27.12.07

H C Andersenin sadussa tulitikkutyttö kerrotaan surkeasta ihmiskohtalosta. Pieni tyttö joutuu julman isänsä painostuksesta uudenvuoden yönä kadulle tulitikkuja myymään. Ostajien puutteessa hän alkaa sytytellä niitä itse. Tikkujen loimussa hän unelmoi lämpimästä kodista, ruoasta, joulukuusesta, tähdistä ja isoäidistä, joka oli ollut hänen ainoa hyvä ystävänsä. Unelma päättyy onnellisesti, tyttö pääsee isoäidin sylissä Jumalan luo. Aamulla ihmiset löytävät pienen kuolleen tulitikkutytön kadulta.

Sadun sanoma tulee arkipäivään taas uudella nimellä. Katuja kulkee monta valon kaipaajaa, lämmön kaipaajaa, rakkauden nälkäistä, yksinäistä, hylättyä, jotka pakonomaisesti vaeltavat paikasta toiseen yrittäen ostamalla ja myymällä saada sisältöä elämäänsä. Joulunajan valot tuntuvat tyhjiltä wateilta, jotka eivät paranna tilannetta. Visuaalinen elämys viihdyttää vain hetken, mutta sisimmän pimeys saattaa olla niin suuri, että siihen hukkuu.

Jeesus antaa uskoville etuoikeuden valita valo ja viedä se ihmisille. Tänäkin jouluna ovat monet kodit rikastuneet hengellisistä lahjoista. Ehkä lahjan saajat eivät ole osanneet edes arvostaa Jeesuksesta kertovia pakettejaan. Joskus kristittyjen hengenelämä muistuttaa tulitikkutyttöä ja silloin valo on vähissä. Juuri ja juuri saa omaan elämäänsä pienen valon aikaiseksi, vaikka pimeä maailma kaipaisi Kristusta.

Jumala puhuu pimeyden kautta, hän sallii pimeyden tulla ja ympäröidä meidät. Hän sallii ahdistuksen, että ihmiset kääntyisivät. ”Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole. Ja siellä he kuljeskelevat vaivattuina ja nälkäisinä, ja nälissään he vimmastuvat ja kiroavat kuninkaansa ja Jumalansa. He luovat silmänsä korkeuteen, he katsahtavat maan puoleen, mutta katso: ainoastaan ahdistusta ja pimeyttä; he ovat syöstyt tuskan synkeyteen ja pimeyteen. Mutta ei jää pimeään se, mikä nyt on vaivan alla…..Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” Jes.8:20-9:1. Keskelle kuoleman ja varjojen maailmaa Jumala sytyttää valonsa. Hän, Kristus loistaa Isänsä kirkkautta, ainutlaatuista, pelastavaa kirkkautta. Synnin ja kurjuuden keskellä loistaa valo, joka saa osan ihmisistä kääntymään osan ihmisistä pakenemaan kohti kuolemaa.

Syvässä ahdistuksessa ja synninvaivoissa elävä kristitty näyttää ulkopuolisen silmissä yhtä onnettomalta kuin tulitikkutyttö. Hänen elämänsä näyttää päättyvän toivottomuuteen. Ne, joilla ei ole uskon lahjaa, eivät voi käsittää, miten rikasta on usko Jeesukseen. Vaikka kristitty joutuisi elämään vankilan kylmyydessä, meren myrskyissä, vuorten pimennossa, hänellä on Jumalan lupaus. Täyttymättömät unelmat saavat vastauksensa taivaallisissa. Joka luopuu Kristuksen tähden jostakin ajassa, on saava moninkertaisesti takaisin. Paraskin maailma on kurja, kova ja kylmä. Taka-alalla kummitteleva julma isähahmo on vertauskuva laista, joka velkoo ja ruoskii aina kristittyä. Uskova isoäiti on sadun valo. Hän on todistus menneitten polvien Kristus-uskosta. Luodessaan uutta Jumala myöskin säilyttää jotakin menneestä: so. Meitä yhdistää sama usko, sama Raamattu, sama Herra ja sama taivas. Isoäiti on myös kuva esirukoilijasta, joka odottaa sukulaistaan taivaaseen.

Jeesus, ikuinen valo, anna meille pieniä säteitä itsestäsi, anna meille valoasi kuin tulitikkuja, joita voimme raapaista muiden iloksi ja toivoksi. Tuo pelastuksesi sanoma kirkkaana maailmaamme, sukuihimme ja elämäämme.

24.12.07

Olen joskus ajatellut, että meidän uskovien pitäisi luoda kristillistä toimintaa ja saada aikaan hengen elämää täällä ajassa. Tämä ajatus lienee melko yleistä, kun seuraa kristillisyyden kirjoa Suomessa. Pieniä porukoita on syntynyt sinne ja tänne, ja jokaisella on oma erikoinen toimenkuvansa. Monimuotoisuus on hyvä asia, samoin yksilöllisyys. Iso kristikunta ei aina suo elintilaa pienille ja siksi syntyy uusia yrittäjiä. Tavoitteena on tietenkin toiminnan laajentuminen, hengellinen herätys ja armolahjojen palveluun asettaminen. Taustalla ovat kuitenkin usein myös omat motiivit: suuruudenhulluus, itsepäisyys, ylpeys, lihallisuus, sielullisuus, yhteistyökyvyttömyys, rahanahneus, kunnianhimo, vallanhalu, anteeksiantamattomuus, katkeruus, kostonhalu ja Jumalan murheeseen suostumattomuus.

Olen joskus ollut tavattoman suuren paineen alla miettiessäni omaa työtäni ja tekemisiäni, tavoitteitani ja pyrkimyksiäni. Kutsumukseni on ollut vaakakupissa. Olen ollut tuntevinani Jumalan työnantajana, joka tyytyy vain voiton maksimoimiseen. Olen lukenut ja kuullut, kuinka tuomionprofeetat ovat ilmoittaneet maatamme kohtaavista onnettomuuksista syntiemme tähden. Tätä julistusta olen peilannut omaan tilaani ennen uskoontuloa ja huomannut, että en olisi silloin hengellisesti kuolleessa tilassani ymmärtänyt mitään uskon asioista. Korkeintaan, olisin voinut ajatella kohtalon säätäneen asioiden menevän tietyllä tavalla. Nyt, näiden profetioiden edessä ajattelen, että Herra tehköön niin kuin parhaaksi näkee. Jos Hän ei anna herätystä, synnintuntoa, parannusta, katumusta, kääntymystä, uutta elämää, niin minä en ainakaan sitä synnytä. Mikäli minusta riippuu, niin me kaikki hukumme. Mikäli minusta riippuu, niin ei mitään hyvää ei tapahdu, sillä olen erikoistunut pahan tekemiseen tahdostani huolimatta. Mikäli minusta riippuu, kaikki hengellinen elämä kaikkialla kannattaa lopettaa mahdollisimman pian. Mikäli tulevaisuus ja pelastumisemme on riippuvainen minun rukouksistani, kannattaa heittää kaikki toivo heti pois. Mikäli seurakunta alkaa muistuttaa minua, se on pahasti harhassa.

Jouluaattona ajattelen, että pyrkimyksemme hyvään ja hurskaat toiveemme eivät ole mikään kristillisyyden lisä tai sytytin. Kaikki lähtee Jeesuksesta, Hänestä, joka ylläpitää maailmankaikkeutta. Jeesus on ainoa kirkas valo, voima, tieto ja motiivi. Hän hallitsee, johtaa, kutsuu, valitsee, siunaa, etsii, parantaa ja pelastaa. Hänellä on suunnitelma, ei minulla. Hänen tahtonsa on ratkaiseva, ei minun. Hänen valintansa ja valtuutuksensa on viisas, ei minun. En usko virheettömyyteen, sillä uskovat ovat sen verran vajavaista porukkaa. En usko, että osaamme aina seurata Jumalan tahtoa, tai tehdä aina oikein. Mutta uskon, että voimme kulkea kaitaa tietä nöyrtyen ja rukoillen, kysellen ja etsien, kompuroiden ja juosten. Uskon, että meidän on hyvä ja turvallista olla silloin, kun olemme luovuttaneet kaikki asiat ja ihmiset Herran hoitoon.

Kuka olisikaan voinut ymmärtää ja suunnitella kaikkea niin kuin Jumala. ”Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.” Room.11:32-36. Tuomionkin takana on armahtavan Isän laupiaat kasvot. Pimeimmänkin tien takana on Jumalan suuri viisaus ja suunnitelma. Häpeällisimmänkin kompuroinnin takaa on kirkastuva Jumalan kunnian loiste. Nyt se loistaa muutaman päivän Beetlehemin tallissa, eläinten syöttökaukalossa, vastasyntyneenä Vapahtajana.

Herra, me esitämme sinulle hienoja ideoitamme maailman pelastamiseksi ja lähetystyön edistämiseksi ja kirkon parantamiseksi. Liekö noista ehdotuksista mitään hyötyä? Pyydän, että ota, Jeesus, koko vastuu, vastuu kaikesta, kaikki ihmiset, kaikki asiat. Anna minun kulkea sinuun luottaen, sinuun katsoen, sinussa leväten, sinun valossasi ihmisiä ja asioita katsoen. Onnea, muuten huomisen merkkipäivän johdosta ja terveisiä tutuille taivaaseen.

21.12.07

Eräs mies kertoi tarinaansa, kuinka hänen joulunsa kulki ennen vanhaan 80-luvulla. Mies oli ollut juoppo ja asunut kaduilla, roskalaatikoissa ja erilaisissa suojamajoissa. Eräänä jouluna he olivat löytäneet miehissä roskalaatikon vierestä puolikkaan joulukinkun. Miehet olivat lähteneet einehtimään iloisena löytämäänsä saalista. Kurkkupurkin kannen avulla miehet olivat närsineet lihaa leikkeleiksi. Siinä olivat tulleet mieleen kaikki kauniit muistot paremmista jouluista lapsuudessa ja kyynel vierähtänyt silmästä.

Myöhemmin samana talvena miehet tapasivat vanhan mummon, joka antoi heille leipää ja kahvia termospullosta. Näin tapahtui useita kertoja. Kerran tämä hento vanha nainen pyysi rukoilla miehen puolesta. Miestä hävetti, hän katseli ympärilleen, ettei kukaan vain näkisi. Vihdoin mies myöntyi ja halusi tehdä naiselle mieliksi. He menivät juna-aseman pylväiden suojaan miehen pyynnöstä. Niin nainen rukoili ja jossain vaiheessa hän sai profetian miehelle: ”…jonain päivänä sinä tulet olemaan Jumalan suuressa käytössä…”. Mies ei uskonut. Myöhemmin kävi niin, että mies etsiytyi kristilliseen hoitokotiin. Hän tuli uskoon ja raitistui, aikanaan hänestä tuli avustustyöntekijä samankaltaisten miesten pariin, niin hän kertoi.

Jeesus on ihmeellinen, kun laittaa vanhan mummon etsimään syntisiä kadulta ja käyttää hyödykseen ihmisen nälkää ja janoa. Hän puhuu siis kahvin ja voileivän kautta sujuvasti. Sää tai vuorokaudenaika ei merkitse mitään Jumalalle. Hänelle julistuspaikka on yhden tekevä, sillä hän itse on niin suuri ja rakkaudesta rikas, että hän voi tarttua kenen elämään tahansa, missä tahansa. Hän pitää palveluksessaan eläkeläistä, jonka arvoa ympäröivä yhteiskunta mahdollisesti vain halveksii. Hänellä on oma aikataulunsa, eikä hän kiirehdi, kun ihminen ei ole vielä valmis taipumaan hänen tahtoonsa. Hänen valtakuntansa henki on rukouksen henki, jonka Pyhä itse synnyttää ja valaisee. Hän antaa sanat, profetian, uskon, rakkauden ja näyn, joita seuraamalla uskova voi palvella Herraa. Hän puhuu salattua viisautta ja jakaa lahjansa täysin sopimattomille ihmisille. Joskus hän aivan halajaa saada voittaa pahanhajuisia ihmisiä itselleen. Elämässään epäonnistuneet, himojensa vangitsemat ja perkeleen riivaamat saavat ilmaiseksi Jeesuksen rakkautta sydämen täydeltä omakseen. Heidän pysäkkinsä on Golgatalla, siellä Vapahtajan veri puhdistaa syntiset, sieltä alkaa taivasmatka .

Monenlaiset kurjat kokemukset varjostavat ihmisen elämää ja pyrkivät viemään hänen sielunsa ennenaikaiseen hautaan. Siksi Jumala etsii ihmistä voidakseen vapahtaa hänet ahdingosta ja tuhon tieltä. ”Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Ps.34:5-9. Jumalan enkelit kulkevat jokaisen laitapuolenkulkijankin seurassa, etteivät he kuole ennen aikojaan. Heidänkin on saatava kuulla evankeliumi ja tietää, että Jeesus rakastaa heitä. Jumalalle ei ole mieleen jumalattoman kuolema, vaan että hän kääntyy ja saa elää.

Muista niitä, Jeesus, joiden ruokapöydässä istuu piru heitä neuvomassa. Muista, Jeesus, kodittomia, elämänsä raunioilla itseään viihdytteleviä ihmisiä, joilla ei ole mitään toivoa ei valoa. Johda valtakuntasi työtä niin, että kuulemme riemullisia todistuksia sinun armollisista kädenojennuksistasi syntisten hyväksi. Näytä meille uskoville, kuinka alhaalla sinä Kristus kuljet, kuinka halukkaasti sinä autatkaan kurjaa sielua, kuinka sopivalla ajalla sinä ilmestyt ihmisille pelastajana.

19.12.07

Tampereella, Hämeenkadulla, joulukadulla kulkiessamme huomasimme siellä olevan rahan kerjääjiä. Eräässä kadunkulmassa soitti mies vanhoja iskelmiä saksofonilla ja keräsi ohikulkijoilta rahaa edessään olleeseen lippaaseen. Sadan metrin päässä hänestä istui vanha synkkäilmeinen mies karvalakkikourassa odottaen myöskin rahaa. Pohjanoteeraus kerjääjistä oli nuorukainen, joka oli polvistunut jalkakäytävälle ja piti käsiä lootusasennossa. Hän katseli taivaalle ja mutisi rukouksiaan. Mutta hänelläkin oli pieni kippo edessään rahaa varten, joten hän ilmeisesti luotti sittenkin enemmän ihmistason antiin kuin ylhäältä tulevaan apuun? Sitten tuli kulman takaa nuori mies , joka jakoi traktaatteja. Hän kysyi olemmeko uskossa Jeesukseen. Vastattuani myöntävästi hän ilahtui, eikä antanutkaan lappusta minulle. Mahtoiko käydä viemässä sen kerjäläisten hattuun?

Jeesuksen aikaan muutamat kerjäläiset löysivät kurjuutensa keskellä Vapahtajan ja heidän elämänsä muuttui. Jeesuksen tervehdyttävä vaikutus virtasi kurjan olemukseen kuin parantava virta. Jeesuksen luona syntinen löysi rauhan ja anteeksiantamuksen. Jumalan suunnitelmassa oli oleellista Jeesus ja siksi jokainen rikas tai kerjäläinen oli aina ratkaisun paikalla, kun Jeesus kulki ohi. Joku löysi onnen ja viivyttelijät, epäuskoiset ja arvostelijat saivat jäädä oman onnensa varaan. Niin oli silloin, niin on nytkin.

Jumalan oman ei tarvitse olla kerjäläinen, hän on Jumalan lapsi. Uskova ei ole orja, eikä Herra ole tarkoittanut meitä tietämättömiksi hänen rikkaudestaan. Emme luo elämämme edellytyksiä, mutta pyydämme niitä Jumalalta. Anomme niitä mm. Isä meidän-rukouksessa ja Herran siunauksessa. Opettelemme puhumaan luottavasti Vapahtajalle kaikki tarpeemme ja jättämään ne kiitoksen kanssa hänen haltuunsa. Jumalan huolenpito pitää uskovan elossa ja saamme syödä joka päivä Kuninkaan pöydässä, vaikka emme ole sen arvoisia. ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” Ps.37:25. Jumalan viitoittama tie on uskon tie, jossa Hän vastaa omiensa elämästä.

Joskus on sellaisia ihmisiä, jotka syyttävät Jumalaa epäonnestaan ja vastoinkäymisistään. He ovat mieltäneet Jumalan olevan vain menestyksen takuumies ja rikkauden jakaja. He mittaavat kaiken ulkoisten asioiden pohjalta, heidän uskonsa on vain näkemistä. Ruumiin tyydytys sisältää heidän elämässään elämän täyttymyksen ja he janoavat aina vain lisää. He eivät saa koskaan kyllikseen. Mutta Herra tekee ihmisen hengessä köyhäksi saadakseen tyydyttää tämän iankaikkisuusolemuksen hyvyydellään. Jumala puhuu ihmisille ruumiin ja sielun vaivan kautta voidakseen herättää hänen hengen uuteen elämään. Lihan kärsimys vie synnin loppumiseen. Vaivan keskeltä nouseekin rukous: ”Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela. Vastaa minulle pian, Herra, minun henkeni nääntyy. Älä peitä minulta kasvojasi, etten tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan vaipuvat. Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni.” Ps.143:6-8. Jumala-jano tulee taivaasta ja sen vastaus löytyy Golgatalta, Siionin vuorelta, johon Herra on säätänyt siunauksensa, taivaan oven ja iankaikkisuuden tien alkupään.

Muista, Vapahtaja, kerjääjiä, että he muistaisivat sinua. Kiitos kaikista vaikeuksista, jotka vievät ihmisiä sinun luoksesi. Sinun lapsenasi iloitsen siitä, ettei minulta puutu mitään, kun olet kanssani. Anna tämän näyn olla minulle aina kirkas, etten vaipuisi valittamaan turhista asioista tai olisi uskottomien ihmisten kaltainen, jotka katkerina syyttävät muita ja sinua ongelmistaan. Virvoita henkeäni, ravitse armollasi.

17.12.07

Joskus synkät pessimistiset ajatukset valtaavat mieleni. Katson mihin päin tahansa, kuva näyttää minusta kovin tummilla sävyillä maalatuksi. Huomaan etten voi valita tunteitani, enkä kykene hallitsemaan niitä kuin osittain. Jos sairastan, tunteeni sanovat: Loppu tulee, Aaltonen, sinä kuolet kohta. Jos olen väsynyt, tunteeni sanovat: Olet niin vanha, ettei sinusta ole enää mihinkään. Jos en saa toimeksi asioita, tunteeni sanovat: Olet täysin hyödytön, avuton, jarrutat vain toisten elämää. Jos naapuri ei tervehdi, tunteeni sanovat: Olet epäonnistunut kristillisyydessäsi, sinun todistuksesi Kristuksesta ei saavuta edes lähelläsi eläviä ihmisiä. Jos ilmenee yllättäviä koettelemuksia raha-asioissa, tunteeni sanovat: Menet konkursiin, ei Jumalakaan tuommosta siunaa. Istun Raamatun ääressä ja huomaan ajatukseni harhailevan ties missä, tunteeni sanovat: Pyhä Henki jättää tuollaisen uskovaisen. Omatunto syyttää minua joskus synnistä, silloin tunteeni sanovat: Joudut helvettiin, Jumala on armollinen muille, mutta ei sinulle. Kun SLEY:n julkisuuskuva on yleisesti muserrettavana lehdistössä ja kirkossa, tunteeni sanovat: Kohta ne heittävät sinut yli laidan kuin Joonan aikoinaan.

Lukiessani uskovien elämänkertoja olen huomannut, että he ovat käyneet läpi samanlaisia kamppailuja ja kiusauksia kuin minäkin. Joskus uskoontuloni alkuaikoina ajattelin kiusauksista kovin pinnallisesti, tai ehkä ne olivat silloin erilaisia? Usein koin kiusaukset lähinnä aikeina tai tekoina. Mutta nyt kiusaukset ovat enemmän mielialan alueella. Jotenkin suurimpana kiusauksena koen epäuskon sen eri muodoissa. Epäuskolla on kyky pienentää Jumala olemattomiin, sellaiseksi, joka ei kuule, näe, kosketa, auta tai puutu mihinkään. Epäuskon umpikujan lopussa on hyljätyksi tulemisen kokemus: Jumala hylkää ihmisen ja syitä ovat ties mitkä seikat, jotka piru tuo mieleen.

Jumalan palvelijan, Kristuksen sovittaman ihmisen, jokaisen uskovan voi ympäröidä pimeys. Yllättävää on se, että monet pakenevat silloin yhä syvemmälle pimeyteen. Muutamat ystävistäni ovat kertoneet vain maanneensa sängyssä peitto korvissa, ovet lukittuina, paksut verhot suojaamassa auringolta. Ei kykene tekemään työtä. Ei haluta vastata puhelimeen. Kadulla kävellessä yrittää välttää ihmisiä, ettei joutuisi puhumaan kenenkään kanssa. Ei ole halua mennä mihinkään hengelliseen tilaisuuteen. Kaikki sanat tuntuvat tyhjältä kellon kalkatukselta tai tynnyrin kuminalta. Postin tuomien mainoslehtien hymyilevät ihmiset tuntuvat valheellisilta näyttelijöiltä. Televisiota ei haluta edes avata.

Ulkoinen kaamos tulee joskus sisäiseksi pimeydeksi, joka pyrkii hukuttamaan valtaansa. Kaikki menneisyyden onni ja ilo on poissa, tulevaisuuteen ei uskalla edes katsoa ja jotenkin sitä koettaa hapuilla Kristuksen puoleen. ”Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu. Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä: "Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole." Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.” Ps.71:9-12 Uskovan ainoa toivo on tarrautua Herransa, riippua hänessä kiinni tunteista huolimatta, lukea Jumalan sanaa päivittäin elämän leipänä itselleen. On käännyttävä Jeesuksen puoleen kuin ryöväri, tuntui miltä tuntui.

Tunnemylläkän syövereissä ihminen tuntee olevansa kuin veneilijä myrskyssä. Silloin tuijottaa vaieten horisonttiin, joka ei pääty koskaan. Se on kuin tunteeni, suuri meri ilman rantaa, ilman levähdyspaikkaa, ilman saarta, jolle voisi päästä turvaan. Kylmä viima käy vasten kasvoja, on yksinäinen olo ja alla on suunnaton pimeä syvyys, joka uhkaa niellä kulkijan milloin tahansa.

Jeesus, sinä olit kaikessa kiusattu, ihminen niin kuin minäkin. Sinä tiedät, millaista on olla ihminen, kiusattu ihminen. Auta minua kiusauksissani, etten kadottaisi sinua näkyvistäni. Auta minua, etteivät epäilykseni upottaisi minua epäuskon suohon. Anna minulle sanoja, jotta voin etsiä sinua, puhua sinulle ja tulla kuulluksi. Auta minua elämään tunteitteni kanssa uskossa sinuun. En rukoile ihmettä, että muuttaisit tilanteeni täysin, vaan rukoilen, että puhut minulle ja kuljet kanssani. Tule Jeesus minun veneeseeni, niin se ei huku myrskyssä ja pimeydessä.

10.12.07

Olin kirkossa matkallani ja tapasin vanhoja tuttuja ihmisiä, joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia. Nähtyäni erään ystävän vuosien takaa, muistin hänen elämäntilanteensa ja ajattelin hänen menneisyyttään. Hän oli aikoinaan jäänyt kiinni rikoksista, silloin kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän oli mukana eräissä kotiseuroissa vaiteliaana ja odotti tulevaa tuomiotaan. Mutta hän oli juuri tullut uskoon ja se auttoi häntä selvittämään menneisyytensä painolastin. Nyt hän kuunteli halukkaasti Jumalan sanaa, rukoili ja polvistui vastaanottamaan Kristuksen ruumiin ja veren. Miten onnellinen hän olikaan, miten puhdas hän olikaan, miten uskovainen hän olikaan. Juttelimme ja iloitsin hänestä, siitä, että hän oli Jeesuksen oma.

Jumalan täytyy pelastaa kunniansa tähden huonoja ihmisiä. Hän on erikoistunut rikollisiin ja kurjiin ihmisiin. Laitapuolenkulkijat, perkeleen pettämät ja synnin turmelemat ihmiset ovat Kristukselle rakkaita. Herra elää voidakseen ohjata heidät taivaan tielle. Ihmissielunpelastus on Jumalalle pieni mutta tärkeä asia. Synti ja sen tunto on usein juuri se kahva, jolla Jumala saa ihmisestä otteen. Kurja menneisyys, pahat teot, huonot puheet ja tylyt laiminlyönnit näkyvät tekojen kirjassa, kunnes Kristuksen veri puhdistaa sielun.

Kun omatunto alkaa painaa, kun joutuu kiinni itse teossa ja kun peili näyttää pahuuden, on aika pysähtyä Jumalan eteen. ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.” Ps.51:3-6. On turha selitellä, kun on kakat housussa. Itsellä on kurja olo ja ympäristökin kärsii siitä. Jumalan ihminen tietää, mistä apu tulee. Hän kääntyy armahtajansa puoleen ja rukoilee Vapahtajaa.

Tunnen monta syvälle vajonnut ihmistä, jotka Herra on saanut pelastaa. Tunnen myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat pitäneet koko ikänsä mahtavaa pokkaa ja kulissit ovat olleet näyttävän korkeat, mutta he eivät ole halunneet tulla uskoon. Näissä kahdessa ihmisryhmässä ei näytä olevan mitään eroa päältä päin katsoen. Mutta sisin on eri maata, toisten sydämessä asuu Kristus, toisten on vielä synnin vallassa. Toisilla on levottomat askeleet ja maailma mielessä, toisten elämää suojaa Jumalan rauha. Toiset ovat matkalla taivaaseen, toiset helvettiin.

On vielä liian monta sielua, jotka eivät ole tulleet Golgatalle Vapahtajan luokse. On vielä liian monta sielua, jotka kulkevat kadotuksen tietä. On vielä liian monta sielua, jotka ajattelevat, että ongelmat poistuvat itsestään ja korjaantuvat kohtalonomaisesti, kuin kolaroitu auto saisi lommoontuneen peltinsä suoristumaan, nostaisi itsensä pois ojasta ja muuttuisi auringonvalolla tuliterä kaaraksi. Liian monet ajattelevat siirtävänsä sielunsa autuutta tuonnemmaksi ja selvittävänsä asiansa myöhemmin Jumalan kanssa. Onkin onnellista olla nyt tuomittu ja armahdettu niinkuin tuo tapaamani tuttava vuosien takaa. Kuinka onnellista on nyt polvistua Jeesuksen eteen.

Jeesus, sinä ylin tuomari ja armahtaja, laita ihmiset eteesi, kun on armonaika. Kiitos, että peset sen pois, minkä sanasi valo paljastaa. Kiitos, ettet myöskään muista sellaista, minkä olet anteeksi antanut. Puhtautemme uskovinakin on vain ja ainoastaan sinun ansiotasi, josta sinulle kiitos ja kunnia sydämestämme, huuliltamme ja kaikilta enkeleiltäsi.

5.12.07

Elämme nyky-yhteiskunnassa, joka on hyvin haavoittuva. Energia, vesi ja ruoka ovat elinehtomme täällä Pohjolassa ja niiden saatavuuden heiketessä tulee vaikeuksia. Nokian kaupungissa kävi paha kömmähdys viime viikolla, kun makea vesi ja sontavesi menivät sekaisin. Sairastuneitten määrä on jo yli tuhat. Joillekin se voi olla kohtalokasta. Muutamat ihmiset kyllä kiinnittivät veden väriin huomiota ja soittivat vesilaitokselle. Mutta sieltä sanottiin asian olevan kunnossa ja niin he joivat kaikki tyynni rohkeasti kuravettä ja sairastuivat. Salmonellat, kolibakteerit ja kaikenkarvaiset pöpöt tulivat tulvimalla ihmisiin. Pienet ja heikot kärsivät eniten.

Olemme tottuneet itsestäänselvyyksiin, sellaisiin kuuluu mm. puhdas vesi. Emme ole varautuneet siihen, että jostain syystä jätevettä alkaa tulla puhtaasta kraanasta. Mutta tänä terroristien ja riivattujen aikakautena ei ole mikään ihme, jos joku saa Pirulta kehotuksen mennä säätämään venttiiliä toisten turmioksi. Olemme lukeneet Nokialla tapahtuneen, että sairaanhoitaja on myrkyttänyt potilaita kuolettavasti. Kiusaaja ja sielujenmurhaaja riehuu kuin haavoittunut leijona.

