettömiä tekoja, joita joutuu katumaan koko ikänsä. Turmelus on syvä kuin hiilikaivosonkalo ja pimeä kuin tropiikinyö. Ja sellainen kurjuus asuu ihmissydämessä, joka on varsinainen käärmeenpesä. Maailma, jossa asumme on pahan vallassa. Täällä vallitsee kuolema, riita, sota, vääryys, valhe, sokeus, eksytys, synti, jumalanpilkka ja epätoivo.

On suuriarvoista, kun ihminen saa tulla tuntemaan syntinsä ja elävän Jumalan. Se on ainutlaatuinen kokemus, jossa Jumala nöyryyttää ihmisen Golgatalle ristin juurelle. Nöyryytetty on altis kuuntelemaan Herran totuutta ja  armo maistuu hunajalle. ”Nöyrän rukous menee pilvien läpi. eikä hän ole lohdutettu, ennenkuin se on tullut perille, eikä lakkaa, ennenkuin Korkein hänestä huolen pitää” Siir.32:21. Kun on saanut paljon anteeksi, antaa paljon omastaan. Kun Jeesus on tullut sydämeen, on ilo antaa itsensä kokonaan uhriksi Herran käyttöön. ”Anna Korkeimmalle sen mukaan, kuin hän on antanut, ja hyvällä mielellä, sitä myöten kuin kätesi saavat hankituksi” 32:12.

Jospa seurakunta voisi saada Jumalalta erityisen siunauksen tässä ajassa, niin että kurjat ja huonot ihmiset löytäisivät tiensä Herran luokse. Jospa syntiset kansoittaisivat kirkot ja maineensa menettäneet istuisivat eturivissä. Jospa vapaa-ajattelijat, jumalankieltäjät ja ateistit tulisivat uskoon. Jospa epäjumalanpalvelijat kääntäisivät kelkkansa ja muotojumaliset takkinsa. Jospa isättömät löytäisivät elävän Jumalan ja syylliset Vapahtajan. Jospa uskovien arvostelijat löytäisivät uskovien Puolustajan, Jeesuksen.

Suuri olet, Herra, teoissasi ja ajatuksissasi. Sinä sallit kirkon polton ja omiesi vainon, sinä annat uskovien kulkea alatietä ja ihmisten pilkan kohteena, häväistynä ja ylenkatseen alla. Mutta ajallasi sinä korotat luoksesi jokaisen, joka sinuun turvaa. Sinä etsit sieluja vankiloista. Ylistys sinulle.

26.4.08

Sain syntymäpäivälahjaksi uuden salkun. Tosin se tuli postissa hieman myöhässä, mutta olemmehan Hämeessä ja tämän ikäisenä ei syntymäpäivä ole niin päivän päälle. Vanha salkku oli palvellut moitteettomasti 25 vuotta ja vielä hyvässä iskussa – ehkä paremmassa kuin kantajansa. Uusi salkku on suurempi ja teknisempi, siinä on enemmän kapasiteettia ja lokeroita.

Lähdin loman jälkeen salkun kanssa sen neitsytmatkalle, tarkoitukseni oli saarnata seurakunnan jumalanpalveluksessa. Hieman ennen alkua ajattelin avata salkun ja katsoa Raamatun sivumerkinnät, sekä käydä läpi puhuttavani. Mutta uusi salkku rupesi kenkkuilemaan, se ei suostunut aukenemaan millään. Huomasin siinä olevan jokin numerosarja, joka saattaisi olla asian avain. Mutta onnettomuudekseni silmälasini olivat laukussa sisällä, enkä nähnyt kovin tarkasti pieniä numeroita. Vartin päästä piti alkaa kirkonmenot ja syntymäpäivälahja asetti minut koetukselle. Pyörittelin numeroita ja yritin avausta, mutta laukku pysyi kiinni. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Silloin oli kuin joku olisi sanonut takaani: ”Laita kolme nollaa”. Vaivoin löysin kolme nollaa riviin, kun oikein pinnistin näköni terävimmilleen ja ihmeellistä, laukku aukesi helposti. Kiitos Herralle! Otin nopeasti Raamatun ja silmälasit, että jos hyväkäs menee vaikka uudelleen kiinni, niin pystyn ainakin saarnaamaan. Myöhemmin minulle selvisi, että kolme nollaa oli todella oikea koodi, jonka avulla laukku aukeaa. Tosin joku viisas sanoi, että joskus laukuissa saattaa olla sellainen systeemi, että viimeksi valittu numerosarja, joka on jäänyt numeroihin, toimii avainkoodina. Huh, huh, millä minä muistaisin mokoman alati vaihtuvan koodin?

Kiperät tilanteet kuuluvat työhöni ja jokainen päivä on erilainen. Ihmiset ovat erilaisia ja heidän mielialansa vaihtelevat, samoin minä. Tilaisuuksien tunnelmat ja henki on vaihtelevan erilainen. Mutta lisäksi vaikeutta tuovat vielä koneet, ohjelmat, aikataulu ja moderni salkku. Apostoliseen aikaan ei tällaisia ongelmia ollut, mutta toisaalta, piti kulkea apostolin kyydillä paikasta toiseen.

Uskovien suuri kutsumus oli viedä sanomaa Jeesuksesta kaikkialle. Seurakunta on kautta aikojen pitänyt sitä tärkeänä lähetyskäskynä silmiensä edessä.” Niin seurakunta varusti heidät matkalle, ja he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanain kääntymyksestä ja ilahuttivat sillä suuresti kaikkia veljiä.  Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan; ja he kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria.” Apt.15:3-4. Kiertävien puhujien viesti loi uskoa ja vahvisti Jeesuksen asemaa pelastettujen keskuudessa. Jumalan suuret teot koskivat pelastusta. Pääasia oli ihmissielujen pelastuminen. Tavalliset ihmiset saivat osakseen Jumalan lahjan, Kristuksen. Se oli kertomisen arvoista. ”…kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven” 14:27. Ellei usko avaudu, jää auttamattomasti oven ulkopuolelle. 