Nokian vesiongelman pieni ongelma oli venttiili, joka yhdisti puhtaan ja likaisen veden toisiinsa. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin tuo pieni hana pysyi kiinni. Mutta joku kurja runtti tai täysin vastuuton tuhooja tai muistamaton vanhus tai tietämätön työharjoittelija kävi aukaisemassa sulkuventtiilin ja laski 45 säiliöautollista sitä itteensä juomaveteen.

Muinoin vesiongelma rajoitti Jerikon kaupungin syntyvyyttä. Surkea tilanne sai helpotusta, kun Jumalan sanalla ja viisaudella varustettu mies puuttui tilanteeseen. ”Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskosia." Hän sanoi: "Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja." Ja he toivat sen hänelle. Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: "Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa." Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui” 2.Kun.2:19-22.

Uskovan oma elämä on pienestä kiinni. Sisimmässämme on pienen pieni venttiili, jota kutsutaan omatunnoksi. Jos se alkaa falskata, niin sielun täyttää kaikenlainen saasta, synti ja pahuus. Usein tämä venttiili alkaa vuotaa huomaamattomasti, äänettömästi. Seurauksena on paha mieli, syntiset ajatukset, kurjuuden sumu, vikoilu, viha, tyytymättömyys ja valitus. Kun se venttiili edelleen falskaa, tulee mukaan jo kokkareita ja ajatusta seuraavat teot. Niin pahuus pääsee valtaan ja Kristus sysätään ihmissydämestä ulos. Siellä ovella hän sitten vielä kolkuttelee ja odottaa voidakseen auttaa ihmisen surkeasta tilasta valoon ja vapauteen.

Jumalan tahto on, että seurakunta olisi elinvoimainen yhteisö, jossa syntyy säännöllisesti uusia uskovia Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Mutta luopumuksen aikoina syntyy vain keskosia, hengellisesti vammautuneita, jotka eivät pääse uskoon ja luottamukseen. Hengellisesti kylmät ajat eivät tuo virkistystä, vaan sammuttavat kaiken Herran vaikutuksen sydämissä. Kun Jumalan seurakunnan vesijohdossa on epäuskoa, ei synny uskovia ja vanhatkin kituvat henkitoreissaan. Näen silmissäni suuren joukon uskovia, jotka istuvat ja makaavat sairaalan huoneissa ja käytävillä tiputuksessa. Pieni määrä puhdasta nestettä suoneen pitää heitä juuri ja juuri hengissä. Kiitos siitä tipasta, joka tulee Kristuksen Golgatan uhrista.

Vapahtajani, auta uskovia puhdistautumaan lihan ja hengen saastutuksesta. Anna hengen palavuutta ja johdatusta, että palvelijasi voisivat tässä ajassa laitta sopivasti elämänsuoloja ihmisten ravinnoksi. Rukoilen pahiten saastuneitten puolesta, etteivät kuolisi ja joutuisi ikuisesti eroon sinusta. Sano Elämänherra sanasi tässä ajassa.

26.11.07

Olen sitä sukupolvea, jota opetettiin lapsena urheilemaan ja viettämään aikaa pihalla ja metsissä. Silloin oli tapana juoksennella kilpaa ja huvikseen. Myöhemmin olin aika aktiivisesti kuntoa kohottaakseni usein juoksulenkillä ja pelasin milloin mitäkin lajia. Täytettyäni 40 vuotta lopetin juoksemisen, se tuntui tylsältä ja hyödyttömältä rehkimiseltä. Mutta päätökseen ei ollut mitään erityistä syytä. Rupesin kävelemään.

Nuoruuden juoksuissa huomasin olevani nopea ja jalkani kiidättivät minut paikasta toiseen. Siihen aikaan autot olivat vielä vähissä, eikä niillä muutenkaan ajettu kuin välttämättömät ajot. Jaksoin myös juosta pitkiä matkoja, pisin yhtäjaksoinen lienee kymmenen kilometriä. Nopeat jalat olivat myös hyödyksi kylätappeluissa, jos sattui jäämään alakynteen tai piti muuten vaan paeta vainoojaansa.

Tultuani uskoon luin kirjan ”Juokse poika juokse”. Siinä oli paljon itseäni puhuttelevia asioita ja samaistuin kirjan päähenkilöön ja hänen ongelmiinsa sekä löytöönsä. Huomasin, että minäkin olin juossut ja juossut, juossut turhaan ja pitkään, väärään suuntaan. Olin juossut pakoon itseäni ja Jumalaa. Levottomuuteni oli ollut jatkuva kannustin juoksemiseeni. Mutta olin löytänyt Jeesuksen, Jumala oli tullut elämääni, olin saanut rauhan. En ollut enää se sama levoton nuorukainen, joka hetkeä aikaisemmin vain juoksi päämäärättömästi paikasta toiseen. Jumalan ihmeellinen pelastus oli tullut minunkin osakseni, olin uudestisyntynyt Jumalan lapseksi, olin tullut uskoon.

Turhan ihmisen turha elämä on turhuuden seuraamista, jossa päivät luisuvat rientäen pois. ”Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin, pakenevat onnea näkemättä” Job 9.25 Siinä on tappion maku ja menettämisen tuska. Läsnä ovat kuoleman ja sairauden pelko, ahdistus ja toivottomuus. Taivas ei kuvaan mahdu, koska maallisen elämän menettäminen tuntuu kaikkein suurimmalta uhraukselta. Uskovan silmissä on Jeesus, Vapahtaja, joka odottaa perillä omaansa. ”…juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen…” Hebr.12:1-2. Se on uskon juoksu, joka sopii jokaiselle uskovalle iästä riippumatta. Sitä voi tehdä vaikka ryömien eteenpäin. Emme ole pikajuoksijoita vaan kestävyysjuoksijoita. Matkaa on vielä jäljellä.

Jokapäiväisessä uskonelämässä on suuri kilvoittelu, että voisi säilyttää uskon ja hyvän omantunnon. Uskon kautta voi samalla ymmärtää olevansa hyvässä seurassa, hyvään matkalla. Uskon kautta voi ymmärtää maailman luomisen ohella myös taivaan, uskovien kodin, kotimaan, Jumalan asunnon. Uskon kautta saamme todistuksen Herran rakkaudesta ja sitoutumisesta meihin poloisiin syntisiin. ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. 2.Tim.4:7-8. Rakkaan Vapahtajan tulo on uskovan tähtihetki, sitä me odotamme, rukoilemme ja siitä me puhumme. Olemme taivaan kansalaisia, jotka kulkevat vain hetken täällä muukalaisuuden maassa.

Jeesus, Vapahtajani, olet mennyt edeltä juoksijana kotiin valmistamaan meille paikkaa. Anna uskon kilvoitukseemme henkeä, sisältöä ja elämää, että jaksamme matkan. Varjele meitä luopumasta uskosta tai kieltämästä sinua. Suo uskoville sinun mieltäsi, joka tukee, rohkaisee ja kannustaa meitä samaan päämäärään. Anna meille luottavainen mieli ja sydämen halu seurata sinua elämässä ja kuolemassa.

22.11.07

Istuin keittiössä ja katselin lintuja, jotka kävivät syömässä lintulaudalla. Jyvät ja talipallot tekivät kauppansa. Linnut vaikuttivat hieman epäsosiaalisilta, syömään tultiin yksikerrallaan ja samojen lajitoverien kanssa. Varpuset, talitiaiset, sinitiaiset, fasaanit, harakat – jopa orava ja käpytikka. Systeemi kulki sillä tavoin, että lintu otti jyvän nokkaansa ja lensi nopeasti sitä muualle syömään. Linnut sysivät toisia pois ja nokkivat rinnalla kulkevia. Sitten tuli taas hiljaista, kun kukaan ei lentänyt syömään. Melkoinen näytelmä. Viime talvena tuli pihalle kanahaukka ja popsi yhden fasaanin, harakat tekivät selvää lopusta. Se oli tosi demokratiaa.

Linnut muistuttivat suomalaista kristillisyyttä, ryhmät olivat selvät ja jako parempien ja huonompien kesken oli tehty jokaiselle selväksi. Nokkimisjärjestys oli se, että vahvat, valtaapitävät hallitsivat, ansioituneet ja silmäätekevät olivat itseoikeutettuja, kun taas rupusakki sai, jos jotain jäi jäljelle. Herrat kokoontuivat omissa pippaloissaan ja työtätekevät saivat hakeutua vertaistensa pariin. Ei puhettakaan, että seurakunta olisi kaikkien seurakunta. Täällä oli kahden kerroksen väkeä ja kellarissakin kuului liikettä.

Kylväjä vertauksessa Jeesus sanoo, että linnut edustivat perkeleen vaikutusta nokkiessaan pelastuksen siemenet pois syntisten ulottuvilta, Matt.13:4. Tämä peli on edelleen käynnissä ja vihollinen näyttää menestyvän. Toinen kuva samassa luvussa on Jumalan valtakunnasta, joka kasvaa pienestä siemenestä suureksi puuksi ja sitten: ”taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” 13:32. Tämä on kuva sellaisista pahan hallitsemista ihmisistä, joilla on uskonnollista kiinnostusta, mutta ei Kristuksen tuntemista. Puu kuvaa Kristusta ja oksat kuvaavat uskovia, jotka ovat osallisia Kristuksesta ja elävät hänen yhteydessään. Pesäntekijät viihdyttelevät itseään väärässä rauhassa lähellä pelastusta, mutta ovat kuitenkin ulkopuolella. Pesä osoittaa kotiutumista ja hyväksyntää, viihtyvyyttä ja perhe-elämää, mutta ei elimellistä elävää yhteyttä, juurtumista..

Ihminen muistuttaa lintua myös joutuessaan vihollisen saalistamaksi ”Sillä ei ihminen tiedä aikaansa, niinkuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat pahaan verkkoon, eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni paulaan; niinkuin ne, niin pyydystetään ihmislapsetkin pahana aikana, joka yllättää heidät äkisti.” Saarn.9:12. Silloin käy kalpaten, kun paha päivä tulee. Tämä merkitsee ensisijaisesti hengellistä kuolemaa, uskosta luopumista, Kristuksen kieltämistä tekojen kautta. Tätä väkeä on paljon. Innokkaasti alkanut usko jää hoitamattomana retuperälle ja jäljelle jää vain uskoontulon muisto, joka sitäkään, vanha leipä ei myöhemmin enää innosta. Mutta onnellista on kokea Herran apua heikkoudessaan. ” Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois. Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.” Ps.124:7-8. Vihollisella on ovelia ansoja, joilla se pyrkii uskovia pyydystämään. Mutta onneksi Jeesus katkaisee avunhuutajan ansalangat, kahleet ja pahuudenseitit. Sielu vapautuu Herran armosta.

Jumala on hyvä ja hän on varannut meille syötävää kuin talvella linnuille laudalle. Herra opettaa meitä aterioimaan toisten uskovien kanssa arvostelematta luokseen pyrkiviä. Hänen luonaan löytyy armo, joka jaksaa kärsiä, antaa anteeksi ja hoivata kaikesta huolimatta. Jumalan pöydässä on palasta epätavallisina hetkinäkin. Yön tullessa, pelkojen kuristaessa, ja kiusausten vaivatessa, hän jakaa evästä kansalleen. Uskovien ongelma lieneekin toiset uskovat?

Kiitos armollinen Vapahtaja hyvyydestäsi, jolla hoidat seurakuntaasi kuin lintuja talvipakkasessa. Anna meidän kokea uskovien yhteyttä, taivaallista yhteenkuuluvuutta, esirukouksien kuulemista ja yhteistä jumalanpalvelusta. Anna meille iloa laulaessamme sinusta ja sinulle, anna sielujemme rakentua sanasi leivästä. Sytytä kiitollisuus sydämiimme, että eläisimme kunniaksesi.

15.11.07

Juuri tehty tutkimus osoittaa, että 66 % suomalaisista uskoo evoluutioon eli kehitysoppiin. Epävarmoja kahden tien kulkijoita oli 21 % ja vain 13 % oli vastaan. Elämme siis Suomalaisuuden historian pohjamuta-aikaa, olemme syvässä turmeluksen kuopassa (Ps.40). Sama tutkimus osoitti, että kaupunkilaiset ja etelässä asuvat suomalaiset ovat edelläkävijöitä kehitysoppi-uskossaan. Kirkkoon vahvimmin luottavat kiistivät tämän opin jyrkästi. Kansainvälinen tiede-lehti leimasi vuosi sitten suomalaiset tietämättömiksi, koska silloinen tutkimus sai kehitysopin kiistävien lukumääräksi 27%.

Kehitysoppi on suuri valhe, jonka perkele on syöttänyt ihmisille. Se koostuu järkeilystä, historian palasista ja olettamuksista. Se on kehno yritys selittää olevainen ilman Jumalaa. Se on kehno yritys sivuttaa vastuunsa synnistä. Syntiturmeluksen tuoman sokeuden tähden ihmiset ovat nielleet tämän matoineen koukkuineen. Se opettaa ihmisen jumaluutta, joka vie elävän Jumalan paikan ja arvon. Itsestään tapahtuva luonnon kehitys taas varastaa Jumalan kunnian Luojana ja aikojen säätäjänä. Kehitysoppi ei tunnusta Jumalan lakia, eikä niin ollen sen opin kannattaja suostu kantamaan vastuuta teoistaan, eikä tunnustamaan Raamatun totuutta taivaasta ja helvetistä. Kehitysopin mukaan kaikki kehittyy sattumanvaraisesti paremmaksi ja ”viisaat olennot” jalostavat rotua päättämällä elämän oikeutuksista. Se halveksii heikkoutta, köyhyyttä, vajaavaisuutta ja ottaa omavaltaisesti asiakseen tuhota toisinajattelevat ihmisryhmät. Kehitysoppi antaa ihmisille vapaat kädet tappaa ja tuhota vastuuttomasti kenet tahansa. Sen opin päästessä valtaan riivaajat alkavat riehua ja hävitys on oven edessä. Valoilleen päässeen pimeyden myötä tulee pelko ja epätoivo, mutta opin kylväjät vain pyörittelevät päätään ja ovat ihmettelevinään. Heillä ei ole kanttia olla edes rehellisiä ja tunnustaa erehtyneensä ja raskaasti. ”ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." Room.3: 11-18.

Lienee niin, etteivät kaikki kehitysopin kannattajat ole edes pohtineet, mitä tuo viheliäinen valhe pitää sisällään? Koomista onkin huomata, että monet tuhannet kehitysopin kannattajat ovat samalla kirkon jäseniä. Ilmeisesti tieto ei ole mennyt heidän kohdallaan vielä aivoista sydämeen asti, sillä niin suuri on näiden kahden opetuksen välinen ero? Mutta äly ei pelasta ajamasta ojaan tässäkään asiassa. Toivotaan vain, että armollinen Vapahtaja olisi silloin heitä lähellä.

Kehitysoppi on helppo kumota muutamalla Raamatunlauseella ja se onkin Jumalan tahto. Ensimmäinen raamatullinen seikka on se, että Jumala ei tarvitse aikaa, se on meitä varten, että pelastuisimme. Se on kaikki armon aikaa – jokaiselle. Toinen seikka on se, että Jumala voi tehdä mitä tahansa, milloin tahansa ja missä tahansa. Kolmas seikka on se, että Jumala tuomitsee jokaisen ihmisen tekojensa mukaan ja vain uskovat pelastuvat taivaaseen, muut joutuvat ikuiseen helvetin tuleen. Neljäs seikka on se, että vain Jeesuksessa on todellinen tieto, viisaus ja totuus, joka voi vapauttaa ihmisen valheen vallasta. Tähän liittyen, ainoa taivaan ovi ja tie on avattu Golgatan vuorella Jeesuksen ristinuhrissa ja verisovituksessa, sekä hänen ruumiillisessa ylösnousemuksessaan. Viides seikka on se, että tälle kaikelle ”tieteelliselle” koohelluksellekin on Jumala asettanut rajansa ja aikanaan kehitysoppi kannattajineen hukkuu lopullisesti. Kuudes seikka on se, että Jumala on kärsivällinen ja suostuu pilkattavaksi ja halveksittavaksi, hän sallii pimeyden valtojen rajoitetun vallan. Jeesus on edelleenkin kuin Karitsa ääneti keritsijöittensä edessä. Kuudes seikka on se, että Isä taivaassa on antanut kaiken vallan Pojalleen ja se on pysyvä olotila. Seitsemäs seikka on se, että Jeesus, maailman Vapahtaja on ainoa valo, joka voi poistaa pimeyden ihmiselämästä.

Sinua Jeesus palvomme ja kunnioitamme, sinun edessäsi kumarrumme syvään ja sinua ainoa me kiitämme ja ylistämme, sillä sinä olet sen arvoinen. Sinun rakkauttasi, pitkämielisyyttäsi ja herätysvoimaasi pyydän kaikkien pimeyden valtaan joutuneitten auttamiseksi taivaan tielle. Sinun valtasi ja uskollisuutesi voi vielä pelastaa Suomen kansan, vain sinä voit sen tehdä. Ilman sinua piru vie suuren saaliin täältä kaverinaan helvettiin. Ojenna siis kätesi ja tartu valheen pettämiin kurjiin ihmisiin, vapauta heidän sydämensä uskomaan sinuun.

13.11.07

Kaikkitietävä ihminen on ollut suurissa vaikeuksissa viime päivinä, kun tiedotusvälineet kertovat kilvan kaikista tapahtuneista kauheuksista. Olemme tottuneet järkiyhteiskunnan päätelmiin ja usko ihmisen hyvyydestä on jo saavuttanut katteettomuuden muodot. Aamulehden haastattelussa pyhäinpäivänä eräs fiksun näköinen nuorimies sanoi: ”Uskon, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä – kaikki ovat hyviä ihmisiä.” Lienee kovin syvällä tuo ihmisen hyvyys, kun ei tule koskaan näkyviin? Ihmisen pahuudesta taas on jatkuvasti näyttöä, synti, raadollisuus, sukuviat ja heikkoudet tulevat ilmi. Uutiset elävät tänään ihmisten pahuudesta.

Oman ryhmänsä muodostavat pahuuden henkivallat, jotka aktiivisesti osallistuvat ihmisten kiihottamiseen pahuuteen, vääryyteen, riitoihin, sotiin, Jumalan vastustamiseen ja valheeseen. Onnistumisprosentti on lähes kymmenen. Riivaajien vaikutus ihmisten toimissa on ilmeistä, mutta selitykset kuulostavat lapsellisilta. Sanotaan, että mikähän siihen nuoreen ihmiseen meni, hän oli niin kiltti, ystävällinen ja hiljainen? Raamatun aikaan ymmärrys näissä asioissa oli huomattavasti meitä korkeammalla. Silloin sanottiin: ” Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." Matt.15:22. Tilanteen oikea arvioiminen auttoi myöskin etsimään apua oikeasta osoitteesta, Jeesukselta. Ihmisinä olemme voimattomia riivaajien vallan edessä, mutta Jumala alistaa riivaajat. Jumalan voimalla ja Jeesuksen nimessä niitä voidaan karkottaa ihmisistä.

Ihmisruumis on tarkoitettu Pyhän Hengen temppeliksi ja palvelemaan Jumalaa. Vastavoimat, synti, maailma ja perkele taas vaikuttavat päinvastoin, Jumalan vastaisuuden. Silloin ihminen joutuu kierteeseen ja vihollisen vietäväksi, pahimmillaan hän ajautuu itsetuhoon ja Jumalan temppelin hävitykseen. Kiltteys, kauneus tai koulutus ei varjele temppelin tuholta. Perkeleen vietäväksi voi antautua monella eritavalla, yleensä ensin antamalla pikku sormi ja sitten koko käsi ja lopuksi oma sydän. Piru käyttää houkuttiminaan tunnetta, musiikkia, älyä, valhetta, vihaa, yksinäisyyttä, tappamisviettiä, ylpeyttä, tietämisen janoa, uteliaisuutta ja hetkellistä nautintoa. Lisäksi ja erikoisesti sen täytyy turhentaa Raamatun sana, uskovaisuus, Jumalan seurakunta, esirukous ja Jeesuksen henkilön maine. Liian innokkaan uskovan se teilaa, kun saa ihmiset sanomaan: 'Hänessä on riivaaja.' Matt.11:18.

Pirun vangiksi, sitomaksi, kahlehtimaksi joutunut ihminen saa kuulla olevansa hullu, mielenvikainen, pois tolaltaan. Avuton ihminen on kuitenkin itse voimaton tai kykenemätön auttamaan itseään. Hän saattaa olla väkivaltainen toisia tai itseään kohtaan. Ammattiauttajat, jotka eivät tunnusta pimeyden voimien olemassaoloa, yrittävät lääkkeillä saada ihmisen huumatuksi, rauhoittumaan ja hiljaiseksi. Yksi pirun väkevimpiä valheita, jolla se yrittää alistaa ihmisen omiin tarkoitusperiinsä on syyllisyys. Ihmisen kaipuu olla vapaa ja armahdettu ei tule hoidettua kuin Jeesuksen Golgatan voiton kautta, siksi piru yrittää pitää ihmisen poissa sieltä. Syyllisyyden ja oman voimansa, sekä riivaajien viisauden tunnossa oleva ihminen pyrkii tappamaan itsensä. ”Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet.” Matt.9:22.

Kun Jeesus lähetti omiaan suureen tehtävään, julistamaan evankeliumia, siihen kuului aina saumattomasti riivaajien ulosajaminen. Tämä tehtävä oli korostuneessa asemassa alkuaikojen kristittyjen seurakunnissa. Roomassa mainitaan v. 253 olleen riivaajien ulosajajia (eksorkisteja), esilukijoita ja ovenvartijoita seurakunnissa yhteensä 52, vanhemmistoa (presbyteerejä) oli 46 ja diakoneja kolmea eri kategoriaa 7 + 7 + 43. Seurakuntaa johti piispa (kaitsija). Seurakuntia oli 26 ja kaupunki oli jaettu 26 eri piiriin. Suuri Vapahtaja valmisti uskovia itselleen juuri vapauttamalla ihmiset riivaajista. Evankeliumin saattoi antaa vain puhdistettuun sieluun. Siihen Jumala valmisti uskoviaan. Jeesuksen sanat olivat yksiselitteiset ja käytännölliset: ”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Matt.10:8

Kiitetty ole sinä Jeesus, suuri Vapahtajamme ja Jumalan Poika, joka vapautat ihmissielut tuntemaan itsesi ja Taivaallisen isän tahdon. Anna palvelijoittesi julistaa sinun valtaasi ja valtakuntaasi, voimaasi ja kuninkuuttasi myös tässä ajassa. Päästä sidotut vapaaksi ja kurjat kulkijat irti saalistajan koukuista. Katko syntisten kahleet, riivattujen päälle ja sisimpään heitetyt valheen verkot. Vapauta ihmiset uskoon, toivoon ja rakkauteen.

7.11.07

Pöydällä paloi kynttilä, kynttilänpätkä. Pidin sen valosta ja elävästä pikku tulesta, joka siinä lepatti. Se oli elävää valoa, perinteistä valoa kautta aikojen. Omassa lapsuudenkodissani ei alkuaikoina ollut vielä sähkövaloa ja siksi käytimme kynttilää öljylampun ohella. Olemme polttaneet kodissamme aina kynttilöitä, niissä on tunnelmaa. Kirkollisessa kulttuurissa kynttilä symbolisoi elämää, uutta elämää, elävää elämää, Jumalan elämää uskovassa. Alttarilla palaa palveluksen aikana useita kynttilöitä, kastejuhlassa poltetaan kynttilää, samoin hautajaisissa. Nykyään Suomeen on tullut katolinen tapa tuoda kynttilöitä onnettomuudessa menehtyneiden kuolinpaikalle.

Kun ihmisellä menee oikein lujaa, hän tekee hurjasti töitä, hankkii rahaa, menestyy, pystyy toteuttamaan unelmiaan ja väsyy joskus tilapäisesti, joskus lopullisesti. Sitä sanotaan loppuunpalamiseksi. Siinä on ajatuksen ytimessä kuva kynttilästä, suitsevasta, hiiltyvästä, sammuvasta kynttilästä. Toinen sanonta liittyy samaan ryhmään: hän poltti kynttilää molemmista päistä. Se on teknisesti vaikeaa, koska kynttilä palaa vain pystysuunnassa, ei alaspäin. Poikittain asetettu kynttilä palaa kyllä kädessä nopeasti vaikka kahdesta päästä, mutta se on lyhyt ilo. Ehkä tämä kuva ilmaiseekin sen, että ihminen on juureton, hänellä ei ole omaa paikkaa. Hän sauhuaa siellä ja täällä, sotkeutuu itselleen kuulumattomiin asioihin, sählää ja sotkee. Hänen pitäisi löytää kynttilänjalka, joka on Raamatun kuva seurakunnasta: ”…kultaisten kynttiläjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen…” Ilm.1:13. Siinä olisi paikka tasapainoiselle elämälle. Siellä Kristus kulkee edelleenkin, oman seurakuntansa, verellään ja ruumiinsa uhrilla ostetun seurakunnan keskellä. Kiireen keskellä olisi syytä löytää Jeesus ja kuunnella hänen puhettaan.

Sähkökynttilät ovat tekopeliä, kauniita mutta kuolleita. Samanlaista on ulkoa opittu kristillisyys, omien tekojen tie, itsekkyys kaikissa muodoissa ja kuollut usko. Tällainen ”sähkökynttiläusko” tyytyy viihteeseen, hauskan pitoon, kristillisiin tapoihin, perinnejuhliin, kuvien kumartamiseen, esineiden ja ihmisten palvomiseen. Se ei halua todellisesti tulla uskoon, elää uskossa, ei kantaa joka päivä ristiään, ei tunnustaa Jeesuksen nimeä ihmisten edessä, eikä kuolla itselleen. Se näyttää olevan valoisa, loistava, mutta todellisuudessa se on kaikki mustaa valoa, joka vie ihmisen helvettiin. ”Sähkökynttiläusko” ei tarvitse Vapahtajaa, eikä halua olla Jeesuksen omana, eikä seurata häntä; se ei halua kysyä taivaan tietä Sanan valossa, eikä rukoilla Jumalan tahdon tapahtumista elämässään. ”Sähkökynttiläusko” on varsin yleistä luterilaisessa kirkossa, se on saanut kirkon johdon siunauksen. Mutta onneksi seurakunnissa on vielä uskoviakin työntekijöitä ja monet uskovista kantavat vastuuta Jeesuksen nimen ja henkilön valon loistamiseksi jokaiselle ihmiselle

Vanha Raamattu sanoo Jumalan sanasta. ”Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.” Ps.119:105. ja edelleen Johannes Kastajasta. ”Hän oli palavainen ja paistavainen kynttilä; mutta te tahdoitte ainoastaan vähän aikaan riemuita hänen valkeudessansa.” Joh.5:35. Jumalan suunnitelmaan kuuluu sytytellä kynttilöitä maailman pimeyteen. Niin hän valaisee pyhän sanansa totuutta ja taivaallista rakkautta ihmismieliin. Joissakin uskovissa tuo valo on suurempaa ja heidän vaikutuksensa onkin valaista hieman laajempaa ympäristöä. Itsessään heidän tarvitse olla kovinkaan välkkyjä tai valovoimaisia, mutta heidän Vapahtajansa on sitä.

Jeesus meidän todellinen ja ainut valomme, anna valosi loistaa meihin uskoviin, sydämiin, elämäämme, ratkaisuihimme, koteihimme, työhömme ja kärsiviin lähimmäisiimme. Anna valosi loistaa maailman syntiin ja sen kurjaan pimeään yöhön. Auta toivottomia löytämään rauha sinussa. Tee meistä uskovista kynttilöitä tähän aikaan ja sytytä meidät palamaan taivaallista valoa. Tuo se meihin Golgatan uhrialttarin tulesta, ristisi voitosta.

4.11.07

Oli kaunis, kirkas syyspäivä. Ajelin kotiinpäin, olin juuri pitänyt yhden hengellisen tilaisuuden. Mieli oli raukea. Kuuntelin autoradiota, siellä soi vanhoja iskelmäkappaleita. Ohjelma lienee ollut jokin toivemusiikkituokio menneiltä ajoilta. Laulujen sanat eivät olleet minulle ymmärrettävällä kielellä, mutta sävelmät olivat tuttuja. Muutama kappale toi mieleen lapsuuden radiomusiikin ja sitä myötä mielleyhtymiä kaukaisiin aikoihin elämässäni. Me kuuntelimme kodissani lapsuudessani juuri tällaista musiikkia. Mielikuvat toivat muistot ja ihmiset eteeni siinä yhteydessä. Viivyin hetken ajatuksissani. Tavoitin 50-luvun Varsinais-Suomen. Silloin ei ollut vielä televisiota ja radio-ohjelmiakin oli tasan kaksi: yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. Tiedon tulva oli vasta nousemassa ja tuskin kukaan saattoi aavistaa millaiseen media myllytykseen uuden ajan ihminen olikaan joutumassa lähivuosikymmenten aikana?

Mielikuvien hyöty lienee vähäinen, mutta ne nostavat pintaan tunteita ja varhain elettyjä elämyksiä. Olemmehan ihmisiä, siksi sielussamme on liikettä. Menneisyyteen ei voi enää vaikuttaa, sitä ei voi muuttaa. Mutta siitä voi oppia, sen voi hylätä, ja syntejä voi pyytää anteeksi. Mielikuvat saattavat olla myönteisiä ja ne herkistävät miellyttävästi, mutta kurjat jutut menneisyyden merestä ovat kuin piikkisiä simppuja.

Joskus hengellinen elämä menee pelkäksi muisteluksi. Kaikki hyvä on takanapäin, kurjuus on astunut kehiin. Itkun kanssa tehdään matkaa, suru puserossa hiihdetään paikasta toiseen. On vaiva ja valitus riippumatta siitä millä bussipysäkillä seisoo kulloinkin. ”Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?" Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.” Ps.42:4-5. Menestykseen uskovat haluavat lyödä sairasta ja epäonnistunutta. Heille kelpaa vain voitto ja kunnia. Ahdistuneelle ei tunnu olevan tilaa seurakunnassa? Onkin syytä kysyä: missä olet Herra? Suuren ylistyksen keskeltä nousee yhden onnettoman itku taivaaseen asti. Eikö kukaan huomaa häntä?

Taaksepäin katsominen tuo mieleen haikeutta. Pitäisi katsoa eteenpäin. Pitäisi jättää menneisyys Herran haltuun. Muistoista ei saa voimaa, mutta niihin voi upota korvia myöten. Unohduksesta olisi apua, jos pääsisi siihen. Seurakunnassa on aina ihmisiä, joita kiusaa mm. katkeruus, menneisyydessä koetut vääryydet ja varpaille survaisut. Usein asiat eivät muutu miksikään, joten pitäisi itse päästä uuteen asenteeseen. Anteeksiantamus olisi paikallaan, Kristuksen anteeksiantamus, niin voisi sitten saada voimaa itsekin antaa anteeksi. Ilman armoa ihmisistä tulee armottomia, vaativia, velkovia, vihaisia, kostavia ja hylkääviä.

Jumalani, anna meille uuden elämän mielikuvia, ajatuksia, jotka hoitavat sielua. Anna meille kykyä haudata menneisyyden luurangot ja säilyttää myönteiset asiat. Anna meille anteeksi syntimme, että mekin voisimme antaa muille anteeksi. Ole kanssamme surussa ja kyynelten hetkinä, silloin kun kaikki olosuhteet ympärillämme ovat meitä vastaan. Ole Herra puolustajamme, kun turvamme on hukkua murheeseen. Soita korviimme taivaan arkistoista iankaikkisuus musiikkia.

29.10.07

Menimme vaimoni kanssa jumalanpalvelukseen Raision kirkkoon. Emme olleet käyneet siellä vuosiin niissä merkeissä, mutta nyt oli sopiva aika siihen. Tähän temppeliin liittyi monia muistoja vuosien varrelta, olihan meidät vihittykin täällä aikoinaan. Huomasimme etsimättä juuri siinä penkissä, johon aioimme mennä, pari vanhaa ystävää, Reino ja Seija Merikallion. Olimme puolin ja toisin ilahtuneita tapaamisesta. Ehkä hieman liian äänekkäästi, innokkaastikin tervehdimme ja vaihdoimme kuulumisia ennen kirkonmenojen alkua. Mutta toivottavasti muut hartaat sielut antoivat sen meille anteeksi, sillä meille yhteys Herrassa oli todellisuutta ja ilomme oli vilpitöntä Jumalan lasten onnea. Elimme pyhän hetken, kun Kristus oli meitä yhdistämässä.

Reinon vieressä oli mukava laulaa virsiä, hän kun oli entinen seurakunnan kanttori. Muistin Reinon runsaan kolmenvuosikymmenen takaa. Silloin oli seurakunnassa herätystä, kaikenikäisiä ihmisiä tuli uskoon, erikoisen runsaasti nuoria. Kristusta tunnustettiin, rukoiltiin ja kiitettiin. Pyhästä ilmapiiristä huolimatta joukkoon mahtui myös paljon hengellistä heikkoutta, lihallisuutta ja raadollisuutta. Niin se ilmeisesti on aina, pyhä ja paha kätkeytyvät samaan persoonaan, vaikkei uskoisi tai odottaisi? Reino oli silloin nuoriso-ohjaajana. Hänen jo silloin valoisa persoonansa toi joukkoon aina tarpeellista lempeyttä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Muistan, että hänen ainainen positiivisuutensa jopa ärsytti joitakin ja varsinkin hyvin tiukkaa kristillisyyttä edustaneet kärsivät Reinon aina armollisesta asenteesta. Nyt myöhemmin, kun aikaa kulunut ja vettä virrannut Raision joessakin runsaasti, ajattelen Reinon asennetta vielä myönteisemmin. Hänellä oli jo silloin evankeliumi, lohduttava Kristus, jonka uskon varassa saattoi selvitä mistä tahansa ongelmasta.

Oman aikamme suurin puute on suuri Kristus. Pieni Jeesus ei ole uskottava, voimakas, kaikkivaltias, kuoleman voittaja, rauhan tuoja, myrskyn tyynnyttäjä, anteeksiantaja, taivaaseen asti kantaja. Pienellä Jeesuksella ei ole valtaa eikä voimaa, siksi ihmisten täytyy yrittää paikata hänen vaikutustaan. Sellainen Jumala, joka ei selviä ilman ihmisten apua, ei ole oikea Jumala. Ihmistekoinen Jumala ei voi auttaa tosi paikan tullen. Suuri Jeesus tuo tullessaan suuren ilosanoman, suuren ilon, suuren armon, suuren rauhan, suuren lohdutuksen ja rakkaat uskonystävät.

Oman heikkouden kasvun myötä Kristuksen arvo suurenee. Oman kelvottomuuden tuntiessaan Kristuksen täydellisyys vain korostuu. oman rajallisuuden, ajallisuuden ja puutteellisuuden ilmetessä yhä lisääntyvästi, Vapahtajan korvaamattomuus tuntuu taivaan lahjana. Ihmeellistä on myös havaita se, ettei oma virheellisyys tee tyhjäksi Jeesuksen virheettömyyttä. Hän sitoutuu uskoviinsa omaehtoisesti ja rakastaen. Hän hoitaa avutonta, parantaa sairasta, siunaa kaipaavaa, sitoo haavat. kantaa väsynyttä, valmistaa asuinpaikkaa rakkailleen taivaaseen. Kiitos ja ylistys Hänelle nyt ja ikuisesti.

Jumalan omat ovat aina saaneet uskonelämässään parhaan yhteyden, siunauksen ja lohdutuksen toisten uskovien kautta. ”Mutta että tekin tietäisitte tilani, kuinka minun on, niin on Tykikus, rakas veljeni ja uskollinen palvelija Herrassa, antava teille siitä kaikesta tiedon. Minä lähetän hänet teidän tykönne juuri sitä varten, että saisitte tietää meidän tilamme ja että hän lohduttaisi teidän sydämiänne.” Ef.6:21-22. Jeesus on tullut uskovien kohtaamisessa nimittäjäksi, joka takaa uskon laadun ja tilan. Inhimillisyyden keskellä vaikuttaa elävä Herra.

Kiitos, Jeesus, ystävistä, rakkaista uskonystävistä, joiden kanssa olet antanut syntyä yhteyden, syvän uskon yhteyden. Koen, että sinä, Herra, olet siinä meidän kanssamme, kun me puhumme, laulamme ja rukoilemme. Sinä olet meidän elämämme keskus, sinuun me uskomme, sinulle me puhumme, sinua me kuuntelemme, sinulle kerromme lankeemuksemme ja murheemme, sinulta odotamme armoa ja anteeksiantamusta. Kiitos myös ihmeellisestä johdatuksestasi, kun ohjaat meitä toisten uskovien luo.

23.10.07

Kävelin Jämsän seurakunnan hautausmaalla ja katselin hautoja, kuolleiden muistomerkkejä. Eräässä hautamaan nurkassa oli suuri kivipaasi, jossa luki runsaasti nimiä. Tarkemmin tutkittuani sitä, huomasin, sen olevan kapinan aikainen punavankien muistomerkki, jossa olivat kuolleiden nimet. Niitä oli murheellisen paljon ja se osoitti tuon kaamean ajan olevan erään Suomen historian murheellisimmista. Nuoria ihmisiä oli tapettu paljon, monta kotia oli jäänyt ontuvaksi läheisten kuoltua. Paljon on ollut surua ja itkua, katkeruutta ja vihaa, kostoa ja murhaa. Vielä lähes sata vuotta myöhemmin tämä asia puhuttelee, koskapa seurakuntaa oli hiljattain vedottu vaikuttamaan sen aikaisiin hautauksiin ja ruumiinsiunauksiin.

Eräs muistomerkin nimi hätkähdytti minua, se oli Kiltti Jokinen. Kiltti oli etunimi. En ollut ennen kuullut sellaisesta, mutta se oli kaunis nimi. Ehkä äiti oli antanut sen joskus pojalleen ajatellen, että poika voisi olla nimensä veroinen. Elämä ei aina kuitenkaan kulje odottamalla tavalla, jokaisen sukupolven vaiheisiin kuuluu yllätyksiä, odottamattomia muutoksia, vaikeuksia, koettelemuksia, sotia, nälkää, sairauksia, työttömyyttä, köyhyyttä ja orjuutta. Ristiriitojen ratkaisemiseen ei riitä ihmisviisaus, ei joukkovoima, eikä hyvä supliikki. Tähän tarvitaan elävä Jumala, Jumalan sana ja Herra Jeesus itse. Kiltti ei kuitenkaan liene ollut kiltti, koska oli joutunut ammuttavaksi. Mies lienee taistellut verisesti punakaartissa, mahdollisesti tappanut ”valkoisia”. Niin tai näin, henki pois ja hautaan. Entäpä, jos hänen nimensä olisikin ollut häijy?

Ihmisen kiltteys on vain kuvitelma tai hurskas toive. Olemme pahoja, täydellisesti turmeluksen orjia, synnin kuormittamia ja vaivaamia. Saamme aikaan vain huonoa ja tuotamme ympäristössämme jatkuvaa surua. Raamattu sanoo: ”Niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Room.3:10-12. Kiltit ovat kovin vähissä, niin silloin ja niin nytkin. Tässä menee useimmilla herne nenään ja alkaa kiivas tuhina. Ihminen haluaisi olla edes vähän hyvä, edes vähän kelvollinen, edes vähän hurskas ja jumalinen. Tässähän tehdään kaikista kelpaamattomia ja syntisiä Jumalan edessä. Kilttejä ei todellisuudessa ole ollenkaan, sen tapaisuuskin on vain itsekkyyttä, ylpeyttä, omaneduntavoittelua, pelkoa ja juonittelua. Sama koskee pyhimyksiä, niitäkään ei todellisuudessa ole, vaikka katolinen kirkko joskus sellaista uutisoikin.

Ihmeellistä onkin se, että Jumala rakastaa meitä, vaikka tietää meidät tällaisiksi. Hän haluaa ottaa meidät lapsikseen, vaikka emme ole kilttejä. Hänen armonsa on ihmeellinen, kun se kohdistuu kelpaamattomaan, pilalle menneeseen ja vialliseen. Jeesus kaappaa syliinsä tuhmat ja häijyt. Evankeliumi ei edellytä meiltä mitään, mutta lahjoittaa meille kaiken. Se on ihmiskunnan ainoa toivo kaikkina aikoina. Ajat muuttuvat, samoin olosuhteet ja ihmiset. Mutta Jumala on sama ikuisesti. Jumalan sanan lupaukset ovat muuttumattomat ja Jeesuksessa ne kaikki ovat voimassa ja aamen.

Sinä Jeesus tunnet meidät kaikki ja siitä huolimatta olet sitoutunut meidän kohtaloomme laitamalla itsesi alttiiksi pelastaaksesi meidät hukkumasta helvettiin. Ja sinne me menemme ilman sinua, vaikka olisimme kuinka kilttejä. Sinulle kiitos ja kunnia, sinä kaiken rakkauden lähde ja uskon synnyttäjä. Anna ihmisten nähdä pahuutensa sinun valossasi, että he kääntyisivät puoleesi ja löytäisivät rauhan ja anteeksiantamuksen, vaikka olisivat nimeltään kiltti tai häijy.

17.10.07

Eräässä tutkimuksessa oli haasteltu koululaisia ja siinä todettiin, että joka kolmas on kärsinyt kiusaamisesta. Lieneekö niin, että kaksi kiusaa kolmatta? Luku on aika suuri ja ilmeisesti kaikki kokevat kiusaamista, jos kaikki tapaukset huomioidaan. Terveen, tasapainoisen lapsen elämään se ei vaikuta voimakkaasti, mutta herkän, haavoittuvan, sairaan ja hauraan lapsen mieli saattaa mennä ihan sekaisin kiusaamisesta. Aina on niitä, jotka eivät osaa tai jaksa pitää puoliaan. He tarvitsisivat puolustajan itselleen. Onhan siinä suuri ongelma, kun lapsi ei tahdo mennä enää kouluun tai jos hän ei halua pitää entisiin tovereihinsa yhteyttä. On jopa lasten itsemurhia.

Omasta lapsuudestani muistan, että kyllä kiusaamisia tapahtui, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan kovin merkittäviä, koska niihin ei tarvinnut yleensä julkisesti puuttua. Aika usein koulussa tapeltiin ja välien selvittely oli sangen yleistä, mutta ei erityisen raakaa. Joskus joku kiusasi minua ja joskus päinvastoin. En muista, että tapaukset olisivat suuremmin vaikuttaneet. Useimmin kiusaaminen oli nimittelyä ulkomuodosta, nimestä tai varallisuudesta.

Uskonelämässä on yleistä, että joudutaan monenlaisiin kiusauksiin ja koettelemuksiin. Jumala sallii niitä. Ne nöyryyttävät ja vievät lähelle Herraa. Avuttomuudessa on suuri siunaus: Kristus tulee suureksi, oma minä pienenee. Nuoria uskovia on syytä valistaa etukäteen, ettei tule yllätyksiä. Heidän pitää tietää, että kiusaaja väijyy kuin susi lampaita. Myös heidän oma syntinen lihansa on altis viettelyksille ja kiusausten kirjo on melkoisen suuri.

Uskovat tuntevat kiusaajan metkut ja Raamatusta niitä löytyy lukuisia muistiin merkintöinä. Kokeneet uskovat ovat huolissaan toisten uskosta ja hengellisestä tilasta. On tärkeää rukoilla toinen toistensa puolesta ja kuunnella viestejä, miten uskonystävät selviävät. ”Sen tähden minä, kun en enää jaksanut kestää kauemmin, lähetinkin tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain kiusaaja liene teitä kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt hukkaan.” 1.Tess.3:5. Monen usko katoaa kokonaan kiusaajan juonissa. Silloin kaikki Jumalan työ on mennyt hukkaan. Kaste, ehtoollinen, Sanan lupaukset eivät merkitse mitään, jos elävä usko puuttuu.

Kiusaaja väsyttää hitaasti ja uuvuttavasti ja moni antaa periksi. Muutamat puolustelevat lankeemuksiaan ja rupeavat pyhittämään niitä. Mutta se on pelkkää itse petosta, oman haudan kaivamista. Valehtelijat eivät pääse taivaaseen. Kiusausten koulussa ihminen riisutaan kovin pieneksi ja heikoksi. Jäljelle ei jää suuri ja voimakas ihminen, vaan surkea, vaivattu, heikko raato, joka roikkuu Vapahtajan helmassa. Hän uskoo, vaikkei ole edellytyksiä. Hän toivoo, vaikkei ole toivoa ollenkaan. Hän pyytää ja odottaa, vaikkei vastausta tunnu kuuluvan. Hän huokailee Herran puoleen heikkoudessa ja hänen yksinäisyytensä on joskus suuri pimeä surun laakso. Mutta siellä on Kristus, ja hänen valonsa loistaa niin, ettei tarvitse pimeässä kulkea.

Sinä, Jeesus ymmärrät parhaiten meidän tilamme ja kiusauksemme. Auta meitä, ettemme hukkuisi tämän maailman kanssa. Auta kiusattua, auta kiusaajan rouhimaa sielua. Älä jätä meitä suden suuhun sinä Ylipaimen, joka olet uhrannut henkesi meidän edestämme. Ilmesty turvaksemme armolliseen aikaan.

11.10.07

Keski-ikäinen pariskunta Pohjois-Amerikassa kaipasi etelän lämpöön. Niinpä he päättivät matkustaa Floridaan ja samaan hotelliin, jossa he olivat viettäneet hääyönsä 20 vuotta sitten. Miehellä oli vapaata, joten hän matkusti päivää aikaisemmin. Saavuttuaan perille hän huomasi, että hotellihuoneessa oli tietokone ja hän päätti lähettää vaimolleen sähköpostiviestin. Yksi kirjain sähköpostiosoitteessa meni kuitenkin väärin ja posti päätyi papin leskelle, joka oli juuri tullut miehensä hautajaisista kotiin. Hän halusi käydä läpi saapuneen postin, lähetetyt suruvalittelut, jotka olivat tulleet sukulaisilta ja ystäviltä.

Lesken poika löysi hänet pyörtyneenä tietokoneen ääreltä ja luki näytöltä:

- Rakkaalle vaimolleni.

- Olen juuri saapunut perille. Tiedän, että yllätyt kuullessasi minusta. Niillä on täällä tietokoneet nykyisin ja sähköpostia saa lähettää läheisille ja tutuille. Olen juuri kirjautunut sisään ja kaikki on valmista sinun huomista saapumistasi varten. Odotan innolla tapaamistasi, toivottavasti pääset tänne yhtä vaivattomasti kuin minä.

Ps. Täällä on kuuma.

Erehdyksiä tulee solkenaan, kun olemme ihmisiä. Joistakin erehdyksistä seuraa paljon ongelmia, toiset voi kuitata hymähdyksellä. Muutamista erehdyksistä tulee puheenparsia, kaskuja ja kansan suussa kiertäviä juttuja. Joskus erehdysten korjaaminenkin on mahdotonta. On vain hyväksyttävä tehty ja yritettävä selvitä seuraavan kerran paremmin.

Täydellisen ihmisen ongelmana on hänen virheettömyytensä. Hän ei kykene havaitsemaan tai myöntämään virheitään. Syntiseksi tuleminen on silloin kova paikka ja tuntuu kuin mankeli olisi aivan väärän ihmisen elämää murtamassa. ”Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?” Job 6:24-25. Erehtymättömyys on kunnioitettavaa, mutta ei kovin yleistä. Onkin hyvä, jos huomaa itse erehdyksensä muita nopeammin.

Nuhteen antaminen ja vastaanottaminen on vaikeaa. Siinä tulee syylliseksi puolin ja toisin. Vain hyvä ystävyys kestää syyttelyn ja sen tuomat kyyneleet. Asioiden julkituominen niiden oikeilla nimillä romuttaa kaiken omatekoisen teatterin. Ihmisten pitäisi pystyä astumaan ulos rooleistaan ja olla vain ihmisiä, tavallisia, paljastettuja ihmisiä. Mutta se on liikaa monelle ja siksi onkin yleistä, että etsitään uusia asioita totuuden peitteeksi.

Mutta yksi on erehtymätön, hän on Jumala. Hän ei tee virheitä, hän on täydellinen. Hänen seurassaan erehtyvä ihminen selviää ja saa tuen ja avun. Kelpaamme Jumalalle Jeesuksen täydellisyyden takia. Meidän uskovaisuutemme näyttää hyvältä Jeesuksen kautta. Jumala rakastaa meitä Jeesuksen kautta. Jeesuksen uskossa meillä on pelastus, vaikka erehtyisimme jatkuvasti ja kaikessa. Huonot löytävät Herran yhteydessä ihmeellisen turvapaikan.

Sinä, Herra, tiedät virheemme paremmin kuin me itse. Sinä olet korjannut virheitämme pitkin matkaa, silloinkin kun emme niitä edes tiedä. Kiitos huolenpidostasi, joka kattaa koko elämän. Sinun täydellisyytesi on ainainen ihmettelyn aihe uskovalle. Sinun kaikkivoipaisuutesi ja vaikutuksesi nähtävästi ja salatulla tavalla on ainainen ilon aihe. Kiitos, että johdat asioita, joita minä en hallitse.

5.10.07

Nykyään on muotia pitää seurakunnissa kaikenlaisia tilaisuuksia, joiden motiivia voi kysyä. On gospelia, rahankeruuta, poliittisia tarkoitusperiä, vallanhalua, viihdettä, pelejä, huveja, leikkejä ja askartelua. Olemme joutuneet ohjelmatoimistoksi, josta voi tilata melkeinpä mitä juttua vaan. Ei ihme, jos joskus onkin vaikea tietää, miten kirkko eroaa kaikenmaailman muusta riennosta. Kristuksen nimeä kuitenkin käytetään suruttomasti, vaikka päämäärä ei olisikaan Vapahtajan tunteminen. Tästä kaikesta johtuen koen joskus yllättäen aivan iloa, kun saatan kuulla aitoa todistusta Herrasta. Joskus minulle täysin tuntemattomat ihmiset tuovat iloa todistaessaan uskostaan Jeesukseen. Varsinkin nuorien todistus on aina rohkaisevaa kuulla.

Nuorten innokkuuden maalliseen menoon voisi vielä ymmärtää, mutta miksi vanha kaarti sitten sortuu niin helposti viihteeseen? Mikä tuossa maailman menossa ja sen mallin kuljettamisessa kirkkoon niin paljon viehättääkään? Miksi matkia television juontoja, esitystapaa, pukeutumista ja ilmaisuja? Olemmeko näin köyhiä, ettei meillä ole enemmän Jumalan antamaa voimaa, vaikutusta, uskoa ja rakkautta? Miksi pinnallisuus on muotia, miksi helppous huumaa kristityt? Miksi Jumalan sanaa hävetään, miksi rukousta vähätellään, miksi virsiä halveksitaan?

Toisaalta, Raamatun aikana kävi samoin, elävä Jeesus hylättiin ja tapettiin. Kristuksen seuraajat ja todistajat halveksittiin roskakasaksi. Ei ollut silloin muotia olla uskovainen, se oli niin vaarallista. Uskovaisuus on aina vaarallista, kun se elää lähellä Herraa. Mutta kun se vaikenee pääasiasta, se kelpaa kyllä kaikille. Tosin se maistuu väljähtyneelle ja sen pinnalle alkaa muodostua hometta. Käy, kun Israelin väelle aikoinaan, manna pilaantui säilötessä.

Aikamme ihminen on kuitenkin aivan yhtä herkkää todelliselle uskonasialle ja ilosanoma puhuu edelleen väkevästi. Sitä tullaan kuulemaan kaukaakin, jos vaan tiedetään, että tavara on aitoa. Nykyään välimatkat eivät merkitse juuri mitään. Siksi koko kristillisyyden ilme on muuttunut yhä enemmän liikkuvaksi ja paikkakuntakohtaisesta valtakunnalliseksi.

Kaiken konstailun ja uutuuksien keskelle Jumala lähettää sanansa kuulemisen nälän. Sitä nälkää ei voi tyydyttää millään korvikkeella, ei esityksillä, ei ihmisvetoisilla pelimanni ja näytös jutuilla. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä. Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitsyet ja nuorukaiset.” Aamos 8:11-13. Tähän nälkään menehtyy vielä pahemmin kuin ruoan puutteeseen. Ruoka voidaan kuitata korvikkeilla ja elää kitkuttaa nälässä. Mutta Jumalan sanan puutteeseen menehtyy varmasti ja lopullisesti. Siksi on muistettava, ettei Herra puhu aina, ei aina nuhtele, ei aina kehota parannukseen, ei aina vedä luokseen. Siksi pitäisi nöyryydessä ja hiljaa kuunnella, kun Kristus ottaa yhteyttä.

Joillakin kristityillä on sellainen käsitys, että Raamatut korjataan pois ja hävitetään maan päältä. Mutta ei se sitä tarkoita. Riittää, kun Herra vaikenee, Pyhä Henki ei kirkasta Kristusta ja armolahjat ovat käyttämättä, Henki sammutettu, tuli ei pala alttarilla. Vaikka siihen haettaisiin kaikki tämän maailman viisaat ja korkeasti oppineet teologit, niin mitään et ota, jos Herra ei anna. Sitä se tarkoittaa. Ja se aika on lähellä, ilmeisesti monissa seurakunnissa totisinta totta. Ainakin hedelmät ovat sen suuntaiset, sillä nuoret nääntyvät.

Vapahtaja tuo sinä uusi elämä ja virvoitus seurakuntiin, näethän kuinka olemme yrittäneet omassa voimassamme jo riittävän kauan rakentaa seurakuntaa huonoin tuloksin. Olemme väsyneitä, monet aivan nääntyneitä. Virvoita tulemuksellasi ja tulesi hehkulla. Tule ja etsi kadonneet, hoida haavat. Anna veresi väkevän voiman puhdistaa meitä sinun kirkkauteesi.

1.10.07

Tapasin matkallani pariskunnan, joka oli ollut vasta muutaman vuoden uskossa. Juttelimme ruokailun lomassa. Kyselin heidän elämänsä kokemuksia ja uskoontulostaan. He kertoivat olleensa Sri Lankassa lomamatkalla, kun tsunami iski tuhoisin seurauksin vajaa neljä vuotta sitten. Pian kuulimme jokaisessa peräpohjolan mökissäkin kuinka tuhannet ihmiset olivat kuolleet, lukemattomat menettäneet kotinsa ja suru oli suuri. Joitakin ruumiita ei löydetty koskaan. Tämä pariskunta oli saanut erikoisen varjeluksen juuri hyökyaallon tullessa. Asuinhotellinsa seinänviertä juostessaan turvaan, yllättäen kulman takaa ilmestyi näkyviin musta käsi, joka viittasi heille pelastustien portaita ylös turvaan. Myöhemmin he juttelivat tapahtumasta, että käsi lienee ollut enkelin käsi? Heillä oli ollut haaveena saada huoneisto ensimmäisestä kerroksesta, mutta sitä ei järjestynyt. Myöhemmin he havaitsivat, että juuri siinä kerroksessa kaikki asukkaat menehtyivät. Lentokoneessa kotimatkalla isäntä oli sanonut emännälle, että Jumala on puhunut nyt heille. Pian he tulivat uskoon ja löysivät Jeesuksen elämäänsä. Jumala oli etsinyt heitä maanjäristyksen kautta.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan tulee maanjäristyksen seurauksena uskoon, kaikki eivät käänny surkean kokemuksen myötä Jumalan puoleen. Osa katkeroituu ja puhuu kohtalosta. Joku syyttää Jumalaa ja on syvästi pettynyt. Osan jumala-kuvaan kuuluu sellainen käsitys, että Jumalan pitää vaikuttaa vain hyviä asioita ja menestystä. Kaikenlainen onnettomuus, kurjuus, koetukset, kärsimys ja kuritus ovat heille täysin vierasta. Miksi he kunnioittaisivat sellaista Jumalaa, joka ei täytä heidän toiveitaan ja helpota ihmisen elämää. Niin he eivät tule uskoon, eivät pelastu, eivätkä pääse taivaaseen.

Mutta aina joku nöyrtyy parannukseen, joku kohtaa Vapahtajansa. Aina muutamia tulee herätykseen ja päätyy aikanaan uskoon. Jumalan suunnitelmissa on tilaa kullekin ihmiselle, mutta etsikkoaika on joskus äärettömän koetteleva ja tuskainen. Siinä meinaa mennä hermot, kun oikein yrittää vastustaa Jumalan suunnitelmaa, sanaa ja Henkeä.