Nykyajan ihmiset ovat kuin lahjasalkkuni, heissä ovat omat niksinsä, miten heidät saa auki. Jokaisella ihmisellä on oma näkönsä, nimensä, tunnuksensa, ongelmansa, syntinsä, menneisyytensä, vikansa ja sulkeutuneisuutensa. Mutta Herra Jeesus tietää, miten sielut avautuvat Jumalalle. Kolme on tässäkin tapauksessa avain avautumiseen: Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus vaikuttavat hyväksemme. 

Avaa, Herra kovat sydämet ja luutuneet mielet. Puhu syyllisille, katkerille, toivottomille ja itseensä luottaville. Jeesus, aarteeni, asu minussa – aina! 

20.4.08

Eräs sukulaiseni tekee yhden sukuhaaran sukututkimusta juuristamme. Ei sieltä ole mitään erikoista ilmennyt, tavallisia suomalaisia vain. Jumalan valitsemat ihmiset kautta historian ovat olleet tavallisia kansanihmisiä. Jeesuksen opetuslapset olivat tavallista kansaa. Evankeliumi ilmoitettiin tavalliselle kansalle. Armolahjat ovat ilmenneet tavallisissa ihmisissä, niin kuin Jumala on tahtonut. Kuitenkin kristikunnan piirissä on aina ilmennyt toinen valtavirta, nimittäin koulutukseen, säätyajatteluun, silmäätekeviin, turhantärkeisiin ja vaikutusvaltaisiin perustuva valtaapitävien joukko. Tämä kirkon ja herätysliikkeiden perussairaus on eräänlainen lapamato, joka heikentää koko seurakunnan olemusta ja uskottavuutta. Patamusta porvarillinen uskonnollisuus pyrkii yhdistämään valtion ja kirkon merkkihenkilöt päättäjiksi. Se ilmenee ajallisten oppiarvojen ylikorostuksena. Jotta voit tulla vaikutusvaltaiseksi henkilöksi kristikunnassa, sinun on hankittava riittävä yhteiskunnan antama arvo. Mutta samalla itse työhön nähden papit ja kanttorit ovat ylikoulutettuja. Heidän työmotivaationsa on usein hyvin alhainen ja hengellisesti onnettoman huono. Samaa työtä voisi tehdä joku muutaman viikon perehdyttämiskurssin käynyt uskoon tullut puuseppä paljon heitä paremmin. Silloin sanottaisiin, että täydestä meni kuin väärä raha.

Hengellisen herätyksen ajat muuttavat seurakuntaa ja ihmisiä. Joskus voi teologikin tulla uskoon ja tohtorin hattu saattaa vaihtua Jeesuksen ristiin. Paimen ja seurakunta voivat löytää uuden yhteyden, kun Jeesus tulee heidän Herrakseen. Syntiset tulevat uskovien joukkoon, kun uudestisyntyvät Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumala asettaa palikat uudelleen paikoilleen ja lisääkin vielä niitä. Sen, mitä kirkko ja liikkeet ovat vuosikymmeninä sotkeneet, Vapahtaja armossaan uudistaa ja korjaa mielensä mukaiseksi. Tätä suunnitelmaa ei kuitenkaan tehdä tuomiokapitulissa, tai kirkkoherranvirastossa vaan Golgatalla. Tästä kertoo Jeesuksen palvelija: ”Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta.'” Apt.22:17-18.

Aikoinaan sukuni asuinmailla Kalannissa Liisa Erkintytär luki paimenessa ollessaan Thomas Dentin kirjaa "Totisen kääntymisen harjoitus". Hän pelästyi omaa syntisyyttään ja kertoi kylässä lukemastaan. Hätä sielujen kohtaloista valtasi kylän. Raavaat miehetkin itkivät omaa tilaansa. Herätys levisi lähiseudulle. Euran kirkkoherra Juhana Laihiander on kirjoittanut muistikirjaansa kesäkuun 6. päivan kohdalle 1758 eloisan kuvauksen siitä, miten hän ensimmäistä kertaa kohtasi heränneet: "Oli tiistai. Istuin parin ystäväni kanssa aterialla ja katsahdettuani ulos ikkunasta havaitsin joukon ihmisiä lähestyvän pappilaa. Tuskin olin astunut ulos eteisestä käydäkseni heitä vastaan, kun tämä joukko, luvultaan kolmetoista, ympäröi minut. Toiset syleilivät minua, toiset lankesivat polvilleen, osa seisoi kädet kohti taivasta kohotettuina. Kaikki huokailivat äänekkäästi ja pyysivät papiltaan apua ja neuvoja. Säikähdin ensin luullen hullujen minut piirittäneen. Mutta sitten muistin muutamaa päivää aikaisemmin kuulleeni kerrottavan jostain ihmeellisestä liikkeestä ja herätyksestä lähipitäjissä ja silloin päättelin näidenkin ihmisten tulleen Herran käden kautta herätykseen." Herätystä alkoivat johtaa viisaasti ja rauhallisesti Nousiaisten kirkkoherra Abraham Achrenius ja hänen poikansa Antti Achrenius sekä maallikot Matti Pukanhaava Kankaanpäästä ja Matti Paavola Nakkilasta.

Ihmeelliset ovat Herra Jeesus sinun valintasi ja ihmisesi, jotka olet valjastanut suuren suunnitelmasi käyttöön. Sinun taivaallinen viisautesi on työntänyt syrjään tämän maailman viisaat ja älyniekat, olet kirkastanut nimesi kunniaa vaatimattomissa kansanihmisissä, joita ei aina ole edes mainittu historiankirjoituksissa. Kiitos valinnastasi, anna palaa.

12.4.08

Kävin lomallani läpi Lutherin pääteoksena pidetyn Sidotun ratkaisuvallan. Tulin siihen tulokseen, ettei kirjasta ole juurikaan hyötyä tämän päivän hengellisessä elämässä. Sitä paitsi kirja on kirjoitettu erästä aikansa harhaa vastaan ja osoitettu vastakirjoituksena aikansa humanisteille. Luther perustelee laajasti ja raamatullisesti, miksi ratkaisu Jumalan suuntaan ei voi olla ihmisen hallinnassa. Ja niinhän se on. Mutta se johtopäätös, mitä pitäisi sitten tehdä, jää uupumaan. Ratkaisu jää ilmaan leijumaan kuin nuotion savupilvi. Nyt kuitenkin tavallinen ihminen joutuu Jumalan tahdosta ja johdatuksesta elämässään ratkaisunpaikalle ja sitä sanotaan etsikkoajaksi. Tästä kirja ei puhu. Jumala ei myöskään tee puolestamme ratkaisua, paitsi osoittamalla meille elämän Jeesuksessa. Aivan virheellinen onkin kääntymättömien teologien sanoma, ettei pidä eikä voi tehdä mitään uskonratkaisua. Usein he vetoavat juuri Lutheriin ja mainittuun kirjaan ja Piipperiin, mutta ei Raamattuun. 

Jumalan kutsu voi olla ihmiselle: Anna elämäsi Jeesukselle, tule Jeesuksen luo, avaa sydämesi Herralle, tee ratkaisu, valitse tänään, valitse Vapahtaja tai tee parannus ja käänny, tule Golgatalle, tule verilähteelle, tule uhrikaritsan luo, tule puhdistumaan ja uudistumaan. Tässä eivät sanat ja niiden liturginen muoto tai asettelu ole oleellista. Tärkeää on se, että syntinen ja Kristus kohtaavat. Siitä seuraa uusi elämä ja Jeesuksen syntyminen ihmisen sydämessä. Tämän seurauksena Vapahtajan usko alkaa elää ja vaikuttaa uuden luomuksen ihmisessä. Sitä sanotaan uskoon tuloksi. Tämänkin teologit ovat yrittäneet runtata vain sakramentteihin kuuluvaksi asiaksi, joita heidän olisi niin helppoa virkansa puolesta ohjailla ja määrätä mielensä mukaan. Se on lihallista valankäyttöä, joka kaventaa Jumalan työtä. Tämän huipennus on taistelu virkakysymyksestä, joka on täysin toisarvoinen Raamatun näkökulmasta katsoen. Lisäksi tämä ongelma-ajattelu upottaa vanhan herätysliikkeen, josta on selvää näyttöä viimeaikaisissa tapahtumissa. Yksinkertaisesti sivuasiasta on tehty pääasia, siksi on kompastuttu raskaasti.

Jumala on kuitenkin antanut piupaut teologien tikapuu-uskolle ja synnyttänyt kautta kristikunnan historian uutta elämää missä vain ja milloin vain. Minä olen elävä esimerkki tästä. Yksikään teologi tai kirkko sinänsä ei ollut kiinnostunut minun henkilöstäni, iankaikkisuuskohtalostani tai pelastumisestani. Mutta Jumala oli kiinnostunut, hän pelasti minut. Hän kutsui minut antoi uuden elämän ja kutsumuksen vastoin kaikkia lainalaisuuksia, perinteitä ja ihmisviisautta. Minä tein uskonratkaisun, tein sen Jumalan valvonnassa ja ajalla. Tulin uskoon, uudestisynnyin Herran armosta ja voimasta ja tietoni Jumalasta olivat siinä vaiheessa olemattomat. Olin kuin Saulus Tarsolainen, joka tahtomattaan herätettiin Damaskon tiellä teologisesta syntiunestaan. Olin kyllä saanut lapsena kasteen, mutta en ollut pelastunut. Kuljin erossa Jumalasta, kunnes tulin uskoon.

Kehotan ihmisiä kääntymykseen ja uskonratkaisuun, kehotan heitä kuuntelemaan Jeesusta ja astumaan sisään ahtaasta portista elämän tielle. Olen myöskin nähnyt, että se toimii. Olen saanut iloita Kristuksen löytäneiden kanssa yhteisestä uskosta. Jumalan valtakuntaan päässyt ihminen on saanut hengen silmät, joiden avulla hän hahmottaa sellaisia asioita, mitä tavallinen syntinen ei näe. Hän näkee monien ympärillään elävien olevan matkalla ikuiseen tulijärveen, helvettiin. Ilman Kristusta hän ei tietäisi eikä välittäisi tästä mitään. Perkele pitää tiukasti kiinni kääntymättömistä ihmisistä usein juuri uskonnollisuuden kautta.

Herra, murra kovimpien ratkaisun vastustajien sydämet otolliseksi itsellesi. Ota ne, jotka edelleen puuskuvat murhaa ja vihaa uskovia kohtaan – varsinkin teologit. Pelasta heidät pimeyden otteesta ja valheellisesta eksytyksestä, jolla he estävät ihmisiä tulemasta luoksesi ja syliisi. Anna heille oikean opin tilalle puhdas ja elävä Kristus. 

10.4.08

Olimme työtoverini kanssa työmatkalla ja puhelin soi. Hänen tyttärensä soitti hätääntyneenä, että he olivat havainneet kodin lähellä leikkikentällä kissan, jonka suussa oli jäniksenpoikanen. Työtoverini sanoi olevansa satojen kilometrien päässä ja voimaton tekemään mitään asian hyväksi. Hän yritti saada tyttöjä unohtamaan koko jutun ja poistumaan paikalta. Mutta tyttö ei antanut periksi, vaan pyysi isältä apua. Jänikseltä oli häipynyt tapauksen yhteydessä yksi jalka. Isä soitti hätäkeskukseen ja kysyi neuvoa. Mutta sieltä sanottiin, etteivät he puutu eläinten auttamisiin. Neuvoivat vain jättämään eläimet luontoon oman onnensa nojaan. Isä soitti uudelleen tyttärelleen ja kertoi uutiset. Tyttö ei antanut periksi, vaan vaati että jotain on tehtävä jäniksen hyväksi. Niin isä soitti poliisille ja paikalle lähetettiin partioauto. Isä pyysi, etteivät poliisit teurastaisi pupua tyttöjen nähden. Poliisit ottivat jäniksen kyytiin ja eläin vietiin eläinklinikalle hoitoa saamaan. Kissakin poistui paikalta.