Jumalan ihminen näki aikoinaan unta ja siinä enkelit liikkuivat taivaan ja maan välillä. ”Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.1.Moos.28:12 Herra on laittanut enkelit sanansaattajiksi, palvelusväeksi ja varjelijoiksi. Jokaisella ihmisellä on suojelusenkelinsä. Tuo enkeli saattaa olla ihmiselle aika merkityksetön olento, kunnes tuntuu tulevan tiukka paikka ja maailma kaatuu tai taivas putoaa niskaan. Joku huomaa enkelin tarpeellisuuden vasta tsunamissa. Jumala näyttäytyy suurena, kun ihmisen omat suunnitelmat kaatuvat ja maailma romahtaa. On ihanan turvallista olla Vapahtajan huolenpidossa ja hänen käsissään. Avuttomana ymmärtää Jumalan suuren armon ja ihmisrakkauden, joka aina ja kaikkialla tähtää meidän pelastumiseemme. Jumalan lähettämään maanjäristykseen, myrskyyn ja luonnonmullistukseen, elämän katastrofiin sisältyy kätketty siunaus. Se on tosin siinä vaiheessa vielä käärittynä synkkään mustaan paperiin. Mutta aikanaan, jos vaivautuu avaamaan paketin, huomaa sen olevan paras viesti taivaasta. Se muuttaa koko elämän, suunnan ja sisällön. Se on Kristus Jeesus, pelastaja tässä ja nyt.

25.9.07

Evankelista Hilja Aaltonen täyttää ylihuomenna 100 vuotta. Se on pitkä ikä. Olen kuullut Hilja Aaltosta livenä ja kaseteilta. Hän on erikoisen hengenvoimainen naisjulistaja, harvinaisuus Suomen Siionissa. Pitkän elämänsä kuluessa hän on säilyttänyt sanoman puhtaana ja tuoreena. Siitä kuuluu yleensä Golgatan veriarmo, joka on tarjolla jokaiselle syntiselle. Hänen julistuksessaan on merkillepantavaa vaatimattomuus ja vapaus turhista itsetehosteista. Ehkä hänen julistustaan sävyttää aika paljon edesmenneiden Jokisen veljesten opetus ja työtapa. Näillä Jumalan miehillä kun oli erikoinen tehtävä herätellä Suomen kansaa ennen sotia. Hilja Aaltonenkin tuli heidän kokouksessaan uskoon.

Muistan yhden tilaisuuden 80-luvulta, kun jo ikääntynyt Hilja oli julistamassa eräässä tilaisuudessa pääpuhujana. Istuin muiden joukossa ja kuuntelin hartaasti sanomaa. Sen iltainen puhe käsitteli Jeremian kirjaa, jossa profeetta viedään katsomaan saviastian valmistusta. Hilja johti tekstin loistavasti nykypäivään ja sovelsi evankeliumin meidän keskellemme. Aivan saattoi kuulla, kuinka Jeesus asteli keskuudessamme. Tuon illan jälkeen ymmärsin, miksi ihmiset tulivat häntä kuuntelemaan niin mielellään. Hilja oli saanut lahjan puhua ihmisten sydämiin koskettavasti.

Muutama vuosi sitten kävimme tapaamassa Hiljaa Koukkuniemen vanhainkodissa. Huolimatta iästä, hänen ajatuksensa oli kirkas ja terävä, samoin hänen hengelliset arvionsa. Kuunnellessani hänen sanojaan, ajattelin ihmetellen, millaisella nöyryydellä hän viisauksiaan lateli. Myös rukouksen henki oli elävä ja raikas, kun pidimme yhteisen rukoushetken. Ikä ei ilmeisestikään muuta Jumalan työtä ihmisessä, vaan jokainen halullinen sielu voi olla ja elää Jeesusta lähellä. Herran kanssa vaellusvuodet ovat rikkaita, niissä on Vapahtajan läheisyys, siunaus, johdatus ja kiitollinen mieli.

”Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa. Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan, aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne. Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.Room.1: 8-12.

Toisen uskovan kanssa voi kokea suurta iloa ja uskonvahvistusta, kun saa jakaa elämän varrella tapahtuneita kokemuksia. On tärkeää tietää oma kutsumuksensa Jumalan edessä ja omat lahjansa, joita Jumala on tarkoittanut käytettäväksi kunniakseen. Rukouselämä, seurakuntaelämä, uskonelämä saavat aivan uuden vaihteen toisen uskovan vierailusta. Jumalan lahjoilla on sellainen taipumus, että ne suorastaan pyrkivät putoamaan toisten halullisten sielujen syliin. Janoiset ihmiset aivan imevät Hengen jakamat herkut omakseen. Herran Henki on palavana ja siunaavana läsnä siellä, missä Jeesuksen, Mestarin, nimessä ollaan koolla, missä etsitään Herran tahtoa ja kunnioitetaan hänen pyhää sanaansa. Erikoisesti koen joskus Herran läsnäolon, kun joukossa on kaipaavia, etsiviä ja syntiensä taakoittamia ihmisiä. Herran halu on vapauttaa itse kukin kuormistaan Jumalan lapsen vapauteen.

Kiitos Jeesus vanhoista uskovista, jotka elävät sinuun turvaten. He ovat meille perässä tuleville kuin majakoita myrskyävällä merellä. Sinä olet heidät sytyttänyt, sinä pidät heissä elämää yllä. Siunaa Hilja Aaltosta. Armoita meitä kaikkia, niin että meillä olisi sinun lahjojasi jaettavana, kun yhteen kokoonnumme sinun kalliissa Vapahtaja nimessäsi.

17.9.07

Kerrotaan, että eräässä koiranruokaa valmistavassa firmassa meni lujaa ja oli aika arvioida myyntiä.

Myyntitiimin kokouksessa kaikki kehuivat uutta tuotetta loistavaksi. Se oli ehdottomasti markkinoiden parasta koiranruokaa. Pakkaus oli silmiä hivelevän kaunis. Mainoskampanja oli onnistunut. Koko joukko oli sitä mieltä, että he olivat onnistuneet loistavasti. Silloin johtaja kysyi, miksi sitten juuri tämä koiranruoka oli myyntitilastoissa viimeistä edellisellä sijalla? Aikansa mietittyään tiimi tuli siihen tulokseen, että koirat ovat viheliäisiä, eivätkä halua syödä markkinoiden parasta tuotetta. Sepä se.

Hyvän kaupan edellytyksiin kuuluu molemminpuolinen tyytyväisyys, sekä myyjän että ostajan tulee kokea olevansa voittajia. Kaikenlainen fusku ja hetken hämäys vie pohjan pois kestävältä kauppaamiselta. Eihän kukaan halua ehdoin tahdoin tulla jatkuvasti huijatuksi tai ostaa huonoa tavaraa, jos parempaakin on saatavana.

Joskus uskovaisuus tuntuu olevan huonossa huudossa, se ei mene kaupaksi. Uskovat alkavat syytellä toisiaan, vikoja löytyy ja paljon. On huonot julistajat, papit ovat maallistuneita, kuoro laulaa alavireisesti, kukaan ei tee enää katutyötä, lähetyskannatus putoaa olemattomiin, hengelliset lehdet ovat muuttuneet mitäänsanomattoman kuiviksi, vastuunkantajia ei meinaa saada mihinkään ilman palkkaa. On siis tauon paikka ja itsetutkistelun hetki. Lopputulos voi kuitenkin olla kuin koiranruokakauppiaiden palaverissa: vika on koirissa!

Maailma on niin syntistä, elämme pimeää aikaa, vihollinen on suuri ja väkevä. Syntisen elämän imu on valtava, turhuuden markkinat huumaavat kansan.

Vai olisiko sittenkin niin, että evankeliumi on kadoksissa ja sen paikan ovat ottaneet ihmiset, turha touhuilu, riitely, kunnian tavoittelu, rahanhimo ja ylpeily? Voisiko olla niin, että Jeesus on hukkunut kuin aikoinaan Marialta ja Joosefilta Jerusalemin visiitillä? Voisiko olla niin, että kristillinen seurakunta pensistyy kuin muinainen Laodikea? Voisiko olla niin kuin vanhassa joululaulussa: Kun soihdut sammuu, niin kaikki väki nukkuu?

Jos taas peite estää ihmisiä näkemästä Kristusta, niin se on vaikeampi juttu. Sillä vain Jumala voi avata ihmisten silmät. ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” 2Kor.4:3-4. Tämän maailman jumala sotkee kaikin voimin asioita täällä keskuudessamme. Se ripottelee unihiekkaa silmille, toisia se pelottelee uhoamalla ja muutamille laittaa juuston + mällin ja viettelee herkuillaan. Harmi vaan, että se on melko taitava pyydystämään ihmisiä verkkoonsa.

Sinä, Vapahtaja, olet kehumisen aihe aina ja joka paikassa. Sinun mittaamaton arvosi Isän silmissä tulkoon kirkkaaksi myös uskovien silmissä. Avaa myös maailma koko laajuudessaan näkemään sinut ja kuulemaan äänesi, että ihmiset pelastuvat. Sinun sanaasi pyydän itselleni ja muille elävänä, puhuttelevana ja kohtikäyvänä, emmehän voita ketään arvostelemalla vaan evankeliumilla.

14.9.07

Nukuin muutaman yön matkallani Itä-Suomessa varastohuoneessa, jossa oli Venäjälle menevää tavaraa lattiasta kattoon asti. Säkkeihin pakattua tavaraa oli suurina röykkiöinä huoneen täydeltä. Noiden kolmen päivän aikana mietin muutamaan kertaan, millainen joukko olikaan jo kertaalleen käyttänyt pakatut tavarat. Mietin, kuinka paljon rahaa siinä olikaan palanut, kun kaikki tuo oli jokin aika sitten hankittu.

Nykyaika ostaa ja heittää pois. Ajanmukaiset vastaanottokeskukset hoitavat jätteiden lajittelun ja varastoinnin. Joukossa on varmasti vielä suhteellisen hyvääkin tavaraa, joka on heitetty pois, että voitaisiin hankkia uusia tavaroita. Viisikymmentä vuotta sitten elämä oli sen verran vaatimatonta, ettei pois heitetty muuta kuin kompostoitavaa jätettä. Se maatui omia aikojaan, eikä aiheuttanut ympäristölle vahinkoa. Silloin saatettiin ostaa sinappia, juustoa tai hunajaa siksi, että sen mukana sai juomalasin. Mutta nyt on toisin, näyttää siltä, että hukumme jätteisiin.

Mutta mikä onkaan arvokasta, mikä säilyttämisen arvoista, mikä ikuista? Mihin kannattaa satsata, missä aikansa kuluttaa, mitkä ovat hyviä talletuksia? Raamattu opettaa kiinnittymään näkymättömiin ajallisen sijasta. Käsin kosketeltava on kaikki katoavaa, vaikka suurin osa ihmiselämästä meneekin sen kanssa askaroidessa.

Olemme kuin lapsia, jotka mielellämme esittelemme muille kaikkea aikaansaamaamme, tavaroitamme, vaatteitamme, aarteitamme, jotka kuitenkin kohta otetaan meiltä pois. ”Siihen aikaan Merodak-Baladan, Baladanin poika, Baabelin kuningas, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, kun oli kuullut hänen olleen sairaana ja parantuneen. Ja Hiskia iloitsi lähettiläistä ja näytti heille varastohuoneensa, hopean ja kullan, hajuaineet ja kalliin öljyn ja koko asehuoneensa ja kaikki, mitä hänen aarrekammioissansa oli. Ei ollut mitään Hiskian talossa eikä koko hänen valtakunnassaan, mitä hän ei olisi heille näyttänyt.” Jes.39:1-2. Eräässä vaiheessa Herra lähetti profeetta Jesajan kertomaan, että Hiskialle ei tule jäämään kerrassaan mitään, kaikki viedään Baabeliin.

Ihmiselle tulee riisumisen aika, kun hän joutuu luopumaan rakkaista tavaroistaan ja ihmisistä. Mutta tuossa kaikessa on hyvää se, että joutuu miettimään elämänsä tärkeintä asiaa: sielun pelastusta. Kun Jumala irrottaa ajallisista, hän kiinnittää ihmistä iankaikkisiin. Mutta tämä tapahtuu usein suuren tuskan ja vaivan kautta. Me kun emme haluaisi luopua mistään. Joskus ahneus näyttää vanhemmiten vain kasvavan.

On hyvä pysähtyä ajattelemaan, mitä hyvää Jumala on antanut elämääni, miten hän on johtanut ja varjellut kulkuani pitkin matkaa. Jos kiitollisuus katoaa, on syynä optinen harha ja ihminen on ruvennut tuijottamaan liikaa ajallisia asioita, luullen niiden olevan elämän todellinen sisältö. Ajallisiin voi jäädä koukkuun kuin huumeisiin. Mutta Jeesus vapauttaa kaikista riippuvuustekijöistä, ihmisistä ja krääsästä, kun sitä pyytää häneltä. Herran antama perintö on taivaallista laatua, sitä voi arvioida vain uskossa ja Jumalan rakkaudesta käsin.

Anna, Jeesus, minunkin varastooni taivaallisia aarteita, joita voisin esitellä ilolla lähimmäisilleni. Auta minua muistamaan, että maallinen tavara katoaa ja myös se ihminen, joka niihin laittaa turvansa. Varjele siis mieleni kateudesta, ahneudesta ja turhasta himosta.

6.9.07

Ennen saattoi kansaa hallita muutamalla merkittävällä periaatteella, kuten koti, uskonto ja isänmaa. Nykyään täytyy ottaa huomioon kaikenlaiset näkemykset ja ihmiset, mielipiteet ja odotukset. Tätä sanotaan demokratiaksi. Sota-ajan jälkeen emme tienneet mitään luonnonsuojelusta, eko-ajattelusta, etnisistä ihmisryhmistä, virtuaalitodellisuudesta, nettiyhteyksistä tai supermarketeista. Mutta tunsimme köyhyyden, naapurit ja markan. Silloin oli yleistä uskoa Jumalaan, vaikkei se tarkoittanut juurikaan mitään. Totuimme myös kävelemään ja pyöräilemään paikasta toiseen ja varamaan aikaa asioihin, niin ettei ollut kiire. Sähkö oli silloin ylellisyyttä, mutta nykyään emme tulisi toimeen ilman sitä.

Joka alalla on nykyään asiantuntijoita, minäkin käytän heidän palvelujaan. Elämme erikoistuneisuuden aikaa. Yhtenäiskulttuuri on vaihtunut moniarvoisuudeksi. Ennen maanviljelys, metsätalous, kalastus ja karjanhoito olivat yleisesti tunnettuja, muiden alojen asiantuntijat olivat harvinaisuuksia. Asiantuntijat ovat yleensä kalliita neuvoissaan ja töissään. Maksamme perunoista, auton korjaamisesta, matkustamisesta hyvän hinnan, samoin opetukseen, lakiin, liikenteeseen ja terveyteen liittyvistä asioista rutkasti, että voisimme selvitä elämästä ja hallita sitä. Olemme asiantuntijoiden armoilla, tee-se-itse on taakse jäänyttä historiaa. Nyt on siirrytty aikaan, jolloin ostetaan ja tuhotaan, hankitaan ja hylätään. Esineillä on hetkellinen käyttöarvo ja romukasat kasvavat koko ajan. Elämme kulutusyhteiskuntaa, olemme kuluttajia.

Mutta millainen onkaan hengellisten asioiden asiantuntija tai kuka hän onkaan? Käännymmekö teologien puoleen, jos haluamme oppia tuntemaan Jumalan? Keneltä pyydämme esirukousta, kuka meitä muistaa? Tarvitsisimme kaikissa seurakunnissa ja kristillisissä yhteisöissä ihmisiä, joilla on hengellistä kanttia, tietoa, kokemusta, uskoa ja rakkautta. Pitäisi olla monta sellaista ihmistä, jotka uskovat ja tuntevat Raamatun sanan ja elävät siitä. Ei riitä, jos on jokin suoritettu loppututkinto, oppiarvo tai titteli. Usein tämä joukko osoittautuu pelkiksi tyhjäntoimittajiksi, joilla ei ole omakohtaista uskoa Jeesukseen. Kyllähän moni luulee voivansa tunkeutua väkisin Jumalan valtakuntaan, mutta ei se onnistu. Sinne mennään edelleenkin vain ahtaan portin kautta.

Omassa elämässäni parhaita hengellisen elämän asiantuntijoita ovat olleet vanhat ja kokeneet kristityt, mökin mummot ja sodan käyneet ruutiukot. Lyhyen keskustelun aikana on käynyt selville, kenen kanssa voidaan rakentua yhteisestä uskosta. Kenellä on taivaallista valoa, kyllä se valaisee.

Herra Jeesus itse valmistaa asiantuntijansa joka ajalle. He valmistuvat Jumalan koulussa ja erilaisissa kiusauksissa ja koettelemuksissa. Nämä ihmiset oppivat kuulemaan Vapahtajan äänen ja sen mukaan toisiakin neuvomaan. ”Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.” Apt.18:26. Usein kahdenkeskinen keskustelu valaisee parhaiten uskontietä. Jeesuksesta voi aina oppia uutta, tästä lähteestä kumpuaa ikuinen elämä ja sen virta.

Kun ihminen on suuressa ahdistuksessa, monissa kysymyksissä ja epätoivoinen, on Jeesuksen-asiantuntija hänelle kultaa kalliimpi. Tavalliset ihmiset, jotka Herra varustaa lahjoillaan ja viisaudellaan ovat maailman valo ja suola.

Olen, Herra, kiitollinen niistä lukuisista ihanista ihmisistä, jotka olet lahjoittanut minun elämääni kristi-veljiksi ja –sisariksi. Kiitos siitä, mitä olet antanut heidän kauttaan. Sinä olet avannut minua uskomaan ja näkemään näkymättömiä. Sinun asiantuntijasi ovat elämäni arvokkainta ystäväjoukkoa. Siunaa heitä tänään runsaasti ja kaikkialla elävillä sanoilla ja palavalla rukouksella.

2.9.07

Olimme siivoamassa mökillä metsää ja takamaita. Luonnossa liikkuminen piristi ja raitis ilma sai veren kiertämään. Voimakas tuuli huojutti puita, välillä satoi hieman vettä. Pari korppia lenteli yläpuolellamme ja närhi räksytti kuusikossa. Oli havaittavissa alkavan syksyn merkkejä, mutta ihmisillä oli kiire ajaa kaupoilleen ja ostoksilleen.

Metsän perältä paljastui eteeni isäni hautaamaa tavaraa vuosikymmenten ajalta. Kodin tarpeetonta tavaraa oli kannettu sinne runsaasti vuosien saatossa. Aluetta oli käytetty kompostina, mutta siellä oli myös muovia, peltiä lasia, ym. runsaasti. Keräsin niitä monta jätesäkkiä ja kiikutin pois. Vuosikymmenetkään eivät olleet muuttaneet jätteitä miksikään. Lähdettyäni kotiin, mietin, miten paljon vielä mahtaa löytyä ei-toivottuja roskia ja romuja?

Ihmisen jäljet ovat yleensä likaiset, ja tahroja löytyy joka lähtöön. Joillakin elämä on varsinaista sikailua. Ei ihme, että meitä syntisiä ihmisiä verrataankin usein eläimiin kohtuuttomuutemme, ahneutemme, säälimättömyytemme, oveluutemme, hitautemme, laiskuutemme ja säälimättömyytemme tähden. Osa toiminnasta on julkista ja yleisesti nähtävissä, osa tulle ilmi vain vahingossa. Joidenkin jätteet paljastuvat vasta sukulaisten kautta, joidenkin takamaat alkavat haista ja paljastuvat.

On sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei asioita joudu myöhemmin ottamaan esille, ne voi haudata hiljaisuudessa ja jättää sikseen. On siis hyvä, että siivouspäivä tulee aikanaan itse kullekin. Silloin voi päästä puhtauteen.

Jumala tahtoo puhdasta kaikkialla. Viisaus tulee ilmi Jumalan pelkona ja kunnioituksena. Siinä painaa suuri vastuu ja velvollisuus, joka vetoaa selvittämään asiat aikanaan Jumalan ja ihmisten kanssa. ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” Saarn.12:13-14. Olemme saaneet Jumalan sanan siksi, että se toisi elämäämme valon, ilon, puhtauden, armon, totuuden, vapauden ja rauhan.

Taakoitettu mieli johtuu kätketyistä asioista, kaapissa on menneisyyden luurankoja, anteeksiantamattomuutta, katkeruutta, valhetta, salaisia syntejä. Monen elämä on valkeaksi kalkittu hautakumpu, päältä kaunis, mutta sisältä mätä. Aikansa ihminen jaksaa peittää jälkensä ja haudata tekonsa, mutta joskus rankkasateet, syysmyrskyt ja kesähelteet paljastavat yllättäviä näkymiä. Silloin fiksustakin ihmisestä tulee pelkkä roisto, kavala konna, joka tarvitsee auttajaa.

Jeesuksen luo saa tuoda kuormansa ja syntinsä aina ja joka paikassa. Hän kuuntelee syntisen huokailua ja on valmis huojentamaan taakkaa. Hän auttaa sitä, joka haluaa kaivaa syvään, poistaa haudatut koirat ja löytää elämälleen kallioperustan. Herran voimasta kaikki elämän surkeat takamaat ja korpikompostit muuttuvat Eedenin puutarhaksi, paratiisiksi. Sinne, mihin Kristus antaa armonsa, siellä veri puhdistaa kaikesta synnistä. Siellä alkaa uusi elämä, uusi aika, siellä syntyy uusi ihminen.

Auta Jeesus ihmisiä löytämään sinut, etteivät hukkuisi salaisuuksiensa kanssa. Tee työsi meidän takamailla, että löytäisimme itsemme täällä ajassa tuomitun paikalta ja saisimme sinulta armahtavan päätöksen osaksemme. Kiitos siitä työstä, joka aiheuttaa armon etsimisen elämässämme.

25.8.07

Olin ajamassa kauppaan. Tiellä, vähän ennen Vammalaa, oli pitkä musta jälki tiellä ja matkakumppanini kertoi, että siinä oli hiljattain moottoripyöräilijä ajanut yhteen hirven kanssa. Yritin mielessäni kuvitella, miten kaikki oli tapahtunut. Vauhti oli kova ja liikenne soljuvaa, mutta sitten yksi kurja eläin oli hyökännyt suojatien ulkopuolelta eteen metsästä. Kaikki tapahtui tietysti nopeasti, äärettömän nopeasti ja mitään ei ehtinyt enää tehdä. Joku uskovainen saattoi kysyä, miksi Jumala sallii tällaista tapahtua tai missä Jumala oli, kun mies kaatui.

Raamattu puhuu meille Jumalan vallasta tehdä aina ja kaikkialla tahtonsa mukaan. Miksi niin, onkin suuri kysymys, joka asettaa meidät ihmiset nöyrästi hänen eteensä. ”Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?” 2.Moos.4:11. Jumalalta tulee kaikki, hän ohjaa asioita ja ihmisiä, hänellä on aika ja ikuisuus hallinnassaan. Me surkuttelemme ihmiskohtaloita, mutta emme kysy, mitä se ja se asia merkitsee hänen iankaikkisen pelastumisensa kannalta. Mitkä meitä kohtaavat asiat ovat Jumalan lähettämiä etsikonaikoja ja viestejä taivaasta, ettemme hukkuisi tämän maailman kanssa.

Moni pelastuu sairasvuoteella, moni saa kosketuksen Herraan vaikeuksien kautta. Moni tulee omantunnon herätykseen, kun tulee heikoksi ja avuttomaksi. Moni huutaa Jeesusta vasta hukkumaisillaan. Moni löytää taivaan aarteen vasta kun on tullut täällä köyhäksi. Moni näkee valon vasta kun pimeys on suunnaton, ja uhkaava helvetin nielu on imaisemaisillaan kuoleman syleilyyn.

Keuruun jälkeen pohjoiseen mentäessä on siellä tienviitta ”Puutteenkuja”. Viimeksi ajettuani siitä ohi, siinä seisoi pari ukkoa pysäkillä. Meinasin pysähtyä ja kysyä, miltä tuntuu asua Puutteenkujalla, mutta jätin sen sikseen. Ei ole kunniakasta asua tuommoisessa paikassa, ajatellaan. Mutta sinne vain tulee monen uskovankin posti ja hyvä niin. Puutteen kujalla tunnetaan Herra. Sieltä nousevat siunatut huokaukset Vapahtajan puoleen ja siellä osataan auttaa toisia vaivattuja ja kiusattuja sieluja. Siellä ymmärretään Herran rakkauden ja uskon suuri merkitys ja elämänvoima.

Moni pyrkii uskovanakin saamaa osakseen ”Menestyksenkadulta”, aivan keskustasta ja näköalapaikalta. Mieluummin vielä yläkerroksesta ja hissitalosta. Talossa pitäisi olla siivoojat ja isännöitsijät, jotka tekisivät likaisen työn puolestamme. Myös tukku palveluja meitä varten on löydyttävä kulman takana. Haluamme kaiken täällä ajassa ja sitten vielä taivaan. Jumala riisuu meitä omavoimaisuudestamme, meistä tulee heikkoja ja huonoja, vaikka emme haluaisikaan. Silloin meidän kunniamme on Kristus, meidän elämämme arvo on Kristus ja ikuinen turvamme on Kristus. Siinä tilassa löydämme toisia saman tien käyneitä, joiden kanssa on onnellista jakaa kokemuksiaan. Pystymme rukoilemaan toisten murheellisten kanssa, koska meillä on taivaallinen Puolustaja ja Lohduttaja, Jeesus. Huomaamme, että monen ihmisen elämään löytyy apu evankeliumista ja iloiten kerromme siitä heidän parhaakseen.

Kiitos Jeesus, että annat mopon kaatua, ennen kuin ihminen ajaa onnensa ohi. Kiitos niistä asioista, jolla heilautat elämäämme taivaan suuntaan. Kiitos, että sinut löydetään ”Puutteenkujalta” ´vaan ei ”Menestyksenkadulta”. Opeta meitä ottamaan sinun kädestäsi kaikki ja rukouksessa niiden kanssa hiljentymään päivittäin edessäsi. Auta niitä, jotka kaatuvat tänään.

24.8.07
Olimme kylässä Keski-Suomessa eräässä maatalossa, söimme, seurustelimme, vaihdoimme kuulumisia, rukoilimme ja puhuimme uskonasioista. Talon isäntä oli tehnyt itselleen ruumisarkun ja esitteli sitä minulle. Hänen vaimonsa oli kieltänyt tuomasta sitä tupaan, vaikka mies oli jo ottanut siinä ”koekset”. Arkku oli suorakaiteen muotoinen, yksinkertainen, päällystämätön; siinä oli iso risti kannessa ja vieressä teksti, joka vakuutti Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mies kertoi antaneensa sukulaisille ohjeet hautaukseen. Arkku on kuulemma pidettävä auki, että sukulaiset voivat sitten nähdä kantaisän maallisen majan viimeiset hetket ennen hautaa. Mies on ilmoittanut, että päänaluseksi on laitettava vanhoja Sanansaattaja-lehtiä. Kaiken edellä mainitun mies kertoi onnellinen uskovan hymy huulillaan. Toivotin hänelle siunausta ja jätin miehen vaimoineen Herran haltuun.

Uskova ei kuole koskaan, uskossa Jeesukseen hän muuttaa taivaaseen. Arkusta, paikasta ja kuolintavasta riippumatta hän menee Vapahtajan luo. Uskova ei vie mitään mukana, mutta sielu pelastuu kirkkauteen. Uskova irrotetaan ihmisistä, riisutaan tavarasta ja omaisuudesta, vallasta ja kunniasta. Hän kantaa ristiään loppuun asti. Se tuo heikkouden näkyviin ja ihminen näkee kurjuutensa ja turmeluksensa. Riisumisvaiheessa tunto on vereslihalla ja heikkous on ilmeinen. Silloin ei voi luottaa itseensä, elämäänsä puheisiinsa, tekoihinsa, uhraamiseensa, mutta ei myöskään synnittömyyteensä, virheettömyyteensä. Kurja ei uskalla verrata itseään toisiin, ne kun näyttävät kaikki paremmilta, vaan hän heittäytyy huonoudessaan Kristuksen turviin. Avuttomana kuin lapsi hän antautuu Jumalalle.

Jumala pistää pisteen jokaisen ihmisen elämään. Se on raja, jossa alkaa ikuisuus henkiruumiissa. ”Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.” Ps.49:17-18 Kunnia, maine ja ihmisarvo jäävät kuvaksi sukualbumiin tai kunnan vuosikertomukseen.