Joskus läheisten asiat jäytävät omaisten mieltä ja apua pitäisi löytyä vaikka mistä. Yleensä äärimmäisenä keinona ajatellaan Jumalaan turvautumista, sillä harvoin ihmisellä menee niin huonosti. Jos joku inhimillinen keino vain löytyisi ennen Jumalaa, niin siihen tartutaan hanakasti. Läheisen kärsimys ja sieluntuska on raastavaa, on kuin omaa sydäntä revittäisiin rikki.

Kaiken hädän keskellä on usein pieni pupujussin kaltainen, avuton, hätääntynyt olento, joka ei voi auttaa itseään. Hän on pilannut elämänsä, mahdollisuutensa ja hänen ylitseen on kävelty kuraisin anturasaappain mennen tullen. Ruumis on mennyt rikki taistelussa vihollisen kanssa, pedon hampaissa ja sieluparka on aivan uupunut. On suorastan taivaan lahja, että joku tuntematon välittää rampautuneesta ja tahtoo auttaa. Siinä on jotakin hyvin jumalallista. Monen uskovan isän ja äidin tunnot ovat juuri tällaiset heidän hätäillessään lastensa pelastusta.

Uskovan osa on joskus samanlainen kuin mainitun pupun. Oma apu ei enää auta, on odotettava ja rukoiltava ulkopuolista apua, apua taivaasta. ”Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.” Val.3:52. Joku menee ansaa omaa hölmöyttään, uteliaisuuttaan ja uhkarohkeasti. Toinen kärsii uskovaisuutensa tähden. ”Sillä ei ihminen tiedä aikaansa, niinkuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat pahaan verkkoon, eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni paulaan; niinkuin ne, niin pyydystetään ihmislapsetkin pahana aikana, joka yllättää heidät äkisti.” Saarn.9:12. Vasta myöhemmin ihminen huomaa olevansa vanki, orja, pakon edessä.

Uskova joutuu täällä maailmassa monenlaisten vihollisten hyökkäysten kohteeksi ja ainoastaan Vapahtajan ihmeellinen turva suojaa Herran omat pahoina päivinä. Hän johdattaa ja varjelee omiaan. Olemme kuin lampaat susien keskellä ja toivoa ja rukoilla sopii, että Herra ei vain suojelisi lampaitaan, vaan myös pelastaisi susia meidän aikanamme. Seurakuntiin on pesiytynyt niitä runsaasti ja ne ovat hyvin sikiävää laatua. Niistä pedoista on olemassa monenlaista lajimuunnosta. Niitä kulkee puhdasoppisuuden, kirkollisuuden, lahkolaisuuden, puoluehenkisyyden, julkisyntisyyden, pahanpuhumisen, valheen ja ylpeyden sudenkarvaan pukeutuneena. Joku on peittänyt sudenkarvansa teko-lammas-peitteellä, joita käytetään teatterissa. 

Herra, uskovat ovat usein avuttomia ja hyväuskoisia kuin pupujussit. Jos sinä et ojenna auttavaa kättäsi ja suojelevia siipiäsi, omasi joutuvat petojen ruuaksi. Avaa meidän silmämme näkemään vaara ja huutamaan sinua avuksi oikeaan aikaan. Sillä sinä Jeesus tunnet meidän asemamme, olethan ollut itse Jumalan uhrikaritsa.

3.4.08

Ulkoministeri Kanerva on ollut liiankin kanssa uutisissa kyseenalaisten harrastustensa vuoksi. Tekstiviesteistä alkanut kohu suurenee. Pienistä töppäilyistä on paisunut juorumylly, joka ei ota hellittääkseen. Samalla valtakunnan päättäjien uskottavuus kärsii kansan silmissä. Puolueen johto on päättänyt panna Kanervan viralta ja puhdistaa niin mainettaan ja moraaliaan. Jutun tuoksinassa Kanervan piti olla kotiseurakuntansa Tuomas-messussa ristinkantajan, mutta lukuisten uhkausten tähden tyytyi vain lukemaan Raamatun tekstit. Nyt hän on potkujensa jälkeen jäänyt sairaslomalle.

Kanerva olisi ollut varmaan kaikkein sopivin kantamaan ristiä elämänsä solmukohdassa. Ihmiset vain pakkaavat ajattelemaan, että se on jokin kunniavirka, joka annetaan ansioituneelle kristitylle ja hyvälle ihmiselle. Raamatun mukaan risti kuuluu syntiselle, joka haluaa kieltää itsensä ja seurata Jeesusta. Tietysti kyse on ensisijaisesti sisäisestä rististä, sydämen vakaumuksesta, mielenmuutoksesta, jossa Jeesus tulee Herraksi ja kuninkaaksi asianomaisen elämässä.

Nykyään on yleistä, että herrat jäävät sairaslomalle, kun tiukka paikka. Se on pakoa todellisuudesta, itsestään ja mieltä hiertävistä asioista. Köyhä kansa ei voi niin tehdä, koska sillä ei ole sellaiseen varaa. Eikä kukaan lääkäri kirjoita sairaslomaa terveelle ihmiselle, jos ei siihen ole painavaa syytä. Syyksi ei riitä tekstiviesti. Sairasloma ei kuitenkaan paranna ketään, se vain antaa hieman levähdysaikaa, mutta vaiva voi myös pahentua jatkuessaan. Ehkä pitäisi ottaa käyttöön synnintuntoloma. Sen voisi määrätä asiansa osaava sielunhoitaja ja tietysti Pyhä Henki. Silloin asianomainen kävisi läpi Jumalan edessä omantuntonsa syytökset ja tekisi tiliä Vapahtajan kanssa. Synnintuntolomalla rukoiltaisiin ja paastottaisiin, etsittäisiin Jumalan kasvoja. Myös kristillisten järjestöjen nykytila on hengellisesti niin huono, että järjestöt voisivat huoleti kuuluttaa yleiset synnintunnustuspäivät kaikelle väelleen.

Aikoinaan jumalanpalveluksen keskus ja Vapahtajan kuninkuuden kaupunki ratkesi luopumukseen. Se kadotti asemansa Jumalan silmissä, siitä tuli luopio. ”Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden se on saastaksi tullut. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin. Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli, ja niin se sortui hämmästyttävästi.” Val.1:8-9. Viat eivät olleet suuria, eivätkä näkyneet kauas. Vain liepeet olivat tahroissa. Usein pienet kömmähdykset saavat aikaan suurimmat lankeemukset, koska niitä ei pidetä kovinkaan vakavina synteinä. Monen uskovan perusongelma on ylpeys, joka vie lankeemukseen, ylimielisyyteen, farisealaisuuteen ja toisten halveksimiseen. Moni yrittää peittää jälkensä taitavasti kuin Daavid vainaa ja pukeutua hurskauden kaapuun. Sillä on korkeakirkollisuuden hattu päässä ja se on mielistynyt puhdasoppisuuteen. Se arvioi itsensä totuudenpylvääksi, mutta Herra sanoo se olevan saastan arvoinen – siis pelkkää sontaa. Näin ajatellen, kyllä nykykirkkoon hyvin muutama Kanerva mahtuu. Ei sen taso paljon enää laske – ja voihan olla että joku muukin syntinen uskaltaisi silloin tulla etsimään Jeesusta, todellista auttajaa.

Sinun arviointisi, Herra, on joskus aivan musertava. Emme ole mitään ja sen vähänkin vaikutuksesta, mitä täällä teemme kristillisyyden nimissä, pilaamme hyvän sanomasi ja kalliin asiasi. Armahda meitä, tee meistä syntisiä ja armahdettuja ristinkantajia.

31.3.08

Olin Pitkäperjantaina kirkossa. Istuin yksin penkissä ja yritin virittyä surupäivän tunnelmaan ajatellen Vapahtajan kärsimystä. Taakseni tuli istumaan äänestä päätellen pari mummoa, jotka olivat varsin hilpeällä päällä. He keskustelivat palvelutalon uudesta WC:stä ja sen eduista. En olisi välittänyt kuunnella, mutta en viitsinyt vaihtaa paikkaakaan. Pian kirkkokuoro aloitti kanttorin johdolla laulun ja niin mummot hiljenivät. Yritin päästä takaisin sisälle Pitkäperjantaihin.

Kristittyjä kiusaavat monet turhat ajatukset ja tahtomattaankin mieli askartelee usein turhuuden markkinoilla – kirkossakin istuessa. Tulee pohtineeksi täysin toisarvoisia asioita ja yrittäneeksi ratkaista kysymyksiä, jotka eivät ole ihmisten ratkaistavissa. Ei ihme, jos Salomo aikoinaan sanoi: ”Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!” Saarn.1:2.

Mutta niin oli maailma samanlainen Jeesuksen kuollessa ristillä. Ihmisten ajatukset ja tavoitteet olivat täysin turhat, väärään suuntautuneet, jumalattomat ja ajalliset. Jumalan Pojan asemesta he valitsivat Barabbaan, roiston. Leivän sijasta he valitsivat kiven. Karitsan sijasta he valitsivat käärmeen. Armon sijasta he valitsivat tuomion. Elämän sijasta he valitsivat kuoleman. Valon sijasta he valitsivat pimeyden. Rakkauden sijasta he valitsivat vihan. Yhden sijasta he valitsivat enemmistön. Taivaan sijasta he valitsivat helvetin.

Usein ihmiset moittivat Jumalaa siitä, ettei Jumala ole tehnyt itseään ja tahtoaan kunnolla tunnetuksi, ettei hän riittävästi anna todistusta itsestään. Sen lisäksi Jumalan pitäisi vielä toteuttaa kaikki ihmisten toiveet ja olla aina valmis vastaamaan ihmisten mielenilmaisuihin myönteisesti. Jumalan pitäisi lopettaa sodat, parantaa sairaat ja taata kuolemattomuus. Hänen pitäisi voidella ihmiset herkuilla ja menestyksellä, hyvinvoinnilla ja helpolla elämällä. Jumala ei saisi puhua mitään synnistä tai turmeluksesta, parannuksesta tai kääntymyksestä. Hän ei saisi uhata ihmisiä helvetin vaivalla. Meille kelpaa hunaja, muttei suola.

Katson siis ristiinnaulittua, veristä Kristusta, jonka vaiva on vertaansa vailla, joka kärsii viattomana ihmisten ansaitsemaa rangaistusta Golgatalla. ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” Jes.53:3. Huomaan, että on normaalia välttää katsomasta Golgatalle, sillä se ei kiehdo ihmismieltä. Kärsivässä Vapahtajassa on luotaantyöntävän leima. Hänen kärsimysmuotonsa on ihmisille vastenmielinen.

Herra, haluan olla sinun omasi – aina. Haluan sitoutua sinuun kaikkialla, auta minua siihen. Tahdon seistä läheistesi tavoin ristisi juurella suremassa kärsimystäsi ja odottamalla sovitustyösi päätöstä. Auta minua siihen. Minäkin haluan kuulla sen, että kaikki on täytetty ja että oman elämäni kaikkein suurin kysymys on ratkaistu Golgatalla sinun haavoissasi. Auta minua siihen, Jeesus.

8.3.08

Lounaisranskalaisen kylän pormestari on kieltänyt kyläläisiään kuolemasta. Sarpournexin hautausmaalla ei nimittäin ole yhtään vapaata paikkaa. Mikäli joku kylän 260 asukkaasta päättää kuolla, edessä on vakavia seuraamuksia. Kaikkia, joilla ei ole paikkaa hautausmaalla ja jotka haluavat tulla haudatuksi Sarpournexiin, kielletään kuolemasta, pormestari Gerard Lalannen asetuksessa sanotaan. Rikkojia rankaistaan ankarasti, teksti jatkuu. Pormestarin mukaan tiukat keinot johtuvat siitä, ettei kylä ole saanut lupaa laajentaa hautausmaataan.