Onko siis ketään merkitystä sillä, mitä ihmiset sanovat tai arvioivat vainajasta. Onko muilla merkitystä kuin Jumalan mielipiteellä. Hauta ja arkku ovat ihmisille tien loppupää, mutta uskovalle tie on silloin vasta alkamassa. Jeesus odottaa omiaan kotiin ja ottaa avosylin vastaan jokaisen uskovan. Siellä hän saa kaiken, mistä hän täällä vain uskossa näki kuvia.
Sinun luonasi, Jeesus, kaikki on toisin. Sinä annat minulle ikuisen levon luonasi. Sinun pelastuksesi takaa taivaan helvetin asemesta. Auta meitä valmistautumaan kuoleman rajan ylitykseen.

21.8. 07

Näön heikentyessä tulee ongelmia, joista ei ole nuorempana voinut aavistaa mitään. Tarkkanäkö, lähinäkö ja hämäränäkö ovat itselläni selvästi huonontuneet sitten voimani päivien. Ilman lukulaseja en meinaa saada tekstistä ja kuvista selvää, vanhuus tulee, ei voi mitään. Yritän arvailla, kun en voi olla näkemästäni varma ja sitten pitää vaan tihruttaa ja syynätä, jos siitä olisi apua.

Rahojen kanssa on erityisiä vaikeuksia, kun ne näyttävät niin samanlaisilta. Setelit on helppo erottaa suuren koon vuoksi ja sitten niissä on eri värit. Mutta kolikot ovat samanvärisiä ja melkein samankokoisiakin. Miksiköhän niitä ei ole voinut tehdä erivärisiksi? No, helpointahan on vingauttaa visaa tai muuta korttia, niin ei tarvitse rahoja laskea.

Vanha sanonta - meni täydestä kuin väärä raha - on osuva edelleenkin. Väärää rahaa ei ole helppo erottaa, jos ei ole asiantuntija. Eikä meikäläisen näöllä enää muutenkaan eroteta oikeaa rahaa väärästä. On siis vain maksettava niillä rahoilla, mitä on jaossa sillä kertaa.

Aikoinaan yksi kaveri tuli hankkimaan taivaan lahjaa rahalla ja suunnitteli kovaa kauppaa. Miehelle tuli kuitenkin täysi tyrmäys: "Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan." Apt.8:20-22. Rahatta ja hinnatta pitää taivaan tavarat ottaa vastaan, se on armoa. Mutta virheitä sattuu itse kullekin, toisille usein. Vaikeampi alue on meidän asenteemme, joka ilmaisee koko sisimmän mädännäisyyden. Vanha sydän tuottaa vanhaa myrkkyä, syntiä, hautaan saakka. Siksi ainoa toivomme onkin Jumalan lahjoittama uusi sydän.

Sydän, sielu, ihmisen olemuksen ja minuuden keskus on väärissä käsissä, vihollisen ohjattavana. Se on valitettavasti normaali tila ihmiselle, eikä korjaannu kuin Vapahtajan avulla. Todellinen mielenmuutos, kääntymys ohjaa ihmisen Armahtajan luokse. Oikea sydän Jumalan edessä löytyy vain Golgatan ristin juurelta, Jeesuksen ristinuhrin kautta. Hänen verensä puhdistaa kurjan syntisen kaikesta vääryydestä. Muuten ihminen on kuin kilpikonna, panssaroitu ja piilossa. Pelastettuna hän on armahdettu konna ilman valheen kilpeä.

Näön heikkeneminen voi olla mahdollisuus sisimmän uusiutumiseen. Sydämen silmät saattavat avautua, vaikka aistit heikkenevät. Huononäköinenkin voi nähdä salattuja Jumalan asioita, kun Herran Henki niitä kirkastaa. Tässä koulussa voi tulla joskus eteen vaikeita tunteja, kun joutuu havaitsemaan oma turmeluksensa, kieroutensa ja valheen monet lonkerot. Mutta totuus tekee vapaaksi, sanoo Jeesus. Tarvitsemme häntä, sillä hän on totuus. Muuten joudumme pois heitettäväksi kuin väärä raha. Sokeudessamme menemme kadotukseen, ellei Herra pelasta.

Armahda, Jeesus, meitä viheliäisiä omaneduntavoittelijoita, jotka luulemme kaiken olevan ostettavissa rahalla, oikealla tai väärällä. Anna hengen aistiemme olla vireät, niin että voisimme erottaa hyvän pahasta, oikean väärästä ja olla valmiit hylkäämään sen, mikä ei ole sinun tahtosi mukaista elämässämme.

13.8.07

Olin kuulemassa intialaista piispaa Tammelassa Puran kotiseuroissa. Mies kertoi innostavasti, kuinka Vapahtaja oli tullut itse hänen luokseen ja parantanut hänet kuolemansairaudestaan. Mies oli tuolloin ollut yhdeksänvuotias. Hänen vanhempansa olivat olleet hurskaita hinduja, jotka olivat etsineet apua hindu-jumalista. Myöskin sairaalan apuun oli turvattu, mutta kaikki oli ollut hyödytöntä. Mies oli saanut lapsena hindu-jumalan mukaan nimen, mutta Jeesus ilmestyi hänelle ja antoi hänelle uuden nimen, Jaakob. Koko hänen perheensä oli tullut kääntymykseen pojan parantumisen myötä ja vaikka he saivat kohdata ankaraa vainoakin, he tahtoivat seurata Jeesusta.

Miestä kuunnellessani ajattelin, että Jumala alkaa lähettää lähetyssaarnaajia tänne Suomeen kuin pakanmaalle konsanaan ja se on hyvä asia. Tarvitsemme herätystä ja aitoa todistusta Vapahtajasta. Perinne ja kirkollisuus on haudannut elävän kristillisyyden syvälle liturgian ja kulttuurin alle. Muutamat surkimusten kääntymykset, jotka olisivat voineet piristää seurakuntaelämää, ovat hylätyt ala-arvoisina helluntailaisten piikkiin. Heitä ei ole kuultu kirkoissa, mutta enemmän kirkon takana. Yleensä saarnatuoliin pääsevät vain riittävän oppineet tai (ja) hengellisesti kuolleet tyypit, ettei sieltä jaeta Hengen tulta seurakuntaan. Juhlapuhujia kyllä riittää, mutta onko heillä mitään sanottavaa.

Voisimme vaihtaa kyseisen intialaisen piispan kymmeneen suomalaiseen piispaan ja voittaisimme siinä kaupassa. Neuvotteluja ei kuitenkaan vielä ole aloitettu, eikä ehdotuksia ole tehty. Ehkä joudumme tyytymään tähän omaan kalustoon.

Jeesuksen kohtaaminen, sydämen avautuminen Herralle, on uuden elämän alku. Siinä syntinen saa maistaa taivaan ihanuutta ja mannaa. Joskus kohtaamiseen liittyy myös parantuminen ruumiin vaivoista. "Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne" Apt.3:16. Evankelistat ja opettajat tietävät, ettei Jumalan töitä voi omia itselleen. Kaikki hengellinen on alusta loppuun Herran itsensä aikaansaamaa. Mutta Jumala käyttää meitä ihmisiä välikappaleinaan ja suorittaa vanhurskaita tekojaan vajavaisten ihmisten kautta. Se on ihmeellistä.

Jeesuksen nimi on ylivertainen muihin nimiin nähden, siinä nimessä kaikki epäjumalat väistyvät ja kaatuvat. Jeesus-nimessä sairaat parantuvat ja syntiset pelastuvat. Kuitenkin monet asiat ovat meiltä salattuja, emme tiedä milloin ja missä kulloinkin Jumala vaikuttaa. Joudumme kyselemään, rukoilemaan, etsimään ja anomaan, että pääsisimme osalliseksi hänen tahdostaan, pyhyydestään ja valtakunnastaan.

Luulen, että mainitun piispa Jaakobin työn menestys Intiassa perustuu vahvasti evankeliumiin. Heidän työtapansa ja menetelmänsä olivat yksinkertaiset, niihin liittyi perinteinen sosiaalinen palvelu ja sananjulistus. Niissä ei ole mitään ihmeellistä, kaikki lähetystyö on muodoltaan tuon tyyppistä.. Samoin, ihmiset, jotka sitä työtä tekevät, ovat aivan tavallisia kansanihmisiä. Mutta heillä on tuore Kristus-elämä, joka panee heidät liikkeelle. Meilläkin lähetystyön ja kaiken seurakuntatyön kuolema ja väsähtäminen johtuu evankeliumin puutteesta. Jeesus antaa voimaa, uskoa, iloa ja rakkautta jokaiselle anovalle, odottavalle. Sana sanoo: "Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään" Ps.25:3. Nyt pitää tarttua Jeesukseen.

Kiitos Jeesus, että pelastit intialaisen miehen ja paransit hänet palvelemaan sinua. Kiitos, että lähetit hänet todistamaan omalle kansalleen ja meille suomalaisille siitä, että sinä elät. Herra, me kaipaamme sinun elämääsi ja uskoasi. Tarvitsemme kipeästi sinun vaikutustasi ja läheisyyttäsi, voimaasi ja uudistustasi; lähetä sitä kirkkoon, sen työntekijöihin, herätysliikkeisiin, ihmisten pimeyteen ja synnin sokeuteen.

6.8.07

Ystäväni Matti Vuolanne lähetti minulle postikortin Venäjältä. Se oli päivätty 18.7. Siperian taivaalla lentokoneessa. Kortti oli hänen tapaansa kirjoitettu aivan täyteen, koko pinta-ala oli tekstin peitossa. Henkilökohtaisten uutisten lisäksi siinä oli seuraava runo, jonka hän oli kirjoittanut:

Vauhdikas on elämä tällä haavaa,
kun ei taivaan Isällä ole mitään kaava;
poistaa kaiken pelon häivän
siunatessaan joka päivän.
Valoon taikka yöhön mustaan
lahjoittaa hän siunaustaan.
Tänne armon sanaa tuoden,
siten rohkeutta luoden.
Ihmislasten sydämiin,
juuri kaikkein pienimpiin
toimemme näin keskittyvät
suoden kasvun aiheet hyvät.
Siksi koko idän kansa
kiittää rakkaudestansa.

Kortin alareunaan oli vielä kirjoitettu: "Kaikki hyvin" ja allekirjoitus.

Jeesukseen luottava uskova voi katsoa tällä tavoin maailmaa ja sen kurjuutta, suuria haasteita ja vaikeuksien vuoria, köyhyyttä, työttömyyttä, puutetta ja vaivaa, syntiä ja sairautta. Ne kaikki hän luovuttaa Jumalan käsiin, hänen turvansa on Herran kaikkiriittävä armo. Tiedän, etteivät asiat mene ongelmattomasti Suomessa eikä Siperiassa. Tiellä on kiviä ja kantoja, vastuksia ja huonoa säätä. Mutta Herra kulkee kanssamme, hänen enkelinsä suojelevat meitä. Pimeys on se ympäristö, johon Jumalan valo loistaa. Synti on se tuhovoima, johon armoa tarvitaan. Jeesusta katselemalla uskova voi sanoa: "Kaikki hyvin" ja voisi vielä lisätä "Kiitos Herralle".

Lähetystyö Siperian ihmisten hyväksi on Jumalan rakkauden kädenojennus. Ihmiset ovat tärkeitä, ihmisistä Jumala on kiinnostunut, heidän pelastumisestaan. Evankeliumi voittaa sielut taivaan valtakunnalle. Tässä työssä Herra kuljettaa palvelijoitaan maan ääriin saakka. Yksi eläkepappi on tähän työhön mahdollisimman sopiva. Hän on Jeesuksen valtuuttama suurlähettiläs, joka saa kutsua ihmisiä Vapahtajan luokse. Jumalan aikataulussa on nyt sen pellon elonkorjuun aika - elokuu.

Matin asenteessa on nuoremmilla paljon hyvää opittavaksi. Hänen uskonhenkinen näkynsä on vahvasti motivoiva ja lähetystyöhön innostava. Siinä Jeesus istuu hänen kanssaan lentokoneessa antaen kaiken tukensa palvelijalleen. Mutta hän on mukana täyteen ahdetuissa linja-autoissa, jokilaivalla matkalla yläjuoksulle, kylmissä öissä, hyttysten vaivatessa, huonoissa olosuhteissa, kehnoissa sängyissä, vaatimattomissa aterioissa, viranomaisten kohtaamisissa, vankiloiden ankeudessa, koti-ikävässä, väsymyksessä, iloissa, itkuissa, kääntymyksissä, rukouksissa, Raamatun sanassa ja kirkossa.

Meidän on opittava kysymään Jumalalta: - Miten sinä Jeesus selviät tästä ja tästä asiasta ja ihmisestä? - Miten sinä Jeesus ratkaiset tämän ongelman? - Mitä sinä Jeesus sanot tähän asiaan?

Olemme uskovina vähemmistö, voimamme, varamme ja ominaisuutemme ovat pienet. Mutta Herra on suuri ja voimakas. Hänen valtansa ei rajoitu ihmisiin ja järkeen, rahaan ja luonnonvoimiin. "Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous." Ps.37:16. Sinapinsiemenen verran taivaallista uskoa on kaiken hengellisen elämän edellytys, pieni usko suureen Vapahtajaan. Sellainen usko raivaa Herralle tien erämaahan, tasoittaa koleikot, alentaa vuoret ja valaisee pimeän korven. Se antaa tyytyväisen mielen syödessä, rauhan ja levon nukkuessa. Se kurottautuu syntisen ihmisen puoleen ja hamuaa saada hoitaa rikkimennyt ehjäksi. Kurjan pelastaminen on sille kunnia-asia.

Kiitos, Jeesus armostasi, jota suot meille runsaasti. Anna sitä nyt riittävästi Siperiassa asuville. Siunaa Mattia hänen lähetysmatkoillaan, anna hänelle sellaisia sanoja, joiden kautta ihmiset voivat pelastua ja löytää sinussa uuden elämän. Kiitos lupauksestasi, että pelastettujen joukko koostuu kerran kaikista kansoista, heimoista, ja suvuista. Siunaa elonleikkuulla Siperian vaalenevia vainioita.

3.7.07

Luonnontiedon opettajani oli kiukkuinen vanhapiika, joka ei pitänyt ainakaan minusta ja sen hän kyllä usein osoittikin. Sain luokattoman huonot numerot, vaikka osasin riittävästi, keräsin ja prässäsin kasvit ja hyönteiset ja opettelin nimet latinaksi. Roikuin jotenkin mukana tunneille ja yritimme sietää toinen toisiamme. Hänellä oli paljon tietoa ja kokemusta alastaan. Hän oli matkustanut paljon ja saimme katsella kuvia maailman ääristä jo silloin, kun jokaisessa huushollissa ei ollut vielä kameraa ja televisiota. Eräs hänen lentävä lauseensa oli. ”Se on kuin itikan pissa Itämeressä”. Määritelmä sopi moneen pieneen ja mitättömään asiaan ja sillä hän vahvisti sanomaansa.

Kun ajattelen nyt ihmiselämää ja vertaan sitä Suomeen, Eurooppaan, maapalloon ja maailmankaikkeuteen, niin opettajan sana sopii hyvin kuvamaan mitättömyyttä tai valtavia mittasuhteita. Daavid havaitsi tämän myös aikanaan ja kirjoitti: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” Ps.8:4-5. Moni on tähtitaivaan alla miettinyt uskonasioita sen jälkeenkin ja ihmetellyt sekä suuruutta että pienuutta. Jumalan suuruus on käsittämätön, samoin se etäisyys, jonka kuvittelemme näkemällä taivaan.

Mutta sitten kuvaan tulee Jeesus, Jumala ja ihminen. Hän on muista ihmisistä erottuva, koko ihmissuvun välimies täynnä Pyhä Henkeä, kunniaa ja kirkkautta. Hän on erilainen. Raamattu ilmoittaa hänet ensin profetiassa ja sitten vähäisenä lapsena. ”Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;” 6. Mutta Daavid näki enemmän. Jeesus on kaikkeuden keskushenkilö, jonka kautta Isä ilmoittaa meille ihmisille itsensä. Katselemme häntä ihmetellen kahta asiaa: Ensiksi, että Jumala on valinnut Jeesuksen armonsa välikappaleeksi ja sisällyttänyt tuohon juutalaiseen puuseppään koko arvovaltansa ja pelastussuunnitelmansa. Toiseksi, että hän on kutsunut meidät Jeesuksen yhteyteen, vaikka emme ole sen arvoisia.

Vapahtajan valta on suuri, hän on mukana luomisessa ja lunastuksessa. Hänellä on valta kaikkien ihmisten, henkivaltojen ja olevaisten yli. Maailmankaikkeudella on Kuningas. ”…panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle…” 7. Isän arvovalta tulee näkyviin Jeesuksessa. Uskovalla on takanaan kaikkein suurin valta, kun Jeesus on hänen takuumiehensä. Uskova on hyvissä käsissä. Samalla Vapahtaja on siirtänyt valtaansa seurakunnalleen, joka edustaa hänen jalkojaan täällä maailmassa.

Häviävän pieni ihminen katselee suunnattoman suurta Jumalaa ja ihmettelee ihastellen: ”Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!” 10. Jo Herran nimi on niin suuri, että siitä riittää aihetta ylistykseen jokaiselle päivälle. Hänen nimensä on suoja ja turva, jonka uskova omistaa Jumalan siunauksena. Saman nimen voiman uskova siirtää myös muiden ihmisten hyväksi rukoilemalla heidän pelastustaan ja heille siunausta. Tämä siitäkin huolimatta, vaikkei ihminen ole kuin pisara meressä.

Jeesus, sinä olet suuri, valtasi ja voimasi on yli kaiken. Sinua ylistän, kunnioitan ja odotan. Älä salli meidän vaipua uskossamme itsemme varaan ajatellen, että olemme vain pisara meressä, vain kuolevia syntisiä. Anna meidän nähdä itsemme sinun armostasi käsin, että olemme sinun Golgatan lunastuksesi arvoiset.

28.6.07

Joskus kohtaan ihmisiä, jotka ovat huolissaan eläimistä, lähinnä lemmikeistään. Niiden puolesta rukoillaankin. Mutta sitten taivaaseenkin pitäisi päästä? Olen joutunut muutaman kerran vastaamaan kysymykseen: Onko taivaassa eläimiä tai onko niillä eri taivas? Olen ajatellut taivasta inhimillisen ajatuksen mukaan ja siksi en haluaisi siellä olevan hyttysiä, käärmeitä, sammakoita, koiria, kissoja tai hevosia, mutta en autoja, mopoja enkä lentokoneitakaan. Mutta huomaan pian, että sellainen ajatus on perin inhimillinen, maallinen. Miten taivas voisikaan muistuttaa maata? Raamattu sanoo, että taivaan ulkopuolella ovat koirat ja velhot. Mutta mietin, että miten ne kuuluvat vertaisiin kategorioihin? Ehkäpä on kysymys vertauskuvista ja sanojen merkitys on haettava niiden hengellisestä sisällöstä. Sillä tokihan Jumala haluaa pelastaa jokaisen ihmisen, vaikka hän olisi eksynyt noituuteen.

Eläimet ovat mukavia ja usein kohtalaisen ystävällisiä. Jotkut ihmiset pitävät lemmikkejä juuri siitä syystä, että ne ovat aina niin ystävällisiä toisin kuin ihmiset. Hevonen kihnaa turvallaan, kissa kehrää, koiraa nuolee kättä, lampaan kanssa voi jutella sujuvasti ja yksinkertaisesti, kärpänen kävelee hiuksissa ja hyttynen imee verta olkapäästä. Eivätkä ne sano mitään, eivät ole eri mieltä, eivät simppaile, eivät yritä ottaa valta-asemaa. Ne tyytyvät osaansa ja ihminen saa olla luomakunnan herra.

Eläimet ovat osa suurta luomakuntaa, jonka kohtalo on ollut yhtä surkea kuin ihmistenkin; olemme synnin tähden kurjassa jamassa. Mutta Raamattu lupaa tulevan muutoksen ajan . Se mihin ympäristöjärjestöt pyrkivät inhimillisin ponnistuksen, sen Jumala tekee aikanaan. ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;” Room.8:19-22. Mutta synnytystuskat viittaavat seurakunnan lähtöön täältä maan päältä Karitsan häihin. Vapautuva uskovien joukko odottaa Kristuksen luo pääsemistä. Joten uusi luomakunta on täydellinen ihmisineen, eläimineen, kasveineen. Sitä vain on hieman vaikea kuvitella näiden maallisten olosuhteitten keskellä.

Jeesuksen kautta uskova voi ymmärtää muutoksen mahdollisuuden. Jeesus tuli, eli, kuoli ja nousi kuolleista, meni takaisin taivaaseen. Hänen täydellinen muuttumisensa tuo toivon muillekin muutosta odottaville. Hänen täydellinen valtansa antaa uskon kaiken muuttumiseen. Hänen ikuinen rakkautensa luo edellytykset taivaan kirkkauteen. Kun katson Jeesusta, en voi epäillä mitään. Hän voi kaiken, hänen aikataulunsa on jumalallinen ja hänen päätöksensä on viisas. Hänen luonaan on hyvä olla ja häneen uskovilta ei puutu mitään. Hänen luonaan kysymykset saavat lopullisen vastauksensa. Raamatun sana antaa tässäkin asiassa miettimisen aihetta, joka ei välttämättä selviä täällä alhaalla: ”…häviämään syntyneet eläimet…” 2.Piet.2:12

Auta meitä, Herra, tyytymään toistaiseksi siihen, mitä Raamatussa lukee. Sinun ajatuksesi, suunnitelmasi ja toteutuksesi eivät kuitenkaan ole meidän ymmärrettävissä. Mutta tiedämme, että olet kaikkivaltias, siksi emme edes yritä ymmärtää asioita, jotka ovat meille liian vaikeita. Sulje seurakuntasi huomaasi tänäänkin ja anna sille vapautus ajallaan luomakuntasi kanssa.

27.6.07

Työalueellani kuohuu, kun eräässä seurakunnassa jouduttiin keskeyttämään rippileiri. Syynä oli papin käytös. Uutisen mukaan pappi olisi menettänyt malttinsa ja ruvennut räyhäämään kanttorille, muille vetäjille ja leiriläisille. Kirkkoherra vapautti papin tehtävistään toistaiseksi ja hoiti itse konfirmaation. Rippikoululaisten vanhemmille ja leiriläisille on järjestetty keskusteluja, mutta pappia ei ole kutsuttu mukaan.

Raamattu antaa selvän ohjeen seurakunnan paimenen valitsemista varten, 1.Tim.3. Kriteeri on vaativa ja tarkka, kysymyshän on Herran ostolaumasta, Jumalan lapsista, joita on kaittava. Kun luin taas kerran tuon litanian, ajattelin, että tuntemistani virkapapeista korkeintaan joka 100. täyttää ehdot. ”Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne…. pitää lapsensa kuuliaisina …sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? …. Älköön hän olko äsken kääntynyt…. hyvä todistus ulkopuolella olevilta… Jos siis eläisimme sanan mukaan tarkkaan, niin pois putoaisivat naiset, naimattomat, lapsettomat, huonot Raamatun opettajat, riitaisat, alkoholin käyttäjät, sellaiset, jotka eivät pyydä ihmisiä kotiinsa kylään (eivät jaksa vieraita ihmisiä), turhan puhujat, huonotapaiset (siihen kuuluu liika lihavuus, epäkohteliaisuus, toisten sorsiminen, ylpeys, halveksiminen,ym.), huonosti raha-asiansa hoitavat, kääntymättömät (eivät ole koskaan tulleet uskoon). Lisäksi pitäisi ao. naapurilta kysyä, millainen ihminen hakija onkaan. Ja jos naapuri antaa huonon todistuksen, ei pitäisi lainkaan valita. Pieni, mutta tärkeä olisi ottaa mukaan vielä srk-palvelijoille osoitettu kriteeri: "Mutta heitäkin koeteltakoon ensin". Kuinka tärkeää olisikaan suositus, soveltuvuus, kutsumustietoisuus ja armolahjat.

Nykyinen virkapappeus on vienyt mahdollisuuden todellisten Herran lauman kaitsijoiden valinnasta kirkossa. Nyt on vain otettava sellaisia, kun tuomiokapituli suosittaa, vaikka olisivat kaikki täysin sopimattomia. Meillähän on oikeastaan vain yksi kriteeri papin valinnassa ja sitä ei mainita lainkaan Raamatussa – hänen tulee olla teologi. Tämä sama vaiva on pesiytynyt myöskin kristillisiin järjestöihin, joita virkapapit johtavat. Onneksi Herra Jeesus kuitenkin johtaa kaikkea.

Mutta sitten on se toinen vaikea ongelma, miten menetellä haaksirikkoon joutuneen papin kanssa, jonka tie näyttää nousevan pystyyn jo ensimmäisissä työtehtävissä. ”…teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen. Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan;” 2.Kor.2:7-8. Seurakunnan tulisi olla elävä uskonyhteisö, jossa jokainen on tärkeä ja jossa jokaisesta huolehditaan, myös vaikeista tapauksista. Pitäisi löytyä sielunhoidollinen yhteys, jossa voitaisiin luottamuksellisesti purkaa tapahtunut, myöntää virheet ja antaa anteeksi. Hoitava seurakunta on Jumalan seurakunta. Siellä on mahdollisuus uuteen yritykseen ja siellä rukoillaan epäonnistuneen puolesta. Muistan, kuinka itse lähtiessäni hengelliseen työhön sain melko paljon apua vanhoilta saarnamiehiltä ja uskonsisarilta. Tuo apu oli tosi tärkeää ja rohkaisevaa. Ei ole ollenkaan viisasta pistää nuorta papinplanttua suoraan koulunpenkiltä koko leirin vastaavaksi. Viisasta olisi laittaa sinne joku vanhempi uskova isoveljeksi tai sisareksi hänelle. Tärkeää ei ole ulkoinen menestys ja loistava korkeakirkollisuus, vaan se, että jokainen voisi tulla uskoon ja säilyä uskossa. Mutta tällä menolla tulee vain ruumiita.

Jeesus, seurakunnan Herra, korjaa sinä, mitä me ihmiset olemme onnistuneet pilaamaan. Anna meille anteeksi syntimme, huono kristillisyytemme ja rakkaudettomuutemme. Anna seurakunnallesi luotettavia uskovia maallikoita, koska papit tuntuvat olevan tuuliajolla. Siunaa sitäkin onnetonta pappia, joka epäonnistui jo hetki alkuunsa ja hoida häntä.

21.6.07

Kävin aamulla postilaatikolla hakemassa lehden. Joku kilpailevan firman edustaja oli jättänyt sinne kutsulapun. Siinä sanottiin: "SEURAA KRISTUSTA!" Tämän jälkeen alle on präntätty muutamia oheistuksia suuren ydinajatuksen elävöittämiseksi arkikielellä: ”Miten Kristuksen seuraaminen voi auttaa sinua… parantamaan perhe-elämän laatua?… kohtaamaan vaikeita ongelmia?… pääsemään lähemmäksi Jumalaa?… vastustamaan Paholaista?… saamaan ikuisen elämän?” Se oli Jehovantodistajien evankeliumia. Vaarallista myrkkyä, jota syömällä monet ovat saastuneet ja joutuneet kuoleman valtaan. Kesä on kalastuksen aikaa ja tarjolla on monenlaista pyydystä. Valitettavasti moni menee tällaiseenkin rysään. Kutsulapun lopussa mainostetaan vielä: "ei kolehtia", joten halvalla selviäisi?

Noista teemoista, jotka he ottivat esille, kaikki voitaisiin käsitellä kristillisessä seurakunnassa Raamatun mukaan. Mutta kaikki teemat ilman ristillä kuollutta, ylösnoussutta ja elävää Jeesusta vievät vain harhaan. Ne ovat matoja koukussa maailman kaloille. Risti erottaa meidät uskovat Jehovantodistajista. Sen näkee jo heidän esitteensä kansikuvasta. Siinä on Jeesuksen-näköinen mies hymyilevänä ja kutsuvana viittoilemassa luokseen. Mutta tarkemmin katsottuani kuvaa, huomaan siinä yhden ongelman, Jeesuksella ei ole haavoja. Tämä kuva-jeesus ei ole koskaan käynyt ristillä, tämä ei ole sovittanut maailman syntiä, tämä ei ole Jumalan uhrikaritsa. Tämä on valhe-jeesus, kavala lopunajan eksytys.