Ranskalainen uutinen hymyilyttää ja osoittaa kuinka naiiveja ihmiset ovat. Aivan niin kuin ihmiset voisivat itse päättää omasta elämästään ja määrätä kuolinpäivänsä. Jos nyt jotenkin haluaisi ko kylän elämää helpottaa, voisi tietysti etsiytyä asumaan naapurikylään, edellyttäen, että siellä on riittävän suuri hautausmaa? Kuitenkin omaan kuolemaansa keskittyminen voi olla hyvin raastava kokemus, joka kannattaa jättää Herran hoitoon. Emme valitse elämämme pituutta.

Israel oli joutunut aikoinaan vihollisen yllättämäksi ja voittamaksi. Oma maa jäi kesannolle ja paikkaa asuttivat vain villieläimet. Silloin pakkosiirtolaisuuden kokeneet juutalaiset saivat kuulla väkevän lupauksen Jumalan sydämeltä: ”Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa on vielä kerran lampaita kulkeva laskijan kätten ohi, sanoo Herra.” Jer.33:13 Joskus seurakunnan päätehtäväksi näyttää muodostuneen kuolleitten hautaaminen ja laskeminen, hautausmaiden hoito ja kiinteistöjen ehostus. Mutta elävän seurakunnan pitää seurata Kristusta ja keskittyä elävien kutsumiseen, kokoamiseen ja hoitamiseen, sekä uskovien yhteyden vaalimiseen. Jeesus on tuo tekstimme lampaiden laskija, hänen tarkkaavaisen huomionsa ohi kulkevat kaikki uskovat. Hän tuntee omansa nimeltä ja puhuu niille. Myös hänen omansa tuntevat Herransa ja puhuvat hänelle. Herran hoidossa uskovat viihtyvät ja rakentuvat, kasvavat hänen tuntemisessaan. He ovat hänelle tärkeitä.

Uskovien lauma kasvaa Jumalan lupausten varassa. Tämän näkyvänä merkkinä on Israel, omaisuuskansa, jonka keskellä on vanhurskas Jumala, Jeesuksessa. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä täytän sen hyvän lupauksen, jonka minä olen lausunut Israelin heimosta ja Juudan heimosta. Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden vesan, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Niinä päivinä Juuda pelastetaan, ja Jerusalem asuu turvassa, ja tämä on se nimi, jolla sitä kutsutaan: 'Herra, meidän vanhurskautemme.'”14 – 16. Tämä tapahtuu, kun Israel toivottaa Messiaan, Jeesuksen, tervetulleeksi hoosianna huudoin. Siihen asti Herra toimii uskovien seurakunnassa, joka elää Vapahtajan tuomasta uskonvanhurskaudesta. Jeesus on vanhurskas vesa, joka tekee pelastuksen mahdolliseksi.

Herra, rukoilen, ettei meidän seurakuntamme päätehtäväksi muodostuisi hautaaminen vaan pelastaminen. Kiitos, että sinä olet hyvä ja suuri lampaiden Paimen, joka lasket vielä omasi ja pidät niistä huolta. Anna meille usko, joka kiinnittyy sinun sanasi lupauksiin ja katsoo aina ja kaikkialla sinuun. Anna meille uudistuksen ja virvoituksen ajat, jotka puhdistavat ja siunaavat uskovia.

7.3.08

Dollarin kurssi on heikentynyt euroon nähden huomattavasti. Ystävämme Amerikassa ilmoittivat juuri hiljattain, että kesäksi suunniteltu Suomen matka ei toteudu juuri valuuttatasapainon horjumisen takia. Varmaa rikastumista tavoittelevat rahamiehet kaikkialla miettivät, mitä keinoa kannattaisi käyttää uudessa tilanteessa. Myös kullan maailmanmarkkinahinta on kaksinkertaistunut viiden vuoden aikana. Rahojen arvon putoamisen pelossa ihmiset ovat ruvenneet sijoittamaan varojaan kultaan. Mutta, mitä köyhä ostaa tai mihin sijoittaa varansa? Ei hän ainakaan lennä Atlantin yli, kun ei ole siihen varaa. Ei hän myöskään osta kultaa, hyvä kun saa rahallaan maitoa ja leipää.

Joskus voi tehdä mielikuvitusmatkan rikkaan asemassa ja kuvitella millaista olisikaan elämä, jos ei tarvitsisi laskea rahojaan. Rajana olisivat vain aika ja terveys. Muu hoituisikin sitten rahalla. Mutta osaisimmeko valita oikein, viisaasti ja epäitsekkäästi? Luulen, että sellainen elämä ryöstäytyisi helposti väärille raiteille ja saattaisi olla kuluttavaa, pelokasta, yksinäistä ja turvatonta? Toisaalta, voidaan kysyä, mitä ihminen loppujen lopuksi tarvitsee? Mikä on meille sopivaa, ajankohtaista ja toivottavaa, tiedämmekö sen? Nykyinen korkea elintaso on tuonut tulleessaan kaikenlaisia vaivoja ihmisille: Syömme ja juomme ylenpalttisesti, rakennamme ja tuhoamme suunnattomasti, naimme ja eroamme jatkuvasti, kaikenlaiset vääristymät ja mielen kieroutumat pilaavat ihmismielen. Valhe valtaa alaa ja totuus pakotetaan piloon.

Mitä Jumala omistaa, mitkä ovat hänen kiinnostuksensa kohteet? Hän omistaa kaiken. ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat” Ps.24:1. Tarkennettu haku löytää sanan, jossa on tuo kaikkein tavoiteltukin. ”Minun on hopea, ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot.” Hagg.2:8. Kerran Herra järjestää koko luomakunnan uuteen uskoon, vanha tuhotaan ja luodaan uudet taivaat ja maa. Joten ei kannata hirveästi hihkua tämän ympäristön asioista, se kun on vain väliaikaista.

Maa, taivas ja kaikenlainen materia ovat Herran, hän omistaa sen ja hallitsee niitä tahtonsa mukaan. Sitten hän lähettää Poikansa ihmiseksi ja ilmaisee ihmeellisen asian: ”…ihastukseni olivat ihmislapset.” Snl.8:31 Tämä on käsittämätöntä, kun ajatellaan ihmisen jumalattomuutta, pahuutta, synnin määrää ja meissä asuvaa pimeyttä. Vielä vaikeammaksi se menee, kun luemme, että Jeesus tuli vapaaehtoisesti pelastamaan meitä ihmisiä ikuisesta helvetin vaivasta. Se kuulostaa ihan hullulta, ettäkö Jumala voi olla niin mieltynyt ihmislapsiin ja taistelee halukkaasti voittaakseen jokaisen sielun omakseen?

Jumalan omat ovat erikoisasemassa ihmisten keskellä. Vapahtaja sanoo uskovilleen: ”…minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää…” Joh.15:16. Kristus toteuttaa suunnitelmansa omiensa kautta. Hän elää meissä, hän tekee tekonsa meissä, hän kirkastaa Jumaluutensa meissä. Hänen seurakuntansa on lankeemukseen jälkeen ennalleen asetetun uusi ihminen maailmassa.

Rahamaailman epävarmuus, muutokset ja heilahtelut ennakoivat lähestyvää antikristuksen aikaa, jolloin ostaminen ja myyminen alistetaan valtavaan kontrolliin. Pedon merkki tulee käyttöön ja jokainen joutuu valitsemaan tulevaisuutensa suhteessa petoon. Jumalan omat, Jeesuksen seuraajat eivät ota tuota merkkiä.

Sinussa, Herra, ei ole muutosta eikä vaihtelevuutta. Sinä olet aina sama, ikuinen, rakastava, turvallinen ja kutsuva. Sinä olet uskovan kulta ja hopea, sinä olet uskovan perintöosa ja sinun luonasi on kaikki hyvin. Maistelen tuota ajatusta, että sinä ihastut ihmisiin. Minäkin olen sellainen, kiitos Jumalalle.

1.3.08

Televisiouutiset kertoi, että eräs tunnetun rikollisjengin johtaja on tullut uskoon vankilassa, myös lehdet uutisoivat asiasta. Miehen nimi on Lauri ja hän on istumassa elinkautista tuomiotaan murhasta. Nyt uusi käänne elämässä on saanut aikaan sen, että Lauri on tunnustanut pari muutakin murhaa. Sitä hämmästellään. Lauri on todistanut toisille vangeille ja kertonut vuolaasti elämänmuutoksestaan. Uutisissa haastateltu poliisi kuvaili miehen päättäneen arvioida uudelleen elämäänsä. Se on aika vaatimaton ilmaisu uskoontulolle, kun syntinen ihminen kohtaa Vapahtajansa Jeesuksen ja saa uuden elämän, joka jatkuu ikuisesti. Lauri kertoo äitinsä rukoilleen 40 vuotta hänen puolestaan. Äiti ehti nukkua pois näkemättä poikansa pelastumista. Lauri sanoo haluavansa päästä äitinsä luo taivaaseen. Toiseksi hän haluaa levittää Herran sanaa.

Jeesus on erikoistunut pelastamaan rikollisia, sen me näemme Raamatusta ja oman aikamme tapahtumat todistavat samasta asiasta. Ristin ryöväri on suurenmoinen esimerkki juuri ennen kuolemaansa kääntymykseen tulevasta miehestä. Myös pikkurikolliset Leevi ja Sakkeus ystävineen ovat ihana todistus Jumalan rakkaudesta. Mutta Jeesus kutsui myös pikkuvilpistelijöitä, taskuvarkaita ja fariseuksia sisälle Jumalan valtakuntaan. Näiden ja muiden syntisten armahtaminen tuntui olevan kova pala monelle tekopyhälle ja itseensä luottavalle. Heidän oli vaikea ajatella, että heidän syvin tarpeensa olisi kohdata Jeesus Kristus omana Vapahtajanaan, että heidän elämänsä tärkein asia olisi saada synnit anteeksi.

Yhden ihmisen kääntymys herättää yleensä muita juuri niin paljon, kuin hänen asemansa on yhteiskunnassa. Vaikutusvaltaiset ja kuuluisuudet herättävät huomiota enemmän kuin tavallinen rivimies. Monet kuitenkin tyytyvät katselemaan kaukaa ja arvostelemaan tapausta riittävän etäältä, ettei tauti pääse tarttumaan. Moni syntinen tuntee tunnossaan piston toisen syntisen tehdessä parannuksen, kun omatkaan asiat eivät ole Jumalan edessä kunnossa. Mutta pian tunto paatuu taas entiseen kylmään kuolleeseen tilaansa ja suruttomuus valtaa takaisin menetettyä alaa kurjan elämässä. Niin entinen meno jatkuu

Mutta miltä mahtoikaan tuntua Laurin äidistä? Mitä hän ajatteli 40 vuoden aikana, kun pojan elämä meni koko ajan vain huonompaan suuntaan? Siihen saamme vastauksen ko. uutisessa: Hän rukoili. Hän rukoili koko tuon pitkän ajan, koko lapsensa elämän ajan, täydellä luovuttamattomalla äidin rakkaudella. Hän ei hyväksynyt sitä, että perkele vie pojan mukanaan helvettiin. Hän ei suostunut siihen, että Jeesuksen kallis veri olisi turhaan vuotanut Laurin kohdalla. Ei, hän anoi Herralta poikansa pelastumista ja poika pelastui. Kiitos Jumalalle.

Koko evankeliumin voittokulku läpi historian ja maailman kansojen on tarkoitettu ihmisten parhaaksi. Niin on hyvä Jumala ajatellut. ”Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää? Ja jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan, jota on harjoittanut, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän säilyttää sielunsa elossa. Koska hän näki ja kääntyi pois kaikista synneistänsä, joita oli tehnyt, hän totisesti saa elää; ei hänen ole kuoltava.” Hes.18:23,27. Taivaassa pidetään uskoontuloa arvossa ja enkelit iloitsevat Herran edessä jokaisesta syntisestä, joka kääntyy.