Meissä ihmisissä on olemassa sellainen turmelus ja Jumalan sanan vastaisuus, että me luonnostamme taivumme helpommin pahaan, väärään, valheelliseen ja syntiseen, kuin Herran tahtoon. ”Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.” 2.Kor.11:4. Toisenlainen evankeliumi menee aina hyvin kaupaksi, siinä ei ole ristin kärsimystä ja synnin tuomaa häpeää. Siinä ei myöskään ole sovitusverta, eikä se siksi voi pelastaa ketään. Se on kuin väärä raha, aivan aidon näköinen, joka erehdyttää helposti käyttäjänsä. ”…jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal.1:9.

Raamattu opettaa meille parannuksen, synnin tunnustamisen ja katumuksen tien Jumalan luokse. Se valaisee elävästi sen, kuinka vaikeaa on tulla Jeesuksen seuraajaksi. Ei kukaan voi vain päättää tehdä niin ja sitten alkaa omassa voimassaan elää uskovaisena. Hänen pitää uudestisyntyä, hänestä pitää tullaa uusi luomus ja se on Jumalan työ. Uusi syntyminen tapahtuu aina Golgatalla, silloin ihminen viedään Pyhässä Hengessä näkemään oma syntisyytensä ja kadotuksenalainen tilansa. Hän vakuuttuu siitä, että hän hukkuu helvetin tulijärveen ilman auttajaa. Silloin Pyhä Henki ohjaa vaivatun sielun Vapahtajan luo ja syntinen löytää armon Jeesuksen haavoissa. Kristuksen veri pesee pois kurjan ihmisen kaikki synnit. Taivaaseen ei ole oikotietä, on vain ahdas portti, kaita tie, Jumalan sanan valo. Tämä on Jeesus Kristus, joka antaa sisäisen mielenmuutoksen ja hengen uudistuksen.

Opeta meitä tuntemaan sinut, Kristus, valhe-kristuksista. Puhu meille Hyvän Paimenen äänellä ja vedä meitä luoksesi. Vie meidät kaikki katsomaan sinua, joka olet antanut henkesi lampaiden edestä. Tuo eksyneet takaisin osamaasi laumaan. Näytä haavasi, että rauhaton sydämeni tyytyy.

15.6.07

Juttelin matkalla erään naisen kanssa, joka kertoi käyneensä Rovaniemellä. Hän oli matkustanut linja-autossa. Jossain vaiheessa matkaa, bussiin oli noussut mies, joka pian ilmeni rahattomaksi. Miehen oli kuitenkin pakko päästä Rovaniemelle, mutta ilmaiseksikaan ei voinut matkustaa. Silloin tämä nainen tarjoutui maksamaan miehen matkan. Maksun suoritettuaan hän alkoi tyytyväisenä nukkua. Silloin Herra alkoi puhua hänelle: - Niin, sinä maksoit hänet Rovaniemelle, mutta minä maksoin hänet perille asti. Kerro hänelle evankeliumi. Silloin nainen nousi ja käveli auton takaosaan, jossa mies nukkui. Hän tönäisi miestä ja alkoi kertoa asiaansa, evankeliumia. Mutta mies sanoi naisen olevan myöhässä 30 vuotta, sillä hän on menossa oikeuteen syytettynä rikoksista. He keskustelivat koko pitkän matkan ja poistuessaan autosta mies kohotti kättään ja sanoi naiselle: - Siunausta!

Jumalan tiet ovat ihmeelliset, hän johdattaa eteemme täysin tuntemattomia ihmisiä, joille voimme kertoa evankeliumia. Tilanteet tulevat nopeasti eteemme ja menevät ohi yhtä nopeasti. Myöhemmin voi olla, ettemme enää muista ihmisen ulkonäköä ja sanomamme sanatkin tahtovat unohtua. Nukkuva uskova on melko hyödytön, paitsi jos hän on horrossaarnaaja tai unissarukoilija. Usein kuljemme ihmisten ohi haaveillessamme maallisista asioista tai jostakin hengellisesti suuresta tehtävästä tai menestyksestä, joka ei koskaan tule.

Piru, maailma ja ihmisen omat synnit kuljettavat kansaa kohti kuolemaa. Valhe-elämää elävät ihmiset ovat helppoja kalastettavia, kuin kesäiset särjet. ”Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat. Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan.” Snl.24:11-12. Jumalan sana kehottaa pysäyttämään valheessa eläviä ja tuomaan totuuden esiin. Pysäyttäjän virka ei ole mukava, kadehdittava, eikä siihen on tungosta.

Joku kysyi joskus, että mitä pitää tehdä joutuakseen helvettiin? Siihen toinen vastasi, ettei mitään, odottaa vaan aikaansa. Maailman teitä kulkee edelleenkin suuri joukko tietämättömiä ihmisiä, jotka kuvittelevat pääsevänsä Jumalan luo olemalla hyviä ja tekemällä kaiken kunnolla, välttäen suuri rikkeitä ja omavanhurskaudellaan. Evankeliumilla aseistettu ihminen on Kristuksen palvelija ja kykenee muuttamaan maailmassa asioita. Sydämen rikkinäisyys ja haavat paranevat Vapahtajan luona. Herra itse kulki tietänsä ja sen tien varrelta hän poimi monta kypsää marjaa taivaan aittaan. Heille usko tuli kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanasta. Ei aika ole muuttanut tästä mitään. Se on sama onko hollilla barabbas tai barabbastar, Jeesus meni kummankin puolesta ristille kärsimyksiin. Evankeliumi tekee meistä maksettuja roistoja.

Ylistys sinulle Kristus, että etsit, kutsut ja parannat syntisiä ihmisiä. Minäkin olen sellainen. Anna roistojen, vilpillisten, väärintekijöiden, huorintekijöiden, varkaiden ja valheellisten, sinua pilkkaavien ja siivosyntisten löytää armo avukseen oikeaan aikaan. Varjele omasi, että olisivat aina hereillä.

12.6.07

Kesällä näkee ihmisten päällä monenlaista T-paitaa, kaiken värisiä, kokoisia, vanuneita, ryhdikkäitä, uusia ja vanhoja. Niitä saa kaupasta kympillä. Niissä on monenlaisia kuvia ja tekstejä. Paita on kantajansa tavaramerkki, siinä on hänen jumalansa kuva ja nimi, siinä on hänen arvostuksensa kohde. Paidassa voi olla huumoria ja sekin ilmaisee kantajansa arvomaailmaa. Paitakaupassa arvioidaan, voidaanko sen julistusta kantaa näkösällä, tai mitä ihmiset sanovat, kun marssin tämä paita päällä heidän eteensä. Paidan julistus voi ärsyttää.

Olemme tottuneet elämään mielikuvista ja mainoksista. Meitä ohjaavat päivittäin erilaiset iskusanat, välkkyvät valot ja kuvat. Lapsetkin omaksuvat nopeasti kaiken markkinahumun ja heistä kasvaa tehokkaita suurkuluttajia. Mutta kuka suojelee ihmistä vaaroilta, kuka varjelee, etteivät mummun mussukat syö rotanmyrkkyä? Kuka takaa, että kaikenlainen tavaran tarjonta on terveellistä ja ravitsevaa. Kuka vastaa siitä, että ihminen tarvitsee kaikkea tuota, mitä tuutista tulee? Kuka korjaa rikkimenneet, haavoittuneet ja kentälle kaatuneet?

Ennen aikaan oli vallalla sellainen käsitys, että viidakko on vaarallinen paikka, samoin suo, korpi ja kaikenlaiset takamaat, takapajulat. Erämaata pidettiin koettelemuksen paikkana, sinne mentiin pakosta. Kaupunki se on aina ollut sivistyksen keskus, sinne on pyritty mihin hintaan tahansa. Mutta aika muuttuu vaan eivät ihmiset. Tänään onkin vaarallista siellä, missä on paljon ihmisiä. Siellä tyhmyys tiivistyy, kärjistyy ja purkautuu. Siellä ihmisen vähäinenkin järki pannaan hyllylle ja meno on kuin hullujenhuoneessa, vaikka karusellissa pyörivät mukana maan fiksut päättäjät, taiteilijat ja kauppamiehet.

Jumala ohjasi aikoinaan kansaansa lipun luo. ”Israelilaiset leiriytykööt kukin lippunsa luo” 4.Moos.2:2. Lippu oli merkki, josta tiedettiin, mihin joukkoon kuulutaan, mihin pitää mennä. Jumalan kansan yhteenkuuluvuus rakentuu Kristuksen varaan, Vapahtajan täytettyyn työhön Golgatalla. Se on lippumme, ristinlippu, jota seuraamalla selviämme, emme muuten. Moni luopuu uskosta ja alkaa seurata muita lippuja, muita nimiä, muita kuvia. He hukkuvat, kuolema nielee heidät.

Suuren taistelun päätyttyä, Jumalan mies osoitti kiitollisuutensa ja kunnian Jumalalle. ”Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on minun lippuni." ”2.Moos.17:15. Hän ei hävennyt Vapahtajaa, Herra oli auttanut häntä. Elävä elämä on täynnä mahdollisuuksia todistaa Herrasta, näkyvästi ja kuuluvasti. Kesäpaitakin voi kertoa sen tärkeimmän jollekin kurjalle, joka tarvitsee Jeesusta.

Sinä olet Jeesus minun lippuni; suo että sinä näkyisit aina elämässäni, niin kuin valtion lippu näkyy ympäristöön liehuessaan tangossa. Yhdistä uskovat lippusi suojaan ja johda joukkosi kirkkauteen. Kutsu niitä, jotka ovat kadottaneet lauman tai sokeutuneet maailman rakkauteen. Anna vielä armosi, ettei yksikään hukkuisi, koska olet evankeliumissa luvannut vetää kaikkia puoleesi.

9.6.07

Emil Ponsimaa, Kangasalan entinen kirkkoherra kirjoitti muistelmissaan jostakin uskovien kokoontumisesta jossakin takamaiden maalaistalossa sydän-Hämeessä. Keskustelu kävi seurojen jälkeen kuumana ja siellä riideltiin kovaäänisesti pitkin iltaa. Tuvassa oli majoittuneena joku maankiertäjä, joka seurasi sivusta kiivasta keskustelua. Aikansa kuunneltuaan uskovien mesomista, hän sanoi: - On se kumma, kun kerjuutavaroistakin riidellään.

Köyhyys ei ole aina kurssissa uskovien kokoontumissa. Kristittyjen riidat ovat surullisen kuuluisia ja kautta aikojen oikeassa oleminen on astunut ohi ihmissielun pelastuksen. Oikean opin voimalla on lyöty kaveria, eikä ole niinkään ajateltu, että hän pääsisi lähemmäs Kristusta. Monet alkavat herätykset ovat lahkoutuneet ja hajonneet pieniksi ryhmiksi keskinäisten kahnausten tähden. Ihmisten luontainen itsekkyys on korottanut ihmisen Kristuksen yläpuolelle ja niin on hänestä tullut joukon johtaja. Ihmisvetoinen herätysliike alkaa pian muistuttaa johtajaansa. Myöskin herätykset loppuvat, eikä ihmisiä enää tule uskoon. Todellista Pyhän Hengen vaikutusta tapahtuu vain silloin, kun ihmisliha vaikenee ja Jumala saa puheenvuoron. Usein herätysliikkeen asiantuntijoiksi nousevat teologit, älymystö ja sukunimeltään tunnetut johtajien lapset. Ei ihme jos Kristuksen Henki kaikkoaa.

Olen osallistunut (monesti vain kuuntelijana) täysin turhiin keskusteluihin ja väittelyihin hengellisistä asioista. Paljon on ollut älykästä pohdintaa, mutta vähän Hengen viisautta. Ylpeyttä on ollut tarjolla kuin kaloja torimyyjällä, mutta nöyryys on ollut harvinaista. Lihan voima on korvannut hengen köyhyyden. Tiedolla on yritetty kuitata Hengen ilmoitus ja yliopistotiedoilla Kristuksen todistus.

Jospa uskovat ymmärtäisivät kuinka tärkeää olisikaan tulla Herran eteen aina nöyrällä asenteella: minä en ole mitään, mutta Kristus on kaikki kaikessa. Silloin kokoontumisen sisältönä voisi olla nöyrä anomus, että Vapahtaja muistaisi meitä, eikä kulkisi ohi. Siinä köyhä, sokea ja avuton odottaa, että Jeesus pysähtyisi hänen kohdalleen ja koskettaisi häntä. Sellaisessa sydämessä asuu tuntuva armo.

Aina on ollut asiantuntijoita uskonasioissa, toiset sanan, toiset kokemuksen, toiset tiedon, toiset tuntemuksen ja muutamat yleisen mielipiteen vaikutuksesta. ”Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.” Joh.9:16. Jeesus jakaa mielipiteitä ja se synnyttää ristiriitaa ihmisten keskuudessa. Osa on Jeesuksen puolella osa vastaan. Toisia Jeesus vetää puoleensa toisissa hänen persoonansa synnyttää arvostelua ja vihan tunteita.

Uskovien keskuudessa erimielisyys ei ole kunniaksi eikä sillä rakenneta Herran seurakuntaa. Tuskin sitä kuitenkaan voidaan välttää, olemmehan ihmisiä. Mutta, jos oppisi jättämään asiansa Herran haltuun, niin varmasti se helpottaisi kaikkien elämää. Herralla on kyllä riittävästi muutosvoimaa jokaiselle ihmiselle. Hän kuitenkin odottaa aikaa, että ihmiset vaikenevat ja jokainen suu tukitaan hänen edessään (Room.3:19). Silloin Hän puhuu ja kaikki kuuntelevat.

Vapauta minut, Herra, turhista kiistoista, riitakysymyksistä ja tarpeettomista uskovien kädenvääntämisistä. Anna rauha sydämeeni ja sanasi valo mieleni pimeyteen, että tuntisin sinut ja itseni. Varjele minut elävässä uskossa, etteivät kristittyjen väliset ristiriidat sammuttaisi sytyttämääsi Hengen tulta sydämestäni.

6.6.07

Ennen vanhaan tämä päivä oli perinteinen perunanistutuspäivä. Nykyään ihmiset ostavat perunansa kaupasta ja tuskin kaikki edes tietävät, miltä maassa kasvava peruna näyttää. Onpa täällä Suomessa ollut sellainenkin aika pari sataa vuotta sitten, että papit saattoivat saarnata perunanviljelyn puolesta ja toiset yhtä vakaasti puolustivat nauriin kasvatusta.

Televisiossa tuli dokumenttiohjelma suomalaisista, jotka olivat kääntyneet islamin uskoon. Muutama urhea esiintyi kuvissa totuuden ja elämän löytäneenä. He olivat hylänneet maallisen kulutusjuhlan ja kuuluttivat nyt vain islamin ilosanomaa. Toinen miehistä oli ollut ammatiltaan palomies. Hän oli pukeutunut pitkään kauhtanaan ja patalakkiin. Hän jakoi traktaatteja ostoskeskuksen edessä. Paikalle saapuneita islamin neitoja tilanne innosti ja he iloitsivat rohkeasta käännytystyöstä. Kamera tavoitti miehen myös kumartumasta mekkaan päin. Suomalaiselle miehelle on aikamoinen kynnys tunnustaa noin rohkeasti värinsä. Ilmeisesti islamin-henki on antanut hänelle voimaa ja rohkeutta? Kyse on kuitenkin vain ihmisvetoisesta jumalisuudesta, jossa epäjumalaa palvellaan kuin muinaisessa Egyptissä. Ei Allah eikä islam pelasta ketään, saattaa antaa hieman elämän korviketta tyhjään mieleen.

Kristittyjen pitäisi ottaa vakavasti islamin rynniminen maisemiin. Kristittyjenkin pitäisi kuuluttaa evankeliumia, sitä ainoaa ja oikeaa, pelastavaa sanomaa Jeesuksesta. Tyhjä, kuollut kristillisyys ei ruoki ketään, ei kutsu ketään, ei siunaa ketään. Ja sellaista on tämä aika täynnä.

Herätysten aikoina ihmiset ovat palavia ja innokkaita Vapahtajan asialle, mutta hyvinvointi, elintaso ja näennäinen menestys sammuttavat Herran tulen. Usein kiivaampia vastustajia evankeliumille ovat vanhat puhdasoppisuuden ja liberalismin värittämät kristityt. Aikoinaan Billy Grahamin mission aikana kaikenlaiset turhanpuhujat soittivat suutansa hanketta vastaan, eivätkä olleet ilmeisesti itse pelastuneita eivätkä sallineet muidenkaan pelastumista? Nämä veijarit pohtivat teologiaansa kaljalasiensa ääressä sätkä sauhuten, mutta eivät tunteneet kirkkauden Herraa. Samaa vastustusta on ollut myöhemminkin, muuten kyllä kaikenlainen Raamatunvastaisuus maistuu heille. Surullisen kuuluisa herätyksen vastaisuudestaan on nimestään huolimatta Herättäjäyhdistys.

Elävän kristityn halu on mennä ihmisten luo ja keskustella heidän kanssaan evankeliumista. ”Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.” Apt.17:17. Siihen aikaan seurakunta ei voinut linnoittautua kirkkoon, kun ei ollut kirkkoja. Kiitos Jumalalle. Ehkä tämäkin aika tarvitsisi huoneistoista luopumista, jalkautumista, kotikokouksia, katuevankeliointia, ihmisten kohtaamista arkipäivässä. Evankeliumilla on merkillinen voima, se muuttaa ihmisiä, kun osuu vain kohdalle. Aikamme suurin tarve on evankeliumin tarve, elävien uskovien, Herran todistajien tarve, siihen kaatuu sitten islam niin kuin muutkin epäjumalanpalvelukset.

Kiitos Jeesus, että olet antanut minulle ilosanoman, olen pelastunut ja uskossa. Anna myös islaminuskoisille pelastus, vapauta heidät orjuuden ikeestä, lain töistä ja kuoleman tiestä. Ilmesty näille poloisille, jotka ovat joutuneet harhaan. Herätä myös heränneen kansan nimissä kulkevat, synnytä usko sinuun. Auta niitä, jotka ovat luopuneet sinusta ja kieltäneet kasteensa liiton, palamaan luoksesi ennenkuin on liian myöhäistä.

5.6.07

Olin kaupassa, enkä ollut vielä varma ostoksistani. Näyttää siltä, että tällaisissa tilanteissa fiilingillä on aika suuri merkitys. Jos ei sellaista löydy, lähden pois ja ajattelen tekeväni ostokset toisella kertaa; sillä ihminen elää ihan hyvin, vaikkei aina ostakaan. Tällä kertaa luokseni tuli miellyttävä kauppias, joka ystävällisesti ja asiallisesti johti keskustelua. Juttelimme asiasta ja vähän asian vierestäkin. Pian tein kaupat ja lähdin hieman rahallisesti köyhempänä ulos kaupasta. Mutta olin tyytyväinen. Myöhemmin mietin, että kauppiaan asenteella voi vaikuttaa aika paljon asiakkaaseen ja hyvä markkinamies menestyy. Kauppiaan tulee uskoa asiaansa ja tavaraansa, niin se menee kaupaksi. Jos taas keskittyy liikaa itseensä, voi olla, että itse tuote jääkin taka-alalle.

Joskus maailman ihmiset onnistuvat uskovia paremmin ihmissuhteissaan. On todella hyviä, hyväluontoisia ihmisiä. Heistä on vaikea löytää mitään vikaa. Mutta hyvänkin ihmisen ongelma on siinä, että ilman Kristusta hän hukkuu ikuisesti. Hänen hyvyytensä tai hyvät työnsä eivät pelasta häntä kerran tuholta. Sen voi tehdä vain Vapahtajan Golgatan ristin täytetty työ. Joten luontaisesta hyvyydestä on vain vähän hyötyä, mutta se helpottaa elämistä ja kanssakäymistä ihmisten kesken. Hyvän ihmisen on vaikea ymmärtää, mihin hän tarvitsisi Vapahtajaa. Tulkoon siis pian huonoksi!

Ystävällisyyttä ei voi liikaa korostaa, eikä sitä ole maailmassa koskaan liikaa. Ihmiskunta kaipaa ystävällisyyttä ja tarvitsee sitä parantuakseen kolhuistaan, joita synti, perkele ja maailma ovat aiheuttaneet. Monesti lasten käyttäytyminen on kuin peili aikuisista. Sellaiset lapset, jotka ovat saaneet ystävällisyyttä osakseen, käyttäytyvät itsekin samalla tavoin. lapsiin kylvetty väkivalta ja pahuus taas tulee esiin uusina tappeluina ja rähjäämisinä. Sylin tarve on ilmeinen ja turvalliset kädet lievittävät rakkauden puutetta.

Jumalan ihmisen suuri lahja on ystävällisyys, se on Kristuksen ominaisuus, jonka Vapahtaja mielellään lahjoittaa omilleen. ”Ja Hiskia puhutteli ystävällisesti kaikkia leeviläisiä, jotka taitavasti suorittivat tehtävänsä Herran kunniaksi. Ja he söivät seitsemän päivää juhlauhreja ja uhrasivat yhteysuhreja ja ylistivät Herraa, isiensä Jumalaa.” 2.Aik.30:22. Ystävällisyys ilmeni rohkaisuna ja kannustuksena, jolla koko joukkoa evästettiin juhlaa varten. Ystävällisyys oli kuin suuri Jumalan siunaus, jonka voimalla väki viihtyi yhdessä ja jaksoi juhlia viikon yhtä soittoa. Ystävällisyys kirvoitti myöskin Jumalan ylistyksen. Ystävällisessä ilmapiirissä voi vapaasti kohdistaa huomionsa Herraan.

Sinä, Jeesus, olet ystävällinen ja hyvä. Sinua on siksi helppo lähestyä. Haluaisin saada sinun ystävällisyyttäsi fingerporillisen verran omaan elämääni ja itseeni. Anna sinun mielesi ja Henkesi seurakuntaasi, että uskovien juhlat olisivat ilojuhlia, että jaksaisimme toistemme kanssa.

1.6.07

Eräässä kauppalehdessä oli yleisönosastossa seuraava vihje: ”Kun ostat pakastetaikinan kaupasta ja menet autolla kotiin, istu kotimatkalla sen päälle. Taikina sulaa leivontakuntoon ilman erillistä sulatusta. Voit vielä nopeuttaa sulatusta istuin­lämmittimellä. Kesähelteellä toimii viilentäjänäkin.” Juttu oli kirjoitettu vakavalla mielellä ja ajatellen, että joku lähimmäinen voisi saada siitä elämäänsä helpotusta. Mietin jutun luettuani, että monenkohan ystäväni kahvipöydässä on tarjolla ”esi-istuttua” torttutaikinaa? Tai, miten käykään, jos taikinan ostaja matkustaa vähän pidemmän matkan, onko penkki ja housut sitten taikinassa? Ehkä on parempi syödä vain kyselemättä ja miettimättä piirakan alkuperää.

Joskus ihmisten neuvot ovat kovin ohkaisia, eikä niillä pääse kuin yleisönosastoon tai hautausmaalle. Hyvää tarkoittavat ihmiset puhuvat pehmoisia ja jopa ns. asiantuntijat neuvovat asiakkaitaan heikoille jäille. Toisaalta, onhan kansanviisauksilla ollut myöskin hyvää annettavaa, sillä monet sellaiset perustuvat kokemukseen. Eikä näitä neuvoja lueta yliopistoissa, ne opitaan ratsun selässä.

Nokkelat naiset ovat ennenkin keksineet niksejä, millä selvitä hankalista tilanteista voittajina. ”Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Ja Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään.” 1.Moos.31:34. Kotijumalat kiinnostivat kumpaakin. Mutta elämä ei näytä kehittyneen siitä miksikään, niin silloin, niin nytkin. Epäjumalat kiinnostavat, mutta elävä Jumala unohdetaan. Kuollut puhumaton jumala saa osakseen runsaasti huomiota ja palvontaa, mutta puhuva Herra halutaan sivuttaa. Suu saattaa puhua Jumalasta, mutta mieli on kiinni epäjumalissa.

Suuri kysymys olikin, mihin Raakel tarvitsi kotijumalia, hänhän oli tulossa vaimoksi uskovan miehen kotiin? Vai oliko se vain varmuuden vuoksi menetelmä? Ihmisillähän on sellainen kuvitelma, että on parempi uskoa moneen jumalaan kuin yhteen. Olemme kuin pörssisijoittajia, jotka varmistavat voiton maksimoinnin satsaamalla useaan kohteeseen. Jos yksi kohde pettää, toinen tuo rahaa.

Vapahtajan kanssa ei voi tehdä em. jakoa, hän joko hallitsee, johtaa ja päättää ihmisen elämästä, tai sitten ihminen saa kulkea omin nokkinensa ja vastata seurauksista. Jeesukseen voi uskoa, mutta jos ei seuraa häntä, se on itsensä pettämistä. Vain Jeesuksen seuraajat ovat kerran perillä taivaassa. Ei siis kannattaisi myydä sieluansa kotijumalien tähden. Joulutorttujen kanssa kyllä voi tehdä virheitä tai oikeita valintoja, vaikka istua taikinan päällä, se ei vaikuta kotiuttamiseen.

Herra, meillä ihmisillä on monenlaista nokkeluutta selvitä arkipäivän asioista. Mutta tarvitsemme sinun ratkaisuasi ja sinun viisauttasi. Anna minulle kätesi ohjaus ja siunaus, että voisin aina arvostaa ja seurata sinua.

28.5.07

Nykyään on yleistä, että hääpari laatii hyvissä ajoin ennen vihkimistään juhlasuunnitelman kaikkine erikoisuuksineen. On yleistynyt, että he laativat lahjalistan, jonka ovat itse suunnitelleet. Lahjalista tuo tietysti painetta häävieraille, koska aina ei ole niin helppo löytää listanmukaisia tavaroita. Silloin pitää tietysti antaa jotakin muuta sydämensä pohjasta – tai muuten vaan.

Ihmisten mieltymykset ja tarpeet muuttuvat niin kuin aika, siksi lista olisi päivitettävä jatkuvasti. Se, mikä oli eilen tarpeellista, on tänään jo vanhanaikaista. Jos oma hääpäivä on vuosien takana ja lahjat vanhentuneet, niin tänään on uudet tarpeet. Mutta kenelle esittää listaa, jos elää köyhien keskellä ja omat taskut ovat tyhjät? Kenelle rahaton ja velkainen ihminen tuo lahjalistansa? Kuka haluaa aina muistaa lähimmäistään ja kenen rakkaus on niin suurta, että se kestää kaikki odotukset ja muutokset?

Kun ihminen kuolee, aikanaan vainajan omaisuudesta tehdään perukirja, jossa luetteloidaan kaikki hänen omaisuutensa ja sitten se jaetaan uskotun henkilön toimesta. Siellä ne aikaisemmin lahjalistalla esiintyneet tavarat sitten saattavat kulkeutua uusiin koteihin tai joskus jopa lahjan antajalle takaisin. Sitä on elämän kiertokulku. Maasta on tultu, sinne mennään ja tavarakin on vain maata, joka hetken hohtaa, sitten mätänee.

Jeesus tuli lahjoineen maailmaan, ihmisten ongelmiin ja synnin kentälle. ”Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille." Ef.4:8. Jumalan lahjojen valossa ihminen osoittautuu vangiksi – synnin, saatanan ja maailman vangiksi, jota Kristus tuli vapauttamaan. Olemme uskovina hänen saalistaan. Mutta vielä enemmän, hän antoi myöskin lahjoja omilleen. Jeesuksen lahjalistan syy on hänen rakastava asenteensa maailmaan ja eteenkin omaan seurakuntaansa. Lahjat ovat palvelua varten, niiden kautta ihmiset löytävät Herran ja pysyvät hänessä.

Joillakin uskovilla on suuria vaikeuksia löytää omaa paikkaansa seurakunnassa ja he joutuvat kipuilemaan oman kutsumuksensa ja lahjojen kanssa. Ei ole aina helppoa tyytyä Jumalan suunnitelmaan ja suostua seuraamaan Sanan viitoittamaa tietä. Uskova saattaa esittää Jumalalle oman lahjalistansa ja kiukutella kuin pahainen kakara, kun ei saa mieleistään vastausta. Hän saattaa jopa pelätä Jumalan valintoja, jotka tuntuvat käyvään syvälle hänen elämänsä ratkaisuihin ja muutoksiin asti. Mutta Jumala on viisas ja ajattelee kaikkien ihmisten parasta.

Tahtoisin aina iloita lahjoistasi, Herra, mutta luulen, etten osaa. Tuijotan olosuhteita ja ihmisiä, vertailen ja spekuloin liikaa. Anna minulle sielun silmät, joilla voin nähdä sinut ja antaa arvon kaikille lahjoillesi. Opeta minua käyttämään lahjojasi hengellisesti, viisaasti ja uskossa.