Kiitos Jeesus, että pelastat suuria ja pieniä syntisiä, sillä sinun evankeliumisi on niin laaja, että sen vaikutuspiiri koskettaa kaikkia ihmisiä. Kiitos pyhän sovintoveresi, uhrisi, tuomasta vapaudesta ja rauhasta, jota saamme armahdettuina syntisinä kokea. Herra, on ihmeellistä ajatella, ettei pahuuttamme enää muisteta, eikä syntejämme enää ole, kun sinä olet ne maksanut. Siunaa ja vahvista Lauria uskossa ja elämässä, teossa ja totuudessa. Pelasta toisia vankeja hänen todistuksensa kautta. Anna niille äideille uskovan esirukoilijan mieltä, joiden lapset kulkevat vielä sinulle vieraana.

26.2.08

Kirkkaassa auringonvalossa huomasin, että ruokapöydällämme käveli pieni kärpänen, banaanikärpänen tai joku sen tapainen. Meikäläisenkin näkökyky erotti vielä semmoisen muista roskista ja pullamuruista ehkä siksi, että se liikkui. Mutta ei se liikkunut kauan, sillä lennosto on maassa heikoimmillaan – niin tämäkin. Iskin nyrkillä sen littiin pöytää vasten, niin että lasit helisivät ja pöytä heilahti. Hetken mietin, että taisi olla turhan paljon voimaa niin pieneen olentoon? Mutta kuoli kuitenkin. Joskus elämän ratkaisut vaativat ponnistelemaan, joskus ammumme tykillä hyttysiä. Puhtauden ja järjestyksentarve ohjaavat käyttäytymistämme aika paljon.

Olemme ihmisinä hyvin erilaisia, joku viihtyy sotkujensa ja romujensa keskellä kuin harakka pesässään, mutta toinen tarvitsee avaruutta ja järjestystä ympäristöönsä. Yksi tulee hyvin toimeen vaatimattomissa oloissa, toinen tarvitsee jatkuvasti väriä, ääntä ja ihmisiä ympärilleen. Moni remontti jää tekemättä laiskuuttamme, moni odottaa parempaa huomista ja lottovoittoa – jota ei koskaan tule. Ehkä joka kodissa löytyy sellainen peräkomero, johon kasataan tavaraa, ajatellen että eräänä päivänä se kyllä siivotaan. Meilläkin on eräs laatikko saanut nimen miljoona-laatikko, koska siellä on niin monta erilaista tavaraa.

Ihmiseen on iskostunut merkillinen ajatus siitä, että naapurilla on kaikki asiat paremmin kuin minulla. Jopa uskovakin ajattelee, että elämä toisen uskovan asemassa olisi paljon helpompaa ja mielekkäämpää. On kuvitelmia, joiden mukaan suuret vaikeudet kasaantuvat vain minulle ja meidän kotiimme. Joskus myös Jumala saa syytöksistä osansa, hän ei saa uskovia liikkeelle, palvelemaan, ylistämään, lähetystyöhön, evankelioimaan, rukoilemaan ja uhraamaan.

Jeesuksen aikaan tietyt uskonnolliset piirit olivat vaipuneet hengellisessä elämässään hyttysten tasolle ja Herra huomautti heitä siitä. ”Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!” Matt.23:24-26. Uskonnon ulkoinen puhtaus ja määrätyt tavat olivat ottaneet Kristuksen paikan. Jumala oli toisarvoinen ja lähimmäisten pelastumattomuus ei merkinnyt mitään, kun ei oltu itsekään taivastiellä.

Me uskovat katsomme joskus olleemme aika hyviä ja tehneemme suuria palveluksia taivaan valtakunnalle. Mutta mitä Jumala mahtaakaan ajatella meistä? Luulen, että hän katsoo meihin säälien ja ymmärtäen kuin innostuneisiin lapsiin. Fariseuksen mieli istuu voimakkaasti uskovassa ja kaikkein vaikein on nähdä pieniä syntejään, mielialan, sanojen, ajatusten tai asenteiden syntejä. Joskus tapamme pieniä kärpäsiä ruokapöydältä, mutta rotat syövät kellarissa samanaikaisesti talon perustusta.

Kuinka ihmeellinen onkaan siis meidän Herramme, joka välittää meistä tällaisina ja huolehtii koko elämästämme. Hänen Rakkautensa on käytännöllistä ja iankaikkista. Hän puhuu meille hyvinä ja huonoina, pyhimyksinä ja fariseuksina, suurina ja pieninä, vahvoina ja heikkoina.

18.2.08

Kiinassa, Hunanissa asui aikoinaan lähetysaseman lähellä kiinalainen pikkukauppias perheineen, johon kuului vaimo, sokea poika Fu Chin ja tytär. Kauppias ahersi liikkeensä kanssa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan eikä joutanut mitään muuta ajattelemaan. Kauppias poltti silloin tällöin paperirahaa aamulla kauppansa edessä ja asetti samalla uhripuikon sytytettynä kauppansa eteen pystyyn katukiven rakoon. Siinä kohosi uhrisavu esi-isien hengille, että he auttaisivat jälkeläisiänsä olemassaolon taistelussa.

Lähetysaseman kirkosta kuului laulua ja soittoa. Sokea Fu Chin pysähtyi kirkon ovelle. Ihmisiä meni sisään. Joku tuttu nykäisi häntä käsipuolesta ja niin hänkin meni sisälle ja hapuili kirkon takapenkille. Hän ei ymmärtänyt sanoja. Kiinalainen evankelista puhui eräästä Jeesuksesta, jolla oli ihmeellinen voima ilman lääkkeitä parantaa kaikenlaisia sairaita. Hän avasi kuurojen korvat, antoi näön sokeille, jotka pyysivät häneltä apua, paransi rammat, jopa herätti kuolleitakin. olleita eloon. Jaa, se vasta oli jotakin. Ei hän ollut koskaan ennen sellaista kuullut. Ja tuo Jeesus teki kaiken ilmaiseksi, ottamatta avustaan mitään maksua. Hän teki kaiken rakkaudesta ihmisiin, sillä taivaan Jumala oli lähettänyt hänet maailmaan ihmisiä pelastamaan. Jokainen, joka uskoi Häneen. sai synnit anteeksi ja pääsi taivaaseen.