25.5.07

Oli menossa hautajaiset, eräs ystävämme oli kuollut uskossa Jeesukseen. Sali oli täynnä saattoväkeä. Tarjoilun jälkeen pidettiin muistoseurat, oli monta puhetta, veisattiin virsiä ja muisteltiin vainajaa. Tilaisuus oli hengeltään hyvin koskettava. Jossain vaiheessa loppupuolella vainajan leski nousi käyttämään puheenvuoron. Se oli lyhyt. Ikääntynyt ihminen sanoi syvällä äänellä hitaasti ja painokkaasti: - Lapset, te olette menettäneet paljon… olette menettäneet suuren esirukoilijan…
Tuosta tapauksesta on kulunut jo runsaasti aikaa, mutta muistan sen vielä hyvin. Kuulen aivan korvissani vieläkin lesken painavat paljon puhuvat sanat. En tiedä, mitä sille suvulle nyt kuuluu, toivottavasti Jumala on herättänyt uusia siellä uusia uskovia ja esirukoilijoita.

Tavallinen ihminen ei ajattele hengellisten asioiden merkitsevän kovin paljon elämässään. Läheisen kuoleman tullessa surun ohella häntä useinkin kiinnostaa se, mitä vainaja jätti jälkeensä, rahaa, omaisuutta, kiinteistöjä, maata, metsää, kalleuksia. Maallinen kiinnostaa ja vetää puoleensa. Harva ajattelee tarvitsevansa esirukouksia, koska sellainen on tarpeen vain syntisille, sairaille, reppanoille ja heikoille.

Uskoon tultuani kuulin, että minullakin oli ollut esirukoilija, joka hätäili Herran edessä minun sieluni pelastusta. Olin liikuttunut. Joku oli nähnyt vaivaa puolestani, joku oli tehnyt Herran edessä arvokasta työtä, josta minulla ei ollut tietoakaan, hän oli rukoillut puolestani. Minä kurja olin mennyt maailman teitä synnin orjana täysin sokeana ja tietämättä, että eräänä päivänä hukkuisin tässä tilassa. Mutta Jumala oli ajatellut toisin ja herättänyt erään ihmisen puhumaan minun puolestani Hänen edessään – Ja Jumala kuuli rukoukset.

Yleensä perheen sisäiset ongelmat ja murheet ovat kaikkein suurin syy kääntyä rukouksessa Herra puoleen. Läheisen vaiva suorastaan ajaa Jumalan eteen puhumaan Herralle siitä. ”Ja Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Ja Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi.” 1.Moos.25:21. Jos on vaiva merkillinen, yhtä ihmeellinen asia on rukouksen kuuleminen. Jumala suostuu tavallisen ihmisen kanssa vuoropuheluun ja vastaa tälle taivaastaan. On anottava rohkeasti ja vedottava Jumalan sanaan, ei Herra siitä suutu. On käytävä asioittensa kanssa Jumalan neuvottelussa ja pyrittävä olemaan rehellinen. Sitten on suostuttava siihen, mitä Herra sanoo.

Jeesus, kuule rukoukset, köyhän, kurjan syntisen, heikoimmatkin huokaukset ahdistetun sydämen.Sinun luonasi löydän rauhan, sinä otat asiani hoitaaksesi. Sinun kädessäsi ovat kaikki päiväni. Joskus olen huomaavinani, että annat murheiden tulla, että oppisin heittämään ne sinun kannettavaksesi. Ota ne tänäänkin ja myös kaikki nekin murheet, joita olen tänään kuullut monien ihmisten kertovan.

23.5.07

Puut ovat jo osittain lehdessä, mutta paljon on vielä vanhempaa puustoa, jotka tulevat hitaasti perässä. Ehkä sitten kesäkuussa alkaa näyttää sielläkin kesäiseltä. Joidenkin puiden osalle näyttää tulleen kuolema, joko talven kylmyyden tai kesän kuivuuden seurauksena. Tämä vuodenaikojen vaihtelu korostuu täällä Suomessa melkoisesti ja lämpötilaerot ovat suuria. Luonnon muuttuminen syö myös ihmisten henkisiä voimavaroja, mutta innostaa myös uusiin haasteisiin.

Mutta aika ja sen käsittäminen on silti konstikasta, vaikka näkeekin sen kulumisen kellosta ja auringosta. On vaikea ymmärtää maailmankaikkeuden arkkitehtia, Jumalaa, joka asuu taivasten taivaissa ja samalla ihmissydämessä. On vaikea ymmärtää, että tähtien valo kulkee luoksemme ihmiselämää pitempiä aikoja. On ihmeellistä, että Herra on järjestänyt meille ja vain tänne elämään tarvittavat olosuhteet.

Jumalan aikataulussa on alku ja loppu, se on esikuva Kristuksen vallasta. ”Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä. Sinun todistuksesi ovat aivan vahvat, pyhyys on sinun huoneellesi arvollinen, Herra, hamaan aikojen loppuun”.Ps.93: 2,5. Kristuksen valtaistuin perustuu Golgatan voittoon, ristin voittoon. Jeesuksen valtakunnan tuntomerkkeihin kuuluu oleellisesti pyhyys, Jumalan pyhyys. Siinä ilmenee Jumalan Karitsan ainutlaatuinen puhtaus ja uhri, jonka ansiosta saamme osaksemme pelastuksen. Mutta siinä on myös piste, armonaika päättyy ja Jumala viheltää pelin poikki.

Kun lapsi syntyy kaikki iloitsevat, kun hän vanhuksena kuolee kaikki itkevät. Siihen väliin mahtuu ihmiselämä ja sitten alkaa ikuisuus. Hänen elämänsä arvio on kuin aamulehden muistokirjoitus, paljon tyhjiä sanoja, tyhjistä teoista, ajan haaskauksesta, vääristä valinnoista, turhuuden markkinoista, ihmisen kuvitellusta hyvyydestä. Sitten mainitaan urheilusuoritukset, sotilasarvo, kulttuurisaavutukset, käsityöt ja muutama kehu siitä, kuinka tarpeellinen ihminen olikaan ollut. Muutaman vuoden päästä hänen kuolemastaan, ei kukaan enää kaipaa tai muista häntä.

Aika on rajallinen, ikuisuus rajaton. Aika on tullut synnin ja pahuuden tähden, ikuisuus on Jumalan. Ilman tuota ikuisuuden mahdollisuutta ei elämällä olisi mitään merkitystä. Ilman ihmisen elämän vastuullisuutta, ei oikeus koskaan voittaisi. Ilman Jeesusta ei kukaan saisi armoa osakseen. Siksi kadotettu armo ja armonaika ovat surullista kenen tahansa kohdalla. Maahan kätketty leiviskä, tuhlaajalapsen elämä tai luopion katkera tie ovat surullisia asioita.

Mutta nyt kesä on oven edessä ja se on kuva luoksemme saapuvasta Jumalan hyvyydestä. Armo tulvailee kuin päivän valo pimeään huoneeseen. Jumalan omat saavat nostaa päänsä ja odottaa Kristusta omaan ja toisten elämään.

Sinä Jeesus olet ihmeellinen kuin kesäinen aurinko. Sinussa on valo ja lämpö, sinä rakastat ja hoivaat, syleilet ja hyväilet. Sinun ihmisrakkautesi saa minut laulamaan, kiittämään ja anomaan. Sinun luonasi on kaikki aina hyvin ja sinä poistat pelon aiheetkin. Aikani on sinun käsissäsi, se on hyvissä käsissä, minun vuokseni lävistetyissä käsissä.

19.5.07

Oli talvinen sunnuntai-iltapäivä ja lunta tihutti verkalleen. Olin saarnaamassa Orivedellä, takana oli kaksi jumalanpalvelusta. Istuin Mika Tapiolinnan kotona, olimme tulleet heille syömään. Juttelimme kaikenlaista, rouva laittoi ruokaa pöytään, lapset telmivät. Jossain vaiheessa kesken ruokailua perheen tytär (ehkä noin 4 – 5 vuotias) tarttui isän hihasta kiinni lujasti, katsoi minua suurilla silmillään ja sanoi kuuluvasti: ”Mä oon iskän tyttö!” Olin yllättynyt ja hetken aivan sanaton, tunnustus mykisti saarnaajan. Sitten kommentoin: ”Sehän on upeaa, tosi hieno juttu!”

On mukava käydä kodissa, jossa vallitsee tasapaino ihmissuhteissa. Se ei ole mitenkään itsestään selvä asia. Monien perheiden lapset ovat levottomia, häiriintyneitä ja vailla perusturvaa. Vanhemmat saattavat olla itse tuuliajolla, eikä heillä ole edellytyksiä vastata pienten ihmisten tarpeista. Monista perheistä otetaan lapset pois, kun vanhemmat eivät huolehdi heistä. Monissa perheissä on seka-avioliitot, avosuhteet, kahdesta, kolmesta ja neljästä suhteesta lapsia. Elämä kuluu kuin hottentottien pakanamaassa – vaikka kuulutaan kirkkoonkin – ei mitään rajoja! Viimeisin hullutus on se, että kaksi miestä adoptoivat itselleen lapsen, tai kaksi naista pyrkii hedelmöittymishoidolla saamaan keinosynnytyksellä yhteisen lapsen.

Mietin vielä myöhemmin pienen tytön sanoja. Miksi hän sanoi niin? Hän luotti ehdottomasti isäänsä. Isä huolehti kaikesta, isä maksoi kaiken, isä vastasi vaikeista kysymyksistä, isä takasi turvallisuuden, isä suojeli, isä otti syliin, isä osoitti rakkautta, isä osti ruokaa, isä kyyditsi autolla. Isä oli pienelle tytölle kaikki kaikessa. Ihanaa.

Emme huomaa aina Taivaallisen Isän huolenpitoa, joka kuitenkin vaikuttaa joka päivä elämässämme. Saamme siunausta ja varjelusta, ansaitsematonta armoa ja rauhan Pyhässä Hengessä. Emme osaa olla kiitollisia hänen lahjoistaan, tai hamuamme jotakin sellaista, joka ei sovi tai kuulu meille. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jaak.1:17. Jumalan suuret lahjat pukeutuvat tavallisten ihmisten vaatteisiin, ne paketoidaan yksinkertaiseen lahjapaperiin, joskus jopa mustaan kääreeseen. Mutta hänen suuri viisautensa ohjaa asioita parhaaksemme ja hän kätkee meitä kätensä suojaan pahana päivänä.

Uskovan on opittava jo pienestä pitäen luottamaan Herraan ja riippumaan kiinni Vapahtajassa "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Ps.91:14. Jeesus nimi on uskovan kallis aarre, jonka lausuminen on kuninkaallista. Uskossa Vapahtajaan turvaten selviämme kaikista asioista, joka aika, joka paikassa, eikä ongelmat tunnu ylivoimaisilta tai synnit voi meitä hukuttaa. Mutta vihollinen ei katso toimettomana tällaista, se yrittää saada otteen herpaantumaan ja uskovan mielenkiinnon toisarvoisiin, tai kurjiin asioihin. Se pyrkii eksyttämään ja hukuttamaan niin pienet kuin suuret taivaaseen pyrkijät.

Jeesus, tartun hihaasi: sinä olet Vapahtajani, johon luotan ja uskon. Sinä olet Jumalani ja Isän suurin lahja ihmiskunnalle. Sinussa haluan elää ja kuolla, sinua seurata ja palvella. Kiitos, että olet aina sama, ikuinen, muuttumaton, uskollinen ja vakaa. Kiitos, että maksat minut, syötät ja juotat minut, siunaat ja suojelet minut. Anna tämän päivän lapsille syli luonasi, tule sinä heille isäksi. Hoida myös meitä tämän ajan vanhempia.

18.5.07

Moottoriurheilussa puhutaan paalupaikasta ja sen saavuttanut on yleensä vahva voittajaehdokas kisassa. Mutta kilpailussa voi kuitenkin käydä toisinkin ja joku takarivistä lähtenyt kiitää voittoon ennakkosuosikin ohi. Maalissa juhlitaan vain voittajaa, muut ovat hävinneitä. Silloin paalupaikkakin on jo unohtunut, paitsi tietysti tilastomiehiltä. Kaikki hehkuttavat voittajan korokkeen edessä ja hänen lausuntonsa kelpaavat tiedottajille. Hävinneitä ei haastatella.

Moni ihminen saa elämänsä lähtökohdaksi paalupaikan ja kaikki tekijät huomioiden voitto pitäisi olla varma. On hyvä tasapainoinen koti, molemmat vanhemmat, mies ja nainen, hyvä terveys, koulumenestystä, uraputki, vakinainen työ, oma koti, toisten arvostusta, miellyttävät naapurit ja pienijä voittoja Totossa ja Lotossa. Mutta taustalla on hikeä ja kyyneleitä, stressiä ja punnertamista, yritystä kelvata, toisten ohittelua, kyynärpäätaklauksia, tönimistä, tuikeita ilmeitä, kiroilua, halveksimista, kaatuilua, kompuroimista, ohimarsseja, nimittelyjä, panetteluja, valheita, itse ihannointia ja uupumusta. Ei ihme, että moni keskeyttääkin paalupaikalta lähteneenä. Kuva voisi olla kuin ALKOn mainoksessa, mies joka ei juo maitoa eikä ole koskaan juonut, tai mies ennen ja nyt.

Jos ihminen ei näe Jumalan rakkautta elämässään, hän joutuu huonoille teille. Jos ihminen ei voi siirtää vastuuta itsestään Jumalalle, hän menehtyy ja hukkuu. Jos ihminen on kastettu ja käynyt ehtoollisella, mutta ei usko Jeesukseen, hänen kisansa on peräti huonossa jamassa. ”Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra. Mutta te sanotte: "Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin?" Mal.1:2. Oma voimaisuus näkyy siinä, ettei ihminen voi tunnistaa Luojaansa, Lunastajaansa, Armon Pyhää Henkeä. Aina maksamaan tottunut ihminen huokailee omien taakkojensa alla ja syyttelee toisia, mutta on sokea Jumalan rakkaudelle. Vain ajallinen menestys tuntuu olevan Jumalan hyvyyden mittana monille ihmisille, muu on tappiota? Mallit otetaan muotilehdistä ja saippuasarjoista.

Jumalan rakkaus on kristityn paalupaikka, siinä näkyy Golgatan ristinpuu ja siinä runneltu Kristus. Tämä on parhaan elämän lähtökohta. Heikkolahjainen tai muuten vaatimaton ihminen selviää Jeesuksen kanssa. Vaikka ei olisi syntynytkään kultapossukerholaiseksi, voi pelastua Karitsan veren kautta taivaaseen.

Paalupaikalla on tilaa, kun Kristus kutsuu yhteyteensä. Hänen kanssaan ja tässä merkissä voitto on takuuvarma. Ristinmerkissä on suuri salaisuus; se on pystypuu, joka kuvaa Jumalan ja ihmisen välistä yhteyttä ja poikkipuu kuvaa sitä ihmisyyttä, jonka kautta Jeesus alentui Jumaluudestaan meitä syntisiä pelastamaan. Uskovien tavatessa on ihana kuulla ja kertoa, miten paalupaikka on löytynyt ja mitä hyvää siitä seurannut.

Kiitos, Jeesus, paalupaikasta Golgatalla, jossa syntiset löytävät armon ja rauhan sieluilleen. Sinä, Herra, muistit minuakin ja teit minusta voittajan, vaikka en olisi ansainnut sitä. Auta minua riippumaan kiinni sinun voitossasi ja niin kilvoittelemaan loppuun asti. Tuo kaiken maailman kurjat, orjat, luuserit ja takapulpetin lapset luoksesi paalupaikalle, jossa heidätkin armahdetaan.

14.5.07

Euroviisut ja MM-jääkiekko ovat olleet näyttävästi esillä tiedotusvälineissä. Ihmisten mielestä ne ovat vain hauskaa ja harmitonta huvia. Mutta Raamatun mukaan se on maailma, joka hukkuu ilman Jeesusta. Eikä kysymys ole niinkään suurista synneistä varkaudesta, juoppoudesta tai haureudesta, vaan kaikkein vaarallisimmasta synnistä, epäuskosta. Sen seurauksena Jumalan paikan saavat epäjumalat, kuvat, esineet, ihmiskunnia, ihmisäänet, ihmishurmio, maalliset tavoitteet ja valhe sen kaikissa muodoissa. Siksi maailmanhenkisyys on kavala kansatauti, joka tarttuu helposti uskovaan. En kuitenkaan näe, että meidän pitäisi aktiivisesti vastustaa maailman järjestämiä juhlia.

Ajaessani Keski-Suomesta kotiinpäin viime viikolla eräältä saarnamatkaltani kuuntelin kasetista erästä puhujaa, joka puhui vakavia asioita. Hän sanoi, saaneensa varoittajan tehtävän, ja että Venäjä tulee tuomioksi Suomelle. Samalla hän ilmoitti siteeraten erästä Raamatun tekstiä, että kaksi kolmas osaa kansasta tulee tuhoutumaan. Vielä hän kertoi eräästä kirkkoherrasta, joka vastusti hänen sanomaansa, että tämä kuoli yllättäen. Kasetin julistus oli voittopuolisesti ankaraa, tuomitsevaa ja säälimätöntä. Siitä puuttui evankeliumi, en kuullut siinä Hyvän Paimenen kutsuvaa ääntä.

En usko tuon tyyppiseen julistukseen, enkä näe sillä olevan tarvetta ajassamme. Ainoastaan siinä tapauksessa pidän sitä hyvänä, jos sanoma on Herralta ja osoitettu jollekin määrätylle henkilölle ja se myöskin henkilökohtaisesti juuri hänelle tuodaan. Yleinen tuomion julistus jossakin pienessä kotiseurassa muutamalle hurskaalle mummolle on lähinnä ruudin haaskausta ja pyrkii nostamaan vain puhujan omaa karismaa. Tai mitä voi yksi kristitty, jos Jumala on päättänyt, että Venäjä nappaa Suomen. Raamattuhan sanoo, että minkä Herra päättää, sen hän toteuttaa. Eikä kukaan ole niin naiivi, että luulee voivansa taivutta Jumalan omiin tarkoitusperiinsä? Sitten on vielä tutkittava sen hedelmä, onko siitä hengellistä hyötyä ja kasvua, synnyttääkö se uutta elämää ja kunniaa taivaan valtakunnalle? Vielä on kysyttävä, rakastavatko ihmiset sen jälkeen Jeesusta vai pelkäävätkö vain ihmisiä, kärsimystä ja kuolemaa?

Evankeliumi on aikamme suurin tarve kaikkialla, evankeliumin kautta ihmiset voivat pelastua, ilman evankeliumia ihmisten hukkuvat. Pimeydessä ja sokeudessa, synnin puuduttamat ja kyllästämät ihmiset tarvitsevat evankeliumia, ristillä kuolleen ja ylösnousseen, nyt elävän Jeesuksen. Vapahtaja sanoo: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat…” Mark16:15-17. Lähetyskäsky on edelleen voimassa, maailma tarvitsee evankeliumia, mutta ei usko siihen. Maailma haluaa pysyä synneissään ja ilman Jeesusta, mutta Herra itse antaa voimakkaan sanoman, jossa on hänen todistuksensa ja sitä seuraavat merkit.

Jokaisen uskovan tulisi tutkia Herran edessä oman paikkansa, tehtävänsä, armoituksensa ja elämän suuntansa. Jeesus on pelastanut meidät toisia ihmisiä varten, totuuden torviksi ja rakkauden lähettiläiksi. Mitä siinä siis painaa maailmanmestaruus ja viisuvoitto, kun jaossa on taivaspaikka Jumalan luona ja osallisuus enkelien kanssa laulaa kiitosta tapetulle Karitsalle.

Suo, Herra, lähetystyön tavoittaa kaikki ihmiset kaikkialla, että suuri evankeliumin sanomasi tulisi julistetuksi kaikkialla. Tulkoon taivaanmestaruus ja taivasviisut kaikille tunnetuksi. Anna, Jeesus, omillesi evankeliumin kirkas paiste, valaise sydämemme pyhällä sanalla ja totuuden Hengellä. Varjele minua epäuskosta, tuomionhengestä tai maailmallisuudesta. Pidä minut aina lähellä itseäsi, anna voimaa ja siunausta alkaneelle viikolle pyhistä haavoistasi ja veresi ansiosta.

12.5.07

SLEY on ollut tiedotusvälineissä esillä harva se päivä. Olemme tulleet kuuluisaksi perinteisen kirkkokäsityksen liputtajina. Nyt kirkon johto on kuitenkin päättänyt panna asiaan pisteen ja painetta on lisätty vahvasti ja monella rintamalla. Enää ei ole kysymys Raamatusta, omatunnoista tai herätysliikeperinnöstä, nyt puhutaan riihikuivasta rahasta. Se on tunnetusti kova ase ja painostuksen väline. Ihmiset ovat ostettavissa ja Juudaksen henki on keskuudessamme edelleenkin. SLEY halutaan kyykyttää rahan mahdin edessä ja niin varmaan käykin. Laivamme käy kuin Paavalin merimatkalla: ”Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu.” Apt.27:22. Laiva uppoaa, mutta ihmiset pelastuvat. Israelinkin tie kulki Egyptin orjuudesta vapauteen meren pohjaan avattua kuivaa tietä myöten. Ihme tapahtui.

Tänä aikana on monta mielipidettä siitä, miten asioiden tulisi mennä ja mitä tulisi tehdä. Ihmiset puhuvat siitä, mitä johtajien tulisi tehdä. Mielipiteet jakautuvat. Mutta Jumalalla on vai yksi mielipide, se on hänen pyhä tahtonsa. Hänen tahtonsa on pelasta ihmiset, tuoda valoon, vapauttaa synnin orjuudesta ja saatanan vankilasta, irrottaa maailmasta palvelemaan Hänen ikuisia suunnitelmiaan. Siksi onkin suurin kysymys tässä myrskyssä se, että saako Kristus olla ensimmäinen, suurin ja arvostetuin. Sillä onhan selvää, että ihmismielipiteet ja niillä väritetty kristillisyys pyrkii tuomaan aina ja kaikkialla omat tarpeensa Vapahtajan edelle.

Evankeliumi on ainoa luovuttamaton asia, muodollisista seikoista voi aina tinkiä ja joustaa. Mutta kadonnut evankeliumi tietää kadotettua ihmistä. Maailman paras kirkko ei ole mitään ilman Kristusta ja maailman huonoin herätysliike saa kunnian kruununsa Jeesuksen tuoman ristin voiton kautta. Vapahtajan uhrissa ja veressä on edelleenkin maailmankaikkeuden suurin voima. Mutta vielä enemmän, Jeesus nousi kuolleista ja elää tänään. Hänen yhteytensä on uskovan turva ja suoja. Jeesus ei hylkää omiaan, hänen suunnitelmiinsa ei kuulu siivota omantunnonarkoja yli laidan hyiseen mereen. Hän ei ole tullut tänne ulosheittäjäksi tai portsariksi, hän on tullut etsimään ja pelastamaan. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” Hes.34:16 Heikot, avuttomat, herkät, uskovat ovat hänen silmäteränsä.

Elämme suuren luopumuksen aikaa kirkossa ja se tuntuu, koko kirkko natisee liitoksissaan. Aikanaan sekin hajoaa. Mutta tänään se vielä voi uhota ja määräillä oman valtansa ja rahojensa nojalla. Sillä on Pilatuksen valta, se on sille ylhäältä annettu yhdeksi hetkeksi. Hetken kuluttua se on raunioina, autiona. Se tapahtuu äkkiä, kun yhteiskunta ottaa pois siltä veronkeruumandaatin. Kuka silloin puhuu sen puolesta, kuka kannattaa sitä silloin. Ainoastaan Kristus ja hänen rakkautensa etsii vielä sen raunioistakin elonjääneitä ja hädän päivänä hän pelastaa kaipaavan sielun – yhden ainoankin.

Jeesus, Jumalani, suuri Vapahtajani tue minua, kun myrsky heiluttaa laivaa. Puhu minulle toivon ja elämän sanoja, joista saan uskoa ja voimaa. Älä jätä minua ihmisten tai myrskyn armoille. Anna minulle toivon sanoma, jota voin kertoa niille, jotka ovat menehtymäisillään. Varjele meitä suurista ihmisistä, joiden ainoa päämäärä on vain oman vallan pönkittäminen. Vapahda minut kavalista ihmisistä, jotka eivät halua tulla uskoon. Pelasta heidät.

11.5.07

Olin työmatkalla Keski-Suomessa ja pysähdyin eräälle suurelle huoltoasemalle einehtimään. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä, autoja tuli ja meni. Kiireiset työmiehet ja virkanaiset tekivät ostoksensa ja kulkivat kylmä katse horisontissa eteenpäin. Olin kuluttanut vartin verran aikaa talossa ja jaloittelin pihalla kevätauringon paisteessa, lintujen laulua ei kuulunut moottorien äänten yli. Istuin autoon ja suunnittelin jatkavani kohta matkaa. Silloin ohitseni kulki nainen huonoissa vaatteissa kainalossaan kaksi kassia. Jäin katsomaan, mihin hän menisi. Nainen pysähtyi roskalaatikolle ja alkoi kaivaa sitä. Aikansa kaivettuaan hän jätti laatikon ja siirtyi pienemmän roskiksen luokse. Sama työskentely jatkui siellä. Näytti siltä, ettei hän löytänyt mitään. Seurasin naista katseellani, kun hän meni vielä yhden ison roskapytyn luo, avasi kannen ja pöyhi roskia. Mietin, että hän etsi varmaan ruokaa tai tyhjiä pulloja? Nainen käveli hieman ontuen ja oli hieman haudastanousseen oloinen.

Korkean elintason maassa on runsaasti köyhiä. Rahanvalta teettää köyhyyttä. Muutamat osaavat hankkia rahaa, rikastua ja elää leveästi. Suurin osa elää keskinkertaisesti ja sitten osa on aina käsi ojossa, kuin Raamatun Bartimeus. Eikä köyhyyttä saa kitkettyä epäkohtia poistamalla, eikä edes kristittyjen rakkauden työllä. Tasapainoista, oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei maailmaan saada syntymään millään.

Herra ohjaa kansaansa käyttäytymään veljellisesti ja toiset huomioiden. ”Vieraalta saat velkoa, mutta luovu siitä, mitä sinulla on saamista veljeltäsi. Tosin köyhää ei sinun keskuudessasi tulisi ollakaan, sillä Herra on runsaasti siunaava sinua siinä maassa, minkä Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ja minkä saat ottaa omaksesi.” 5.Moos.15:3-4. Jos seurakunta olisi toiminut sanan mukaan, ei köyhyyttä olisi ollut lainkaan. Mutta itsekkyyden, ylpeyden, ahneuden ja perisynnin tähden Jeesus joutui toteamaan aikanaan ” Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina. Matt.26:11. Tämä sopii myöskin koti Suomeen.

Ulkoinen köyhyys ei ole kuitenkaan mitään verrattuna sisäiseen köyhyyteen, jota sairastavat miljoonat elintasonsa jo saavuttaneet ihmiset. Heille itsevarmuus ja taatut, talletetut eurot tuovat näennäisen varmuuden ja he ajattelevat olevansa turvassa. Mutta heidän ongelmansa on siinä, että heiltä puuttuu Jeesus – ja hänen mukanaan kaikki. Saavutettu rikkaus onkin pelkkää turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Jeesuksen kanssa köyhäkin on rikas, pullonkerääjä on taivaan kansalainen, pelastettu ja kirkkauden lapsi. Ulkoisesti arvioimamme ihminen voi olla sisäisesti ihan toista maata ja valtakuntaa. Jumalan salattu työ auttaa vaivaista seuraamaan Herraa. Tunnen ainakin yhden pullojenkerääjäuskovaisenmummon, joka on joskus perjantain ja lauantain välisen yön aikana kerännyt kymmeniä pulloja juhlijoiden jäljistä ja kiikuttanut niitä polkupyörällään ensin kotiinsa ja aamulla kauppaan. Mutta tunnen monta uskovaista, jotka eivät lähtisi edes maksusta moista työtä tekemään, ei yöllä eikä päivällä – vaikkei siihen ole opillisia esteitä.

Jeesus sinä olet tärkeä, kaikkein tärkein ja arvokkain, suo minun aina muistaa se. Mutta auta minua ymmärtämään ja auttamaan niitä köyhiä, jotka johdatat elämääni. Sinulta tulevat kaikki, hyvyys, armo, varat, tulevaisuus ja köyhät ystävät. Opeta minua elämään vanhurskaasti lähimmäisteni kanssa sinun nimellesi kunniaksi.

9.5.07

Lehtiuutinen kertoi, että Brittimies John Brandrick, 62, alkoi törsä­tä rahojaan sen jälkeen, kun lääkärit kertoivat hänellä olevan vain vähän elinaikaa jäljellä. Diagnoosi osoittautui kuitenkin vääräksi. Mies on terve, mutta rahaton, joten hän vaatii nyt korvauksia. Kaksi vuotta sitten hänen todettiin sairastavan haimasyö­pää. Lääkärit kertoivat, että Brandrick todennäköisesti kuolisi vuoden kuluessa. Mies sanoutui irti työstään, myi tai lahjoitti pois lähes kaiken omaisuutensa, lopetti asuntolainojen maksun ja kulutti säästö­jään ravintoloissa ja lomamatkoilla. Lopulta hänelle ei jäänyt juuri muuta kuin musta puku, val­koinen paita ja solmio - ne vaatteet, jotka hän oli varannut it­selleen hautaamista varten. Vuoden kuluttua ilmeni, että epäilty kasvain olikin haimatu­lehdus, eikä se ollut hengenvaarallinen. - Heidän pitäisi maksaa jotain takaisin, rahansa törsännyt mies sanoi Sky-televisiolle. Hän harkitsee nyt talonsa myymis­tä ja sairaalan haastamista oikeuteen.

Ihmisten elämän arvojärjestys näyttää olevan kaikkina aikoina hyvin samanlainen. Ensin on syöminen, juominen ja nauttiminen, toiseksi terveys, asuminen ja viihtyvyys, kolmanneksi taide, kulttuuri, tiede ja politiikka. Viimeiseksi tulee Jumala, eikä sekään ole aina Raamatun Jumala. Kuolemansairas ihminen vaikuttaa tekemisissään samanlaiselta kuin katuja maleksiva alkoholisti. Kummankin teemana on "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." Jes.22:13 Ihmisen arvomaailma on pohjalukemissa, sillä tyhmyydessään hän ajattelee, että jääkaappiin, pakastimeen, baarikaappiin, kellariin, kassakaappiin tai pankkitililleni ei saisi jäädä mitään minun jälkeeni.

Mutta ihminen unohtaa Jumalan ja tekee samalla korvaamattoman virheen. Hän kulkee sokeudessaan kohti helvettiä ja syyttelee matkalla vielä muita ihmisiä. Väärät laskelmat vievät väärään turvaan, väärä usko vie turmioon. ”Niin kuului minun korviini Herran Sebaotin ilmoitus: Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot." 14. Surkea valinta vie surkeaan loppuun, ihminen pelaa itsensä ulos ja sulkee itsensä Jumalan armon ulkopuolelle. Evankeliumi toimii vain jos ihminen suostuu armahdettavaksi, muuten hänellä ei ole puolustajaa. Suuri rukouksemme onkin, että hukkuvien sankasta parvesta vielä kuuluisi Herran puolen avunhuutoja. Eikä asiaa paranna, vaikka olisi saavuttanut elintasoa tai harrastaisi oikeudenmukaisuutta. Ilman Kristusta jokainen hukkuu.

Jeesus, Vapahtajani, katso minuun ja ohjaa elämääni. Suo minun elää niin kuin olisin täällä maailmassa vain käymässä. Auta minua katsomaan ja kuuntelemaan lähimmäisiäni aina ajatellen heidän sielunsa autuutta. Armahda niitäkin, jotka käräjöivät turhaan ja niitä, jotka peräävät oikeuksiaan ja saataviaan ja niitä, jotka ylpeydessään vaativat kunnioitusta itseään kohtaan. Sinun on kunnia, valta ja voima ikuisesti.

8.5.07

Unohdin salasanan, enkä päässyt toivomaani osoitteeseen tietokoneessani. Kurja juttu, mutta täysin korjattavissa. Se on verrattavissa avaimen hukkaamiseen lukitun oven edessä. En voi päästä sisälle ilman sitä. Se on eräänlainen kontrolli, jolla halutaan varmistaa, etteivät varkaat ja tuhovoimat pääse sisälle. On siis onnellista, jos muistaa ja tietää salasanan, muussa tapauksessa on auttamattomasti pihalla.

Joskus uskova unohtaa taivaanvaltakunnan salasanan ja ovet sulkeutuvat hänen edessään. Ensin hän ajattelee, ettei ole mitään hätää, selvitetään se myöhemmin. Elämä jatkuu, paine lisääntyy ja murheet vain kasaantuvat. Sitten uskova on muistavineen salasanan, mutta ajattelee, ettei se voi olla niin yksinkertainen. Niinpä hän kokeilee monenlaisia vaihtoehtoja, jotka ovat tuloksettomia.

Tässä eräänä päivänä puhuin itselleni vieraan ihmisen kanssa pitkään hänen ongelmistaan. Monet pienet asiat ja murheet olivat alkaneet tukahduttaa hänen uskoaan kuin rikkaruohot pellolla. Yleensä tällaisia jokapäiväisiä ilmiöitä ovat erilaiset taloudelliset huolet, työttömyys, sairaus eri muodoissaan, lähimmäisten vaivat ja murheet, rehottava itsekkyys, ylpeä mieli, monet pelot, toivottomuus, rakkaudettomuus ja hylkääminen, yksinäisyys, oman viheliäisyyden tunne. Kun nämä rynnistävät samana aamuna aamupalalle ruokapöytään, niin ihminen alkaa olla kypsä kuin tomaatti ja halkeaa.

Herran seurakunnan rukous on, että ihmiset tulisivat tuntemaan Vapahtajan, hänen valtansa ja voimansa, uskonsa ja rakkautensa. Muu ei auta eikä pelasta. ”Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” Ps.83:19. Jumalan nimi on todellinen salasana, jonka avulla taivaan portit aukeavat ja löytyy tie kadotettuun paratiisiin.

Uskovankin on varottava panemasta toivoansa mihinkään muuhun kuin yksin Kristukseen ja hänen armoonsa. Ei auta hiukkaakaan luottaa itseensä eikä tekemisiinsä, sillä siitä tulee vain omavanhurskautta.

Jeesus-nimen ovat miljoonat oppineet mainitsemaan salasanana tämänkin vuoden aikana. Heille on auennut ovi uuteen elämään, he ovat päässeet uudelle tielle. He ovat uskoneet, että Jeesus-nimi on maailmankaikkeuden ainoa kestävä ja ylivertainen nimi, jonka valta on rajaton. Ja tuon nimen takana on henkilö Jumala, joka eli täällä maailmassa lyhyen ihmisen elämän ja kuoltuaan hän ylösnousi ja meni Isänsä luo taivaaseen.

Auta minua, Herra, kun unohdan asioita. Auta minua aina muistamaan, että sinun nimesi on uskovan salasana, jonka turvissa voin elää ja kuolla. Nytkin haluan ylentää mieleni luoksesi, sillä sinä olet Korkein kaikessa maassa, niin kuin sanasi sanoo. Kiitos Jeesus kaikesta.

7.5.07

Omasta kouluajastani muistan, että toukokuu oli mukavinta kouluaikaa, koska se oli lukukauden viimeinen kuukausi ja kesäloma oli ovella. Yleensä kouluun oli mukava mennä, kun oli tuttuja kavereita, toimintaa ja pelaamista. Mutta kaikista aineista en pitänyt ja oppiminen oli joskus vastenmielistä. Myöhemmillä luokilla huomasin koulunkäynnissäni jo selvää laitostumisen makuisuutta ja käsitykseni mukaan ihmisiä pidettiin koulussa aivan liian kauan. Ilmeisesti koulun tarkoitus olikin muokata nuoren ihmisen asennetta, antaa opetusta ja ohjata sosiaaliseen käyttäytymiseen, mutta kyllä siellä muutakin oppi. Itse taisin olla aina keskitasoa huonompi oppilas ja kiinnostukseni kohdistui aina johonkin muuhun kuin itse oleelliseen. Luokallani oli kuitenkin monia innokkaita oppimaan kaikkea uutta ja opettajiinhan piti myöskin tehdä vaikutus – ajateltiin, että se vaikuttaa arvosanoihin.

Mutta kaikki eivät olleet ruudinkeksijäainesta ja muutamat jäivät luokalleen ja suorittivat ehtoja, minullakin oli tällaisia kokemuksia. Uskoon tultuani olin kerran erään lauluryhmän kanssa vankilavierailulla ja siellä näin erään lapsuuden aikaisen luokkatoverini rikolliseksi tuomittuna. Mitähän hän oli koulussa ja elämässään oppinut, kun oli sinne joutunut?

Jumalan koulun opetusohjelma on yksinkertainen, mutta vaikea. Siellä opiskellaan rakkautta, sävyisyyttä, itsehillintää, ystävällisyyttä. kuuliaisuutta, omastaan luopumista, toisten parhaan ajattelemista, seurakunnan hyötyä, rukousta, todistamista, palvelua, tyytyväisyyttä, itsensä ja omansa uhraamista, kiitollisuutta, Vapahtajan kunnioittamista ja taivasasioita. Jumalan koulua käydään teoriassa, lukemalla ja kuuntelemalla Raamattua ja siitä johtuneita hengellisiä kirjoja. Opetusta on myöskin käytännössä ja joka päivä. Herra valitsee itse uskovan opetuspaikat ja aikataulun. Hän huolehtii oppimateriaalista ja ohjauksesta.

Uskovat vanhemmat haluaisivat lastensa seuraavan Herra tietä, siksi he opettavat, rukoilevat ja tahtovat elää esimerkillisesti. ”Ja sinä, minun poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset. Jos häntä etsit, niin sinä löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti.” 1.Aik.28:9. Kehotukset, varoitukset, rohkaisut ja tunnustukset kuuluvat opetukseen. Aikanaan sanotut hyvät sanat kantavat kauan.

Joskus emme ole huomanneet itsessämme muuta kuin taantumusta. Vanhat opit ovat unohtuneet, teemme samoja virheitä uudestaan. Tuntuu kuin uskovaisuutemme olisi yhtä luokalle jäämistä ja ehtoja. Silloin alkaa epäilyttää, että opettajakin on varmaan minuun kyllästynyt, kun olen niin huono? Mutta ihmeellisesti hänen armonsa ja säälinsä kohottavat ja kantavat kehnoakin oppilasta. Vaikka olisi ansainnut nelosen saakin vitosen ja pääsee läpi juuri ja juuri. Silloin tietää itsekin, ettei hyväksytyksi tuleminen ollut oikeudenmukaista. Mutta sellaista on Jumalan armo ja jokainen tarvitsee sitä runsaasti Jumalan koulussa ja jokapäiväisessä elämässään.

Pelastuksen lisäksi on treenattava olosuhteita ja niihin suhtautumista. Tasapainon löytäminen elinympäristönsä kanssa on suuri Jumalan lahja, siitä sana sanoo: ”minä olen oppinut oloihini tyytymään.”Fil.4:11. Kuinka moni uskovakin voisi löytää levon juuri näissä sanoissa omien kamppailujensa keskellä.

Olen Herra edelleen sinun koulussasi, vaikka nuoremmat saattavat hieman hymyillä huomatessaan, että olen tällainen pitkänlinjan oppilas, vanha käpy, aikuisopiskelija ja tentin oppimateriaalia usein iltaisin, kun muut nukkuvat. Lakitukseeni taitaa olla vielä pitkä matka, pulpetit kuluvat ja koulukaverit vaihtuvat? Voisinhan sanoa, että olen niin mielelläni koulussasi ja käyn monta kertaa samaa luokkaa, koska olet niin hyvä ja kärsivällinen opettaja. Jos en paljoa ole oppinut koulussasi, niin ainakin tuntemaan sinut, suuri Opettajani ja Vapahtajani.

4.5. 07

Fasaani uros kulki nokka pystyssä pitkin pihaamme, se oli käyskennellyt siinä jo muutaman viikon. Välillä se töräytti voitonhuutonsa ilmoille ja jatkoi asteluaan. Huomasin sen olevan yksin, naaraita ei näkynyt. Liekö ollut kyseessä jokin soidinmeno? Monena päivänä näin saman fasaanin nousevan ulkoterassimme kaiteelle, kailottavan siinä pahaenteisesti ja riitaa haastavasti. Monta kertaa päivässä se hyppäsi terassilta peltikatolle ja kolisteli siellä. Eräänä päivänä tullessani kävelylenkiltä huomasin fasaanin seisovan taas terassilla. Juttelin sille, että mitäs uhoot vanha kukko, rauhoitu vähän, äläkä isottele siinä. Se katsoi minua halveksien ja kummissaan, mutta ei juurikaan osoittanut pelkoa. Annoin sen olla. Mutta toisen kerran fasaani kolisteli peltikatolla ärsyttävästi, niin kävin ajamassa sen pois sieltä.

Sitten minulle selvisi fasaanin outo käyttäytyminen. Terassin kohdalla olohuoneen suuret ikkunat peilasivat linnun oman kuvan ja voimansa ja miehuutensa tunnossa se tietysti näki hurjan kuvansa kuin peilistä. Linnun aatemaailmassa se merkitsi uhkaa, johon on reagoitava. Sen oli pyrittävä hätistämään kilpailijansa pois pelistä voidakseen pitää haareminsa. Talvella olin nähnyt pihalla yhtä aikaa ainakin kaksitoista naarasta, tosin ainakin yhden popsi kanahaukka näytösluontoisesti nälkäänsä ja harakat puhdistivat jäänteet. Ilmeisesti joku impi oli jäänyt henkiin, koska kukko kiekui.

Moni ihminen ei ole tyytyväinen itseensä, moni haluaisi olla toisenlainen, sievempi, nuorempi, laihempi, ystävällisempi ja varakkaampi. Harva kuitenkaan pystyy muuttamaan luonnettaan tai olomuotoaan. On vain tyydyttävä olemaan itsenään. Joillekin peili on vastenmielinen totuuden tulkki, eikä aina voi syyttää peiliäkään. Mielenkiintoista on huomata, että monet sanovat näyttävänsä huonoilta valokuvissa, vaikka he ovat juuri sen näköisiä.

Fasaanin kaltainen käytös ei ole uskovalle sopivaa, vaikkakin yleistä. Siinä on lihallisen taistelun ja revanssin maku. Daavid kirjoittaa: ”Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät.” Ps.131:1. Uskovaisen todellisuus on luottamus näkymättömään Vapahtajaan. Siihen sisältyy kaikki tarpeellinen, kuitenkin ihmisinä mielellämme myöskin vähän järjestelisimme asioita oman mielemme mukaan. Ylpeä sydän on uskovankin ongelma, se tekee kovasydämiseksi ja sen näkee jo silmistä. Uskovan luottamus Herraan estää häntä tavoittelemasta itseään suurempia asioita. Vaikeat asiat pitää muuttaa rukouksiksi ja jättää Vapahtajan haltuun.

Herra, sinä saarnasit minulle tuon tyhmän fasaanin kautta. Ehkä opin jotakin. Onhan minullakin taipumusta samanlaiseen suunsoittoon. En häviä helposti, enkä ole valmis oman lihan kuolemiseen. Sanovat, Herra, että sinä kynit kukkosi. Anna minulle uskoa ja sanasi valoa sellaisina hetkinä, että voisin suostua epämiellyttäviin ihmisiin ja tilanteisiin, joiden kautta rusikoit. Taistele sinä puolestani. Aamen.

3.5.07

Luullakseni jokaisella ystävälläni on vanha tietokone? Kuitenkin sen ikä on vielä lapsen ikä. Sehän oli juuri uusi ja kiiltävä huonekalu jalopuupöydällä. Nyt se on jo auttamattoman hidas, korjauskelvoton ja väärän kokoinen, jota nykyaikainen ihminen juuri ja juuri voi vielä käyttää. Ostamme jatkuvasti arvokkaita tavaroita, koneita, joiden tarve on sillä hetkellä ilmeinen. Hetken kuluttua tavara on jo vanha, vanhanaikainen tai peräti käyttökelvoton. Heitämme sen pois, yritämme saada siitä hyvitystä vaihdossa uuteen, viemme sen kirpputorille tai Venäjän avustuskuormaan tai lahjoitamme meitä köyhemmille lähimmäisillemme. Melkoinen kierre, jossa ei ole loppua.

Kun me kuolemme, ei meidän jäämistömme ole kovinkaan arvokas. Tuomari listaa sen nopeasti euroiksi ja pyöristää summan alaspäin. Vaatteet ovat taaskin auttamattoman vanhanaikaisia, kuluneita ja väärän värisiä / kokoisia, ne joutavat kirpputorille. Auto, mopo, vene, traktori, jyrsin, yleiskone, pesukone, mikro, hiustenkuivaaja ja puhelin ovat vanhoja romuja, joita sukulaiset eivät halua nurkkiinsa. Valokuvammekin on haalistunut ja hääpäiväkin on toiselta vuosituhannelta.

Ennenkin ovat uskovat huokailleet Herran puoleen kulutuksen ja vanhenemisen keskeltä: ”Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville. Ps.71:18. Mieli on kuitenkin toisinaan hyvinkin vireä ja evankeliumi saattaa olla paljon kirkkaampi kuin uskon alkutaipaleella. Hätä ihmissielujen pelastuksesta on tullut entistä tärkeämmäksi. Tänään ikääntynyt uskova näkee selvemmin ajan katoavan pois kuin maisema auton taustapeilistä. Mutta tänään auttaa Herra, tänään meitä tarvitaan, tänään joku pelastuu. Jeesus on sama tänäänkin.

Näitä muuten kirjoittelen istuen vanhassa tuolissa, vanhan lampun valossa, paperit levällään vanhalla työpöydälläni, jossa vanha kelloni näyttää aikaa, kirjoittelen vanhalla tietokoneella, joka tuntuu tänä aamuna kestävän maailman loppuun asti?

Muista minuakin Herra, kun vanhenen niin kuin nämä viheliäiset koneet kodissani. Älä hylkää minua, kun ainoa värini harvenevissa hiuksissani ja poskillani on vaalean harmaa. Muista minua, kun ihmiset eivät muista, kävelevät ohi ja näyttävät vihaisilta, vaikken edes tunne heitä. Muista Jeesus minua, vaikka itse unohdan jo lähes kaiken. Kanna minua Kristus, kanna kotiin, kun voimani ovat lopussa. Älä anna synnin, kuoleman tai perkeleen niellä minua. Sinä olet turvani – sinä muuttumaton Jeesus.

29.4.07

Olin kevättalvella pitämässä osaston vuosikokousta Vesilahden Narvassa, sen kyläkirkossa. Luin vanhaa käsinkirjoitettua pöytäkirjaa toiminnan alkuajoilta. Rukoushuone oli rakennettu talkoovoimin ja vihitty käyttöön 1910. Toimintaa oli ollut joka päivä, ihmiset olivat kokoontuneet lukemaan ja kuulemaan Jumalan sanaa, rukoilemaan ja veisaamaan. Oli iloinen Hengen kevään aika, hengellisen herätyksen ja siunauksen aika. Pöytäkirjassa luki, että 1916 Venäjän keisari oli määrännyt rukoushuoneen muutettavaksi sotilaskasarmiksi. 1918 rukoushuone oli tuikattu tuleen kansalaissodan jälkimainingeissa. Edelleen pöytäkirja kertoi uskovien kokoontuneen läheiselle mäelle katsomaan tulipaloa. Liekkimeren keskeltä oli leijaillut heidän jalkainjuureen pahvinpalanen, jossa luki: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” Myöhemmin uskovat rakensivat uuden rukoushuoneen, josta sittemmin tuli kyläkirkko.

Jumala sallii omilleen vaihtelevia aikoja ja tapahtumia. Joudumme vainotuksi, pilkatuksi ja saamme osaksemme arvostelua ja hylkäämistä. Mutta nautimme samalla Jumalan armoa, uskoa, rakkautta, siunausta, varjelusta ja johdatusta. Kohtaamamme asiat eivät ole mieluisia, mutta ne tulevat Jumalalta. Hän ei ole hylännyt meitä, eikä jättänyt oman onnemme nojaan.

Ajattelen niitä ihmisiä, jotka olivat raskaalla työllä rakentaneet aikoinaan Narvan rukoushuoneen ja sitten se otettiin heiltä pois ja hävitettiin. Mikä kiusauksen aihe katkeruuteen, epäuskoon ja luopumukseen. Miksi Jumala ei estänyt tätä murhenäytelmää? Niinpä. Eipä Hän säästänyt omaa poikaansakaan, vaan antoi hänet raakojen ihmisten mielivallan kohteeksi. Verinen Kristus, ihmisten murjoma, oli niin vastenmielinen näky, että ihmiset käänsivät kasvonsa poispäin hänestä.

Nykyaika on piirtänyt julkisuuteen kuvan Jumalasta, joka etsii kauniita ja rohkeita, tunteikkaita ja hyvälle tuoksuvia ihmisiä, mutta on kyllästynyt synkkämielisiin murehtijoihin, jotka itkeskelevät. Mukava, menestyksen uskonto kelpaa ihmisille. Kaikkivoittava ja lahjojaan tuhlaileva Jumala kelpaa kyllä. Ongelmat ja ahdistukset poistava parantava Jumala sopii ihmisille. Mutta ristintietä kulkeva ja ristiä uskovillekin tarjoava Vapahtaja ei ole suosittu. Jumala, joka puhuu ja jolla on omat mielipiteet ja ilmoitus ei kelpaa ihmisille.

On sitä ennenkin Jumalan omat käyneet murheiden ja tuskien tietä, monenlaisten kysymysten kanssa. ”Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?… Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” Ps.43:3,5. Huonot ajat panevat meitä odottamaan parempaa aikaa ja muutosta. Joudumme rukoilemaan, puhumaan Herralle ja pyytämään huojennusta. Emme ole tottuneet siihen, että meiltä otetaan jotakin pois, pidämme kiinni saavutetuista eduista. Mutta Jumala voi ottaa pois meiltä vaikka kaiken – ja kerralla.

Jeesus, hyvä Vapahtajamme, en arvosta lahjojasi, enkä ole ollut kiitollisia niistä asioista ja ihmisistä, jotka olet johdattanut elämääni. Rukoilen asennemuutosta, mielenmuutosta, että voisin ottaa kaikki asiat sinun kädestäsi. Kiitos kaikesta millä hiot ja muokkaat minua tahtosi mukaiseksi. Auta minua kuuntelemaan sanaasi vakavasti sekä ojentautumaan sen mukaan. Rukoilen, että voisin kuulla myöskin sen viestin, minkä puhut toisten ihmisten ja elämän tapahtumien kautta. Siunaa minua, etten menehdy.

28.4.07

Tallinnassa taistellaan. Venäläisvähemmistö on sydämistynyt pronssisen sotilaspatsaan poistamisesta kunniapaikaltaan. Virolle patsaan poisto on osoitus itsenäisyydestä ja vallan hallinnasta. Tuhannet ihmiset ovat lyöneet, potkineet ja tapelleet, toiset virkansa toiset aatteensa puolesta. Aamu on sielläkin valjennut ja moni nuolee haavojaan – jatkaakseen sotaansa. Kummallista, miten pienestä asiasta syntyy riita? Täältä katsoen, patsaan olisi yhtä hyvin voinut jättää tai hävittää?

Mutta on sitä lähempänäkin riitoja, maa pullollaan kähinöitä ja yhteenottoja, koti- ja katuväkivaltaa. Uutiset elävät kauheuksista, jotka eivät ole viihdettä, joissa aina joku kärsii.

Jospa sitten uskovat olisivat vailla riitoja – mutta kun ei. Tämän päivän suuria riitoja ovat naispappeus ja Nokian-herätys. Näissäkin asioissa valtaapitävät ovat vahvempia ja muiden on alistuttava siihen.

Elämme kovien aikaa kristikunnassa ja kovuus istuu vallankahvassa kultatuolilla. Vahvat sortavat heikompia, isot pienempiä. Missä ovat hengelliset aikuiset, jotka rauhoittaisivat nuorempien intomielisyyttä? Missä ovat hengelliset isät ja äidit, jotka opettaisivat nuoret uskovat taistelemaan Herran asein – kärsien, rukouksin ja Sanan lupauksiin luottaen. Missä ovat hengelliset vanhemmat, jotka elävät ja vaeltavat uskon-hengessä ja joiden elämänvalinnat eivät ole minä, vaan Hän?

Meillä on hyvä uutinen kaikille. Suurin ja ratkaisevin taistelu on jo käyty, Jeesus on voittaja. Tämä ei muutu. Kaikki näkyvä voidaan tuhota ja hävittää, mutta ei tätä. Vapahtaja on korkein ja suurin, hänellä ovat ratkaisun avaimet kaikkeen.

Evankeliset ovat aina laulaneet voittolauluja, kuten ”Veri Jeesuksen meidät taivaaseen täältä murheiden maasta vie”. Se on kunnianosoitus Kristuksen Golgatan työlle. Sieltä usko virtaa, sinne pitää mennä, sieltä ammentaa voimaa. Se on voitonpäivä, ja –aukio. ”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta.” Fil.1:27. Jospa ilosanoma saisi ohjata uskovien mieliä, jospa olisimme riittävän syntisiä tarvitaksemme Parantajaa, jospa olisimme niin avuttomia, että Jeesus olisi meille kaikki kaikessa.

Sinun luonasi, Jeesus, syntinen rauhoittuu ja löytää paikan, jossa on turvallista ja hyvää olla. Kiitos, että olet avannut sylisi vastaanottamaan kaikenlaisia ihmisiä. Kiitos, että olet tullut pelastamaan kaikkein suurinta häirikköä, terroristia, riitapukaria, vihanlasta ja tappelijaa. Kiitos rakkaudestasi, jolla puhut tässä ajassa, tämän ajan ihmisille. Kiitos, että annat lyödyille turvan luonasi. Pidä minusta kiinni kunnes kasvosi nään.

27.4.07

Uutisissa kerrottiin, että keski-ikäiset miehet olivat jääneet kiinni nuorten tyttöjen vokottelusta internetin palstoilla. Saavat kuulemma aikanaan tuomionsa. Tytöt olivat naivisti ottaneet yhteyttä ja pitäneet asiaa vaarattomana leikkinä, kunnes olivat huomanneet olevansa koukussa, kuin vanha kiiski.

Näköjään samoja asioita voi käyttää hyvään ja pahaan, henki ratkaisee suunnan. Internettiäkin voi käyttää hyvään tai pahaan. Pahuuteen vihkiytynyt tekee pahaa ja seuraa himojaan. Hänellä ei ole edellytyksiä tehdä muuta, hän on saanut isossa jaossa huonon käden. Ei ihme, jos hän häviää jatkuvasti.

Tämä netti, eli verkko, on varsinainen pyydys, jossa kalastetaan ihmisiä kaikenlaisilla pyydyksillä. Raha liikkuu, tietoa välitetään ja ihmisiä kalastetaan. Kaikki on kaupan, jopa ihmissielutkin. Luin jostakin lehdestä, että Saksassa oli netin kautta verkostoitunut ihmissyöjien porukka. Siellä saattoi myös myydä itsensä syötäväksi ja olipa erään miehen kotipakastimesta löytynyt eräs tällainen netti-ystävä paloiteltuna ja pakastettuna. Huh, huh.

Jeesus sanoo Jumalan suorittavan verkkokalastusta ja todella menestyksekkäästi. ”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.” Matt.13:47-48. Tämä verkko saavuttaa kaikki ihmiset, koska Jumala tahtoo ja vaikuttaa niin. On siinä ihmettelemistä, kun huomaa olevansa kiinni uskonasioissa. Mutta surkeaa on niillä, jotka ovat kelvottomia ja heitetään pois.

Uskovina laskemme verkon veteen – siis ihmisten keskuuteen, että joku jäisi ilosanoman koskettamaksi. Jeesus kulkee verkossa, puhuu, kuuntelee, kutsuu ja pelastaa. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Häntä kuulemalla ja seuraamalla ihminen on kiinni elämässä; toivottavasti säilyy uskossa loppuun asti.

Kiitos, Jeesus, että tulit kalastamaan meitä ihmisiä ja että kutsut tässäkin ajassa meitä tavallisia tallaajia tehdäksesi meistä ihmisten kalastajia. Olet kalastanut minutkin maailmanmerestä. Minäkin haluaisin oppi sen taidon, että voisin olla kiinnostunut ihmisistä ja heidän asioistaan. Haluaisin viedä ihmiset sinun luoksesi. Armahda meitä ja anna taivaan valtakunnan verkon muuttaa meitä kaltaisiksesi.